”Miksi sovitusta kiinni pitäminen on niin vaikeaa aikuisille?

Kysyin ystävältäni, jos hänelle sopisi tavata kolmen viikon päästä? Kyllä, hän vastasi. Muistuttelin tästä tapaamisestamme useampaan kertaan viikkojen aikana.

Kun h-hetkeen oli vuorokausi aikaa, ilmoitin ystävälleni, että haen hänet sitten sovitusti huomenna kello 15. Silloin tapaamisemme ei enää sopinutkaan hänelle, juuri samaisella hetkellä kun viestini kilahti hänen puhelimeensa oli kuulema ilmaantunut toinen tärkeä tapaaminen. Hän ei kuitenkaan nähnyt asianaan ilmoittaa esteestä. Jäin miettimään mikä etuajo-oikeus päivää ennen ilmoitetulla tapahtumalla oli meidän kuukautta ennen sopimaamme tilaisuutta kohtaan? Se ei koskaan selvinnyt minulle.

Toisen ystäväni kanssa sovimme menevämme tiistaina kahville. Hän ilmoitti kuitenkin myöhemmin (kiitos siitä) ettei ehtisi kahville työkiireisiin vedoten. Samana päivänä kun kahvitteluhetkemme olisi ollut, ystäväni unohti mitä oli sanonut ja päivitti someen olevansa huvittelemassa toisen henkilön kanssa. Hän ajatteli ehkä että valehtelu ei pahoita mieltäni yhtä paljon kuin totuuden kertominen?

Kolmannen ystävän kanssa sovimme menevämme lasten kanssa teatteriin. Hän lupasi tarjota kyydin. Kun viisi minuuttia ennen lähtöä kysyin, hakevatko he meidät oven edestä vai kävelemmekö kadun päähän, ystäväni ilmoitti, että ”he eivät jaksakaan lähteä”. Koska minulla ei ollut autoa ja busseilla emme olisi enää ehtineet, jäi ainoaksi vaihtoehdoksi tuottaa lapselle pettymys ja jäädä kotiin.

Oletko sinä sellainen ihminen, joka lupaat ihmisille asioita, joita et sitten jaksakaan tehdä? Kuulutko niihin, joiden mielestä on helpompi valehdella myöhemmin, kuin kieltäytyä jostain heti alkuun?

Elämässä tulee eteen yhtä jos toista, joskus tapaaminen on peruttava jos lapsi sairastuu yllättäen, joskus auto hajoaa tai kissa katoaa. Joskus ei vaan jaksa, ja sekin on ihan ymmärrettävää. Sen sijaan se, ettei pääsääntöisesti pidä sovituista asioista kiinni tai yrittää loppumetreillä luikerrella kuin mato irti koukusta ei ole okei.


Kuva Zack Minor, ylin kuva Jon Tyson.

Jos tiedät, että olet ihminen, joka mielellään sopii asioita, mutta jota ei sitten h-hetkenä enää kiinnostakaan, sano se ja kerro että tulemisesi on todella epävarmaa. Näin ystäväsi voi varautua tilanteeseen.

Jos tiedät jo alkuun, ettet ole aikeissa mennä, kieltäydy kohteliaasti tilaisuudesta. Jos pelkäät loukkaavasi ystävää, niin mieti kumpi loukkaa enemmän, reilu ei vai valehtelu myöhemmin?

Jos et priorisoi ystäväsi kanssa vietettyä aikaa, niin sano se. Älä buukkaa treffejä ja vaihda lennosta toiseen jos samaan päivään ilmaantuukin jotain muuta mukavampaa. Pelaa avoimin kortein.

On mahdollista keskustella ihmisten kanssa ilman että sanoo lauseita kuten ”mennään ulkona käymään joku päivä” tai ”sovitaan lounastreffit”. Sinulle ehkä nuo lauseet eivät merkitse mitään, mutta vastapuoli voi ihan oikeasti luulla, että tarkoitat sitä mitä sanot.

Ja lopuksi, jos sinulle tulee este, ilmoita se ajoissa ja ymmärrä, ettei juuri ennen peruminen ole enää ok, ilman todella painavaa syytä. Siinä vaiheessa ystäväsi ei enää ehdi kutsumaan jotain toista ystävää, perumaan lippuja tai palauttamaan tilattuja kakkuja.

On kurjaa seistä hienosti puettuna kotona ilman mitään paikka minne mennä. Vaikka sinä et välittäisi aiheuttamastasi mielipahasta, niin voit silti toimia reilusti, se ei maksa sinulle mitään.”

Nimim. Emma

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

12 vastausta artikkeliin “Ystäväni eivät pidä lupauksiaan. Miksi?”

