Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Raha. Tuo ikuinen kiistakapula josta jo yhteiselon aikana lasteni isän kanssa väännettiin kättä. Nyt oltuani yhteisten lastemme lähivanhempi kohta viiden vuoden ajan, tuosta aiheesta on tapeltu käräjäsalissakin ja nyt alkaa olla oma mittani tätä aihetta todellakin täysi.

Elatusmaksut ja lapsilisät, ne nyt vaan lain mukaan lähivanhemmalle kuuluu. Toki jokainen tapaus on omansa ja puhun tässä nyt omasta tilanteestani, jossa huolehdin kahdesta teini-ikäisestä niin taloudellisesti, kuin muutenkin täysin yksin. Heidän isänsä ei osallistu millään tavalla heidän huolehtimiseensa, paitsi elatusmaksujen maksamisella. Elatusmaksut vahvistettiin viimein käräjäoikeudessa, kun muutoin sopiminen ei onnistunut, ja summa laskettiin hänen suullisesti ilmoittamiensa palkka- ja elinkustannustietojensa perusteella, ja hän sen itse hyväksyi. Todellisuudessa summa olisi voinut olla suurempikin, jos olisi menty kuten olisi kuulunut. Isän olisi pitänyt tuoda virallista dokumenttia todellisista tuloistaan ja menoistaan, mutta annoin periksi ja mentiin hänen ehtojensa mukaan. Liian vaikeaksi olisi mennyt jo muutenkin aivan älytön ja eniten lapsia kuormittava elatus-, tapaamis- ja huoltajuussopimusten laadinta, jota isä ei muulla tavalla suostunut hoitamaan.

Aikoinaan erossa oli täysin itsestäänselvyys, että lapset jäisivät minun luokseni, heidän lapsuudenkotiinsa asumaan. Isä ei koskaan edes harkinnut toista vaihtoehtoa ja eivät lapset käyneet isänsä luona alkuun yhtään sen enempää kuin nytkään. Ai miksi? No siksi, ettei isästä kuulunut yhtään mitään. Minä koitin sopia tapaamisia, yritin rohkaista lapsia olemaan isäänsä yhteydessä. Pettymyksiä toisensa jälkeen. Iskä ei tullutkaan vaikka lupasi tai tuli milloin huvitti. Eikä vielä tänäkään päivänä ole tapaamisajoista mitään varmuutta vaan samoilla käräjillä tehty tapaamissopimus, jolla oli tarkoitus turvata lasten oikeutta tavata isäänsä, on hänelle vessapaperia.

Elatusmaksut tulevat tililleni Kelan kautta, Kela perii niitä sitten isältä. Elatustuki, jonka määrä on kahdesta alaikäisestä lapsesta yhteensä noin 330 €/kk, ja jonka Kela minulle siis kuukausittain maksaa. Tämän lisäksi isältä peritään kahdesta lapsesta elatusapu laatimamme sopimuksen mukaan, vajaa 130 €/kk, ja tätä elatusapua tilitetään minulle sitä mukaa kun Kela sen elatusvelvolliselta saa perittyä. Useimmiten tuota summaa ei kuukausittain tililläni näy.

Kuva Piret Ilver. Ylin kuva Markus Winkler.

Muistetaan, että elatusvelvollisella on mahdollisuus tarkistuttaa maksut vaikka vuosittain toimittamalla palkkatietonsa ja muut vaadittavat tiedot lastenvalvojalle, jonne lähivanhempi sitten toimittaa omansa, ja näin on taas maksut ajantasaistettu oikeudenmukaiseksi ja maksukykyä vastaavaksi. Miksi hän ei sitten tee niin, jos kokee tuon oman velvollisuutensa turvata lapsiensa elämää olevan liian kohtuuton itselleen?

Noh, elatusmaksujen päälle lähivanhempana minä saan tililleni myöskin Kelan maksaman lapsilisän, toisesta lapsesta. Toinen lapsista on yli 17-vuotias, joten hänestä ei enää lapsilisää makseta. Ja eihän tämä Kelan tuella eläminen vielä tähänkään lopu, vaan nuorempi lapseni saa alle 16-vuotiaan vammaistukea, sitä alinta, alle 100 €/kk. En jaksa tähän eritellä millä kriteereillä tämmöistä tukea lapselleni maksetaan, totean vain, että jokainen vanhempi, joka tätä etuutta lapselleen on hakenut, tietää mitä siihen vaaditaan ja ettei sitä ihan kevyin perustein edes myönnetä. Ja ihan varmasti kukaan vanhempi ei edes haluaisi, että lapsensa on oikeutettu saamaan vammaistukea. Kyllähän sillä meidän tapauksessa kustantaa lapsen lääkitystä, lääkärikäyntejä, terapiakuluja ym. osittain. Pienenä apuna on arjessa. Sitä vammaistukea saavan lapsen elämä vaatii.

Vanhemmalle lapselleni ammattiopintoihin Kelan on myöntänyt nuoren kuntoutusrahan, jonka saaminen oli lottovoitto ja suurena kannustimena erityistarpeisen nuoren koulunkäynnissä, ja pikkuhiljaa itsenäiseen elämään siirtymisessä, onhan hän jo pian 18-vuotias. Mutta toki asuu luonani niin kauan, että on valmis ottamaan niin suurta vastuuta itsestään ja valmiudet kotoa pois muuttoon on saavutettu.

