Voi ei kun nää mun merkkilaukut ei mahdu enää mihinkään… Oletko SINÄ piilokerskailija?
Oletko sinä piilokerskailija? Tai tunnetko sellaisen?
Aika moni meistä tuntee, tai on vähintään törmännyt piilokerskailijan päivityksiin sosiaalisessa mediassa.
Piilokerskailua kutsutaan englanniksi termillä humblebrag, joka tarkoittaa nöyryyteen naamioitua kehuskelua. Tarkalleen ottaen piilokerskailua on kahta tyyppiä, todettiin Harvardissa tehdyssä tutkimuksessa. Toinen tapa piilokerskailla on muka valittaa jostain ongelmasta, ja toinen tapa on kääriä omakehu nöyryyteen. Suurin osa piilokerskailusta on tätä muka-valittamista.
Siinä annetaan ymmärtää, että elämässä on jokin rankka asia tai haaste, mutta kun tarkemmin lukee tai kuuntelee, huomaa, että tarkoituksena onkin kehua itseä, omia tekemisiä ja omaa perhettä.
Piilokerskailua voivat olla esimerkiksi seuraavanlaiset lauseet:
– Voi ei kun täällä kolmen viikon etelän lomalla tulee niin ikävä suomalaisia sanomalehtiä, eihän se ole sama lukea netistä uutisia kuin paperilehdestä…
– Oi voi kun meidän lapsi pääsi kolmeen eri korkeakouluun, mitäs ny tehdään? Miten tässä osaa tukea nuorta oikeaan ratkaisuun?
– Voi voi kun tämä koko omakotitalon sisustaminen kerralla vie niin ison osan mun kesälomasta. Vaikka onkin seitsemän viikkoa lomaa, niin kyllähän näiden kahdeksan huoneen ja spa-osaston kanssa hommaa riittää…
– Huh, taas se alkaa, omaa aikaa ei viikonloppuisin ole, kun lapsilla on koko ajan konsertteja ja kilpailuja, ja onhan meidän koko perheen sitten mentävä kannustamaan lapset voittoon.
Pakko juoda tämä viini pois kun kellariin ei kertakaikkiaan mahdu enempää pulloja! Kuva Matt Lamers.
– Onkohan meillä kuitenkin mennyt kasvatuksessa joku vikaan, kun lapset jättivät kampasimpukat lautaselle. Yhdessä kokattiin kuten aina viikonloppuisin, mutta ei sitten kuitenkaan viisivuotiaille maistunut. Sinisimpukoita, rapuja, sushia ja hummeria kuitenkin syö… Onko muilla kokemuksia vastaavasta?
– Huoh, pitäisi tosiaan raivata tuo walk-in-closet kun isäntä toi taas työmatkalta tuliaisiksi uuden merkkilaukun. Harmi vaan kun jokainen niistä on niin tärkeä että en millään osaisi luopua, mutta avara tila antaisi tilaa hengittää…mitä teen?
– Onko muilla tätä samaa ongelmaa, että kukaan ei oikein ota töissä vakavasti kun olen 48-vuotias mutta näytän ihan 16-vuotiaalta? Kaupassa kysytään paperit ja kaikki luulevat minua harjoittelijaksi…
– Voi ei, miten tässä ehtii tutustua rauhassa kehenkään, kun treffejä on joka illalle… Eilenkin liikennevaloissa joku mies pyysi numeroa kun olin kuulemma kaunein hänen näkemänsä nainen.
– Kyllä ”kelpaa” taas veroja maksella kun veroprosentti on isompi kuin kengännumero.
Piilokerskailija yrittää esittää itsensä positiivisessa valossa. ”Minä olen hyvä ja nöyrä ihminen, mutta huomaattehan kaikki silti, miten kaunis/ nuorekas/ rikas/ ihailtu/ hyvä kasvattaja/ jalo ihminen minä olen…” Ongelma on siinä, että se ei toimi.
Muut ihmiset pitävät piilokerskailua epärehellisenä, ja epärehellisyyttä ei kukaan arvosta. Asiaa on tutkittu Harvard Business Schoolissa, ja tulos oli, että piilokerskailu ei toimi ja sitä pidetään epäaitona. Eipä yllätä.
Jos siis haluat kehua itseäsi tai lapsiasi, kehu suorin sanoin. Se ei ärsytä ihmisiä yhtään niin paljon kuin piilokerskailu.
Kaikkein parasta toki on, jos saat jonkun toisen kehumaan itseäsi julkisesti. Silloin kukaan ei voi syyttää sinua itsekehusta!
