”Yh-äidit. Tiiättehän te. Ne tyypit, jotka jostain syystä elää lasten kanssa ilman sitä toista osapuolta. Miestä. Naista. Lammasta. Sikaa. Lehmää.

Ne tyypit, joilla tukka hapsottaa, meikkaamattomia ja manikyyrikin on jäänyt väliin. 10 vuoden kokemuksella uskoisin voivani aiheesta huudella ja kertoa valittuja otteita meidän elämästä. Aloitetaan vaikka perjantaista.

Viime viikon, ens viikon, vuosi sitten. Perjantaina meillä lämpiää sauna, koska rasittunut yh-äiti tulee kotiin raskaasta työstään, josta saa sen verran palkkaa, että voi jälkikasvulleen taata lauantaiksi karkkipäivän eikä ne juokse koulussa pylly paljaanakaan. Niin. Se sauna. Koska väsyttää ja tahtoo vain nostaa jalat ylös. Yh-äiti on ollut kotona puoli tuntia, saanut juuri ansaitun teekupposen nokkansa eteen, kun naapuruston lapset alkavat soittelemaan ovikelloa: ”Voitteko tulla ulos?!” Ihanaa, kun lapsilla on omassa pihassa paljon seuraa ja viihtyyvät hyvin keskenään ja tykkäävät vielä pihalla ennemmin leikkiä kuin sisätiloissa. Kasvaa terveitä lapsia. Yh-äiti huokaisee: ”Sen kun meette, kohta syömään ja sitten saunaan.”

Yh-äiti huutaa puoli tuntia myöhemmin jälkikasvuaan syömään viisi minuuttia, etsii niitä pitkin pihaa kymmenen minuuttia ja viimein saa jälkikasvunsa kotiin syömään. Ilmoittaen suhteellisen suurella äänellä, että mennään sitten saunaan, ettei sitten enää tulla pihalle. Päästään ruokapöytään istumaan, kun ovikello soi ensimmäisen kerran. Ruokailua on kestänyt kolme minuuttia, kun ovikello soi toisen kerran. Kaksi minuuttia myöhemmin ovikello soi taas. Joka kerta samat vastaukset: ”Ei, enää ei voida tulla ulos, huomenna sitten.” Parhaimmillaan vielä samalle lapselle.

Pääsemme saunaan ja lauteilla yh-äiti painaa saunatyynyä korviensa suojaksi, jottei kuulisi ovikelloa ja kieltää lapsia karkaamasta mihinkään. Kolmannen kerran jälkeen, kun kukaan ei avaa ovea, loppuu viimeinkin jokailtainen ralli. Lauantaina yh-äiti ottaa lapset kainaloon mukaan ja lähtee piknikille läheiselle uimarannalle, jossa ei juurikaan ketään käy, mutta on hirmu mukava paikka viettää lasten kanssa päivä.

Illalla yh-äiti erehtyy ajattelemaan, että josko vaikka tekisi profiilin vaikkapa Happy Pancakeen. Olisi joskus kiva vaikka pussailla jonkun kanssa. Seuraavan kolme päivää yh-äiti vaihtaa mukavan ja potentiaaliselta vaikuttavan yh-isän kanssa viestiä, kunnes erehtyy sanomaan, että olisi kiva nähdäkin. ”No ethän sinä mihinkään pääse, kun sinulla on ne lapset!” Yh-äiti totee, että niin, ne ovat sen verran isoja, että kyllä ne pärjää sen aikaa kahdestaan, että käydään vaikka ABC:llä kahvilla. ”Sinä olet huono äiti ja tuolla tavalla jätät heitteille lapset. En halua tuollaista ihmistä elämääni!” Yh-äiti poistaa profiilin deittisovelluksesta, taas kerran.

