Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Kesä, loma ja juhlat. Siinä päänvaivaa moneen ero- tai uusperheessä. Nyt en tarkoita niitä perheitä, jotka joustavat ja keskustelevat asioista normaalisti, vaikka ovatkin eronneet. En niitä, jotka kuuntelevat ja jopa kunnioittavat toisia. En niistä, jotka edustavat hyvää vanhemmuutta yhdessä. Vaan niistä toisista.

Niistä, jotka menevät täysin oma napa edellä. Jolle jokainen itse ostettu sukkaparikin on merkittävä. Lapsi ei voi osallistua toisen vanhemman luota juuri sen toisen vanhemman esimerkiksi sukulaisen juhliin. Pidetään tiukasti kiinni niistä sovituista omista viikoista ja viikonlopuista. Viis siitä mitkä kerran elämässä tapahtuneet juhlat jäävät sivuun. Pääasia, että mennään sovittujen sääntöjen mukaan.

Puhumattakaan tilanteesta, jossa molemmissa suvuissa on vaikkapa valmistujaisjuhlat yhtä aikaa. TOTTAKAI toisen juhlat ovat tietenkin tärkeämmät eikä muusta edes keskustella. Ja ainakaan ei anneta toisen ostamia juhlavaatteita toisen suvun juhliin.

Hei haloo ihmiset. Lopettakaa olemasta niin kaavoihin kangistuneita ja vallanhimoisia. Älkää siirtäkö omia myrkkyjänne lapsiin. Älkää kaventako lastenne maailmankuvaa omien katkeruuksienne takia.”

Nimim. Ketä uskaltaa kutsua?

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 17 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

17 vastausta artikkeliin “Ajatellaan niitä uusperheen lapsia!!”

  • mm sanoo:

    Joustaminen ei ole sitä, että vain toisen mielihalujen mukaan joustetaan. Meillä on pakko pitää tiukat rajat ja olla joustamatta mistään, kun pienikin jousto tapaamisissa johtaa mielivaltaisen pompottelun yrittämiseen. Rajat on oltava expuolisolle kuin vaikealle kapinoivalle teinille.

    Voidaan joustaa jos nätisti pyydetään ja pyytäjä ymmärtää, että voi saada myös kieltävän vastauksen. Kieltävä vastaus ei saisi aiheuttaa itkua ja raivoa ja haukkumista ja kiristämistä. Joustaminen ja sovitun muuttaminen ei mene niin, että toinen vain ilmoittaa mitä tekee ja olettaa että muut automaattisesti siihen suostuvat.

  • Auringonkukka-80 sanoo:

    Vanhempien ero on lapselle kamala tilanne (tiedän, kokemusta on lapsena). Ja uusiin naimisiin meneminen ehkä vielä sitäkin kamalampaa (tämänkin tiedän kokemuksesta lapsena). Mutta se, miten eronneet vanhemmat käyttäytyvät toisiaan kohtaan, voi tehdä erosta ja uusista suhteista lapselle edes jotenkuten siedettävän.

    Minulla oli onni kasvaa ”laajennetussa” perheessä, jossa minulla oli omien vanhempien lisäksi kaksi muuta aikuista, jotka olivat kiinnostuneita elämästäni. Minun rippi- ja ylioppilasjuhlissa on ollut omien vanhempieni ja sitä kautta ”veri”sukulaisteni lisäksi myös uuden lähivanhemman sukulaisia. Tämä oli minulle hieno ja tärkeä asia. En tietysti tiedä minkälaisia säätöjä ja kiistoja esim. eri sukulaisten juhliin osallistumisista vanhempani ovat keskenään käyneet, mutta pääasia minun mielestä oli, että niitä ei lasten korviin asti päästetty. Ja että lapset saivat osallistua, jos se esim. koulun tms puolesta vain onnistui.

    Ehkäpä jonkilainen paluu vanhaan siinä mielessä olisi parempaa, että aikanaan itse avioerosta piti käydä kertomassa käräjillä. Eli itse erosta sai siellä riidellä ja siitä annettiin sitten tuomio. Sen jälkeen lasten asioista sopiminen oli varmaankin jotenkin helpompaa. Nykyään tuntuu, että liian paljon riidellään sitä itse eroa lasten asioiden kautta.

    En voi muuta toivoa, kuin järkeä itse kullekin näissä tilanteissa. Ja toisaalta, jos lapselta jää jotkin juhlat väliin, koska hän on silloin toisen vanhempansa kanssa, niin onko sillä edes hirveästi väliä?

  • eronnut minäkin sanoo:

    Tärkeä puheenvuoro, mutta voi sitäkin miettiä että miksi se toinen on hankala? Onko se ainoa keino pitää omat rajat? Jouston pitää tapahtua kumpaankin suuntaan, eikä niin että toinen venyy ja joustaa, ja toinen ei ollenkaan.

    Annan kyllä juhlavaatteet mukaan ja olen ostanut yhteisten tuttavien juhliin lapsille uusia, mutta tuntuisi vähän erikoiselta että exän mennessä uusiin naimisiin mun pitäisi ostaa lasten juhlavaatteet???

