”Yh-äidit. Tiiättehän te. Ne tyypit, jotka jostain syystä elää lasten kanssa ilman sitä toista osapuolta. Miestä. Naista. Lammasta. Sikaa. Lehmää.

Ne tyypit, joilla tukka hapsottaa, meikkaamattomia ja manikyyrikin on jäänyt väliin. 10 vuoden kokemuksella uskoisin voivani aiheesta huudella ja kertoa valittuja otteita meidän elämästä. Aloitetaan vaikka perjantaista.

Viime viikon, ens viikon, vuosi sitten. Perjantaina meillä lämpiää sauna, koska rasittunut yh-äiti tulee kotiin raskaasta työstään, josta saa sen verran palkkaa, että voi jälkikasvulleen taata lauantaiksi karkkipäivän eikä ne juokse koulussa pylly paljaanakaan. Niin. Se sauna. Koska väsyttää ja tahtoo vain nostaa jalat ylös. Yh-äiti on ollut kotona puoli tuntia, saanut juuri ansaitun teekupposen nokkansa eteen, kun naapuruston lapset alkavat soittelemaan ovikelloa: ”Voitteko tulla ulos?!” Ihanaa, kun lapsilla on omassa pihassa paljon seuraa ja viihtyyvät hyvin keskenään ja tykkäävät vielä pihalla ennemmin leikkiä kuin sisätiloissa. Kasvaa terveitä lapsia. Yh-äiti huokaisee: ”Sen kun meette, kohta syömään ja sitten saunaan.”

Yh-äiti huutaa puoli tuntia myöhemmin jälkikasvuaan syömään viisi minuuttia, etsii niitä pitkin pihaa kymmenen minuuttia ja viimein saa jälkikasvunsa kotiin syömään. Ilmoittaen suhteellisen suurella äänellä, että mennään sitten saunaan, ettei sitten enää tulla pihalle. Päästään ruokapöytään istumaan, kun ovikello soi ensimmäisen kerran. Ruokailua on kestänyt kolme minuuttia, kun ovikello soi toisen kerran. Kaksi minuuttia myöhemmin ovikello soi taas. Joka kerta samat vastaukset: ”Ei, enää ei voida tulla ulos, huomenna sitten.” Parhaimmillaan vielä samalle lapselle.

Pääsemme saunaan ja lauteilla yh-äiti painaa saunatyynyä korviensa suojaksi, jottei kuulisi ovikelloa ja kieltää lapsia karkaamasta mihinkään. Kolmannen kerran jälkeen, kun kukaan ei avaa ovea, loppuu viimeinkin jokailtainen ralli. Lauantaina yh-äiti ottaa lapset kainaloon mukaan ja lähtee piknikille läheiselle uimarannalle, jossa ei juurikaan ketään käy, mutta on hirmu mukava paikka viettää lasten kanssa päivä.

Illalla yh-äiti erehtyy ajattelemaan, että josko vaikka tekisi profiilin vaikkapa Happy Pancakeen. Olisi joskus kiva vaikka pussailla jonkun kanssa. Seuraavan kolme päivää yh-äiti vaihtaa mukavan ja potentiaaliselta vaikuttavan yh-isän kanssa viestiä, kunnes erehtyy sanomaan, että olisi kiva nähdäkin. ”No ethän sinä mihinkään pääse, kun sinulla on ne lapset!” Yh-äiti totee, että niin, ne ovat sen verran isoja, että kyllä ne pärjää sen aikaa kahdestaan, että käydään vaikka ABC:llä kahvilla. ”Sinä olet huono äiti ja tuolla tavalla jätät heitteille lapset. En halua tuollaista ihmistä elämääni!” Yh-äiti poistaa profiilin deittisovelluksesta, taas kerran.

Lauantaina tosin naapurin lapsen äiti laittaa viestiä, että ”Voihan meidän MinnaRiinaEveliina tulla teille yökylään, tytöt täällä kovasti jo vierailua suunnittelee.” Yh-äiti huokaisee, kyllähän se tietenkin passaa. Se siitä mukavasta ja rauhallisesta illasta ja sunnuntaiaamusta, kyllä totta kai se käy. Naapurin MinnaRiinaEveliina herättää seuraavana aamuna lapset ja sen yhden aikuisen ennen kello kuutta, koska häntä ei nukuta ja hän haluaa nyt aamupalaa.