Lauantaina tosin naapurin lapsen äiti laittaa viestiä, että ”Voihan meidän MinnaRiinaEveliina tulla teille yökylään, tytöt täällä kovasti jo vierailua suunnittelee.” Yh-äiti huokaisee, kyllähän se tietenkin passaa. Se siitä mukavasta ja rauhallisesta illasta ja sunnuntaiaamusta, kyllä totta kai se käy. Naapurin MinnaRiinaEveliina herättää seuraavana aamuna lapset ja sen yhden aikuisen ennen kello kuutta, koska häntä ei nukuta ja hän haluaa nyt aamupalaa.

Päivällä lapsen äiti laittaa viestiä, että ”Voihan lapsi olla teillä hieman pidempään?” Samapa tuo kai sitten on. Väsyttää, päikkärit olisi olleet kivat. Myöhemmin yh-äiti kuulee, että lapsen piti viettää meillä aikaa, jotta lapsen äiti saa itse nukkua päikkärit, koska väsytti.

Maanantai koitti, kuten maanantailla on paha taipumus tulla aina sunnuntain jälkeen. Yh-äiti raahautuu väsyneenä töihin, lähettää puhelimen välityksellä lapsensa kouluun, kuuntelee kuinka esimies mainitsee puhelimen käytöstä työaikana. Yh-äiti nielaisee halunsa huutaa suoraa huutoa ja päättää olla hiljaa tällä kertaa. Samassa hetkessä puhelin taas soi ja lapsi kysyy, voiko laittaa sittenkin siniset sukat keltaisten tilalle.

Tiistaina toinen naapurin äiti laittaa viestiä, että ”Voihan meidän Pirkko ja Petteri tulla teille, haluaisimme miehen kanssa käydä kaupassa kahdestaan”. Naapurin äiti suuttuu, koska kerron, että meillä on jo suunnitelmia emmekä ole kotona. Lapsia ei voi mukaan kauppaan ottaa, koska se on IHAN KAMALAA!

Keskiviikolle on ilmoitettu koulutuspäivä työnantajan puolesta. Yh-äiti tulee työvuorolistan mukaisesti töihin, mutta työkaveri tulee vasta myöhempään, ettei hänen koiriensa tarvitse olla niin pitkään yksin kotona. Yh-äiti ratkaisee lasten välistä aamupalakiistaa puhelimitse ja kuuntelee taas kiltisti esimiehensä kiukkuiset lauseet puhelimen käytöstä työaikana. Yh-äidin on pakko mainita esimiehelleen vapaapäivästä, jota on pyytänyt ensimmäisen kerran vuosi sitten. Esimies mainitsee, että on itse poissa silloin ja toinenkin työntekijä on jo pois samalla päivänmäärällä, joten ei se nyt käy. Yh-äidin tekee mieli heittää esimiestä lähimmällä esineellä, mutta jättää sen kuitenkin tekemättä. Rahat eivät riittäisi sakkojen maksuun.

Torstaina yh-äiti kuuntelee kuin vieressä työtä tekevällä ihmisellä on raskasta, koska mies on kovapalkkaisessa työssä ja tekee pitkää päivää, mutta ei ole koskaan tarpeeksi kotona. Toinen säestää, että hän joutuu olemaan koko viikonlopun yksin lasten kanssa ja pohtii vievänsä ne isovanhempien luo, koska muuten käy turhan raskaaksi eikä ehdi levätä.

Ja siinä se viikko oli. Yksi viikko tavallisen duunarin elämästä. Tähän asti, jos joku on jaksanut lukea, niin hieno juttu. Kiitos Sinulle siitä.

Seuraavaksi saan sitten palautteet: ”No itsehän olet itsesi tuohon asemaan järjestänyt, älä valita.” ja ”Turhanaikasta valitusta, tee asialle jotain!”

