”Miksi sovitusta kiinni pitäminen on niin vaikeaa aikuisille?

Kysyin ystävältäni, jos hänelle sopisi tavata kolmen viikon päästä? Kyllä, hän vastasi. Muistuttelin tästä tapaamisestamme useampaan kertaan viikkojen aikana.

Kun h-hetkeen oli vuorokausi aikaa, ilmoitin ystävälleni, että haen hänet sitten sovitusti huomenna kello 15. Silloin tapaamisemme ei enää sopinutkaan hänelle, juuri samaisella hetkellä kun viestini kilahti hänen puhelimeensa oli kuulema ilmaantunut toinen tärkeä tapaaminen. Hän ei kuitenkaan nähnyt asianaan ilmoittaa esteestä. Jäin miettimään mikä etuajo-oikeus päivää ennen ilmoitetulla tapahtumalla oli meidän kuukautta ennen sopimaamme tilaisuutta kohtaan? Se ei koskaan selvinnyt minulle.

Toisen ystäväni kanssa sovimme menevämme tiistaina kahville. Hän ilmoitti kuitenkin myöhemmin (kiitos siitä) ettei ehtisi kahville työkiireisiin vedoten. Samana päivänä kun kahvitteluhetkemme olisi ollut, ystäväni unohti mitä oli sanonut ja päivitti someen olevansa huvittelemassa toisen henkilön kanssa. Hän ajatteli ehkä että valehtelu ei pahoita mieltäni yhtä paljon kuin totuuden kertominen?

Kolmannen ystävän kanssa sovimme menevämme lasten kanssa teatteriin. Hän lupasi tarjota kyydin. Kun viisi minuuttia ennen lähtöä kysyin, hakevatko he meidät oven edestä vai kävelemmekö kadun päähän, ystäväni ilmoitti, että ”he eivät jaksakaan lähteä”. Koska minulla ei ollut autoa ja busseilla emme olisi enää ehtineet, jäi ainoaksi vaihtoehdoksi tuottaa lapselle pettymys ja jäädä kotiin.

Oletko sinä sellainen ihminen, joka lupaat ihmisille asioita, joita et sitten jaksakaan tehdä? Kuulutko niihin, joiden mielestä on helpompi valehdella myöhemmin, kuin kieltäytyä jostain heti alkuun?

Elämässä tulee eteen yhtä jos toista, joskus tapaaminen on peruttava jos lapsi sairastuu yllättäen, joskus auto hajoaa tai kissa katoaa. Joskus ei vaan jaksa, ja sekin on ihan ymmärrettävää. Sen sijaan se, ettei pääsääntöisesti pidä sovituista asioista kiinni tai yrittää loppumetreillä luikerrella kuin mato irti koukusta ei ole okei.


Kuva Zack Minor, ylin kuva Jon Tyson.

Jos tiedät, että olet ihminen, joka mielellään sopii asioita, mutta jota ei sitten h-hetkenä enää kiinnostakaan, sano se ja kerro että tulemisesi on todella epävarmaa. Näin ystäväsi voi varautua tilanteeseen.

Jos tiedät jo alkuun, ettet ole aikeissa mennä, kieltäydy kohteliaasti tilaisuudesta. Jos pelkäät loukkaavasi ystävää, niin mieti kumpi loukkaa enemmän, reilu ei vai valehtelu myöhemmin?

Jos et priorisoi ystäväsi kanssa vietettyä aikaa, niin sano se. Älä buukkaa treffejä ja vaihda lennosta toiseen jos samaan päivään ilmaantuukin jotain muuta mukavampaa. Pelaa avoimin kortein.

On mahdollista keskustella ihmisten kanssa ilman että sanoo lauseita kuten ”mennään ulkona käymään joku päivä” tai ”sovitaan lounastreffit”. Sinulle ehkä nuo lauseet eivät merkitse mitään, mutta vastapuoli voi ihan oikeasti luulla, että tarkoitat sitä mitä sanot.

Ja lopuksi, jos sinulle tulee este, ilmoita se ajoissa ja ymmärrä, ettei juuri ennen peruminen ole enää ok, ilman todella painavaa syytä. Siinä vaiheessa ystäväsi ei enää ehdi kutsumaan jotain toista ystävää, perumaan lippuja tai palauttamaan tilattuja kakkuja.

On kurjaa seistä hienosti puettuna kotona ilman mitään paikka minne mennä. Vaikka sinä et välittäisi aiheuttamastasi mielipahasta, niin voit silti toimia reilusti, se ei maksa sinulle mitään.”

Nimim. Emma

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 32 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

32 vastausta artikkeliin “Ystäväni eivät pidä lupauksiaan. Miksi?”

  • Sari sanoo:

    Tuo ei ollut hyvää kohtelua ystävältä, se on totta. Mutta hiukan särähti korvaan tapaamisen sopiminen kuukautta ennen. Ymmärtäisin sen, jos kyseessä olisi jokin juhlatilaisuus, johon tehdään valmisteluja. Ystävän kanssa kahvittelu ja jutustelu sovitaan lähitulevaisuuteen, korkeintaan muutama päivä etukäteen. Ei kukaan voi tietää elämästään kuukauden päähän, onko edes terveenä, tai mitä tapahtuu vaikka lapsille tai vanhalle äidille.

  • Nimetön sanoo:

    Tuo, että jättää noutamatta eikä edes ilmoita ajoissa, oli kyllä törkeää.

