”Välillä on vaikeaa kun parisuhteen molemmat osapuolet ovat toistensa vastakohtia monin osin. Toinen nauttii hiljaisuudesta, toisella pitää olla ääntä koko ajan ympärillä. Toinen hiippailee yöllä, toinen kävelee kantapääaskelilla, paiskoen ovet kiinni. Toinen tykkää istua hiljaa usein, toinen puhuu koko ajan itsekseen. Toinen nukkuu pitkään, toinen nousee aamulla aikaisin. Toinen ajattelee asiat kaikkien kannalta yleensä, toisella tulee minä itse ensimmäisenä. Toinen nauttii esileikeistä, toinen käy suoraan loppukohtaukseen…

Toinen välttää häiritsemästä muita, toinen ei välitä häiritseekö. Toinen löytää positiivisen puolen asioista, toinen negatiivisen. Toinen pitää lyhyistä lauseista, toinen luennoista. Toinen antaa toisen nukkua rauhassa, toinen ei välitä herättääkö toisen. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Vastakohdathan täydentävät toisiaan? Ja ei kai siinä mitään, kunhan pitäisi yrittää tehä kompromissejä eikä elää enemmän vain toisen ehdoilla… Tässä tapauksessa mennään sen äänekkään ekstrovertin ehdoilla ja hiljainen introvertti joutuu vaan kestämään sen, koska toista ei kiinnosta.”

Nimim. Vastakohdat täydentävät toisiaan, vai täydentävätkö?

Artikkelikuva Sergio Capuzzimati.

Kaikille maistuvat Huono Äiti valmisruoat kaupoista kautta maan!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 3 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

3 vastausta artikkeliin “Vastakohdat täydentävät toisiaan, vai täydentävätkö?”

  • .- sanoo:

    No nyt on kyllä kysyttävä, että kannattaako suhdetta jatkaa? Olet ilmeisesti se hiljainen ja huomioon ottava osapuoli ja kuullostat katkeralta, koska sinua ei oteta huomioon.
    Itse en jaksaisi noin ääripäiden suhteessa. Ja varmaan se toinenkin kärsii.

    • Mummeli sanoo:

      Meillä näin,minä introvertti mutta jos mua ei kuunnella niin kuittaan asiasta kun tulee tilaisuus yleensä osuu hänelle kovaa.Vähän aikaa menee yhteispelillä.Eipä tuo toinen luonnettaan muuksi voi muuttaa.Kolmattakymmentä vuotta jo näin mennyt.Mä olen hiljaisempi mutta kun sanon/pyydän jotain teen sen vain kerran.Asia yleensä tulee esiin jossain vaiheessa niin silloin tuikkaan😉.Eipä ole riitoja kummemmin ollut.Tämä on minun tapa toimia ja jokaisella omansa.

      • Niin meilläkin sanoo:

        No joo, tää teksti oli hieman karrikoitu ja samoin täälläkin tehdään, että pistetään takaisin. Joskus vaan väsyttää jatkuva seurustelu ja huomionkeskipisteessä oleminen ja eihän tästä tekstistä käynyt edes ilmi että kirjoittaja olisi vihainen sille toiselle, enemmänkin vain väsymys.