Itse olen siitä onnellisessa asemassa, että lapsillani ja heidän isovanhemmillaan on läheiset ja lämpivät välit, eikä tarpeen niin vaatiessa lastenhoito ole ongelma. Mutta Sinä, jolla on puoliso kotona, Sinä joka moitit minua yhdestäkin vapaa-illastani täysin yksin omassa seurassani, pohdi, voisiko vaikka se sinun puolisosi joku ilta katsoa lapsiasi tunnin verran, että käyt ihan yksin vaikka kaupassa?

Sinä, joka sanot, että ”Sinun pitäisi olla laihempi, jotta joku sinut hyväksyisi.” ja ”Syö, sinussa se näkyy”, onko koskaan mielessäsi käynyt, että voisit vaikka tarjota apuasi kotihommissa, että joutaisin vaikka käymäänkin salilla?

Sinä, joka lähetät lapsesi yh-äidin ruokapöydän ääreen ja katon alle nukkumaan, voisit joskus vaikka ehdottaa, että ”Voisiko sinun lapset tulla meille yöksi, jotta saat nukkua”?

Sinä, jonka alaisena yh-äiti työnsä yrittää tehdä, joustaa viimeiseen asti täysin epäitsekkäästi, vaikka kotona onkin odottavia nälkäisiä suita, voisit muistaa, että se puhelimen käyttö on tässä tilanteessa pakollista…

Vaikka itse olenkin elämäni polut tälläiseksi tallannut, on minusta silti äärettömän surullista, ettei lasteni isä halunnut tutustua kahteen maailman parhaaseen tyyppiin. Joka ilta, kun lapset nukkuvat, jään hetkeksi katsomaan kumpaakin ja löydän kummastakin vielä sen minun oman hellittävän palleroni. Suukotan, nostan peiton päälle pois potkittavaksi ja pupun takaisin kainaloon lattialta.

Enkä kumpaakaan missään tapauksessa pois antaisi enkä päivääkään toiseksi vaihtaisi. Elämä on täydellistä siinä hetkessä.”

Nimim. Yh-äiti

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 30 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

30 vastausta artikkeliin “Yh-äiti hoitaa omat ja sunkin lapset, työt, kaiken…”

  • Yhteis huoltaja sanoo:

    Paljon tsemppiä ja voimia! Kannustaisin sanomaan ei silloin kun oikeasti ei sovi nuo yökyläilyt etc. Pyydä itsekin rohkeasti apua silloin kun siltä tuntuu. Olet urhea ja jaksava nainen. Olen itse yhteishuoltaja ja uskon että yksinhuoltajuus on kaksin verroin rankempaa.

  • Kakkukoo sanoo:

    Osittain tutulta kuulostaa! Yh-äideille ja isille nostan hattua, väsyttävää puuhaa. Hyvänä puolena on läheiset suhteet lapsiin! Nyt kun on kumppani rinnalla, arvostan koko ajan enemmän…

  • Kaksinhuoltaja sanoo:

    Kaksinhuoltaja tässä, hei! Meilläkin ramppaa lasten kavereita, päivä- ja yökylässä, sauna- ja ruoka-aikana. Voivat tulla silloinkin, kun on vain yksi aikuinen kotona. Meidän lapset käyvät myös kavereilla kylässä ja yökyläilyt sovitaan useinkin niin, että joka toinen kerta on toisen luona ja joka toinen kerta toisen. Jos meille ei sovi tulla, sanomme, että tänään ei käy, huomenna sitten. Usein käyn kaupassa lasten kanssa, samoin he soittelevat minulle töihin. Pomo on onneksi ok. Työkavereilla on myös lapsia ja koiria ja kaikilla on omat hässäkkänsä näiden kanssa, ei siinä mitään kummallista ole. Kun olin kotona vauvan kanssa, oli enemmän niin, että muiden lapset olivat meillä hoidossa. Kun menin töihin, opettelin vetämään rajoja. Ei se ollut niin vaikeaa. Mutta usein se on vain helpompaa, kun lapsilla on joku kaveri. Aikuinenkin saa rauhassa silloin puuhata omia juttujaan. Että ihan mielellään ne kaverit saa tulla. En minä niitä niin kauheasti kaitse. Tottakai yksinhuoltajalla on varmasti rankkaa, mutta jos lasten kaverit on se suurin ongelma, niin silloin menee kuitenkin ehkä ihan hyvin. Ja kouluikäiset voi jo jättää kotiin kauppareissun ajaksi, jos ei sinne kauppaan nyt asumaan jää.