  • EiVoiTajuta sanoo:

    Eräänä vuonna ystäväpariskunnan piti tulla käymään tapaninpäivänä. Itse ehdottivat. Järjestettiin sitten sukulaisilla kyläily joulupäivälle juuri tätä vierailua ajatellen ja varattiin tapaninpäiväksi tarjottavaa. Tapaninpäivänä aamulla ilmoittivat etteivät tulekkaan, kun heillä on niin paljon muita vierailuja. Kyseessä perheetön pariskunta siihen aikaan. Ei ollut ensimmäinen peruutus. Mutta viimeinen. Heidän vuokseen en tee mitään järjestelyjä enää. Itse en peru sovittuja juttuja kuin pakon edessä. Ilmeisesti nykyään lupaukset on tehty rikottavaksi🤔

  • Hulta sanoo:

    Minä olen myös se, jolle oharit on ihan ookoo tehdä. Samapa tuo, olenko tehnyt 100 kilometrin mutkan matkallani vain siksi että kaveriporukalla olisi tarkoitus nähdä, jokainen voi siltl tehdä oharit. Tupperikutsuja kerran yritin järjestää, ilmoittautuneita oli yli 10 mutta lopulta vain yksi jätti perumatta viime tingassa.

    Sukulaisetkin ovat kunnostautuneet tässä asiassa. Olen ollut aina ainoa vuorotyöläinen porukassa, mutta silti tapaamiset, juhlat yms on aina sovittu kysymättä pääsenkö minä paikalle. Oletus on aina ollut, että saan vapaata jos vaan haluan. Jutuista voi aina ilmoittaa viime tingassa ja sitten ihmetellä, kun en pääsekään paikalle, ja uumoilla olenko suuttunut jostain (en ole, en vaan ole päässyt paikalle).
    Kaikki jutut voi myös perua viime tinkaan eikä minulla ole oikeutta olla edes harmistunut, kun olen järjestänyt työni (pahimmillaan luopunut pyhävuorosta tämän eteen) ja sitten saan kuulla, että jotain muuta mielenkiintoisempaa on osunutkin eteen ja voidaan sitten toinen kerta mennä teatteriin/syömään/mitä tahansa.

    Jännä juttu; kun olen järkännyt jotain ja minulle on tehty oharit, niin odotan että perunut osapuoli sitten järkkää jotain seuraavaksi. Eipä ole näkynyt. Nämä samat ihmiset kuitenkin somessa ja puhelimessa ihkuttelevat ystävyyttä jne, mutta sitten kun olisi aika tehdä jotain eli nähdä, olen se viimeinen vaihtoehto. Se, jolle voi aina sanoa ei, eikä minulla ole oikeutta edes loukkaantua tai kyllästyä.

    Olen ratkaissut asian niin, että en enää suunnittele mitään tapaamisia kenenkään kanssa tai järkkää mitään kenellekään. Osallistun kyllä jos kutsutaan. Ihan riittävästi sosiaalinen elämä pyörii näinkin.

  • Sisq84 sanoo:

    Olen itse ihminen, jota monesti kaduttaa että on tullut sovittua menoa joka ei sitten kiinnostakaan lähtöhetkellä. Silti tiedän että kun h-hetki on käsillä, minulla tulee olemaan hauskaa ja ymmärrän että tämä on vain introverttiin luonteeseen luuluva asia mikä pitää ylittää jos haluan että minulla on ystäviä! Enkä koskaan peru mitään sovittua ellen oikeasti ole kuoleman kielissä, vähemmissä sairastapauksissa ystävä saa päättää haluaako ottaa riskin sairastua vaikka flunssaan. Siksi tuntuukin erityisen pahalta kun ystävät tekevät ohareita. Kerran oli tarkoitus lähteä siskon kanssa reissuun, joka oli sovittu kuukausia aiemmin ja järjestelty useaan otteeseen sen jälkeen. Eläinrakas ystäväni lupasi katsoa koirani perään kaksi päivää (yhden yön) palkkiota vastaan. Edellisenä iltana sainkin kuulla että siskoni lähtee kavereiden kanssa festareille eikä lähdekään sovittuun reissuun. Pahoitin siitä luonnollisesti mieleni. Soitin välittömästi ystävälleni, pahoitellen että koiran hoitoa nyt ei tarvittukaan vaikka toisin oli sovittu. Ystäväni sanoikin, että ei olisi voinutkaan ottaa koiraa hoitoon jonkun mitättömän, myöhemmin sovitun menonsa vuoksi, eikä hän olisi vaivautunut edes ilmoittamaan siitä. Olisin ymmärtänyt jos olisi sattunut unohdus mutta ei… Samainen ”parasystävä” ei myöhemmin tullut polttareihini koska oli jossain harrastehommissaan (ei mitään harvinaista tai korvaamatonta) eikä koskaan edes pahoitellut poisjääntiään. Olen kuitenkin päättänyt että tämä voi olla vain luonnollista erilleenkasvua ja olen tehnyt parhaani että jonkinlaiset löyhemmät ystävyysvälit säilyy. Luottamusta ei enää entiseen malliin kuitenkaan ole.