Päivällä lapsen äiti laittaa viestiä, että ”Voihan lapsi olla teillä hieman pidempään?” Samapa tuo kai sitten on. Väsyttää, päikkärit olisi olleet kivat. Myöhemmin yh-äiti kuulee, että lapsen piti viettää meillä aikaa, jotta lapsen äiti saa itse nukkua päikkärit, koska väsytti.

Maanantai koitti, kuten maanantailla on paha taipumus tulla aina sunnuntain jälkeen. Yh-äiti raahautuu väsyneenä töihin, lähettää puhelimen välityksellä lapsensa kouluun, kuuntelee kuinka esimies mainitsee puhelimen käytöstä työaikana. Yh-äiti nielaisee halunsa huutaa suoraa huutoa ja päättää olla hiljaa tällä kertaa. Samassa hetkessä puhelin taas soi ja lapsi kysyy, voiko laittaa sittenkin siniset sukat keltaisten tilalle.

Tiistaina toinen naapurin äiti laittaa viestiä, että ”Voihan meidän Pirkko ja Petteri tulla teille, haluaisimme miehen kanssa käydä kaupassa kahdestaan”. Naapurin äiti suuttuu, koska kerron, että meillä on jo suunnitelmia emmekä ole kotona. Lapsia ei voi mukaan kauppaan ottaa, koska se on IHAN KAMALAA!

Keskiviikolle on ilmoitettu koulutuspäivä työnantajan puolesta. Yh-äiti tulee työvuorolistan mukaisesti töihin, mutta työkaveri tulee vasta myöhempään, ettei hänen koiriensa tarvitse olla niin pitkään yksin kotona. Yh-äiti ratkaisee lasten välistä aamupalakiistaa puhelimitse ja kuuntelee taas kiltisti esimiehensä kiukkuiset lauseet puhelimen käytöstä työaikana. Yh-äidin on pakko mainita esimiehelleen vapaapäivästä, jota on pyytänyt ensimmäisen kerran vuosi sitten. Esimies mainitsee, että on itse poissa silloin ja toinenkin työntekijä on jo pois samalla päivänmäärällä, joten ei se nyt käy. Yh-äidin tekee mieli heittää esimiestä lähimmällä esineellä, mutta jättää sen kuitenkin tekemättä. Rahat eivät riittäisi sakkojen maksuun.

Torstaina yh-äiti kuuntelee kuin vieressä työtä tekevällä ihmisellä on raskasta, koska mies on kovapalkkaisessa työssä ja tekee pitkää päivää, mutta ei ole koskaan tarpeeksi kotona. Toinen säestää, että hän joutuu olemaan koko viikonlopun yksin lasten kanssa ja pohtii vievänsä ne isovanhempien luo, koska muuten käy turhan raskaaksi eikä ehdi levätä.

Ja siinä se viikko oli. Yksi viikko tavallisen duunarin elämästä. Tähän asti, jos joku on jaksanut lukea, niin hieno juttu. Kiitos Sinulle siitä.

Seuraavaksi saan sitten palautteet: ”No itsehän olet itsesi tuohon asemaan järjestänyt, älä valita.” ja ”Turhanaikasta valitusta, tee asialle jotain!”

Itse olen siitä onnellisessa asemassa, että lapsillani ja heidän isovanhemmillaan on läheiset ja lämpivät välit, eikä tarpeen niin vaatiessa lastenhoito ole ongelma. Mutta Sinä, jolla on puoliso kotona, Sinä joka moitit minua yhdestäkin vapaa-illastani täysin yksin omassa seurassani, pohdi, voisiko vaikka se sinun puolisosi joku ilta katsoa lapsiasi tunnin verran, että käyt ihan yksin vaikka kaupassa?

Sinä, joka sanot, että ”Sinun pitäisi olla laihempi, jotta joku sinut hyväksyisi.” ja ”Syö, sinussa se näkyy”, onko koskaan mielessäsi käynyt, että voisit vaikka tarjota apuasi kotihommissa, että joutaisin vaikka käymäänkin salilla?

