Uusperheessä on vaikeutensa, toisinaan niitä on enemmän kuin tarpeeksi. Joskus tai jopa usein bonusvanhemman on vaikea löytää paikkaansa perheessä, koska tuntuu, että sen paikan on jo vienyt joku muu: puolison lapsi.

Isompien lätäköiden toisella puolella tälle on löydetty jo nimikin, minivaimosyndrooma, mutta myös minipuoliso voisi olla suomeen sopiva termi. Minivaimo- (tai minipuoliso)syndrooma on juuri sitä miltä kuulostaakin: bonuslapsi, sukupuolesta riippumatta, käyttäytyy enemmänkin kuin puolisosi puoliso kuin puolisosi lapsi, ja pahimmillaan puolisosi antaa tämän tapahtua!

Minipuolisosyndroomaa ei toki tule sekoittaa uusperheen mustasukkaisuuteen, joka on luonnollista ja normaalia. Mutta toisinaan raja normaalista ylittyy, ja silloin kyseessä voi olla juurikin minipuolisosyndrooma, joka voi jopa pahimmillaan pistää oikeiden puolisoiden lusikat jakoon.

“Meillä asuu minipuoliso. Kumppanin lapsi uskoo olevansa perheessä päättäjän asemassa, samalla viivalla kuin me talouden oikeat aikuiset. Tämä näkyy varsinkin nokitteluna minulle, bonusvanhemmalle. Tuntuu kuin lapsi todellakin haluaisi näyttää, että pärjää loistavasti perheen toisena aikuisena ja minulla ei siis ole paikkaa kodissa, joten voin poistua heidän elämästään.”

Hajonnut jäätelö

Kuva Sarah Kilian.

Mistä sitten tietää mikä on normaalia, ja mikä on korjausliikkeen vaativaa käytöstä? Mistä tietää onko paikalla minipuolisyndrooma, vai tavallista uusperheen kipuilua? Hälytysmerkit voivat näkyä esimerkiksi näin:

  • Lapsi uskoo olevansa vanhempansa elämän keskipiste, jonka tarpeisiin vastataan aina ensimmäisenä
  • Lapsi hakee huomiota jatkuvasti, jotta säilyttää paikkansa keskipisteenä
  • Lapsella on tarve kontrolloida kotiympäristöä, kuten asettamalla omia sääntöjään tai aikataulujaan koko perheelle
  • Lapsi kilpailee bonusvanhemman kanssa mm. isänsä/äitinsä huomiosta
  • Lapsi odottaa, että hänet otetaan mukaan päättämään “aikuisten asioista” ja hänen mielipiteellään tulee olla sama painoarvo kuin aikuisenkin mielipiteellä, asiassa kuin asiassa
  • Lapsi olettaa lähtökohtaisesti olevansa samalla viivalla, tai ylempänä, perheen aikuisten kanssa, oli kyseessä sitten menojen tärkeysjärjestys, aikataulujen sovittaminen tai vaikka siivouksesta “nalkuttaminen”
  • Lapsi ottaa kasvattajan roolin sisarustensa tai vanhempansa kanssa, päättämällä esimerkiksi mitä kukin saa ja ei saa tehdä perheessä

Seuraa Huonoa myös Instassa! Klikkaa tästä!

“Hyvin usein meillä jätetään noudattamatta koko perheen sääntöjä, koska ollaan tarpeeksi kypsiä tekemään itse omat säännöt. Lapsi ei suostu paikkaansa lapsena, jolloin pitäisi joskus totellakin meitä aikuisia, vaan yrittää jatkuvasti nousta lapsen asemasta aikuiseksi, yleensä tekemällä juuri päinvastoin kun on yhdessä sovittu.

On hemmetin vaikeaa laittaa minkäänlaisia rajoja lapselle, joka kuvittelee olevansa perheen päätösvallassa.”

Entä miten minipuolisokäytöstä voisi häivyttää pois perheestä, jotta jokainen perheenjäsen asettuisi omalle paikalleen ja uusperheestä tulisi toimiva? Ensinnäkin on tärkeää että myös lapsen isä/äiti tunnustaa ongelman ja sitoutuu korjaamaan tilannetta. Toiseksi, puolison tulee ottaa se kasvattajan rooli ja pistää stoppi epäterveelle käytökselle.

Kuva Kalei Peek.

