”Olin vuosia yhden pojan yksinhuoltajaäiti, nyt mummo ja anoppi. Työssäkäynti on itsestäänselvyys, mistä muuten rahaa elämiseen. Kolme vuotta yhden lapsen kanssa kotona kuullostaa miljonääriäitien valinnalta.

Poikani kohdalla luulin onnistuneeni, hän arvostaa ja on aina tehnyt töitä, muuten ei olisi mitään saanut. Hän on naimisissa, vaimolla ei kiinnostusta tähän mennessä ole työelämään tai opiskeluun. Yksi lapsi on kotona ollut. Omakotitalo on, kaksi autoa, hienot huonekalut, lapsella merkkivaatteet.

Olen aina elänyt vaatimattomasti, miksi vaihtaa sisustusta muodin vuoksi, vanhakin kelpaa. Nyt pojan vaimo on väläytellyt avioeroa, koska poikani tekee hänen mielestään liikaa töitä ja on poissa liikaa kotoa. Asia on totta, mutta kai hänen pitäisi ymmärtää, et koska hän ei ansaise kotihoidontukea enempää, ei perhe eläisi. Jonkun on tehtävä töitäkin.

Hän ja hänen kaverinsa ovat sitä mieltä, että kotitöiden ja lastenhoidon jakaminen puoliksi on naisten itsenäisyyttä. Totta, mutta rahan ansaitseminen myös puoliksi on itsenäisyyttä. Voi valita kotonaolon, mutta silloin valitsee myös sen, että kuluteta ei mitään ylimääräistä.”

Nimim. Anoppi 

— Huono Äiti

Artikkelissa on 26 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Tästä et voi kommentoida vaan avata uuden aiheen

Haluatko kertoa oman tarinasi? Jonkun hyvän tai jonkun vähemmän hyvän?
Lähetä kertomuksesi tästä. HUOM! Juttujen kommentit lähetät alempaa kohdasta KOMMENTOI.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

26 vastausta artikkeliin “”Voit jäädä kotiin, mutta silloin ei kuluteta””

  • Vihdoinkin onnellinen ja tyytyväinen kotirouva sanoo:

    Hei anoppi! Olen kanssasi samaa mieltä. Itse korkeasti koulutettuna jäin nyt hoitamaan lapsia kotiin. Mieheni tekee paljon töitä, ja olen joutunut kasvattamaan itseäni siihen rooliin, että minun vastuullani on nyt enemmän koti/lapset, olenham valinnut kodin nyt työpaikakseni. Liikaa sometusta, liikaa valitusta, liikaa pullamössöelämään tottuneita kotirouvia näkyy kyllä. Ja itsekin olin yksi heistä ennen kuin ymmärsin pohtia asiaa enemmän. Jos heittää sometuksen ym. hetkeksi pois, ehtii vallan mainiosti siivota kodin, tehdä ruokaa ja leikkiä hetken lasten kanssa. Aivan hölmöä purkaa oma turhautumisensa ja kiukkunsa siihen kodin ulkopuolella töitä tekevään mieheen. Nyt on peiliin katsomisen paikka arvon kotirouvat ❤️. Niin minäkin jouduin tekemään. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. ❤️

  • Niin makaa kuin... sanoo:

    Kannattaisi miettiä toisenkin kerran, mitä parisuhteelta ja äitiydeltä haluaa. Olisin aikoinaan toivonut vaikka mitä, mutta päädyin yh:ksi ja töihinkin palasin heti, kun sai.
    Kotiäitiys on kuin yksinyrittäjyyttä. Teet työpäiväsi yksin kotona, etkä rikastu. Miniä voisi mennä ilta-/yötöihin ja vaihtaa lennosta vahtivuoroa. Saisi omaa aikaa, pysyisi leivänsyrjässä kiinni, ja pääsisi lapsen isä kokemaan täyttä vanhemmuutta.

  • Anoppi sanoo:

    Tässä anoppi uudelleen. Ymmärsin jo monista viesteistä, että olen täydellisesti epäonnistunut lapsen kasvatuksessa. Onneksi sosiaalialalla työtä tehneenä törmään päivittäin nuoriin ihmisiin, joiden elämään viimeinen kiinnostava asia on työnteko. Yhteiskunta auttaa, joku hullu ansaitsee verorahat. Lapsillakin täydellinen elämä, eivät saa väärää oppia elämästä.

  • mamma sanoo:

    Kyllä se on ikävän monen kouluttamattoman naisen lottovoitto päästä kiireesti kotiin lapsen kanssa ja odotella, että puoliso kantaa kotiin rahaa, jolla voi sitten ostaa onnellisuutta. Jossain vaiheessa havahdutaan siihen, että ulkoiset puitteet eivät riitä, eikä huomata että se ratkaisu voisi löytyä itsestä, eikä puolisoa vaihtamalla. Voi tietenkin mieskin toivoa, että työn jälki näkyy myös muualla kuin leivän päällä ja saa kai jotain omasta työstään näytille hankkia, mutta itse kyllä lähipiirin duunariperheiden kotirouvien toive on usein olla siellä kotona ja miehet hämmentyneenä ihmettelee, että eikö olisi aika jo mennä töihin tai kouluun. Onko se sitten tasa-arvoa, että vain sen toisen puoliskon mielipidettä kuunnellaan lasten hoidon järkevästä järjelystä.