  • Turandot sanoo:

    Viime vuonna oli sovittu ison ystäväjoukon kanssa monta viikkoa etukäteen ja vahvistettu kaikilta vielä viikkoa ennen, että tulevat meille vappupäivänä brunssille puolilta päivin. Kymmenestä kaksi tuli! Kukaan ei ilmoittanut mitään ja muutamalle yritettiin soittaa, mutteivät vaivautuneet edes vastaamaan puheluihin. Kahdelletoista henkilölle teimme etukäteen erilaisia tarjottavia. Suurin osa ruuista meni ikävä kyllä roskiin kun esim. salaatteja ei voinut pakastaa. Skumpat ja oluet tosin säästyivät myöhempää käyttöä varten. Ympäripyöreitä selityksiä saatiin sitten joskus myöhemmin. Joitakin ollaan vielä harvakseltaan tavattu, monia ei enää lainkaan.

  • Jaana sanoo:

    Odottelimme New Yorkissa ruokien kanssa ystäväperheen tuloa. Ilmoittivat etukäteen että poikkeisivat luoksemme matkalla etelään. Istuimme ja odotimme, mitään ei kuulunut. Seuraavana päivänä soitin ja kyselin oliko jotain sattunut. Kuulemma olivat menneet suoraan etelään, ei tullut mieleenkään ilmoittaa meille, edes jälkikäteen, vaikka oli kaikki ennalta sovittu. Meillä New Yorkissä yöpyvät enää vain hyvin harvaan valitut.

  • Helsinkiläinen sanoo:

    Tuolla tavalla toimiva ”ystäväsi” on hyväksikäyttäjä, ei mikään oikea ystävä. Anna tuon henkilön unohtua elämästäsi, ja etsi sellaista seuraa, joka arvostaa sinua, eikä vain roikota sinua kaverilistallaan siltä varalta, että kaipaa seuraa eikä kukaan hänelle mieleisempi ehdi seuraksi.

    Minullakin oli tällainen hyväksikäyttäjäkaveri, ja yllättäen en kaivannut häntä lainkaan sen jälkeen kun asian ymmärsin.

  • KokemustaOn sanoo:

    Minulle töksäytettiin päivää ennen suunniteltua uudenvuoden viettoa, että se on nyt ”pakko” perua, kun ystäväni on kutsuttu toisen kaverinsa luo kotibileisiin. Ei mitään pahoittelua. Vietin sitten uuden vuoden täysin yksin, kuten hän toki tiesi käyvän. Minulla on muitakin, mutta perheellisiä ystäviä eikä heitä saa mihinkään lennosta. Olisin voinut lähteä uudeksivuodeksi toiselle paikkakunnallekin, mutta hän itse oli ehdottanut tapaamista. Kun vielä uuden vuoden jälkeenkin hän korosti, miten ei ole voinut millään tapaa pahoittaa mieltäni, niin se oli sitten siinä. Emme ole enää ystäviä.

  • Tuttua vuosien takaa sanoo:

    Voisi olla aika päivittää ystävälistaa. Kun alkaa vaatia itselleen parempaa, niin elämä muuttuu alkuun hankalammaksi, mutta hiljalleen huomaa että tilalle tulee sellaista mikä tekee itselle parempaa. Tylyjä löytyy aina, on jokaisen oma valinta salliiko heitä elämäänsä vai ei.

  • MIRA sanoo:

    Minulla ei enää onneksi ole tuollaisia outoja ”ystäviä”. Joitain vuosia sitten oli muutama tuollainen, mutta en ole halunnut enää olla heidän kanssaan missään tekemisissä juuri tuollaisen käytöksen takia. Tietävät sen itsekin. Ei harmita ollenkaan, koska mielipahaa ei enää tule älyttömistä asioista.

  • Äiti isolla äällä sanoo:

    Itse en viitsi enään edes kutsua ihmisiä kylään, peruvat kuitenkin tai jättävät vain tulematta.
    Mielestäni törkein oli kun juhliin kutsuttu vieras sanoo että eikö voisi juhlia heilläpäin kun heille niin kovin vaikeaa.
    Välimatkaa siis yli 400km ja rippijuhlat kyseessä.
    Mietin vain että onko se matko jotenkin lyhyempi meiltä sinne kuin sieltä meille ?

  • mimmi sanoo:

    Tutun kuulosta on. Millon tulee mitäkin eteen, ettei sovikaan. Yritän kutsua ihmisiä meille viettämään iltaa tai jopa juhlimaan minun tai puolisoni syntymäpäiviä. Ensin ollaan innoissaan tulossa ja sitten viime hetkellä perutaan tai jätetään perumatta, mutta ei ilmestytä paikalle. Ei ole paljoa luottoa ihmisiin enää, eikä paljoa ole ystäviäkään.

  • Minä sanoo:

    Lisää tuohon yhtälöön vielä vuorotyö: On huomattavasti hankalampaa saada oharit tekevän tilalle seuraa esim. risteilylle lyhyellä varoitusajalla maanantaina kuin viikonloppuna. Joten pidetäänhän yhtä lailla arvossaan myös vuorotyöläisten vapaapäiviä, eikä tehdä niitä ohareita – kenellekään. Sairastumiset jne. vakavammat jutut on asia erikseen.