Kuva Micheile Henderson.

Jokainen vanhempi, joka on hakenut lapselleen kuntoutusrahaa tietää, vammaistuen kriteerien tavoin, mitä sellaisten tukien saaminen edellyttää ja miksi se myönnetään (ja minkä työn on itse sen eteen tehnyt). Molemmilla lapsillani, valitettavasti, nämä kriteerit täyttyvät… Kyllä. jos voisin valita toisin ei heidän elämäänsä kuuluisi tällaiset asiat ollenkaan, vaan he saisivat elää ”tavallisen nuoren” lapsuutta ja nuoruutta ilman näitä huomattavia erityistä tukea vaativia tukimuotoja.

Ja meillä on asiat todella hyvin! Eivät kaikki erityislapset näitä saa vaikka oikeutettuja olisivatkin, meillä vaan kävi osittain hyvä tuuri, ja osittain syy on se, että minä äitinä olen niin vaativa ja hankala, että jaksan päivästä toiseen tapella lasteni oikeuksien puolesta.

Isä, jolle myös tieto näistä lapsilleen myönnetyistä tuista menee, on kuitenkin siinä uskossa että näilläkin rahoilla, niiden häneltä ryöstettyjen elatusmaksujen ja valtion avokätisesti maksaman lapsilisän lisäksi, rahoitetaan minun, lähivanhemman, yltäkylläistä elämää niin että tuota rahaa tulee ovista ja ikkunoista, niin paljon että ihan raiteita pakottaa ja ei enää kunnolla edes p****lle taivu. Viimeisin kommentti, jonka lapset isältään olivat tästä äidin taloudellisesta tilanteesta kuulleet oli mennyt jotenkin niin että ”äidillänne on varaa ostella itselleen asioita kun ei tiedä enää mihinkä rahojaan käyttäisi”.

Olen minä kuullut juttuja niistäkin lähivanhemmista, jotka itsekeskeisesti maksattavat elämäänsä exällään, ja jotka käyttävät lastensa rahat omaan hyvinvointiin. Rypevät elarimeressä ja rilluttelevat vailla huolen häivää, mutta useimmiten, kun näitä juttuja kuulee tai täältä netistä lukee, on kyllä käytettävä aika tiheää suodatinta. Minun taloudessani näillä etuusrahoilla rahoitetaan suoraan lasten elämää. Teinien. Jokainen tietää että tuo äkkiä laskien n. 700 €/kk joka tällä hetkellä minulle maksetaan edellä mainitseminani tukina kahden lapsen, erityistarpeisen lapsen, arjen pyöritykseen riittää ehkä puoleen. Useimmiten ei.

Mainittakoon vielä, että vanhemman lapseni saama kuntoutusraha laitetaan suurimmalta osin hänen tililleen säästöön ja siitä käytetään kuukaudessa vain hänen bussikorttinsa latausmaksu, lääkkeet ja joitain muita juoksevia kuluja. Nämä syö, peseytyy, tarvitsee koko ajan uutta vaatetta, uutta sitä ja tätä, jotka käytettyinäkin maksavat rahaa. Pitää kuskata ja kustantaa, harrastuksia ja varusteita. Puhelinlaskut, nettiliittymät, vehkeet ja laitteet.

Kuva Ben White.

Perustarpeiden lisäksi vapaa-ajalle virikkeitä, lomamatkoja, elämyksiä. Ja hei!!! Me ollaan niin onnekkaassa asemassa, että meillä on mahdollisuus semmoisiin! Kaikilla ei ole! Eikä tuota mahdollisuutta rahoita Kela eikä isä! Isä, jolla on vakituinen työ, asuu kahdestaan puolisonsa kanssa, jolla on myös vakituinen työ. Kahdestaan ilman muita, joista täytyisi ottaa jokapäiväistä elatusvastuuta. Tuo isä, joka ei antanut lapsilleen viime jouluna edes joululahjoja eikä kutsunut heitä luokseen.

Isä suree suureen ääneen sitä elatusmaksun määrää, jonka joutuu ex-vaimolleen kuukausittain maksamaan. Summaa, joka on ollut viimeiset vuodet ollut n. 230 €/lapsi. Hän voi ihan milloin tahansa ottaa nämä lapset luokseen, vaikkapa koeajalle, asumaan, tehdä päivittäin se kaikki jonka minä teen, kustantaa se kaikki jonka minä kustannan, jäädä pois siitä vakituisesta työstään hoitamaan heidän päivittäisiä asioitaan, viikoittaisia terapioita, usein toistuvia koulupalavereita, hoitoneuvotteluja, lääkäreitä. Molemmilla. Hakemuksien täyttöjä, oikaisuvaatimuksia, viranomaisruljanssia suuntaan ja toiseen.

Vie sinä isä lapset välillä lomalle, ethän sitä ole vielä koskaan ennen tehnytkään! Maksa välillä sinä joku ratsastustunti tai lemmikkieläimen hoito. Osta sinä välillä lapsellesi uusi kännykkä, pelikone, sänky, koulupöytä tai polkupyörä. Osta sille Hilfigerin huppari ja ne lenkkarit, jotka on pienet jo ennen kesän loppua! Osta sitten uudet! Maksa joskus joku lasku joka tulee koululta, kun lapsesi hajotti siellä ikkunan tai oven. Myös ilman näitä ylimääräisiä yllättäviä kustannuksia, ja myös ihan normaalin nuoren tai lapsen elämässä, on yhdellä ihmisellä ihan tarpeeksi kustannettavaa, joten tervetuloa vaan kokeilemaan jokainen etävanhempi lähivanhemman roolia kustannuspuolella, jos sen elarin tilitys kuukausittain tuottaa sydänalassa vihlaisuja.

