Vietän joulua ilman lapsia – ja se tuntuu hyvältä!
Onko joulu pakko viettää omien lasten kanssa jos niitä on sattunut siunaantumaan? Voiko äiti nauttia joulusta, jos lapset ovat isällään, vai onko tiedossa pelkkää itkua ja ikävää?
Ei ole pakko ja kyllä voi, kertoo tämä äiti, jonka lapset ovat tänä vuonna ja tällä kertaa isän luona – ja se tuntuu hyvältä:
“Onko teillä mitään suunnitelmia jouluksi?” No onhan meillä, ajateltiin syödä pitsaa ja pelata xboxilla, uppoutua sarjamaratooneihin Viaplayllä ja valvoa just niin myöhään kuin huvittaa.. (ennen yhtätoista nuokutaan jo sohvalla, ei tässä niin nuoria enää olla).
“Mutta entäs kinkut ja joulupukit ja lahjat ja kirkot?” Nääh, ei me tänä vuonna jakseta.
Ilmassa on kummaa taikaa ja odotuksen tunnetta, enää muutama yö ja sitten loput lapset viedään joulun viettoon sukulaisille! Osa on luovutettu isälleen jo aiemmin, tänä vuonna on isän vuoro viettää joulua lasten kanssa. Harvinaista herkkua, mutta nyt käy kuulkaas niin, että me ollaan ihan kahdestaan joulu!
“Eikö teitä harmita ettei aattoa vietetä koko perheellä?” No, ihan rehellisesti sanottuna, ei yhtään. On tässä lasten kanssa vietettykin taas enemmän arkea, ja kyllä sitä jo kaipaa “omaa aikaa”. Kaikki saadaan vähän tilaa ja hengähdystaukoa niin ei teininkään kiukuttelut käy niin kovasti hermoille, ja toisinpäin. Teinien vanhemmat on niiiin ärsyttäviä!!
“Mutta lapsia harmittaa kun eivät saa olla kotona jouluna?” Uusperhekuvioissa kun lapsillakin on useampi koti, ja useampi ihminen jotka haluavat viettää joulua heidän seurassaan. Tehdään nyt tänä vuonna näin, viime vuonna oltiin koko meidän perhe yhdessä, nyt annetaan muidenkin nauttia meidän pikku enkeleiden seurasta.
“Meille voi kyllä tulla jouluna, niin ei tarvitse yksin olla!” Juu ei kiitos, nyt on ihan oikeasti odotettu että saadaan olla ihan yksin. Tai kaksin. Kiitos kutsusta ja arvostetaan elettä todella paljon, mutta meillä on ihan hyvä näin.
“Joulu on kuitenkin lasten juhla!” Juu, ja lapset sitä viettävätkin, heille tärkeiden ihmisten keskellä. Meillä vietetään sitten oman “joulut” vähän myöhemmin, ollaan yhdessä uusivuosi ja pistetään pystyyn oikein kunnon kekkerit!
“Entäs se syyllisyys sitten? Miten selviää siitä tunteesta, että on huono äiti kun ei vietä tai halua viettää jouluaan lasten kanssa?” Kyllä se siitä. Sullakin on oikeus nauttia joulusta juuri niin kuin sinä haluat, oli se sitten yksin suklaan seurassa sohvalla tai ison suvun keskellä. Tai jotain siltä väliltä. Joskus se voi vaan mennä niin että ei olla saman katon alla juhlapäivinä, varsinkaan jos ei halua sinne ex-anopille kutsumatta ängetä aattoiltana.
Nimim. Oma joulu
Vietetäänkö teillä joulua toisin kuin ”pitäisi”? Kerro kommenteissa!
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 11 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Meidän söpis heti eroilmoituksen jälkeen vei samalla viikolla löytyneen uuden ”kumppanin” suvun jouluvieraaksi pienet. Eikä osannut hävetä ollenkaan. Saihan sieltä ilmaisen ruan ja pikkuisten oma suku ei saanut tavata jälkikasvua sitten ollenkaan. Mitenkähän monella on yhtä hävettävä totuus.