  • Nuokku sanoo:

    Olipas harvinaisen katkera kirjoitus ! Jaksat heittää marttyriviitan päälle jopa siitä, että joku pyrkii hoitamaan eläimenä hyvin ja eläinnsuojelulakien mukaisesti. Sinä itse vedät rajasi elämässäsi, turha siitä on muita syyttää, jos sitä et osaa tehdä.
    Ihan jokaisella on elämässä haasteensa, sinä et voi toisten huolia arvottaa. Ota itseäsi niskasta kiinni, vedä omat rajasi ja älä huolehdi toisten asioista. Elämäsi helpottuu!

    • lemmikkien puolesta sanoo:

      Sama kohta pisti myös itselläni silmään tekstistä. Myös koiran omistaja voi olla yh-omistaja, ja todellakin pitää miettiä, että kauanko ne koirulit voivat olla sisätiloissa ilman tarpeille pääsyä. Yh-äidin mussukat sentään voivat käydä ihan itseänäisesti vessassa, toisin on koirien kanssa.

  • Liina sanoo:

    Onhan se ikävää, että ihmiset ei ota huomioon, mutta uhriutumisen sijaan kannattaa lopettaa liika kiltteys ja tunnollisuus ja vaatia reilua kohtelua.
    Jos ihmiset ei ymmärrä, kerro, että pyytävät kohtuuttomia. Jätä arvostelijat omaan arvoonsa.

    Ainoa mitä en tajua on lasten töihin soittelu. Itse muistan lapsuudesta, ettei äidille saanut soittaa töihin kuin äärimmäisessä hädässä. Nykyään eri meininki näköjään, kun omia työkavereita katsoo, kaiken maailman pannarin paistot, riidat, raharuinaukset ja muut saaksmäpuhelut – eikö nämä asiat pitäisi olla selviä ilman turhia puheluita: jos ei osaa tehdä yksin pannaria, ei tehdä. Riidat ja rahat selvitetään kun äiti tulee kotiin. Kouluun osattiin lähteä ajoissa yksin jne jne.

  • Siiri sanoo:

    Jokaisella on omat murheensa ja kiireensä. Myös uusperheellä, suurperheellä, ihan ”tavallisella” ydinperheellä. Useimmat eivät varmaankaan lähetä lapsiaan teille sinun kiusaksesi tai päästäkseen heistä eroon, vaan ihan vaan siksi, että lapset nauttivat toistensa seurasta.
    Ei kannata ottaa marttyyrin roolia ja uhriutua.
    Yksinhuoltajuus ei ole kovin harvinaista nykyään –moni on tai on ollut samassa tilanteessa. En usko, että monikaan yhdistää kirjoituksesi alussa esitettyjä stereotypioita enää yh-äitiin tai -isään eikä niitä varmaan kannata itsekään viljellä ellei halua itseään sellaisena kohdeltavan.

  • Lapsenvahti? sanoo:

    Kiitos. Samalainen tilanne. Minua aina ihmetyttää näitä ihmisiä ketkä lähettävät lapsensa yh-äidille että saavat omaa aikaa. Onko se niin että yh-äidillähän ei ole muuta elämä niin eihän se haittaa että on muutama ylimääräinen kakara? Nykyään sanon ei ihan suoraan. En ota tänään vastaan. Näistä asioista voisi keskustella ikuisesti. Ja yhteiskunnassa tarvitsisi suuria muutoksia. Minunkin lapset ovat minulle kaikein tärkeintä. Mutta se että nykyään nuoret naiset valitsevat että eivät haluaa lapsia… onko se niin ihmellistä?