Kuva Piret Ilver.

Ja vielä sananen siihenkin sinulle, lasteni isä: Millähän tavalla se on sinulta pois jos meillä täällä menee hyvin? Minkä takia siitä meidän tekemästä ulkomaanmatkasta täytyy syyllistää lapsia, heille itselleen, naljailla kuinka hänen(!!!) maksamillaan rahoilla sitä vain matkustellaan! Etkö voisi olla onnellinen lastesi puolesta että heillä on sellaiseen mahdollisuus? Ja ymmärtää, että sitä varten täällä meillä säästettiin rahaa pitkän aikaa. Mitä se edes sinulle kuuluu kun et muutenkaan ole heistä kiinnostunut!? Ja kyllä, minulla on oikeus ostaa itselleni vaikka sirkus norsuineen, eikä sekään kuulu sinulle.

Joka ikinen kerta kun lapsillesi, sukulaisillesi, tuttavillesi, tuntemattomillesi tilität olettamuksiasi minun taloudellisesta tilanteesta, kertoo se vain sen, kuinka kateellinen ja katkera olet. Ja yhtään viisaampi näkee myös sen, kuinka välinpitämätön ja typerä voikaan olla aikuinen ihminen jolle lastensa nimen perässä on iso euron merkki. Ei tarvitsisi olla paljoakaan parempi tilanne siihen, etten ottaisi sinulta senttiäkään lapsiesi nimissä rahaa. Olisi ihanteellisin tilanne olla täysin riippumaton yhdestäkään elatuseurosta. Ja eihän tässä enää mene kuin pari kuukautta, kun tuo elatussumma puolittuu toisen lapsen täysi-ikäistyessä. Joten edes siltä osin helpotan oloasi.

Itselleni on tärkeimpiä asioita saada olla joka ikinen päivä lasteni elämässä läsnä. Ja siihen myös kuuluu elättää ja kustantaa heidän elämänsä, ilman muuta! Ja mitä enemmän saan heille annettua, sitä onnellisempi itse olen. Tottakai täytyy laskea mihin on varaa mihin ei, ja lasten täytyy oppia myös se, ettei kaikkea saa. Kuten myös se, että itse täytyy oppia rahansa tienaamaan, esimerkiksi kesätöillä, ja omilla rahoilla voi sitten ostaa/osallistua ostamaan sen kalliimman asian minkä haluaa.

Kuva Priscilla Du Preez.

Laske isä nyt siellä kumpi se loppujen lopuksi kirpaisee vähemmän, maksaa muutama satanen niitä elareita vai ottaa koko paketti hoitaakseesi? Väitän kuitenkin, että jonain päivänä saatat miettiä myös sitä, että minkähän takia lapset eivät enää pidä mitään yhteyttä. Tälläkin hetkellä he tekevät sen useimmiten vain minun muistutuksestani. Muistutan sinua myös siitä hetkestä siellä käräjäsalissa, kun vannotit että et mistään hinnasta luovu lastesi huoltajuudesta! Onkohan tässä nyt joku dilemma, joka ei ihan käy yksiin vannomistesi kanssa…? Ja miltähän luulet että sinun lapsistasi mahtaakaan tuntua? Se kun iskä ei välitä, ja kiukkuaa vain miten kallista heidän elatuksensa hänelle on.”

Nimim. Raha ratkaisee

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 41 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

41 vastausta artikkeliin “Ei näillä elatusmaksuilla todellakaan rillutella!”

  • etä-äiti sanoo:

    Maksan 250e lapsen isälle, lapsilisät tulee hänen tilille tietysti kun hän on nyt lähivanhempi. Ostan vaatteita ja kenkiä yms tarpeellista, en ole laskenut mutta veikkaan että noin 600e edestä vuodessa, annan lapselleni 25e viikossa rahaa (16v tarvitsee jo vähän omaakin rahaa). Itselläni on rahan kanssa vähän tiukempaa, mutta olkoot! Tärkeintä on se, että lapsellani on kaikki tarpeellinen, koska hän on minun lapsi!

  • -Satu- sanoo:

    Ei voi olla totta, tämä kirjoitus on aivan kuin omasta elämästäni. Olet kyllä kiteyttänyt juuri ne asiat mitä minäkin teinieni isälle tahtoisin sanoa, mutta en edes enää viitsi, koska se olisi sama kuin puhuisi kuuroille korville.

  • Iskä. sanoo:

    Lapsilisä 2lasta +200€/kk. Elatusmaksu 490€/kk. Yh korotus 90€/kk?
    = 800€/kk. Ilman lähvanhemman omaa osuutta. Jos tulot samaa luokkaa lasketaan vielä 490€ lisää= 2 lapsen kk kuluihin siis = 12-1300€.

    Kuinkas moni perhe Suomessa käyttää 2 lapsen ruokkimiseen, harrastuksiin ym noita summia? Vastaus äärimmäisen harva. Vastikään lehdessä juttua niin ainoastaan 40% lapsista ylipäätään harrastaa mitään.

