Yksinhuoltaja avautuu: arki yksin lasten kanssa ei ole mitään herkkua!
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Haaveiletko vapaista viikonlopuista ilman lapsiasi? Oletko kateellinen ystävällesi, joka niitä säännöllisesti joka toinen viikonloppu saa, niin pääsisit bilettämään tai mitä vain mielesi tekee? Itse vaihtaisin ne mielelläni perheeseen, joka olisi kokonainen, jossa lapsilla olisi kotona sekä äiti, että isä.
Minua suututtaa ihmiset, jotka tämän kehtaavat minulle ääneen edes sanoa, miten kateellisia he ovat siitä, että saan vapaata kokonaisen viikonlopun joka toinen viikko. Onko heillä tullut mieleen se, millaista sitten on arki yksin lasten kanssa? Millaista on, kun joudut yksin vastaamaan siitä, että viet lapsesi päiväkotiin, kiirehdit töihin ja aina, jos lapsesi sairastuu, olet se, kenen on pakko jäädä hoitamaan lastasi kotiin, koska toinen vanhempi ei halua auttaa, koska ei asu kanssanne. Olet aina se, joka joutuu soittamaan työnantajalle pahoitellen, että lapsi on taas sairaana ja sinä joudut olemaan poissa työstä.
Sinä olet aina se, kenen pitää huolehtia lapsesi lääkärikäynnit. Jaksatko, kun lapsi on erityislapsi, jolloin niitä käyntejä tulee useita? Joudut nekin hoitamaan yksin, koska toinen vanhempi ei halua auttaa, sitten selität työnantajallesi, ettei sinulla ole vaihtoehtoja ja joudut käymään lapsesi kanssa lääkärissä. Koska ne ovat palkattomia, tulee sinun tehdä kaikki tunnit sisään, eli tehdä pidempiä päiviä töissä, koska muuten rahasi eivät riitä. Lapsesi ihmettelevät, miksi teet niin paljon töitä? On pakko. Olet vastuussa yksin kaikista laskuista, asunnon maksusta jne.
Työpäivän jälkeen teet ruokaa, siivoat, hoidat lapsia, kukaan ei auta. Illalla kaadut sänkyyn, kun olet ensin taistellut lapsesi kanssa siitä, miksi hänen pitää mennä nukkumaan.. Teet kaiken käytännössä yksin, ennen kuin lapsesi ovat sen verran isoja, että voit ehkä jo vaatia heitä osallistumaan joihinkin kotitöihin.
Kuva Shutterstock.
Entä sitten kun itse sairastut, oksennat ja teet silti kaiken edellä mainitun, koska on pakko. Tai mitä, jos joudut äkillisesti sairaalaan? Soitat lapsesi isälle, voiko hän ottaa lapsen luokseen. Isä kieltäytyy, aina. Koska hänellä ei ole kuulemma velvollisuutta auttaa. Soitat läpi kaikki sukulaiset, onneksi on tukiverkosto ja joku löytyy apuun. Entäs jos ei olisi? Sosiaaliviranomaiset ottaisivat lapsesi kiireelliseen sijaishuoltoon.
Lapsesi menee kouluun, koulusta on pitkät lomat. Minne laitat 7-vuotiaan erityislapsesi, joka ei pärjää yksin koko päivää? Jos voit, tee etätyötä, koska lapsesi isä ei halua auttaa. Yritä keskittyä työhön ja kuunnella, kun lapsesi valittaa, ettei ole tekemistä. Joo joo, 8 h odota, niin sitten voidaan tehdä jotain. Lapsesi pelaa pelikoneella, ja koulusta, perheneuvolassa ym. valitetaan myöhemmin: ’miksi lapsellasi ei ole rajattua ruutuaikaa?’ Mitä sitten sanot?
En voi tehdä töitä ja hoitaa lasta samaan aikaan, voiko siihen saada lastenhoitoapua? Perheneuvolassa sanotaan, ettei sellaista palvelua ole. No palkkaisinko lastenhoitajan? Ei se ole mahdollista, rahat eivät riitä. Maksat asunnostasi saman verran kuin kaksi aikuista ja lapset samankokoisesta, mutta yksin.