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 23 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Kyllä oon nähnyt näitä kumpaakin piilokerskailijatyyppejä. Kun oon huomannut, ettei toi oo valittamista vaan itsensä kehumista niin vastaukseksi oon saanut häneltä:”Ootko kateellinen?” Ei, en ollut kateellinen kun miehensä oli ostanut hänelle kalliin auton mitä hän oli aina halunnut, osaan itse säästää siihen mitä haluan, en tarvitse miestä siihen 😄
Jepppp, tiedän tyypin, ärsyttää. Ja ihmetyttää. ”Kello vasta kymmenen ja nyt jo 20 000 askelta mittarissa”.
Toinen ihmetyksen aihe on aikuiset naiset jotka laittaa filtterikuvia faceen ja sitten kommentit on tyyliin ”ihana”, ”kaunis” . Siinä ei oo mitään väärää jos joku on ihana ja kaunis mutta mietityttää vaan miksei noita juttuja voi sanoa kasvotusten vaan somessa.
Joku on pitänyt piilokerskailuna sitä kun olen erehtynyt avautumaan kahden omakotitalon loukosta. Rahanmeno ja huoli on ollut valtavaa ja velkaa molemmista. Ei todellakaan mitään kadehdittavaa omistaa kahta vanhaa kiinteistöä, joita pitää jatkuvasti remontoida. Pitkä juttu miten jouduin tähän tilanteeseen, itse en olisi tätä ikinä halunnut.
Tänään näin iltapäivälehden lööpin, jossa 52 v. sinkkunainen vaatimattomasti totetaa, ettei ole ikinä tehnyt aloitetta.
Toisilla riittää vientiä, ei tarvitse alentua aloitteidentekoon….
KYLLÄ! Miten se onkin niin kiva kuulla, kun itsellä on iso jalka! Näitten pienijalkaisten naisten miehet tietävät kuinka pienijalkainen heidän vaimonsa on. Meillä oli vieraita ja pois lähtiessä eräs nainen sanoi: ”löydän helposti kenkäni, kun minulla on pienimmät”. No siihen hänen miehensä totesi ylpeänä: ”kokoa 35!”. Harva mies taitaa tietää vaimonsa kengän numeron.
Ihanaa kun prinssi on löytänyt Tuhkimon! Onnea!
Ihan reilusti kerskailen, jos paperit kysytään. Tai lähinnä naureskelen, kun ostoksissa on ollut esim. rommirusinajäätelöä ja ikää lähes 40 v. Ihanaa, että edes joku epäilee, että voisin ehkä olla siinä 30 korvilla. ❤
”Mulla on niin pieni jalka, etten löydä kenkiä kuin lastenosastolta”. Onko tuttua?
Mä oikeasti ostan kengät lastenosastolta koska kokoni on 34-35. Tämä on useimmiten ihan pyllystä. En halua välttämättä juhlakenkiini tarraa tai paljettia. Onneksi nettikaupoissa on vähän enemmän valikoimaa nykyään eikä kaikki lasten kengät ole enää pinkkejä. Pienen aikuisen nätit kengät voi toisaalta maksaa enemmän kuin normaalikoon kengät – esim oli vaikea löytää alle 7cm korolla olevia suht edullisia.
Tää on ihan oikea ongelma silloin kun halutaan jotain muuta kuin lenkkareita. Ei lastenosastolla ole korkokenkiä yms… ihan vastaava ongelma on 46 tai isompi jalka miehellä ei vain tahdo löytyä sopivan kokoista ja oikean näköistä kenkää.
Mun äidilläki on pieni jalka, kokoa 36. Häntä lähinnä ärsyttää kun jalka on pieni kuin lapsella. Sukat ja kengät joutuu ostaa lastenosastolta. Äiti nimenomaan puhuu sukujuhlissa että hänen kengät on ne pienimmät, narsistinen isäni aina kovaan ääneen tokaisee että vaimon kengän koko on 36!!! ja meitä muita hävettää äidin puolesta ja äiti punastuu hirveästi.
Toisaalta myös suomalainen kansallissairaus kateus saa ihmiset näkemään kerskailua siellä, missä sitä ei oikeasti ole. Ehkä juuri siksi suomalaisille on niin vaikea kehua itseään silloinkin kun siihen olisi oikeasti aihetta. 😊
Tämä. Saa olla todella tarkkana, kertooko tietyille ihmisille esimerkiksi merkkilaukun hintaa. Vaikka pihistelen kaikessa muussa. Eikä esimerkiksi voi ääneen sanoa, että harmittaa kun laukku kävi huollossa ja huollossa tehtiin virhe. Keinonahkalätyskää pitäisi kantaa, tai ei ainakaan mainita mitään mistään vähänkään kalliimmasta.