    • Laskepas uudelleen.. sanoo:

      Lasten kuluja eivät ole vain syöminen ja harrastukset, näiden kaikkien lisäksi lapsella on myös asumiskuluja, vesilaskuja, sähkönkulutusta, vakuutusmaksuja, wc-paperi, pesuaineet jne.jne. Eli niitä samoja kuin meillä aikuisilla, ei kukaan voi ilmaiseksi asua/olla jos perusturvattua elämää eletään!

      • Realisti sanoo:

        Vesi/sähkö etc kuuluu aika usein vuokraan tai on luokkaa 30€/kk. Lähivanhemmallakin on elatusvastuuta.

  • Iskä sanoo:

    Kirjoituksessa oletuksena ettei se isä tee mitään lasten kanssa eikä kuluta heihin rahaa.
    Itse maksan 490€/2 lapsesta. Tähän päälle tulee sitten ne lomamatkat ym jotka MINUN on hoidettava muuten lapset eivät lomailisi. Syystä? Koska ex vaimoni ei pärjää rahallisesti vaikka tienasi 130000€ kuukaudessa. Itsellään on Addua, CK, Hilfigerin, Vans ym kaapit täynnä ja lapset vinkuu MINULTA ehjiä vaatteita kun vanhat hajoaa päälle.

    Pidän tätä elatusmaksu järjestelmää täysin kohtuuttomana. Jollain pitäisi säädellä sitä mihin ne rahat käytetään. Kyllä suoraan sanottuna ärsyttää kun ex reissaa ulkomaita myöden ja lapset ei pääse mihinkään. Ilman minun rahallista panostusta.

    Avattuna mun elatusmaksut ovat 490€/kk + lomat, puhelimet, kannettavat, vaatteet, pyörät, mopot ym ym. Vähintäänkin 800-900€/kk. Ex vaimoni osuus rivarin vuokra johon saa asumistuet. 2/3 + halpa safka. Nämä kuitataan jo lapsilisillä ja 100-200€/kk summalla.

    • Tepa sanoo:

      Olet oikeassa; siinä ei kai ole paljon tehtävissä, jos lähi ei käytä elareita lapsen kuluihin. Etävanhemman ei kuuluu joutua elareiden lusäksi vielä maksamaan vaatteita ja harrastusvälineitä. Matkat kai on sellaista extraa, että ne ei sisälly elareihin.
      Yksi ristiriita tekstissäsi oli: jos lastesi äiti olisi hyvätuloinen, niin asumustukea ei saa, vaikka olisi yh.

      • Iskä. sanoo:

        Kyllä asumistukea saa vaikka yienaisikin kohtuullisesti. Ex asuu Helsingissä ja varmasti on vetänyt maximit tuet vaikkakin töissä.

  • Lähivanhempi olen itsekin sanoo:

    Minulla pistiin silmään tuo Hilfigerin paita. Nämä merkkikuteet ei käsittääkseni ole mitään pakollisia menoja, vaan jos haluaa puetuttaa lapsensa merkkivaatteisiin, on niihin laitettava omaa rahaa elareiden lisäksi. Ei kai etävanhemmalla voi maksattaa ylellisyyksiä, jos vain lähivanhempi kokee niiden olevan statuksen takia tarpeellisia ja vähempikin osuus H:n hupparin hinnasta kattaa pitkähihaisen paidan.
    Olen huomannut, että eron myötä jotkut vanhemmat haluaa säilyttää hienostoelämänsä, joka on helpompi toteuttaa kahden aikuisen taloudessa. Jos siihen ei itse pysty, ei sitä mielestäni voi eron jälkeen tehdän toisen vanhemman kustannuksella.

    • Xsa sanoo:

      Voihan olla, että on kustantanutkin omilla rahoillaan.
      Minullakin tilanne, että lapsi saa elatusta toiselta vanhemmalta 160 e/kk ja itse taas käytän aina kaikki mahdolliset varani 2700 e/kk käteenjäävistä nettotuloistani lapseni asumismenojemme, ruoan & minkä tahansa muiden asioiden kustantamiseksi lapselle. Kattaa vaatteet, huvit, lapsen harrastukset, matkat jne. En laske tai erottele edes kuukaudessa summaa, jonka käytän lapseen.
      Mutta saletisti enemmän kuin 160 e/kk.

    • No just sanoo:

      Mitä hevon kukkua täti!
      Minun äitini oli totaali yh joka sai myös nuo kelan kautta perityt minimit.
      Elettiin aivan viimeisillä kolikoilla aina. Joka vuosi minun synttärilahjat ja joululahjat oli käyttötavaraa.
      Mutta kerran koko vuoden mankumisen jälkeen äitini keräsi litratolkulla mustikkaa jotta sai ostettua minulle ihan uudet levikset jotka olivatkin arvokkain omaisuuteni pitkään.
      Mutta niinhän se on ettei yhn lapsi saisi omistaa mitään rahanarvoista, mitään kivaa, mitään mikä on oletusarvo muille nuorille. Minunkin olisi pitänyt tyytyä niihin uffin ryysyihin eikä tuhlata omistautuneen isäni rahoja moisiin yleellyyksiin.