Ihana kirjoitus, samaistun täysillä vaikka vietänkin joulua ihan yksin<3! Mutta täysin ilman syyllisyyttä, nauttien 100% raskaan syksyn jälkeen! Tän jälkeen taas (toivottavasti😅) jaksaa teinin ja esiteinin kanssa jatkaa taisteluita! Ihanaa joulua kaikille!
Tänä vuonna on ensimmäinen joulu 50-vuotiaan elämäni aikana, joka vietetään vain oman perheen kesken, koska kotona vielä asuva nuorempi lapseni on karanteenissa. Ainoa mikä harmittaa on se, etten saa mukaan joulua viettämään esikoistani karanteenin takia. Vaikka asuu jo omassa kodissaan, on hän edelleen minun lapseni. Muilla sukulaisilla ei ole niin väliä. 🙂 Oikeastaan on helpotus, että muita kyläilijöitä ei ole tulossa.
Tässä vietetty ”peruskoulutus ihan per…ä entisen elämän kanssa. Totaali yh-jouluja lasten kanssa… Ja vielä vähän,ihan vähän niin ehkä saan joulutella tärkeän ihmiseni kanssa ja tehdä mitä huvittaa
Nyt kun on korona nii bye bye sukujoulu josta salaa haaveilen,meillä on jälleen hiljainen&rauhallinen joulu tiedossa. Ja se on oikeastaan aika ihanaa,ei tarttee stressata niin paljon jne ja eikä oo mikään minuutti aikataulu jne. Tosin ne sukujoulut jotka muistan ovat olleet vauhdikkaita,hauskoja ja yhdessä oloa,tottakait kiirettä köksässä kyllä ollut muttei sekään oo yksin kellekkään kaatunu kun aina on apua annettu. Olenkin miettinyt että mitäs muutaman vuoden päästä kun ainokaiseni on täysi-ikäinen,tuleeko jouluks kotia jne…
Lapsilla isän luona jouluaattoaamu lahjoinen ja iltapäivällä äidille.
Miten pienet raukat joutuvat siirtymään kesken ilon toiselle vanhemmalle. Äidille
ei voi viedä isän luona saamia tavaroita. – Roinaa ei tarvita äidin luo.
Eikö vanhemmat voisi sopia asioita paremmin. Viime joulun jo lapset
ikävöivät isäänsä. Äiti määrää.
Meilläkin on lapset tänä vuonna isällään, saadaan nykyisen mieheni kanssa ottaa ihan rennosti ilman mitään perinteisiä joulu stressejä. Ei tarvi leipoa mitään pipareita ja torttuja jotka kuitenki jäis syömättä, ei tarvi ostaa mitää isoa kinkkua jota syötäis vielä uutena vuotenakin. Ensi vuonna sitten taas ressataan, mutta tänä vuonna skipataan! :’)
Öh, joo. Itse en ole ikinä, siis ikinä (edes lapsena) pitänyt joulusta enkä pidä edelleenkään. Sen sijaan joudun sen järjestämään joka ikinen vuosi ja lusimaan, koska oma äitini on vielä elossa ja vaatii sen ehdottomasti. Lapseni eivät välittäisi joulusta ollenkaan, ellei äitini eli heidän isoäitinsä olisi opettanut heitä siihen. Haluaisin ja olisin aina halunnut paeta ulkomaille – mutta eihän se nyt käy laatuunsa!!! Eroamalla pääsee kyllä eroon rasittavista anopeista yms. mutta omasta äidistä et pääse eroon MITENKÄÄN!
Pääset ihan varmasti eroon äidistäsi, ellet kuole sitä ennen. Toivotaan parasts!
Enpä ole saanut viettää yhtään joulua ilman lapsia yli 40 vuoteen,sitä ootellessa.Olen ilmottanut tulijoille etten kustanna kuin kinkun ja kahvit,he saa hoitaa loput jos haluavat viettää joulua meillä.
Ensimmäinen jouluaatto 22 vuoteen ilman lapsia.Nautin kyllä.Joulupäivänä näemme taas.Raskas syksy takana avio eroineen.Silti pieni syyllisyys hiipii,mutta aivan turhaan.