    • mää vaan mietin.... sanoo:

      Miksi näissä kyläilyissä voi olla vastavuoroinen? Eli jos naapurin kakarat tungetaan yh-äideille yökyliin, niin voihan sitä samaa palvelua käyttää myös itse, ja hengähtää välillä / ottaa ne päkkärit.

  • karhuäiti sanoo:

    Yh-äiti tai -isä tai ei, niin omista rajoista on pidettävä kiinni! Ehdottomasti!
    Eri asia auttaa ystävää tai naapuria tiukassa paikassa joskus (ja he auttavat vastavuoroisesti meitä)mutta esim minä en ota lasten ystäviä meille kylään arki-iltoina. En jaksa. Piste.

  • Helsinkiläinen sanoo:

    Niinpä. Eräskin kaksinhuoltaja voivotteli, kuinka hänellä on niin kovin vaikeaa, kun hän joutuu olemaan perusterveen parivuotiaan lapsensa kanssa yhden kokonaisen päivän kahdestaan, kun mies menee lauantaiksi muualle. Ja veti täydelliset kilarit kun toinen äiti (jonka mies on pois kotoa pitkiäkin aikoja työn vuoksi) kysyi, että mitäs kamalaa tuossa on, perusarkea monelle. Mutta hei, kaikilla on oikeus valittaa, olipa heidän valituksen aiheensa kuinka tyhjänpäiväisiä tahansa.

    Itse olen aina ajatellut, ettei lapsia pidä tehdä, ellei mielestään kykene huolehtimaan lapsista täysin yksinkin. Toisesta aikuisesta ei ikinä ole takuita, ero voi tulla yllättäin ja pyytämättä.

  • Tuttua sanoo:

    Sanoisin että tämä ei ole yksinään yh:n ongelma. Nyt kun olen ollut vauvan kanssa vuoden kotona niin meillä koko ajan jonkun lapsi ollut. Niin onhan tuo mieskin tässä, mutta olishan se kiva olla kotona oman perheen kanssa nyt kun kerrankin aikaa. Ja tähän kun ihmiset vetää herneen nenään kun sanoo ei. Meillä ei omat lapset ole ikinä olleet kenelläkään yökylässä, mutta meillä viikottain oli joku. Nyt tein lopun ja olen menettänyt todella monta ihmistä elämästäni. Harmi omien lasten ja heidän lapsien kannalta.

  • Minä vain sanoo:

    Hyvä kirjoitus ja niin totta! Samassa tilanteessa ja voin samaistua. Tsemppiä meille kaikille yh äideille <3 omassa työssä sattuu olemaan maailman paras pomo onneksi tässä suhteessa.

  • Tuomio tulee aina sanoo:

    Niin, siis kaikkihan eivät tiedä siitä yksinhuoltajuudesta, ellet ole sitä erikseen heille kertonut painokkaasti. Nykyään myös yksinhuoltaja voi esim. olla käytännössä vuoroviikkovanhempi, jolloin hänellä on huomattavan paljon vapaa-aikaa verrattuna tavalliseen äitiin. Puolet ajasta tarkalleen. Ihmiset eivät siis hahmota tätä enää niin surkuteltavana ja kauheana kohtalona. Tässä yksi pointti, jonka takia ihmiset eivät tarjoa apuaan eivätkä ota huomioon erityistapauksena tätä sinun tilannettasi. Plus vanhempi ikäpolvi tietty uskoo, että syy on yh:ssa itsessään, kun on ensinnäkin tehnyt lapsia hurlumhei tyyliin ja sitten ei ole osannut pitää miestä kotona. Tuon takia en itse puhu yksinhuoltajuudesta yhtään mitään kenellekään, joka ei siitä automaattisesti tiedä (kuten oma äitini).