En kyllä mitenkään osaa olla kateellinen merkkilaukusta. Ehkä olen out jostain.
Kyllä, juuri näin. Omat lapseni ovat pärjänneet hyvin koulussa ja harrastuksissa. Ovat saaneet stipendejä ja wilmasta on tullut aina pelkkää plussaa. Lukion saivat valita, koska keskiarvo riitti kaikkiin. Olen ylpeä lapsistani ja iloinen heidän puolestaan. Hui, koen jopa kasvattajana tehneeni jotakin oikein. Tätä ei voi sanoa kenellekään muulle kuin ihan lähisuvulle ääneen, koska heti menee herneet nenään. Yksi ihminen jopa ihan itse kysyi lapseni keskiarvoa peruskoulun päättyessä. Suuttui kun sen sanoin.
Toinen mistä ei kärsi puhua ääneen on parisuhde. Mieheni on ihana. Minulla ei ole pahaa puhuttavaa hänestä. Meillä on kivaa yhdessä. Tämäkin tuntuu aiheuttavan kateutta.
Juuri näin🤨
Noista veroista… ei se ole piilokerskailua, kun korkea veroprosentti ärsyttää. Vähemmän jää rahaa käteen kuin pienituloisilla, koska palkasta viedään hirveät määrät veroina eikä yhtään tukia tipu, ei päivähoitoon, ei asumiseen, jne. Asumiseen menee yli 800 euroa kuukaudessa, mutta senttiäkään tukia ei siihen saa. Sossukin on sitä mieltä, että suvun kesämökistä pitää hankkiutua eroon, ennen kuin sieltäkään saa mitään, vaikka ei minulla ole yhteiseen mökkiin mitään sananvaltaa.
No ainakin ”hyvätuloisena” yksinhuoltajana laihtuu hyvin, kun ei ole vanhempainrahalla varaa ruokaankaan. Ylipainoisuus tarkoittaa, että rahaa on yli tarpeen, koska ylipainoiset kykenevät syömään päivässä enemmän kuin oman kaloritarpeensa. Pysyvät lapsetkin hoikkana, kun kotona ei ole muuta kuin kaurapuuroa ja vitamiinipillereitä tarjolla.
Hyvä ”Helsinkiläinen”, toivottavasti mielipiteesi ylipainoisista ihmisistä ei todellisuudessa ole suinkaan noin kapea, mitä kommentissasi annat ymmärtää.
Useat eri syyt aiheuttavat ylipainoa, ei suinkaan pelkästään mikään ylensyöminen.
Usein se valitettavasti menee noin… Itsekkin mietin joka euron käytön, mutta kuullut, et kyllähän sulla rahaa riittää aina ruokaan, ku on tota ruoka-aikana kotona oltu.. Totuus, sairastan kilpparin vajaatoimintaa, jonka vuoksi paino lähti nousuun.. Ja kun hoitotaspaino nyt kunnossa, on ollu silti vaikee päästä siitä ylimääräisestä pois… 😪 Myös raskauksista jäi minul liikakiloja… Työkaverin kanssa joskus puhuttiin juuri tästä, kun hän mainitsi ylipainon minulla.. Ja hän oli myös juurikin sitä mieltä, et et oon vaa syöny liikaa, ja naisella usein se johtuu siitä.. Ja kun ei viitsi liikkua..
Esim.ylenjuominen🤣
Kuulepa, kyllä mulla vähävaraisena ylipainoa on kertynyt ihan stressistä ja erityislapsen ongelmien kanssa taistellessa, myös puolison mielenterveysoireiden kestämisessä. Oma työtilannekin on pätkätyöläisellä korkeasti koulutetulla just hankala kun tukia ei tule kun on liian rikas, mutta oikeasti köyhempi kuin tuilla elävät.
Toiset laihtuu stressistä, toiset elävät säästöliekillä.
Totta! Lisäksi vähävaraisen on pakko valita tarjoustuotteita ja ne halvimmat ruuat ovat yleensä niitä epäterveellisiä ja lihottavia. Stressi rahasta aiheuttaa väsymystä ja helposti sokeririippuvuuden, joka lihottaa lisää.
Mä piilokerskailen vaan asioista joista oon oikeasti ylpeä. Esim. Valkosista elsahiuksista joita on vasta muutama, alle 150cm pituudesta, että multa kysytään paperia ja kuinka taidokkaasti osaan käsitellä rahaa.(osaan tehä hyviä löytöjä kirpparilta ja löytää päiväysvanhat tuotteet) sit kun teen tätä piilokerskailua niin ihmiset kattoo pää vinossa ja vastaa jotain epävarmasti.. En ymmärrä..