”Minulla on kaksi rakasta ja toivottua lasta, aviomies, molemmilla vakityöt ja oma koti. Kaikki siis näennäisesti hyvin. Olen myös armottoman väsynyt. Väsymys on viimeisen parin vuoden aikana vain pahentunut. En ikinä olisi uskonut, millaiseksi väsymyksen takia muutun. Olen nykyisin todella lyhytpinnainen, tajuttoman kiukkuinen, lapsilleen vähänväliä huutava äiti. Etenkin esikoiselle suollan välillä ihan käsittämätöntä ja painokelvotonta tekstiä.

Esikoinen on aina ollut huono nukkuja. Vauvana hän heräili syömään 30min-2.5h välein. Päikkärit loppuivat reilun yhden vuoden ikään. Kun unikoulun jälkeen yösyömiset loppuivat, heräilyt jatkuivat silti. Poskihampaat, flunssat, kauhukohtaukset, painajaiset, pissavahingot, pissahädät jne. Välillä oli niitäkin öitä, jolloin valvottiin jostain syystä 1.5-3.5h yöllä. Ei vain uni tullut enää. Sitten 3-vuotiaana hän lopulta alkoi nukkumaan ehjiä unia. Toki lyhyitä (illan ja aamun virkku kun on), mutta sentään kokonaisia öitä, lukuunottamatta tietenkin painajaisten tai sairastamisten keskeyttämiä yöunia.

Iltanukutus on sekin ollut oma shownsa. Kunnolla yksin nukahtaminen alkoi sujua jossain määrin vasta eskari-iässä. Sitä ennen nukutuksessa saattoi vierähtää helposti 1-2h. Usein nukutinkin esikoista kuopuksen roikkuessa samaan aikaan tissillä. Edelleenkin alakoululaisena iltanukahtaminen on haasteellista, kun kaikki asiat mietityttävät ja on liikaa virtaa. On unimusiikit, on rentoutusharjoitukset, silitys/jalkojenhieromiset (kasvukipujen helpottamiseksi), iltasadut, todella rajoitettu peliaika/ruutuaika. Rutiinitkin ovat niin säännöllisiä kuin vain vuorotyöläisten taloudessa voi olla.

Päivisin esikoinen on paljon ulkona kavereiden kanssa (hänellä on paljon kavereita) ja hän myös harrastaa liikuntaa säännöllisesti ja tykkää todella paljon harrastuksistaan. Silti nukahtaminen on tuskaa, jopa melatoniin kanssa. Nukahtaminen saattaa viedä jopa iltayhteentoista, joskin pääsääntöisesti hän nukahtaa iltakymmenen maissa.
Aamuisin kuopus herää usein aikaisin (05.30-07), joten mitään omaa tai yhteistä aikaa ei jää, jollei sitä varasta omasta yöstä. Ja se yöstä varastaminenkin usein kostautuu, sillä kuopuskin saattaa välillä nähdä painajaisia ja myös nenäverenvuoto on silloin tällöin riemastuttanut öitämme. Aamuisin miehen kanssa vuorottelu ei tahdo onnistua, kun kuopus pistää sellaisen elämän pystyyn, että esikoinenkin herää. Ja toisaalta en minä saa unta, jos kuulen kuopuksen koko ajan huutavan. Ei siihen auta edes korvatulpat.

Tietenkin tässä on viimeisten parin vuoden aikana tullut myös useita infektiotauteja, jotka ovat tehneet öitä risaisiksi. Esim. mahatautien takia olen molempien vuoksi joutunut koko yön skippaamaan. Esikoinen on myös hyvin herkkä oksentamaan yskässä ja pahimmillaan yskän aikana on 2-3vk nukuttu todella kehnosti. Hyvin paljon nämä huonot yöt on kaatuneet minun niskaan. Mieheni on paljon öisin töissä, niin öiden vuorottelu ei tahdo sen vuoksi onnistua. Ja minä nyt olen joka tapauksessa herkemmin heräävä, niin usein huomaan vasta lastenhuoneissa nousseeni taas (en ikinä siinä tilanteessa muista herättää miestäni, vaikka asiasta olisikin sovittu).
Ja toisaalta nyt on ihan viime aikoina esikoinen alkanut taas heräilemään öisin. Esimerkiksi tätä kirjoittaessni olen nukkunut vain 2h ja esikoiseni 4h. Uni loppui 01.30 ja tässä sitä aamuviiden jälkeen edelleen valvotaan. Uni ei vaan tule esikoisella, eikä osaa yksin olla, niin ei toki sitten minullakaan uni tule. Kuopuksellakin vuosi taas verta nenästä kolmen aikaan, että on tässä semmoistakin toimintaa ollut yön aikana…

Vielä pari vuotta sitten jaksoin suht hyvin tätä univelkaa kantaa. Nyt on tullut selkeästi raja vastaan. Päänsärkyä on vähänväliä, hirveä sokerinhimo koko ajan, olen hajamielinen ja saamaton, itken herkästi ja toisaalta olen tajuttoman kiukkuinen. Puhun ihan kauhealla tavalla esikoiselle. Kiroilen, huudan ja haukun. Hirveillä sanoilla, sellaisilla, joita en ikinä olisi uskonut sanovani LAPSELLE saatikka omalleni. Sitten pyytelen anteeksi itkien. Aina päätän, etten enää ikinä puhui noin ja sitten seuraava huonoyö taas katkaisee selän.