    • Töötti sanoo:

      Vuoroviikkovanhempi ei ole koskaan yksinhuoltaja, vaan YHTEISHUOLTAJA. Siinä on yhtä suuri ero kuin lapsettoman ja perheellisen välillä.

  • Nimetön sanoo:

    Täh?! Eihän tuo liity mitenkään yksinhuoltajuuteen, että kaverit pimputtavat ovikelloa tai tulevat yökylään. Vai meinaatko, että jos perheessä on kaksi vanhempa ovikello ei soi kesken ruokailun tai saunomisen?

    Sekään ei liity yksinhuoltajuuteen, että et saa suutasi auki ja sano naapurin äidille, että nyt on sun vuoro saada hetki vapaata.

    Jo sinun lapsesi on niin pieniä, että heidän kanssaan on pakko punkea yhtä aikaa saunaan, heitä ei voi jättää yksin kotiin kun menet treffeille. Voit siis ihan hyvin ottaa päikkärit ja saunoa rauhassa vaikka lapset ovat kotona. Mielummin niin kuin että olet jossain ABC:llä.

    Jos annat työkavereidesi ja naapurinäitien polkea sinua, se ei liity yksinhuoltajuuteen. Olet suostunut kynnnysmatoksi.
    Ja joo – työaikana esimiehellä on oikeus odottaa työntekoa.

    • Äippä vuodesta 2009 sanoo:

      Mitä ihmettä?
      Kyllä me käydään vielä saunassa yhdessä, vaikka kaksoset on jo 11. Ja kyllä heidät voi keskenään jättää esim. iltavuoron ajaksi, jolloin kyllä puhelimella varmistellaan, että on tehty läksyt, syöty ja milloin on iltahommien aika. Ja uskoisin että useammallekin esimiehelle puhelimen käyttö on ok, kun kertoo, että lapset on kotona yksin.

      • Nimetön sanoo:

        Tarkoitin, että äiti voi v ä l i l l ä mennä yksin saunaan oikasemaan ne kinttunsa. Kun tuo yhteissauna kuullosti niin rankalta.

        Mutta sinä jumituit lasten ikään. Saunokaa rauhassa.

  • Manna sanoo:

    Kyllähän sun olis pakko vetää jonkinlaiset rajat mm. tuon yökyläilyn kanssa. Ihan oman jaksamisesti vuoksi. Seinät kotona tulee lähemmäs ja lähemmäs jos ei koskaan saa olla yksin tai ei ole mahdollisuutta päästä kotoa ulos välillä.

    Itselleni on ollut hyvin vaikeaa oppia pyytämään apua. Mutta joskus sekin on välttämätöntä. Jos kerran tuliverkkoja on, pyydä heitä välillä ottamaan lapset yökylään.

    Mun yksinäisiin iltoihin Tinder toi aikanaan paljon kivaa kikattelua. Onhan siellä kaikenlaisia mänttejäkin tietysti, ihan koko skaala. Mutta mua odotti siellä lopulta myös se yksi ihana, josta en enää halua luopua.

    Lasten isä menettää niin paljon. Vaikka jossain vaiheessa heräisikin muistamaan että hänellä on lapset, voi olla myöhäistä. Sulla on nyt rankkaa, mutta sulla on myös lasten rakkaus. Sitä ei voita mikään. Muista vain pitää huolta myös itsestäsi.

  • Kaksinhuoltaja sanoo:

    Joitain esimiehiä vain kaivaa jos lapsi soittaa. Itselleni soitti tosi harvoin, mutta siitä sain puhuttelun. Mutta sellaista se.
    Ihanaa että lapsillasi on kavereita!