      Yhn lapsen kuuluisi tyytyä köyhään kohtaloonsa ja imeskellä hiljaa näkkileipäänsä, mieluiten vielä unelmoimatta, sosiaalirasismia parhaimmillaa.

      Jos yh äiti saa rahat riittämään merkkihuppariin niin ehkä voisit kokeilla vaikka olla iloinen sen lapsen puolesta.
      Ja jos se etä vanhempi olisi tippaakaan ollut vanhempi, olisi itse kävellyt kauppaan ja ostanut sen hupparin.

      Lapsen elättäminen on kallista ja työlästä, tragedia että niin moni mies saa ostettua itsensä ulos halvalla.

    • Ei tässä herroiksi elellä sanoo:

      Mites siinä tilanteessa, kun etävanhempi maksaa todellisiin kuluihin nähden hyvin pientä elatusmaksua riippumatta siitä, että tulojen perusteella pystyisi maksamaan enemmän. Mutta kun pohjimmainen ajatus hänelläkin on tuo, että hän kustantaisi jotenkin parempaa elintasoa lähivanhemmalle (ei siis lapselle). Ja tämän pienemmän elatusmaksun takia etävanhempi pystyykin elelemään herroiksi (uusi kallis auto, matkoja itselle ilman lasta, uusia merkkivaatteita, jne) sillä välin, kun lähivanhempi joutuu kantamaan isomman osan lapsen kustannuskuluista. Eikö silloin sen elintason tippumisen pitäisi eron myötä vaikuttaa myös siihen etävanhempaan, koska todella taloudellinen rakenne muuttuu eron myötä molemmilla, ei vain lähivanhemmalla. Jännästi ajatus tuntuu olevan se, että minimimaksulla pitää lähivanhemman pärjätä lasten kanssa, muutoin etävanhempi siinä kustantelee exän herroiksi elämistä. Eikö käänteisessä tilanteessa lähivanhempi silloin juurikin mahdollista ja kustanna etävanhemman herroiksi elämisen?
      Ne lapsen kuluthan lähivanhemma pitää pystyä kattamaan, oli tilanne mikä tahansa. Jos haluaa tarjota lapselle harrastusmahdollisuuksia, niin niistä suurin osa ei kovin pienellä rahalla irtoa. Ja toki sitä haluaisi tarjota lapselleen mieluisan harrastuksen. Ei pelkästään sitä ilmaista tai halvinta vaihtoehtoa. Varsinkin jos etävanhempikin saa valita itselleen haluamansa harrastuksen. Miksi sitä samaa ei sallittaisi omalle lapselle.

      En ymmärrä, jos maksukykyä on molemmilla vanhemmilla, niin miksi ihmeessä sille lähivanhemmalle kuuluisi suurempi osuus vain sen ajatusmallin takia, ettei nyt vaan kustanneta ylellistä elämää yh-äidin lapsille.
      En ymmärrä, miksi se ajatus, että kyseessä on myös etävanhemman lapsi siinä missä lähivanhemmankin, häviää siinä vaiheessa, kun on kyse lapsen kuluista. Mutta jos on kyse lasta koskevista päätöksistä, niin silloin on lapsi taas niin vahvasti etävanhemmankin. Lähivanhempi todennäköisesti hoitaa jo suuremman osuuden arjenkin hoidollisista vastuista. Miksi kaikista lapseen liittyvistä velvollisuuksista ja vastuista pitäisi suurempi vastuu olla lähivanhemmalla?
      Eikö olisi reilumpaa, että se joka hoitaa lapsia vähemmän maksaa silloin enemmän (oletuksella että lapsi on yhteisymmärryksessä hankittu ja ko. etävanhempi on ns. kieltäytynyt tasamääräisestä hoitovastuusta)?

  • 9 vuoden kokemuksella sanoo:

    Voi kuinka tuttu ajatusmalli tuo on, että eron jälkeen etävanhempi kuvittelee kustantavansa lähivanhemman henkilökohtaisia elinkustannuksia ja siten pitäisi yllä lähivanhemman ” tarpeettoman korkeaa elintasoa”.
    Rutisijan rooli ja ”oikeutus” rutinaan on ilmeisesti kuitenkin miellyttävä asema, jossa olla, koska roolien vaihtoon ei olla valmiita. Etävanhemmalla ei aikaa riitä työltä millään edes pikkuisen isompaan vastuunkantamiseen lasten arjesta. Mutta toki lähivanhemman se aika on pystyttävä järjestämään riippumatta kustannuksista ja tilanteista.

    Tää asia on sellainen, mikä itseä on ihmetyttänyt lain kannalta katsottuna. Jos toinen vanhempi ei ole halukas kantamaan asianmukaista vastuuta lapsen hoitovastuusta ja kustannuksista, hän voi pikaisesti nostaa kädet ylös ja jättää kaiken vastuun toiselle. Miten ihmeessä velvollisuudet ja vastuut ei jakaannu jo lähtökohtaisesti tasan? Miksi toiselle vanhemmista laki käytännössä sallii aikasmoisen kiusanteon mahdollisuuden, etävanhemman halutessaan toimia täysin asiattomasti. Ja toinen ei voi muuta kuin tyytyä rooliinsa. Miksi molemmilta vanhemmilta laki ei edellytä samaa…? Se on tuntunut itsestä epäreilulta.
    Etävanhemmalla tuntuu välillä olevan vain oikeuksia, joita hän halutessaan voi hyödyntää.
    Lähivanhemman arvostelu on aika turhaa ennen kuin on itse kokeillut riittävän pitkän ajanjakson ko. roolia. Ulkopuolisen on aina helppo huudella. Vastuunkantajan rooli ei ole niin mustavalkoinen ja helppo kuin huutelijan rooli. Lopulta moni huutelija ei olekaan valmis ja halukas siihen vastuunkantajan rooliin… Wonder why…? 🙄