Olen toki välillä päässyt nukkumaan useammankin hyvän yön. Miehen vapailla olen välillä mennyt ihan muualle nukkumaan kotoa. Se ei vaan tahdo olla kuin tekohengitystä tässä tilanteessa. Paras ratkaisu olisi, että esikoinen vihdoin oppisi nukkumaan. Nukahtaisi iltaisin helposti ja nukkuisi yönsä aina heräämättä. Nuo kuopuksen yksittäiset painajaiset ja nenäverenvuodot kyllä kestäisin. Niitä on kuitenkin sen verran harvoin. Mutta mitäpä sitä sitten tuon koululaisen nukkumisen suhteen tekee. Voin sanoa, että vauvan yöimetykset on lastenleikkiä koululaisen takia valvomisiin.

Tukiverkkoja on jonkin verran, mutta on äärettömän vaikeaa antaa lapset hoitoon mihinkään, kun tiedät, ettei esikoinen välttämättä nuku hyvin. Muualla kuin kotona uni ei ainakaan tule nopeammin. Ja usein se loppuu myös hyvin aikaisin, joskus kesken yönkin, kuten nyt tänä yönä. Jos olisimme rikkaita, niin olisimme jo vuokranneet toisen kämpän, jossa voisimme oikeasti vuorotellen käydä nukkumassa.

Että semmoista täällä. Epätoivoa ja väsymystä. Nyt vaan leuka pystyyn, buranaa naamariin ja uutta päivää aloittelemaan. Toivottavasti ei ainakaan satu facebookin feedissä silmään mikään juttivinkki väsymyksen taltuttamiseksi tai juttu nukkumisen tärkeydestä. Saattaisin hajota. Tiedän kyllä mikä väsymykseen auttaa, mutta kun tähän en pysty itse vaikuttamaan.”

Nimim. Väsynyt ja huono

Haluatko apua raivoamiseesi tai mahdolliseen väkivaltaisuuteen? Tutustu apuun tässä https://www.naisenvakivalta.fi

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia. 

— Huono Äiti

Artikkelissa on 56 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

56 vastausta artikkeliin “”Vauvan yöimetykset ovat lastenleikkiä koululaisen takia valvomisiin””

  • NurseJackie sanoo:

    Melatoniini 1mg apteekista, puolikas pienemmälle ja kokonainen isommalle, joka ilta samaan aikaan n.2h ennen kuin on toivottu nukkumaanmenoaika….sillä oma vastaava tilanne laukesi…

  • Kapinallinen sanoo:

    Paljon paljon kaikenlaisia vinkkejä, mitkä varmasti suurin osa jo kokeiltu, eikä luultavasti toimi. Lääkäriin ja vaatimaan lähete tutkimuksiin. Itsellä ollu aina, ihan pienestä asti järkyttävät nukahtamisvaikeudet, jotka on adhd:n liitännäisoire. On siis diagnosoitu ja adhd lääkitys löytyy, josta itselle pieni apu myös nukahtamiseen, koska rauhottaa henkisesti ja fyysisesti, mutta kunnollista ja oikeasti toimivaa apua uniongelmiin en ole löytänyt edelleenkään ja ikää on kohta 30 vuotta. Ajaa jatkuvaan väsymykseen, stressiin ja ahdistukseen. Suosittelen hankkimaan ammattiapua, koska harvasta keinosta mitään apua on mitä näkee ihmisten kirjoittavan. Itellä ollu ainoastaan painopeitosta ja melatoniinista silloin tällöin pieni apu ja rauhottavat auttanu nukahtaan ne harvat kerrat kun sellasia on saanu, kun unettomuus jatkunu jo niin kauan, että käy jo fyysisenkin terveyden päälle henkisen lisäks.

  • Pia sanoo:

    Hei!

    Paljon voimia kuluttavaan tilanteeseen!

    Meidän 12- vuotias nukkuu ajoittain huonosti ja heräilee, vaikka nykyään vähemmän kuin aiemmin. Unettomia jaksoja on esim sairastelun jälkeen, jolloin lapsi on muutenkin levottomampi kuin nornaalisti.Luonteeltaan hän on sosiaalinen, iloinen ja tasapainoinen, mutta herkkä. Emme ole mittauttanut ferritiiniä, mutta lapsi ottaa rautaa hieman alhaiseen hemoglobiiniin ja se näyttää auttavan. Itse olen aina ollut huono nukkuja. Minua rauta, foolihappo ja magnesium auttaa. Olen valvonut lapsena paljon. Unettomuuteen auttoi, että itse huomasin pärjääväni vähälläkin unella.. Aikuisen kanssa nukkuminen yön alusta saakka auttoi myös. Olisin lapsena kuitenkin hyötynyt siitä, että olisi opetettu, että yöt ovat nukkumista, ei vatvomista varten. Vanhemmat lähtivät mielestäni liian helposti kanssani valvomaan ja juttelemaan. Opin rauhoittumaan paremmin kun en herättänyt heitä. Oman lapsen kohdalla painotamme rauhaa ja turvaa. Aina saa tulla lähelle ja nukkua vieressä, mutta herättää saa mieluiten vain jos on hätä. Tämä, jotta vanhemmat jaksaisivat töissä. Ja jotta valvomista ei liitettäisi hätätilaan. Herääminen ei merkitse hätää. Ei valvominenkaan. Mutta ymmärrän- helpommin sanottu kuin tehty- lapset hätääntyvät usein valvoessaan. Tarkistakaa hivenainearvot ja käykää vaikka tarpeen tullen univaikeuksiin erikoistuneella neurologilla, jotta mahdolliset fysikasliset syyt saadaan tutkittua. Mutta yrittäkää muuten painottaa lapselle, ettei unettomuutta tarvitse pelätä, jos fysikaalista syytä ei löydy. Kymmenen on meidän perheessä aivan normaali nukkumaanmenoaika alakoululaiselle, yksitoista isolle alakoululaiselle (4 lapsen kokemuksella joista 3 nukkuu aina hyvin) Onnea jatkoon!