Voiko erosta bonuslapsiin selvitä hengissä?
Huono Äiti sai avautumisen surulliselta ex-bonusäidiltä
”Viisi vuotta sitten tapasin miehen, johon rakastuin ensisilmäyksellä jo ennen kuin hän puhui minulle. Aloimme tapailla ja melko pian tapasin hänen lapsensa. Rakastuin heihinkin saman tien ja tunne oli molemminpuolinen.
Poikakaverinikin yllättyi, koska lapset eivät välittäneet äitinsä poikakaverista tai siis suhtautuivat tähän neutraalisti. Minun kanssani lapset pussasivat ja halasivat heti ensitapaamisella.
Seurustelumme kesti puolitoista vuotta kunnes exäni lopetti suhteemme yllättäen.
Se oli hänen päätöksensä, mutta itse olen vieläkin täysin hajalla, koska menetin kertarysäyksellä kolme elämäni rakkainta ja tärkeintä ihmistä sekä toteutuneen haaveeni lapsiperhe-elämästä.
Lapsia en ole sen jälkeen nähnyt, mutta lähetän heille exän osoitteeseen kortteja ja pieniä lahjoja merkkipäivinä, koulun tai loman alkaessa yms. kertoakseni, että rakastan heitä edelleen. Heidän äitinsä lähettää minulle lasten koulukuvat.
Kysymykseni on, että voiko erosta bonuslapsiin selvitä hengissä ja onko joku onnistunut säilyttämään suhteen bonuslapsiin?”
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 7 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Varmaankin on äidistä kiinni näetkö heitä vielä. Isällä varmaankin alkaa uusi suhde jossain vaiheessa – mitäs sitten tapahtuu? Kuinka yhtälö sitten toimii? Riippunee ihmisistä.
Viiden vuoden seurustelu kahden lapsen isän kanssa päättyi, mutta suhde lapsiin säilyi. Kävivät yökylässä sännöllisesti luonani pitkälle teini-ikääkin vielä, ja minä vierailin harvakseltaan heidän luonaan äidillään. Uusi tilanne sai nimittäin lasten äidin reagoimaan, ajatellakseni, lasten edun mukaisesti, ja me tutustuimme silloin myös hieman paremmin. Pidän itseäni onnekkaana. Nyt jo aikuiset lapset aikanaan myös kävivät hoitamassa biologista lastani, ja yhteys on säilynyt jo reilut pari vuosikymmentä eron jälkeen. Lasten isäänkin on hyvät välit. Yhteydenpito vain ei ole ollut mahdollista parisuhdesyistä, hänen siis.
Äitini kuoli autokolarissa jossa myös oli isäpuoleni. En ole kauheasti nähnyt puolikkaita sisaruksia. Ei ole kutsuttu juhliin vaikka me olemme kutsuneet. Ikään kuin meidät olisi leikattu pois.
Eron jälkeen bonuslapset ovat kyläilleet luonani säännöllisesti ja edelleen teini-ikäisenä ovat halunneet tulla kun koulusta on lomaa. Välit heidän isään ja äitiin ovat hyvät,minut on kutsuttu mm. heidän rippijuhliinsa. Haluan säilyttää läheiset välit heihin ja luonani tapaavat myös pikkusisaruksiaan vaikka tietysti näkevät heitä myös isänsä luona.
Siis tää oli surullisinta mitä oon hetkeen lukenut.
Jos lasten äiti lähettää sinulle koulukuvat, kuulostaa että myös sinä olet lapsille tärkeä. Naivisti ehkä ajattelen, mutta voisitko olla yhteyksissä just tän äidin kautta lapsiin?
Ei lapsilla voi olla liikaa tärkeitä, välittäviä aikuisia.
Yhdyn tähän ajatukseen,
Onko pakko ajatella eroa lapsista ja siitä hengissä selviytymiseen. Vai voisiko lasten äidin kanssa/kautta pitää lapset edelleen elämässään edes pienesti
Lasten äitinä voisin hyvinkin joskus tavata lasten kanssa tätä jätettyä bonusäitiä vaikka kahvilla tai puistossa. Uskaltaisitko kysyä häneltä…?