  • Kypsä sanoo:

    Juuri näin! Olipa hyvin kirjoitettu! Näitä ruikuttajia riittää isissä jotka luulevat että työssäkäyvänä äitinä juuri NE rahat on ne mitkä käytän muuhun. NE rahat kun sekoittuvat siellä pankkitilillä omiini.

  • Hullu oot sanoo:

    Näin kusipäisen naisen ois pitäny jättää lapset tekemättä

  • Raskasta oli sanoo:

    Todella tutun kuuloista. On kokemusta siitä, kun etävanhempi tosiaaan kokee vääräksi sen, että maksaa lapsesta elatusmaksuja. Hän oli kuitenkin itse paikalla sossun luona maksuista sopimassa. Oli mukana liput ja laput molemmilla. Silti maksua sai aina kysellä ja tuntui, että se oli se viimeinen vallan väline. Lasta halusi tavata prikulleen sen oikeuden määräämän. Monesti siinäkin oli sitä, että varmaan tahallaan varasi jonkun matkan lapsen kanssa juuri sellaiseen aikaan, jolloin lapsi ei olisi ollut luonaan. Siitä oli sit kiva syyllistää, jollen olisi suostunut omien suunnitelmien muuttuessa sen takia. Hain sitten elatustukea, jonka jälkeen laskut pysty paremmin maksamaan ajallaan. Ja kummasti isän kiinnostus lapsen tapaamiseen loppui, kun lapsi tuli täysi-ikäiseksi. Nyt aikuisena ei tytär ole nähnyt isäänsä pariin vuoteen. Kyllä lapsikin jälkeenpäin näkee sen manipuloinnin ja syyllistämisen läpi. Lisäksi tytär kertoo, että isä aina moitti hänelle minua. Sitä ei saisi kyllä koskaan tehdä. Itse purin kieltä, jos meinasin ladella totuuksia isästä. Tytön mielestä minä jopa pakotin menemään isän luo. Kyllä kehotinkin menemään aina, ettei isä saisi aihetta syyllistämään vieraannuttamisesta.

    • Vivian sanoo:

      Kyllä ne lapset aina tietää kuka oli siellä.
      Minua ei isäni kiinnostanut ennen eikä jälkeen hänen kuolemansa. Joten isälle ehkä tulee yllätyksenä mutta tunne on molemmin puoleista. Lapsen rakkaus ei ole ehdotonta.
      Itse vaihdoin isäni mieluusti isäpuoleeni, lapseni kutsuvat isäpuoltani ukkiksi. Hän saattaa minut alttarille kun aika tulee. Huolehdin hänestä kun sen aika on.

      Tuskimpa sinunkaan tytärtäsi kiinnostaa myöhemmin isänsä asiat kun paikat vaihtuvat ja vanhemmista tulee vanhuksia.

  • Yh itsekin sanoo:

    Tässä muutama takertui tuohon 700€:oon ja sillä perustein luetun ymmärtäminen petti. Ei tässä äiti ole se, joka ei ymmärrä, ettei tuo summa riitä kuin puoleen vaan isä, joka luulee, että rahat käytetään äidin eikä lasten menoihin. Äiti ei ole se katkeran kalkin niellyt tässä, vaan isä. Meillä isä teki sen ratkaisun, että koki halvemmaksi fifty fiftyn kuin maksaa elareita minulle ja vuoroviikoin mennään. Pikkuhiljaa on hänellekin selvinnyt, mihin se raha kuluu ja välit on aika hyvät nykyään verrattuna eron aikoihin, kun mentaliteetti oli samaa kuin kirjoituksen iskällä ”huolehdi itse, maksa itse”. Lasten kulut maksellaan puoliksi lääkärilaskuja myöten. Fifty fiftyyn alkaessa lastenvalvojan luona laskettiin kantokyky ja senkin perusteella kumpikaan ei maksa elareita toiselle. Vaikka tässä on mennyt vuosia, että isä on tienannut puolet enemmän kuin minä. Mutta hän on käyttänyt muksut reissussa yms. Itsellä ei tämmöisiin ole ollut varaa.

  • Joop sanoo:

    Jokaisen pitäisi jo sitä lasta ”suunniteltaessa” (tiedän joskus käy yllätyksiä), miettiä se, että onko siitä lapsesta ja lapsen hyvinvoinnista valmis maksamaan. Tilanteet tietenkin muuttuu ja ei lapsia kannata jättää hankkimatta sen takia, ettei ole vakityötä jne. Mutta jos on työpaikka niin pitää olla valmis maksamaan lapsensa kulut vaikka sitte elatusmaksun muodossa. Lapsi on syytön olemassa oloonsa ja tilanteeseensa.

