Introverttiydellä on vähän huono maine. Monet ajattelevat, että introvertit eivät pidä ihmisistä tai yhdessäolosta. Mutta eihän se niin mene!

Eivätkä kaikki introvertit ole samanlaisia. Kaikki ”introvertit” eivät ole introverttejä ollenkaan: heidän käytökseensä ja ongelmiinsa saattaa olla syynä ujous, huono itseluottamus, huonot kokemukset tai vaikka aistiyliherkkyys, ei introverttiys. Ekstroverttikin kun saattaa olla ujo tai häiriintyä metelistä ja ihmisjoukoista.

Oikeastaan ei ole kovin yksinkertaista vetää rajaa introverttien ja ekstroverttien välille. Usein sanotaan, että kyse ei ole siitä, viihtyykö ihminen yksin vai muiden seurassa, kosketuksissa maailmaan vai omaan sisäiseen maailmaansa, vaan siitä, kummasta he saavat energiaa ja kumpi vie energiaa. Mutta tähänkin vaikuttaa moni asia. Joskus sitä kaipaa yhdessäoloa ja muiden seuraa piristyäkseen, ja joskus kaipaa hiljaisuutta ja omaa rauhaa saadakseen voimia takaisin. Ja jokainen meistä tietää, että seurasta riippuu paljon se, onko yhdessäolo kuormittavaa vai voimia lisäävää!

Siksi nykyään usein väitetäänkin, että suurin osa ihmisistä on ambiverttejä, eli jotain introvertin ja ekstrovertin väliltä.

Mutta jätetään analyysit sikseen! Käytetään tässä sanaa introvertti, vaikka tämä voi päteä samalla tavalla ujoon tai ambiverttiin.

Tällaiselta nimittäin tuntuu olla introvertti:

– Olet tosi innoissasi silloin, kun suunnittelet tapaamista tai juhlia, mutta mitä lähemmäksi tapaaminen tai juhlapäivä käy, sitä tyhmemmältä ajatus alkaa tuntua. Kenties tässä ehtii sairastua ensin? Olisiko vähän kuumetta? Köh köh?

– Et kuule vanhempainillassa tai harrastusporukassa kenenkään nimeä, koska kertaat koko kierroksen ajan mielessäsi sitä, mitä sinun pitää sanoa. Nimi ja harrastustausta, ei kai tässä voi kovin pahasti mokata…

– Olet pahoilla mielin aina kun luet jostain tapakulttuurin rappiosta, koska haluaisit kyllä moikata naapuria rapussa, mutta suustasi tulee vain täysin äänetön ynähdys eikä naamasi ehdi muodostaa ystävällistä ilmettä.

– Toisaalta olet mielissäsi tapakulttuurin rappiosta, koska kukaan ei enää tule yllätysvierailulle, etkä joudu osaamaan monimutkaisia kohteliaita tapoja, kuten hatun nostamista tai niiaamista.

– Rakastat itsepalvelukassoja siihen asti, kun ne alkavat piipata ja hälyttää ja koko kaupan huomio kiinnittyy sinuun.

– Et ikinä voisi olla myymälävaras, koska sitten vasta saisitkin epätoivottavaa huomiota, kun kaupassa alkaisivat hälyttimet piipata ja vilkkua kohdallasi! Muistat yhä sen painajaisen kun joskus 90-luvulla kirjaston kirjat laukaisivat kaupoissa hälytyksiä!!

– Olet sanavalmis, puhelias ja jopa villi omien kavereittesi seurassa, mutta vieraiden keskellä täysi puupökkelö. Kauheinta on se, kun joudut tutustumaan uuteen joukkoon ihmisiä, ja he pitävät sinua jäykkiksenä, vaikka oikeasti olet bailaava villikissa. Odottakoot 20 vuotta niin sitten saattavat nähdä senkin puolen!

-Osaat tietynlaisen välinpitämättömän, mutta kaukaisuudessa jotain kiinnostavaa huomaavan henkilön ilmeen ja rivakan askelluksen, joita hyödynnät silloin, kun joku tuttu sattuu yhtäaikaa kauppaan. Ai sori, mä en nähnyt sua…

– Inhoat sitä kun puhelin soi kesken somen selailun, ja joudut odottamaan että soitto loppuu. Ehkä joudut jopa googlaamaan numeron, että saat selville sen, kuka soitti.

– Et ymmärrä miksi muut ihmiset haaveilevat yllätysjuhlista tai kosimisesta julkisesti. Sehän olisi KAMALAA.


Kuva Yann Boyer.

– Mietit nokkelaa vastausta tai vitsiä porukassa niin kauan, että tilanne menee kokonaan ohi. Jos erehdyt heittämään vitsisi myöhässä, ahdistut hiljaisuudesta niin, että et uskalla puhua porukassa koko loppuiltana.

– Vatvot asiakaspalvelutilanteita jälkikäteen. Sanoinko minä tarjoilijalle ”Kiitos samoin” kun hän toivotti hyvää ruokahalua? EN KAI?!

– Treenisi menee pilalle jos joku tulee kuntosalilla juttelemaan. Oikeastaan treeni menee vähän pieleen jo siitä, että joku tulee polkemaan viereistä kuntopyörää vaikka siellä olisi muitakin pyöriä vapaana.

– Vihaat apteekkikäyntejä, koska et ikinä ehdi marssia särkylääkehyllylle niin nopeasti, että joku henkilökunnasta ei kysyisi tarvitsetko apua. Jos joudut ostamaan jotain ”noloa”, vaellat ympäri apteekkia keräämässä koriin vitamiineja, jotta et joutuisi keskustelemaan henkilökunnan kanssa peräpukamistasi.

– Leikkaat ja värjäät omat hiuksesi jotta et joutuisi menemään kampaajalle.

– Yhteislaulutuokio missä tahansa on sinulle painajainen vaikka rakastaisit musiikkia ja laulamista.

– Jos jossain, vaikka kahvilassa, on tosi hyvä ja ystävällinen palvelu, et palaa sinne enää koskaan. Liikaa puhumista!

– Loukkaannut, jos sinua ei kutsuta juhliin. Kun sinut kutsutaan juhliin, keksit tekosyyn että et joudu menemään sinne!

Lähteet 1, 2 ja introvertit.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

2 vastausta artikkeliin “Tiedät tunteen…jos olet introvertti!”

  • Sari sanoo:

    Tää on niin totta!! Ihanaa havaita, ettei ole yksin tällaisten juttujen kanssa 😀

  • Nimetön sanoo:

    Kuullostipa tutulta! :’D tuo puhelu kesken sometuksen, tänään viimeeks kävi. Ootin että loppuu ja googletin, jonka jälkeen totesin että pakko soittaa takas 😀