Uusperheen elämä on hyvin harvoin helppoa, ainakaan koko aikaa. Toisinaan kuormitus voi olla liikaa, jopa niin, että tarvitaan sairaslomaa tai lääkitystä. Eräs äiti kuitenkin kertoo vertaistuen auttavan selviytymään arjessa paremmin kuin lääkkeet:

”Jaaha”, sanoi lääkäri ja kirjoitti minulle diagnoosin keskivaikeasta masennuksesta, unettomuudesta ja fyysisistä oireista, jotka haittaavat työntekoani. Sain lähetteenä kuusi tapaamiskertaa psykologin kanssa, jossa tarkoituksena oli avata vaikeaa uusperhekuvioita ja selkeyttää omia ajatuksia. Seisoin oven ulkopuolella jokseenkin typertyneen oloisena, mutta kuitenkin ehkä myös toiveikkaana, että elämä saattaisi muuttua paremmaksi.

Psykologi oli viidessä minuutissa sekaisin, kuka oli kenenkin eksä ja lapsi. Hän antoi minulle ison paperin ja kolme tussia. Piirrä tuo kuvio, sinisellä miehet, punaisella naiset ja keltaisella lapset. Minä piirsin ja vetelin viivoja. Kerroin, etten ikinä koskaan milloinkaan olisi voinut uskoa mitä uusperhe tuo elämääni. En ollut ajatellutkaan sen olevan täysin mutkatonta (se tuli ilmi jo seurusteluaikana), mutta se ettei tämä helpota vaan vain pahenee, on minusta käsittämätöntä.

Kuva Patrick Perkins, ylin kuva Dan Meyers.

Kuuden tapaamiskerran jälkeen psykologi sanoi, että hän suosittelee kolmen kerran jatkoa. Jokainen kerta päättyi siihen, että hän kysyi haluanko masennuslääkkeitä tai sairauslomaa. En ottanut kumpaakaan. Päätin, että etsin selviytymiskeinoni muulla tavoin. Sain häneltä kuitenkin paljon hyvää ajattelemisen aihetta ja suositusta kirjoista ja muista materiaaleista, joista voisi olla minulle apua.

Parhaaksi selviytymiskeinoksi osoittautui vertaistuki. Kaikki ne tarinat, mitä uusperheissä koetaan, miten ihmiset toimivat, puhuvat ja ovat puhumatta toisilleen. Kaikki ne erilaiset toimintatavat, jotka perheissä on ja jotka lyövät kipinää, kun niitä sovitellaan yhteen. Se joustavuus tai joustamattomuus, tilan antaminen tai ahdistaminen. Opin, että läheskään kaikkeen ei voi vaikuttaa eikä puhuminen auta jos ollaan eri planeetoilla.

Nimim. Uusperheen äiti on vähän väsynyt

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa kommentoi tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia. 

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 8 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

8 vastausta artikkeliin “Uusperhe voi kuormittaa jaksamisen äärirajoille – ja sen yli”

  • Lapsien isä sanoo:

    Paljon myös riippuu siitä, kuinka suhde lähtee käyntiin. Jos uusperheen vanhempie suhde perustuu jomman kumman tai jopa molempien pettämiselle ovat lähtökohdat asiaan huonot.

    Voi olla, että ex-puoliso kantaa kaunaa (ja miksi ei kantaisi) ja että uusi puoliso ei varsinkaan alkuhuuman jälkeen uskallakaan täysin luottaa toiseen. Pettäjä voi myös jossain vaiheessa ruveta potemaan henkistä krapulaa pahoista teoistaan .

    Jos yhteen on menty kovin nopeasti tai jopa suoraan vanhasta suhteesta, ei eroa varmastikaan ole käsitelty tarpeeksi.

    Lisäksi jos uusi puoliso (ja sisarukset) tulevat lasten elämään liian nopeasti, on yleenssä tiedossa vaikeuksia.