  • Ei saa olla katkera? sanoo:

    Kun mikään sovittu, ei olekaan , raha tai tapaamiset. Kun mikään luvattu, ei pidäkään, raha tai tapaamiset. Kun yksin ( tehden öisin lisähommia ) yrittää maksaa kaiken, toinen lupailee ja sinä paikkaat. Ne kymmenet itkuiset illat, kun lapset on odottaneet tunteja, että isä , joka lupasi, tulisi, turhaan. Ja kun oikeuden vahvistama elatusmaksu jäi ulosotolta ” vahingossa” perimättä, vaikka kymmeniä kertoja kyselit siitä.

  • Paska äitipuoli sanoo:

    ”…n. 700 €/kk joka tällä hetkellä minulle maksetaan edellä mainitseminani tukina kahden lapsen, erityistarpeisen lapsen, arjen pyöritykseen riittää ehkä puoleen.” Newsflash, ei sen kuulukaan riittää kuin noin puoleen, lopusta olet itse lasten toisena vanhempana vastuussa. Ymmärrän katkeruuden jos olet petetty/jätetty, se on inhimillistä, ja totta on että erityistarpeisten lasten tukiasiat ovat retuperällä. Mutta jokainen tehköön sopivan lukumäärän lapsia sillä matematiikalla, että lapsesta pystyisi huolehtimaan vaikka täysin yksin. On isiä joita ei eron jälkeen lapset kiinnosta, ja sitten on isiä jotka ex pikkuhiljaa raastaa hajalle vieraannuttamisen eri keinoin, niin että lopulta mikä tahansa lopputulos on parempi kuin sen exän kanssa tekemisissä oleminen. Ja koska lähi on eron jälkeen portinvartija lapsille – ei isä enää näe lapsia. Sitten voi kylillä huudella että kun isää ei vaan kiinnosta. Ja elarit juoksee.

    • . sanoo:

      Tuo minullakin vähän pomppasi silmille. Juurikin näin, se toinen 700euroa kuuluu tulla myös sitten siltä toiselta vanhemmalta.

    • Tarkkailija sanoo:

      Ei kai kirjoittaja väittänytkään, että 700 euron pitäisi riittää enempään. Hän on selvästi valmis maksamaan ainakin sen toiset 700 € lasten eteen. Ymmärtääkseni isä tässä on ollut sitä mieltä, että äidin ei tarvitse itse maksaa mitään, vaan isän elatusmaksutkin menevät äidin hyväksi 🤔.

      • Tepa sanoo:

        Kyllä; myös minusta kirjoittajan pointti oli se, että isä kuvittelee äidin käyttävän rahat itseensä ja esim reissaamiseen, kun totuus on, että rahat riittävät hädin tuskin puoleen lasten normielämään kuuluvista kuluista. Eikä äiti tässä valita, että joutuu itse maksamaan sen toisen puolikkaan ja ylikin.

    • Maksat ja hyvin maksatkin jos haluat livetä vastuusta sanoo:

      Minä jätin mieheni ja ilmoitin että jos en nyt saa lähteä niin kyllä vaikka petän että pääsen eroon.
      Oli helpotus ja reilu kun olin niin annoin vaihtoehdon että joko lapset hoidetaan puoliksi tai hän maksaa realistisen summan joka ei ainoastaan kata puolet kustannuksista vaan myös hyvittää sen että minä teen hänenkin hommat.

      Päädyttiin siihen ettei kukaan maksa kellekkään mitään ja lapset on tasan puolet ajasta molemmissa kodeissa.

      Ja tämä on pitänyt vaikka isä välillä valittanutkin siitä että minä tienaan enemmän.

  • Henrietta sanoo:

    Tuntuu siltä, ettei suurin osa kommentoijista joko ole lukenyt juttua tai ymmärtänyt sitä.
    Jos etävanhempi haluaa pitää huoltajuutta myös itsellään, se tarkoittaa sitä, että lasten asioihin osallistutaan, niin hyvissä kuin huonoissa asioissa. Ei silloin ole tarkoitus vain tehdä kiusaa toiselle vanhemmalle.
    Itse olen elatusmaksujen maksaja ja maksaisin mielelläni enemmänkin, jos vain taloudellinen tilanteeni sallisi. Omalta osaltani pyrin hankkimaan lapsille, nyt teinejä, tarvittavia tavaroita neuvottelemalla heidän ja heidän isänsä kanssa, mitä kukakin tarvitsee ja joskus jotain extraa…

    • Ihq sanoo:

      Jotenkin ei yllätä että ainoa etävanhempi jonka mielestä raha ei ole pennin päälle, kun kyse on lasten hyvinvoinnista, sattuu olemaan nainen.
      Kumpa miehetkin olisivat noin fiksuja

  • -S- sanoo:

    Surullista että isä käyttäytyy noin. Mutta eihän elareiden ole edes tarkoitus kattaa kaikkia lasten kuluja. Jos vanhempien tulot ovat yhtä suuret, etävanhemman osuus laskennallisista kuluista on 50%

    • Hmm sanoo:

      Olenko ainut, jonka mielestä on outoa, että elatusvelvollisen on maksettava puolet lapsen menoista? Koska tarviihan lapsi etävanhemmankin luona peruselämiseen tarvittavat asiat. Varsinkin kun lapsia en useampi, ei he mahdu yksilön disarpetiin nukkumaan. Myös gillareilla, vaatteilla yms on käyttöä. Etävanhempi myös kuskaa heitä harrastuksiin ja ehkä terapioihinkin. Tai tekisi näitä asioita useamminkin, jos olisi varaa🤔

  • Omasta pussista maksettu sanoo:

    En ymmärrä miksi sen takia että on lapsia täytyy olla oikeutettu tukiin ja elareihin ruikuttaa niistä. Oma valintahan se lapsien hankinta on, kuten ammatinvalinta, elintaso ja oma tulotaso jossain määrin. Eläminen maksaa meille kaikille.

