Suuren osan vuodesta voi elää ihan rauhassa. Kukaan ei huomaa mitään outoa. Tekemisistään ei joudu tilille. Elämä sujuu normaalisti.

Sitten koittaa joulun aika, ja suuri kyvyttömyyteni paljastuu.

Naisten odotetaan osaavan kaikenlaista. En oikein tiedä missä ne taidot olisi pitänyt oppia, kenties jossain emäntäkoulussa? No, oppimatta jäi.

Jouluvalmistelut ovat täynnä ansoja. Minä en osaa edes valita lahjoja! Alan epäilemään ja puntaroimaan, pitäisikö sittenkin ostaa jotain muuta? Pitäisikö jättää tämä ostamatta? Vai pitäiskö ostaa vielä enemmän lahjoja, kuusen alle semmoinen keko että paketteja avataan vielä uutenavuotenakin?! Kysymyksiä riittää, ja ehkä tärkein niistä on se, että miten minusta tuli tällainen päättämätön hermoraunio, joka seisoo kaupassa hikeä valuen roikuttamassa kylpytakkia ja saippuapakkausta kädessään.

Entäpä lahjojen pakkaaminen! Muilla on nätit paketit pakettikortteineen ja koristeineen. Itsellä epämääräinen kasa, johon on suhrattu päälle mustalla tussilla HYVÄÄ JOLUA. Toivotuksesta ei ole mitään apua, kun näyttää kuin koira olisi leikkinyt lahjalla ja lapset suhrineet tussilla, ihan hävettää antaa se eteenpäin!

Entäpä pipareiden leivonta. Niistä tulee vääntyneitä ja palaneita, eikä vapisevin käsin levitetty koristelu pelasta tilannetta. Näin lasten juhlan alla ei viitsi ääneen sanoa, mitä niiden päälle näyttäisi olevan ruikittu, mutta mielleyhtymä on kyllä ilmiselvä. Taas saa hävetä.

Tätä se on kun ei pelaa hienomotoriikka eikä silmän ja käden yhteistyö. Kaikki menee vähän sinne päin.

Esteettistä silmää kaipaisin kodin koristelun suhteen. Joulukoristeethan ovat mauttomia, joten luulisi että tämä on homma josta selviää kuka tahansa. Mutta ei! Miten toisten joulukuuset ovat aina niin nättejä, oli niissä mitä tahansa koristeita? Omat näyttävät siltä, että niiden päälle olisi kaadettu krääsäkaupan alelaarin sisältö ja lisätty pikkuisen valoja päälle. Symmetrian ymmärryksessäkö se vika on vai missä?

Tätä samaa se on joka asian suhteen. Jouluruoat onnistuvat miten sattuu, jos onnistuvat ollenkaan. Valmiit ruoat ovat sentään ok, mutta joulukyvytön äiti kattaa ne ihan huitaisten. Kun totta kai se aikataulukin on pettänyt, ihan kuin minä en osaisi edes kelloa! No, organisoida en ainakaan osaa… Ja miten muka muistaa ostaa servettejä, saati silitellä mitään kankaisia lautasliinoja?!

Eikä toivoakaan tietysti siitä, että pöydässä istuisi ehtoisa emäntä kuin joulumuori – ehei, siinä sitä toljottaa tukka sekaisin ja kinkunkastikkeseen tahraantuneessa mekossa. Kunnon naisihminen asettuisi vielä pianon ääreen loihtimaan ilmoille jouluisia sulosäveliä, mutta minä en osaa soittaa, ja laulaminenkin kuulostaa siltä, että joulukinkku olisi jäänyt henkiin ja se pitäisi päästää päiviltä ennen uuniin lykkäämistä.

Mutta onneksi sillä ei ole mitään väliä. Paketit ovat rumia, kuusi on kamala ja eukko näyttää räjähtäneeltä – ihan sama! Saapahan ainakin syödä ja lepäillä, muulla ei ole mitään väliä. Jos joku pieni ääni yrittää kuiskuttaa muuta, sen voi vaientaa luikauttamalla pienen joululaulelman! (Tai sitten ei, etteivät naapurit valita joulurauhan rikkomisesta!)

Nimim. Taidot ei riitä

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

2 vastausta artikkeliin “Diagnoosi: joulukyvyttömyys”

  • Lorien sanoo:

    Taidot kyllä riittäisivät, mutta kun ei vain jaksa vääntää itse laatikoita tai koristella pipareita. Joulunalusaika on ihan tarpeeksi stressaavaa ja kiireistä muutenkin.

  • Tukka sekaisin ja kinkkuroiskeet rinnuksilla sanoo:

    Aamen ja kiitos! Tämä pelasti toisen kyvyttömän jouluakan juhlamielen.