  • Mari sanoo:

    Kuulen tuskasi. Eniten ihmettelen lasten vanhempien ajatusmaailmaa. Ei tulisi mieleenikään ongelmatilanteissa vaivata edes kaverin perhettä, heillä on omat ongelmansa.
    Meillä sitä tukiverkkoa ei ole, lainkaan. Jos haluat jonkun katsomaan lapsia, maksat siitä. Joten siinä mielessä olet plussan puolella. Käytä sitä. Ota hengähdyshetkiä arjesta niin useasti kuin tuntuu. Kun äiti on onnellinen, perhe on onnellinen.

  • Eevia sanoo:

    Voi ystävä hyvä, älä ole noin kiltti!
    Meillä on säännöt omille ja muillekkin lapsille.

    Viikonloppuisin meille ei tulla ennen kello 9 ja meidän lapset ei mene minnekkään ennen kello 9. Olen sen kaikille kertonut omille ja muiden lapsille sekä vanhemmille kun lähetän lapset pois.

    Yökylään pääsee joka toinen vkn loppu, joko meille tai muualle ja se sovitaan viikkoa aikaisemmin muuten vastaus on ei.

    Meidän lapset eivät syö muualla eikä meillä syödä ellei vanhemmat sovi siitä keskenään (koska allergiat, yms. Ei oteta minun taloudessa huomioon ellei ole lapsi joka on erikseen kutsuttu yökylään tai syömään)

    En ole myöskään lapsenvahti ellei palvelusta palauteta. Jos joku soittaa voiko eveliina hässäkät tulla meille että päästään kauppaan sanon että sopii jos minun lapset voi sen jälkeen tulla teille niin että minä pääsen kauppaan.

    Jos ihmiset suuttuu reiluista säännöistä niin anna suuttua mitäs se sinua hetkauttaa.
    Unohda netti deittailu, sieltä löytyy vaan käveleviä katastrofeja.
    Aloita vaikka pelaamaan world of tanksia, siellä on kaikki yh isät iltaisin jotka eivät halua harrastaa tinderiä. Chatti osiossa sitten teet tuttavuutta 😁

    Kukaan ei mitään apua tarjoa, voit olla siitä aika varma joten ota, pyydä ja vaadi sitä.

    Jos et niin tee ainostaan sinä häviät siinä.

    Tsemppiä huomiseen ja nyt otat asiat omiin ohjiin. Naapurit kuriin 😁

    • Eevia sanoo:

      Ja työpuoli niin voi ehkä miettiä että joskus vaihtamalla saa parempaa.
      Jos työnantaja pyytää joustamaan pyydän jotain samassa itselleni. Jos jokin vapaa jää saamatta, kirjotan sen ja syyn ylös ja muistutan seuraavalla kerralla.
      Palvelus, palveluksesta on lapsiperheen äidin surviver sääntö nr. 1 😉

  • Voi hellanduudelis sanoo:

    Olipa katkeran kuuloinen tilitys. Ikävää, ettei lasten isä ole kiinnostunut lapsistaan.

    Kirjoitit, että saat isovanhemmilta apua lastenhoitoon. Tilantesi ei siis ole lainkaan pahimmasta päästä.

    Deittisovellusta ei kannata poistaa yhden takaiskun vuoksi.
    Naapurin äidille voit ehdottaa, että lapsesi tulevat vuorostaan heille.
    Työnantajalle kannattaa kertoa tilanne. Työnantajalla on oikeus odottaa työpanosta työajalla mutta moni ymmärtää, että lapset pitää lähettää kouluun.
    Ole iloinen, että koululaisillasi on kavereita. Pikkuhiljaa heidän reviirinsä laajenee ja voit vaikkapa saunoa yksiksesi.
    Voit myös sanoa koululaisille, että eivät soitella sinulle pienistä riidoista.
    Et voi odottaa, että työkaverit puhuvat elämästään peilaten siitä sinun elämääsi. Heille se voi olla iso juttu, jos toinen vanhempi on pois. Ja usko vaan, hyväpalkkaisen miehen vaimolla on omat taakkansa. Sinä et ole universumin napa, muillakin on murheensa ja väsymyksensä.
    Jos joku huomauttaa sinulle painostasi tai muusta elämääsi liittyvästä, pidä puoliasi. Mutta älä sitten itsekään arvostele toisia äläkä vähättele heidän ongelmiaan.