  • V sanoo:

    Monesti tulee sovittua jonkun vähän huonomman kaverin kanssa jotain, ja sitten kun hetki koittaa, ei vaan yhtään huvittaisi, tai tulee jotain parempaa. En kyllä peru tuolla tavalla törkeästi kuin sinun kaverisi, mutta muistutan itseäni olemaan jatkossa sitoutumatta. Kyseessä ei ole mitkään hyvät ystävät, vaan sellaiset joiden kanssa voi sopivana hetkenä viettää ihan mukavan hetken, mutta pidempi yhdessäolo olisi liikaa.

    • Miina sanoo:

      ”huonomman kaverin”, aika inhottava ilmaisu ihmisestä. Meitä on toki erilaisia, ja kaikkien kanssa kemiat ei kohtaa niin hyvin kuin toisen kanssa, mutten silti sanoisi ikinä toisesta, että hän on ”huonompi” kuin toinen. Mitä edes teet sitten tällaisen kaverin kanssa, josta noin ilmaiset? Miksi hänen seuransa sitten kuitenkin kelpaa jossain tapauksessa? Kenenkään kanssa ei ole pakko olla väkisin…

  • Nainen 55 sanoo:

    onhan noita tullut useasti vastaa et ensin luvataan että kyllä käy mut joko aamulla ilmoitetaan että ei onnistukkaa nukkunut yötä huonosti tai on muita vaivoja tai sit ilmoittaa tuntia aikaisemmin että ei pääsekkää.Yhdeltä ystävältä kun kysyy käviskö et nähdään vaikka perjantaina tulee heti on muuta mut myöhemmin soittaa oikeastaa voiskin lähteä kahville.Kummallisesti se toinen meno häviskin. Tai sit on sattunut et oon mennyt paikalle mut kaveria ei näy on vaan ilmoittanut unohdin koko jutun

  • Nykypäivää sanoo:

    Tää on nykypäivää. Ei haluta sitoutua mihinkään. Saatetaan luvata”joo tullaan, jos ei oo muuta” ei, kai oo muuta jos sovitaan. Itelläkin usein tullu jtn hauskempaa samalle kuin sovittu, mut pitää olla olla todella tärkeetä menoa ennenkuin perun aiemmin sovitun ja silloinkin kerron totuuden. Tuo some, yhteiset tutut yleensä paljastaa jos valehtelee. Edim. 40v. Bileet, johon oli ilmoittautuminen ennen juhlia, koska ruoka ja juomat. Juhlat oli joulukuussa. Lokakuun alussa laitoin tekstarikutsun, missä pvm. Ja että tarkempi kutsu myöhemmin. Sitte jengi kerto tulevansa jo ennen kun sai oikeen kutsun ja ehti peruakin jo välissä ennen juhlia kun tuli muuta menoa.

  • Ninnu sanoo:

    Surullista. Itselläni ei ole edes niitä ohareita tekeviä ystäviä. Kukaan ei pyydä eikä kutsu kylään, jos pitäisin jostain syystä juhlat, niin ei ole ketään ketä kutsua ellei useamman sadan kilometrin päässä asuvia sukulaisia lasketa. Rakastan miettiä tarjottavia ja kestitä vieraita, mutta on surkeaa ettei niin voi tehdä. Vielä kamalampaa olisi kyllä, jos olisin leiponut ja kokannut ja kutsutut vieraat tekisivätkin oharit.

    Erosin miehestäni joku vuosi sitten ja silloin tunsin olevani niin yksin, että halusin kuolla. Yksi lapseni kaverin äiti poikkesi muutaman kerran käymään ja uteli meidän eron kulkua, kuvittelin että hän oli ystävä, mutta myöhemmin selvisikin, että oli itse jättämässä omaa puolisoaan ja halusikin vain urkkia eroon liittyviä asioita, jotta sai kerättyä rohkeutta omaan päätöksensä. Enpä ole tältä ”ystävältä” kutsuja kahvitella tai lähteä kaveriksi mihinkään saanut hänen eronsa jälkeen ja se saa minut tuntemaan oloni tosi surulliseksi ja hyväksikäytetyksi. Palasin mieheni kanssa lopulta takaisin yhteen ja koitan saada tyydytettyä ystävätarpeeni hänen kanssaan, toki ei se monestikaan ole yhtään sama asia, mutta kuitenkin tyhjää parempi. Monesti mietin, mikä minussa on vikana, miksi en kelpaa ystäväksi kenellekään.

  • Haahuaja sanoo:

    Jaa, onko tuommoiset sitten edes ystäviä? Kysyntä vaan… Jos on kuitenkin hyvissä ajoin alettu asiaa suunnitella, ei todellakaan viime hetkellä peruminen ole ok, varsinkaan valehtelu ja sitten toisen, ”kovemman” kaverin tapaaminen. Aika itsekästä.

  • Tarvittaessa lähden yksin sanoo:

    Näiden kokemusten jälkeen päätin pari v sitten etten enää koskaan osta kenellekään lippuja tai varaa kimppalippuja, jotka yhden (minun) pitäisi noutaa kerralla. Voin myös sopia jonkun retken ja ostaa liput itselleni ja ilmoittaa muille, missä istun jne. He voivat sitten itse ostaa liput lähettyviltä junasta tai teatterista tms, jos haluavat. Yleensä n. 8 superinnostuneesta on sitten retkipäivän aamuna löytynyt 1-2, jotka oikeasti lähtevät mukaan. Osahan nykyään jättää maksetut loputkin käyttämättä kun ei huvitakaan (sairastuminen tms on eri asia)

  • Äiti 74 sanoo:

    On se kyllä kumma, että aikuisille ihmisille joutuu vielä opettamaan käytöstapoja 🙈.
    Itse heivaisin tuollaiset ystävät huitsilan helvettiin, mitä niillä tekee.