  • Eronnut uusperheen äiti sanoo:

    Mie voin niin samaistua tuohon. Ne joulut kun kaikki lapset oli meillä muistan stressavimpina. Toki myös miehen exän sukulaiset aiheutti itselleni muulloinkin. Reilu 11v jaksoin, yhteinen lapsikin syntyi. Ja se varmaan oli ratkaiseva lopputulokseen. Vaikka kuinka yritin ajatella että selviän ja jaksan tämän niin kamelin selkä katkesi syksyllä, erosimme. Aluksi tuntui että tein elämäni suurimman virheen mutta se tunne kun et huolehdi kuin omistasi ja lapsesi asioista on vain niin ylitsepääsemätömän ihana etten enää kaipaa siitä elämästä kuin ehjää perhettä lapselleni. En toivo teille eroa vaan jaksamista ja tsemppiä, toivon että onnistutte! Minä en valitettavasti jaksanut.

  • äiti(puoli) sanoo:

    Se on jännää miten kynsin ja hampain halutaan pitää pahasta kiinni. Uhriudutaan ja heittäydytään martyyriksi. Sen sijaana, että olisi keskustelua, vastaan tulemista, ymmärrystä, hyvän löytämistä. Mutta ei. Näin on aina ollut ja näin on jatkossakin. Eli kyllä, olen samaa mieltä, että on tosi vaikea keskustella, jos toinen on toiselta planeetalta. Einätkä kaikki ole tottuneet puhumaan. Helpompi on lakaista asiat maton alle ja todeta, että nän on! Miehellä on lapsia kahden eri naisen kanssa ja näiltä naisilta (ja myös lapsilta) on tullut todella erilaista käytöstä ja kohtelua minua ja minun lapsia kohtaan. Miten toinen löytää aina hyvän ja toinen pahan?

  • Helena sanoo:

    Mun ” äitipuoli” eli isäni uusi vaimo oli ja on aivan uskottomattoman törkeä minua kohtaan.Päämääränä oli erottaa minut isästäni, ja siinä onnistui -isäni kun ei halunnut keinuttaa venettä, eli elämästään helvettiä jos olisi puolustanut minua.

    Ainoa hyvä mitä tästä on jäänyt käteen on se, että osaan olla hyvä ”isän uusi kumppani” ja kunnioitan lapsen ja isän suhdetta.

  • Ei bonuksia sanoo:

    Helpotti kun nuorin bonuslapsi tuli täysikäiseksi ja sain antaa porttikielto minun kotiini – eli meidän tapauksessa 15 v jälkeen. Sitten meni vielä pari vuotta ennen kun ymmärsin ja uskalsin hakea apua kaikkiin niihin ongelmiin, joita mielini sai uusperheen arjessa. Nyt käyn terapiassa ja syön mielialalääkkeitä ja toivon, että olisin lähtenyt silloin heti alkuvaiheessa enkä yrittänyt ja antanut kaikkeni..

  • Väsynyt myöskin sanoo:

    En ole missään kokenut niin paljon ilkeilyä, loukkaamista ja negatiivisia tunteita kuin uusperheessä. On hämmästyttävää mihin aikuiset ihmiset pystyvät.

  • Uusperheen bonusvanhempi sanoo:

    Välillä tämä uusperhe-elämä on todellakin rankkaa ja voisin muuttaa erämaamökkiin kauaksi kaikesta, mutta seuraavassa hetkessä tilanne helpottaa kun bonuslapsi halaa ja sanoo rakastavansa. Onneksi on mahtava aviomies tukena ja ymmärtää ettei tämä ole aina helppoa. Vertaistuki ja ystävät ovat pelastaneet monta kertaa hukkumasta huolien syövereihin.

  • Ex-äitipuoli sanoo:

    Itse luovutin reilun kuuden vuoden jälkeen, kun olin menettänyt jaksamiseni ja mielenterveyteni. Nyt yritän toipua. Tsemppiä ❤