Sitten tulee se viikonloppu, kun lapsesi menevät kahdeksi yöksi isällensä. Mitä teet? Juhlimaan tietysti.. No ei! Oikeasti ei jaksa tehdä yhtään mitään, kaatua vaan sohvan nurkkaan tuijottamaan typerää tv sarjaa tai elokuvaa. Nukkua älyttömät määrät sen viikonlopun aikana ja sitten lapsesi tulevatkin kotiin kiukkuisina ja selvästi sinua ikävöineenä. Ehkä jaksat taas paremmin seuraavat kaksi viikkoa olla lapsillesi sekä äiti että isä.
Sitten on ne viikonloput, kun lapsesi ovat kotona. Ja niitä voi tulla useitakin peräkkäin, jos lapsesi eivät sairastumisen vuoksi voikaan mennä isälleen. Eikä isä halua ottaa heitä, jos ei ole hänen vuoroviikonloppu, vaan ottaa vasta sitten, kun on hänen ”oikea” vuoronsa. Koska hän ei halua.
Mutta tosiaan, ne viikonloput, kun lapsesi ovat kotona, mieluiten otat lapsien kaveritkin kylään, jotta lapsillasi olisi mukavaa tekemistä, toki voitte myös sopia vaihdosta. Kunhan sinulla vain on jokin tälläinen perhe, kenelle se on hyvä, että lapsesi voivat olla välillä siellä ja välillä teidän luonanne…
Mutta siltikin, jos minä saisin valita, luopuisin niistä vapaista, kun minulla vain olisi rakastava auttava mies ja lapsilla hyvä isä. Mutta en saa, hän jätti meidät toisen naisen vuoksi vuosia sitten.. Se oli hänelle tärkeämpää kuin oma perhe.
Pidäthän mielessä tämän, kun kehtaat avata suusi yksinhuoltaja ystävällesi, miten kateellinen olet hänelle. Ehdota hänelle, että voisitte vaihtaa hetkeksi roolejanne. Ehkä sinäkin sitten ymmärtäisit, miten hyvä sinulla oikeasti on.”
Nimim. Yksinhuoltaja
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 29 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Mä oon rohkeasti sitä mieltä, että tulevana yksinhuoltajana mulla tulee olemaan helpompaa mitä nyt kolmen lapsen ja mieslapsen kanssa. Kymmenen vuotta ’yksin”huoltajuutta ja olen opetellut. En usko että ”oikea” yksinhuoltajuus on yhtään sen pahempaa kuin se, että toinen on siinä mutta ei kuitenkaan ole. Tekee pitkää päivää ja käy kotona syömässä, nukkumassa ja kiukuttelemassa ja komentelemassa.
Yksinhuoltajuus ei ole aina oma valinta, joskus mies lähtee eikä enää halua nähdä lapsia.
Ei aikuista ihmistä enää tarvitse kehua joka kerta kun hän tekee myös hänelle kuuluvan arki askareen kuten vie likaiset vaatteensa pyykkikoriin tai tiskaa astiat. Eihän naisetkaan saa vaan hommat on tehtävä ja ne pitää tehdä asiallisesti. Jotkut miehet tekevät kotitöitä tahallaan huonosti ettei tarvitse tehdä. Esim ripustetaan pyykit huonosti eikä suoriteta jolloin vaatteet kuivuu ryttyiseksi. Eihän nainenkaan voi vaihtaa autoon renkaita huonosti. Ihan varmasti mies sanoisi siitä jotakin.
Juu, olin aikanaan kateellinen tuollaisesta vapaasta viikonlopusta, koska minulla ei ollut sellaista koskaan. Välillä meni yli puoli vuotta ilman yhtään päivää ilman lapsia. Toki olimme sitten läheisiä, isä menetti lapsensa pitkälti siinä kiukutellessaan. Meillä oli se versio yhteishuoltajuudesta, jossa isä oli niin ilkeä lapsilleen, että lapset eivät halunneet mennä isälle. Sitten isä yhteishuoltajuuden nimissä syytti minua vieraannuttamisesta ja osallistui elämäämme tekemällä kaikenlaista kiusaa. Sellaista aikuisen narsistin herttaista huoltajuutta.