    • Kasvakaa aikuisiksi sanoo:

      Nimimerkille Hellanduudelis: laajenna maailmankuvaasi ja ota ensi alkuun pää pois takapuolestasi. Näkökenttäsi voi laajentua ja empatiakykysi kasvaa. Olen itse kasvattanur lapsia sekä liitossa että eronneena, ja voin sanoa, että jälkimmäinen on raskaampaa. Tästä ei pääse viisastelemalla mihinkään. ”Varakkaan miehen vaimolla” voi toki olla ”taakkansa”, mutta yhtä todennäköistä on se, että kyse on suhteellisuudentajun puutteesta: elämä ei ole opettanut vielä juuri mitään, ja valittaminen on kivaa.

      • Ärsytys sanoo:

        Niin, tuo yksinhuoltajuus, avioero yms. yms. voivat kyllä osua myös varakkaiden miesten vaimoille. Tunnen varakkaita miehiä, he tekevät nykyään avioehdon, eli on turha kuvitella kuittaavansa mitään mukaan sieltä eron tullessa. Ja eronhan saa yksipuolisella ilmoituksella – voit siis jäädä yksin ja rahattomaksi, huoltamaan lapsiasi ilman rahaa ja ilman miestä ;). Jos esim. miehesi löytää paremman naisen. Ja niitä parempia on AINA, etenkin hyvillä ja varakkailla miehillä tarjolla.

      • Aina on joku kehen verrata sanoo:

        Kasvahan itse aikuiseksi. Jokaisella on oma taakkansa ja sinä tai kukaan muukaan ei ole oikeutettu arvostelemaan toisten taakkojen relevanttiutta. Aina on jollain asiat kurjemmin: joku asuu savimajassa 13 lapsen kanssa ja joku lojuu jonkun kellarissa raiskattavana päivästä toiseen. Että mitäs joku yh-äiti valittaa kun lasten kaverit herättää yhyy vähän aikaisemmin? Yritetäämpä ymmärtää että eri ihmiset kokee eri asiat eri tavoin, eikä tulla vähättelemään toisten taakkoja. Puhuminen voi katsos helpottaa sitä taakkaa ja auttaa jaksamaan eteenpäin ja seuraukset eivät ole kovin mukavia jos vastaanotto on ”no mulla menee paljon paskemmin, ole sinä hiljaa”.

  • Yh täälläkin sanoo:

    Tutulta kuulostaa…

  • Kolmen lapsen totaali yh sanoo:

    Kiitos <3 Kaiken muun tunnistan, paitsi työnantajani on huomattavasti ymmärtäväisempi elämäntilannettani kohtaan.

    Viimeisin asia, joka sai minut naurahtamaan oli, kun tuli viesti lapsen ystävän vanhemmalta kuinka heidän lapsi niin kovasti haluaisi lapseni kanssa yökylään. Mutta heille ei nyt sovi mennä, kun siellä on vain yksi vanhempi kotona. Mutta voisiko heidän lapsensa tulla meille?

    Eipä siinä. Meille yleensä voi aina tulla, kunhan ei ole muita suunnitelmia. Kyllä mä hoidan! 🙂 kunhan hymyilytti tuo ajatuskuvio… heidän perheessään yksi vanhempi ei riitä kaitsemaan useampaa lasta, mutta yh nyt hoitaa monta tuosta vaan, kun sehän tekee sitä joka päivä.

    • Eevia sanoo:

      Wautsi, toittasti vastasit, että joo sama täällä. On vaan yks akuinen paikalla että ei voi tulla mutta ilmottele koska ootte molemmat kotona niin yökyläily onnistuu ja mäkin sitten ilmoitan heti kun meitä on täällä kotona kaksi aikuista..