    • Ruusu sanoo:

      No ei kai siitä ole kyse. Vaan jos kaapista jo juhlavaatteet löytyy, niin niitä voi käyttää myös toisen perheen juhlia sä.

  • Sessu sanoo:

    Meidän uusperhekompleksissa bonusten äiti hankaloittaa kaikkien elämää, manipuloi lapsia eikä päästä meille jos pyydetään, muuten kyllä tunkee väkisin jos meillä olisi jotain omaa ohjelmaa. Lasten pitää olla kotona tekemässä kotihommia. Siinähän pilaa välinsä lapsiin, oma valintahan se on.

  • mummuvaan sanoo:

    Tärkeä puheenvuoro.

  • Malla84 sanoo:

    Tämä kirjoitus kuulostaa hyvinkin yleisiltä käytännöiltä tänäpäivänä. lapset kärsivät riitelevistä vanhemmistaan. Surullista. Omakohtaisten kokemuksieni myötä olen sitä mieltä, että uusperhe ei ole kenenkää ihmisen juttu. Lapset kannattaa olla ihan omia jos niitä on. En tarkoita kirjoituksellani loukata ketään, jolla uusperhe elämä toimii ja joka on asiasta eriä mieltä. Korostan vain, että kyse on omasta mielipiteestäni asiaan <3

    • Äiti sanoo:

      Olen niin samaa mieltä.
      Jos olisin tiennyt mihin helvettiin joudun uusperheessä, olisin juossut vuorille. Ja tämä nimenomaan aikuisten suhteen.

      Oli sitä kyllä sinisilmäinen.

      • Nibs sanoo:

        Sama juttu. Koen kuitenkin olevani bonuslapselle turvallinen aikuinen ja tukipilari, en uskalla lähteä pois ja pettää hänen luottamustaan ja taas yksi ihminen vaan häipyis hänen elämästä pois.

  • Sairasta sanoo:

    Koettu tuo kaikki. Pikkusisaren ristiäisiin ei saanut laittaa mekkoa kotoa päälle, vaan piti ostaa erikseen ristiäisvaatteet. Rippijuhliin ei olisi saanut osallistua muita kuin isä ja hänenkin olisi pitänyt maksaa osallistumisestaan. Kirkkoonkaan ei olisi saanut tulla mutta sitä ei tietysti voinut estää. Järjestimme toiset rippiuhlat, johon osallistuivat isän ja minun suvut. Uusperheen toisen vanhemman lapsen rippijuhliin ei saanut tulla ollenkaan. Luojan kiitos, tuo kaikki on takana päin, kun lapset ovat jo täysi-ikäisiä ja päättävät itse tekemisistään. Mitään neuvoa ei minulla ole antaa mutta voimia kovasti toivotan tällaisessa tilanteessa edelleen eläville.

    • nimimerkki sanoo:

      Onko sun mielestä oikeasti kohtuullista että miehesi exä maksaa juhlavaatteet sinun lapsesi ristiäisiin?

      • Helsinkiläinen sanoo:

        Jos ne vaatteet on jo olemassa, niin ei se maksa euroakaan pukea ne päälle. Eri asia tietysti, jos kotona ei ole yhtään mekkoa.

  • Eksän nyksä sanoo:

    Aika moni nuista mainituista kohdista koettu uusperheessä.

  • Säksä sanoo:

    Oliks tää katkeran bion teksti jonka ex-miehen puolen sukulaisjuhlat meni sinun suvun juhlien edelle? Siis käsittääkseni myöskään uusperheen/eroperheen lapsi ei voi revetä kahteen paikkaan yhtäaikaa joten on valittava kuitenkin kumpiin menee.

    • Chump sanoo:

      Samaa mietin. Veri on vettä sakeampaa. Jos lapsen toinen vanhempi on vienässä häntä sukujuhliin, isän uuden vaimon kumminkaiman sunttärit eivät saisi vaikuttaa

  • Ewind sanoo:

    Omat vanhempani erosivat riitaisasti kun olin 17-vuotias. Omat yo-juhlani, hääni, ja muut tärkeät tilaisuudet olivat siitä asti pieniä painajaisia, koska oli valittava kumpi vanhempi osallistuu.

    Nyt, kun minulla (40v) on kaksi alaikäistä lasta, sama jatkuu. Eli ei ole tilaisuutta, jossa molemmat äidin puolen isovanhemmat olisivat samaan aikaan.

    Nyt olen itse eronnut lasteni isästä, ja pidän enemmän kuin tärkeänä, että me molemmat olemme läsnä lasten tärkeissä hetkissä, aivan sama minkälaiset keskinäiset välimme ovat. En ikimaailmassa halua omien lasteni joutuvan kiistakapuloiksi tai välikappaleiksi aikuisten suhdesoppiin.

    • Chump sanoo:

      Mitkä mielestäsi ovat ns. tärkeitä hetkiä? Koulun juhlat? Synttärit? Rippijuhlat?