Sinä, joka lähetät lapsesi yh-äidin ruokapöydän ääreen ja katon alle nukkumaan, voisit joskus vaikka ehdottaa, että ”Voisiko sinun lapset tulla meille yöksi, jotta saat nukkua”?

Sinä, jonka alaisena yh-äiti työnsä yrittää tehdä, joustaa viimeiseen asti täysin epäitsekkäästi, vaikka kotona onkin odottavia nälkäisiä suita, voisit muistaa, että se puhelimen käyttö on tässä tilanteessa pakollista…

Vaikka itse olenkin elämäni polut tälläiseksi tallannut, on minusta silti äärettömän surullista, ettei lasteni isä halunnut tutustua kahteen maailman parhaaseen tyyppiin. Joka ilta, kun lapset nukkuvat, jään hetkeksi katsomaan kumpaakin ja löydän kummastakin vielä sen minun oman hellittävän palleroni. Suukotan, nostan peiton päälle pois potkittavaksi ja pupun takaisin kainaloon lattialta.

Enkä kumpaakaan missään tapauksessa pois antaisi enkä päivääkään toiseksi vaihtaisi. Elämä on täydellistä siinä hetkessä.”

Nimim. Yh-äiti

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

9 vastausta artikkeliin “Yh-äiti hoitaa omat ja sunkin lapset, työt, kaiken…”

  • Kaksinhuoltaja sanoo:

    Joitain esimiehiä vain kaivaa jos lapsi soittaa. Itselleni soitti tosi harvoin, mutta siitä sain puhuttelun. Mutta sellaista se.
    Ihanaa että lapsillasi on kavereita!

  • Mari sanoo:

    Kuulen tuskasi. Eniten ihmettelen lasten vanhempien ajatusmaailmaa. Ei tulisi mieleenikään ongelmatilanteissa vaivata edes kaverin perhettä, heillä on omat ongelmansa.
    Meillä sitä tukiverkkoa ei ole, lainkaan. Jos haluat jonkun katsomaan lapsia, maksat siitä. Joten siinä mielessä olet plussan puolella. Käytä sitä. Ota hengähdyshetkiä arjesta niin useasti kuin tuntuu. Kun äiti on onnellinen, perhe on onnellinen.

  • Eevia sanoo:

    Voi ystävä hyvä, älä ole noin kiltti!
    Meillä on säännöt omille ja muillekkin lapsille.

    Viikonloppuisin meille ei tulla ennen kello 9 ja meidän lapset ei mene minnekkään ennen kello 9. Olen sen kaikille kertonut omille ja muiden lapsille sekä vanhemmille kun lähetän lapset pois.

    Yökylään pääsee joka toinen vkn loppu, joko meille tai muualle ja se sovitaan viikkoa aikaisemmin muuten vastaus on ei.

    Meidän lapset eivät syö muualla eikä meillä syödä ellei vanhemmat sovi siitä keskenään (koska allergiat, yms. Ei oteta minun taloudessa huomioon ellei ole lapsi joka on erikseen kutsuttu yökylään tai syömään)

    En ole myöskään lapsenvahti ellei palvelusta palauteta. Jos joku soittaa voiko eveliina hässäkät tulla meille että päästään kauppaan sanon että sopii jos minun lapset voi sen jälkeen tulla teille niin että minä pääsen kauppaan.

    Jos ihmiset suuttuu reiluista säännöistä niin anna suuttua mitäs se sinua hetkauttaa.
    Unohda netti deittailu, sieltä löytyy vaan käveleviä katastrofeja.
    Aloita vaikka pelaamaan world of tanksia, siellä on kaikki yh isät iltaisin jotka eivät halua harrastaa tinderiä. Chatti osiossa sitten teet tuttavuutta 😁

    Kukaan ei mitään apua tarjoa, voit olla siitä aika varma joten ota, pyydä ja vaadi sitä.

    Jos et niin tee ainostaan sinä häviät siinä.