Myös bonusvanhemmalla on tietysti keinoja auttaa tilanteen korjaamisessa, voi esimerkiksi:

  • Huolehtia, että lapsella on tarpeeksi yksilöaikaa vanhempansa kanssa, ja ehdottaa heille tekemistä myös lapsen nähden, jolloin lapsellekin näyttäytyy että sinä et ole uhka lapsen ja vanhemman suhteelle
  • Näyttää lapselle että te tarvitsette ja arvostatte myös parisuhdeaikaa kahdestaan, koska olet tärkeä osa hänen vanhempansa elämää
  • Keksiä tekemistä lapsenkin kanssa kahdestaan, koska avain yhdessä elämiseen on elää yhdessä, ja mitä enemmän toiseen tutustuu, sitä vaikeampi on nähdä toinen enää pelkästään tarinan pahiksena
  • Suunnitella myös koko perheelle yhteistä tekemistä
  • Pyrkiä jättämään epätoivottu ja/tai huomionhakuinen käytös huomiotta
  • Kohteliaasti asettaa rajat aikuisten ja lasten asioissa, esimerkiksi sanomalla “Kuulen ja huomioin mielipiteesi, mutta me olemme tämän perheen aikuisia ja tämä on aikuisten päätös.”
  • Jättää mustasukkainen käytös ja kilpailuasetelma huomiotta – te ette kilpaile samasta roolista puolisosi elämässä, lapsi on lapsi ja sinä olet puolisosi puoliso

Toki kaavan muuttaminen vie aikansa, ja ongelmilta tuskin vältytään, mutta jotta perheestä saisi toimivamman on tärkeää että jokainen perheenjäsen tietää ja hyväksyy asemansa yhteisessä kodissa.

Lähde.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 39 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

39 vastausta artikkeliin “Asuuko teidänkin uusperheessä minivaimo?”

  • Yhä ehjä perhe sanoo:

    Aloittajan kertoma ilmiö on minulle niin tuttua. Meillä miehen vanhempi lapsi käyttäytyi juuri noin. Yritti huolehtia nuoremmasta sisaruksesta kuin pikkuvanhempi, kun oli viikonlopuisin meillä. Haki huomiota sisaruksen kustannuksella; kehumalla itseään haukkumalla sisartaan. Kiukutteli ruoka-ajoista ja ruokalajeista. Moitti isää, kuin aikuisen suulla. Sai kilareita, jos häntä yritti neuvoa pienissä arkipäiväisissä pulmissa. Arvosteli minua, bonusäitiä, ulkonäön, iän, painon ym. perusteella. Mutta niistä selvittiin, kun isä puuttui asioihin eikä joka asiasta kannatanut suuttua (esim. iän kommentoiminen). Me aikuiset teimme selväksi rajat, asioista keskusteltiin ja lapset saivat apua. Helppoa ei ole ollut. Muiden tilannetta en tiedä, enkä halua yleistää, mutta meillä nuo ilmiöt tulivat lasten äidin mielenterveyden ja arjen haasteiden myötä. Äiti ei jaksanut hoitaa asioitaan, piti lapsia kavereinaan ja lapset saivat rajattomasti kuulla kaikki aikuisten jutut. Lapset ilmeisesti joutuivat jatkuvasti kilpailemaan aikuisen huomiosta ja sama toistui sitten meillä lapsiviikonloppuisin.

    Me keksittiin sitten yhteistä tekemistä ja puolisoni sai myös tehdä juttuja lasten kanssa ilman minua. Mutta rajat piti vetää. Aikuisten jutut ei kuulu lapsille ja lasten on osattava myös olla keskenään. Aikuisten on saatava olla välillä hetki myös kahdestaan. Kyse oli siis kouluikäisestä ja teini-ikäisestä lapsesta.
    Täällä helposti arvostellaan, että tässä lasta syytellään ja lapsen biologista vanhempaa. Minusta aloittajan ja muitten kertoma ei ole syyttelyä vaan tosiasioitten esiin tuomista. Jokaisella perheellä on tietysti omanlaisensa tilanne, mutta rajaton vanhemmuus tuo kyllä ongelmia ihan mihin perheeseen vain oli sitten kyseessä ydinperhe tai uusperhe. Tarkennukseksi vielä: meillä lasten äidin ongelmat on ihan ammattilaisten toteamia, ei minun keksimiä, ja niistä johtuvia ilmiöitä ja oireita tässä nyt yritetään yhdessä parannella, myös ammatilaisten kanssa.