    • Tepa sanoo:

      Niin että sen etävanhemmanko ei tarvitse mielestäsi maksaa mitään, lähivanhempi maksakoon kaiken?!

    • Myötätunto katossa sanoo:

      Ja ihmisethän valitsevat saada vammaisia lapsia ja jäädä omaishoitajiksi kotiin

  • Nimetön sanoo:

    Minulla ei ole erityislasta, joten en tiedä heidän kuluistaan. Mutta minä en ole koskaan saanut penniäkään lapsen isältä, koska joskus todella kauan aikaa sitten tehty sopimus, että hän hoitaa talon menot, ja minä lapsen. Talo on myyty noin 10 v sitten. Jos ei ole erityislasta, niin normaalin lapsen kulut mahtuvat kyllä siihen kelan lapsilisään. Ei lapsi mitenkään erityisen paljon kuluta. Uusi puhelin noin 5 vuoden välein. Läppäri on kerran hankittu. Ja toimii edelleen ihan hyvin. Vaatteita saa kierrätyskeskukselta. Ja tosi kivoja vielä!!! Ja ei, en minäkään kuluta sen enempää. Jos elää viisasti, niin ei tarvitse olla riippuvainen kenestäkään ulkopuolisesta. Joka lapsen isä meille on.

    • Satsuislatsu sanoo:

      Lapsesta on muitakin kustannuksia. Usein asunnon pitää olla isompi (vuokra/laina), ruoka, vesi, sähkö, vakuutukset, lääkäri menot, polkupyörä, kypärä, luistimet, kypärä, sukset, sandaalit, talvikengät, lenkkarit, uikkarit ym vaatteet. Taajaman ulkopuolella mopo ja mopokortti, koulukirjat, retket, harrastukset, lahjat, kavereiden lahjat jne…

    • Jontsu86 sanoo:

      Uusi puhelin 5vuoden välein 🤣 Eiköhän tänäpäivänä elektroniikka kehity sitä tahtia että laitteita joutuu vähän tiheämmin ostelemaan.
      Ja kyllä niihin lapsiin muutenkin rahaa uppoaa!

      Ensimmäisenä tulee mieleen asumiskulut, lähivanhempi joutuu maksamaan lasten neliöistä isompaa hintaa/vuokraa, harva parin lapsen kanssa pikku yksiössä asustaa.

      Lapset kulkevat mopolla, bussilla, polkupyörällä, tai kuljetat itse omalla autollasi, ei nämäkään ilmaisia ole.

      Harrastukset, on kaikenmaailman seuramaksuja, kausimaksuja+ välinemaksuja

      Joka vuosi synttäreitä, jouluja, jolloin ehkä haluat jotain lapsen toiveita toteuttaa ja pöydässä tarjolla ehkä jotakin muuta kuin ylähuulta.

      Vuodessa myös monia lapsen kaverien synttäreitä joihin ei myöskään tyhjin käsin halua mennä.

      Sit käydään kavereiden kanssa kahvilla, elokuvissa, keilaamassa, syömässä jne.

      Opiskeluaikana pitää ostaa kirjoja, vanhojentanssipuvut jne.

      Kesä-talvilomilla reissu esim. lintsille, serenaan tms.

      Kasvava lapsi myös syö yllättävän paljon.

      Ja sitten ne vaatteet (jotka moni tuntuu laskevan ainoaksi kulueräksi mitä lapsiin menee 🙈)

      Näitä kulueriä varmasti enemmänkin, varsinkin teinien vanhemmilla. Itse olen vasta taaperoikäisen äiti ja yhdessä isänsä kanssa, joten en ole joutunut koskaan yksin vastaamaan maksuista, mutta nämä nyt näin äkkiseltään mietittynä.

    • Tepa sanoo:

      Itselläni ei riitä lapsilisä edes päivähoitomaksuun.

  • Teinin äiti sanoo:

    Oi kiitos tästä tekstistä,kiitos!!! Tuntui kuin itse olisin oksentanut nuo samat sanat ulos kun luin💖

  • Lotta sanoo:

    Jaa, no kyllä minä ymmärrän jos mies ei halua maksaa. Ei minunkaan rakkaan vahinkolapseni isä halunnut ja se oli minulle ihan ookoo, koska itsehän lapseni pidin. Onnekseni olen saanut kelan maksamaa ”minimiruokkoa” ja toki lapsilisää. Yhteensä siis n 250e/kk. Olen siihen ihan tyytyväinen. Harmittaa toki, kun loppuu pian, poika täyttää kohta 17v.

    • R sanoo:

      Asiahan on tässä aivan eri, kun lapset on yhdessä hankittu!

      • Noot sanoo:

        Ei sitä tietääkseni ole yksikään nainen itsekseen sikiänyt että aina ne on yhdessä hankittu.
        Parempi pitää ne kalsarit jalassa tai kumipuvut päällä josko ei lapsia halua.