    Tsemppiä huomiseen ja nyt otat asiat omiin ohjiin. Naapurit kuriin 😁

    • Eevia sanoo:

      Ja työpuoli niin voi ehkä miettiä että joskus vaihtamalla saa parempaa.
      Jos työnantaja pyytää joustamaan pyydän jotain samassa itselleni. Jos jokin vapaa jää saamatta, kirjotan sen ja syyn ylös ja muistutan seuraavalla kerralla.
      Palvelus, palveluksesta on lapsiperheen äidin surviver sääntö nr. 1 😉

  • Voi hellanduudelis sanoo:

    Olipa katkeran kuuloinen tilitys. Ikävää, ettei lasten isä ole kiinnostunut lapsistaan.

    Kirjoitit, että saat isovanhemmilta apua lastenhoitoon. Tilantesi ei siis ole lainkaan pahimmasta päästä.

    Deittisovellusta ei kannata poistaa yhden takaiskun vuoksi.
    Naapurin äidille voit ehdottaa, että lapsesi tulevat vuorostaan heille.
    Työnantajalle kannattaa kertoa tilanne. Työnantajalla on oikeus odottaa työpanosta työajalla mutta moni ymmärtää, että lapset pitää lähettää kouluun.
    Ole iloinen, että koululaisillasi on kavereita. Pikkuhiljaa heidän reviirinsä laajenee ja voit vaikkapa saunoa yksiksesi.
    Voit myös sanoa koululaisille, että eivät soitella sinulle pienistä riidoista.
    Et voi odottaa, että työkaverit puhuvat elämästään peilaten siitä sinun elämääsi. Heille se voi olla iso juttu, jos toinen vanhempi on pois. Ja usko vaan, hyväpalkkaisen miehen vaimolla on omat taakkansa. Sinä et ole universumin napa, muillakin on murheensa ja väsymyksensä.
    Jos joku huomauttaa sinulle painostasi tai muusta elämääsi liittyvästä, pidä puoliasi. Mutta älä sitten itsekään arvostele toisia äläkä vähättele heidän ongelmiaan.

    • Kasvakaa aikuisiksi sanoo:

      Nimimerkille Hellanduudelis: laajenna maailmankuvaasi ja ota ensi alkuun pää pois takapuolestasi. Näkökenttäsi voi laajentua ja empatiakykysi kasvaa. Olen itse kasvattanur lapsia sekä liitossa että eronneena, ja voin sanoa, että jälkimmäinen on raskaampaa. Tästä ei pääse viisastelemalla mihinkään. ”Varakkaan miehen vaimolla” voi toki olla ”taakkansa”, mutta yhtä todennäköistä on se, että kyse on suhteellisuudentajun puutteesta: elämä ei ole opettanut vielä juuri mitään, ja valittaminen on kivaa.

  • Yh täälläkin sanoo:

    Tutulta kuulostaa…

  • Kolmen lapsen totaali yh sanoo:

    Kiitos <3 Kaiken muun tunnistan, paitsi työnantajani on huomattavasti ymmärtäväisempi elämäntilannettani kohtaan.

    Viimeisin asia, joka sai minut naurahtamaan oli, kun tuli viesti lapsen ystävän vanhemmalta kuinka heidän lapsi niin kovasti haluaisi lapseni kanssa yökylään. Mutta heille ei nyt sovi mennä, kun siellä on vain yksi vanhempi kotona. Mutta voisiko heidän lapsensa tulla meille?

    Eipä siinä. Meille yleensä voi aina tulla, kunhan ei ole muita suunnitelmia. Kyllä mä hoidan! 🙂 kunhan hymyilytti tuo ajatuskuvio… heidän perheessään yksi vanhempi ei riitä kaitsemaan useampaa lasta, mutta yh nyt hoitaa monta tuosta vaan, kun sehän tekee sitä joka päivä.

    • Eevia sanoo:

      Wautsi, toittasti vastasit, että joo sama täällä. On vaan yks akuinen paikalla että ei voi tulla mutta ilmottele koska ootte molemmat kotona niin yökyläily onnistuu ja mäkin sitten ilmoitan heti kun meitä on täällä kotona kaksi aikuista..