”Karaise lapsias perkele”, näin jalosti ja jouhevasti opasti eräs vanhempi rouvashenkilö ystävääni, kuka auttoi ratikasta poistuvaa poikaansa. Lasta pelotti astua jyrkkiä rappusia, tuli itku ja vinku, jolloin äiti nosti kiljuvan pilttinsä ennenkuin ovet suhahtaisivat päälle. Oli kai se tosiaan ärsyttävää vikinää ja jos aika sekä paikka olisivat olleet toiset, niin ehkäpä enemmällä kannustuksella jannu olisi itsenäisesti saatettu maantasoon tukkimasta liikennettä. Nyt oli kiirus ja hoppu, stressaava tilanne ja huolestunut äiti, ei siinä kuulkaa paljoa ”karaista” lapsia.

Hassu termi muutenkin, vaikka olenkin kuullut useasti  lastenkasvatuksen yhteydessä. Milloin tulisi karaista nyhvelöä hyppäämään reippaasti vaan köörin melskeeseen ja milloin karaista mammanhelmoihin piiloutunutta pikkutyyppiä itsenäiseen toimintaan milloin missäkin yhteydessä. Karaiseminen sopii mielestäni avantoon hyppäämiseen tai karskien sankareiden napapiirin ylitykseen, mutta onko lastenkin ihan pakko karaista itseään. Eli kovettua, peittää aidot pelkonsa ja rinta rottingilla puskea läpi palavasta pensaasta. Kyllä se elämä opettaa ja poskille lyö muutenkin eli karaistukaa kaikki tulevaisuudet toivot, niinkö?

Tuttavien lapsi on saanut vallan vapaalla kädellä kasvaa ja perussääntöihin ei kuulu vaikkapa nätisti leikkiminen tai se etteikö vierustoveria päin paiskata kovapuista kaivuria. Jos moisesta käytöksestä joku ulkopuolinen menee mainitsemaan niin vasteena kuulee vaan miten muiden leikkijöiden tuleekin karaistua. Eli siis ottaa iskua oikealta ja vasemmalta, kääntää suosiolla vielä takaraivonsakin satunnaiselle moukaroinnille. Ei kai se hellanlettas nyt noin mene, että huonon käytöksen uhriksi tulee suostua vain jotta kasvaisi persoonana. Sittenhän se olisi aikuisten maailmassa yhtä kuin suorastaan kannustaa kännistä nakkikiskaöykkäriä paukuttamaan nyrkillä naamaan tai iloisesti hymyillen suostua sekoilevan vasaramiehen kohteeksi. Olen ihan hämilläni tämän karaistumisen kanssa.

Koulumaailmassa puhuttiin samalla termillä. Iltapäiväkerhosta lasta noutaessani kuulin parin mamman juttelevan keskenään. Toinen päivitteli miten ilkeästi harrastusjoukkueen valmentaja puhuttelee joukkuettaan, solvaa ja kiroilee karkeasti. Tämän toisen äidin mielestä oli kuitenkin ”ihan okei antaa palautetta, kyllähän niiden pitääkin vähän karaistua”. Mutkat suoriksi ja silleen, mutta tarkoittaako se siis yhtä kuin olla sylkykuppina, ottaa kaikki kakka vastaan ja sietää rumaa puhetta päin näköä.

Metrossa puolestaan oli jokunen päivä sitten kovaääninen teiniporukka, tasapuolisesti tyttöjä sekä poikia. Yksi nuorista neideistä kirosi kutakuinkin ahdistuneena miten hänen nettiin postattua kuvaansa oli arvosteltu hutsu-sanalla. Tälle tytölle buuattiin, heiteltiin ”no voi voita” ja kyllä, myös ohjetta että pitäisköhän hänen vähän karaistua. Pisti kyllä taas miettimään, että onko siis ihan täysin hyväksyttävää hutsutella ketä vaan ja se pitäisi ottaa vaan kevyenä läppänä. Jos loukkaantuu, tuntee surua tai häpeää,niin se on pelkästään noloa tai halveksuttavaa. Pitäisi olla karaistunut kestämään ihan mitä vaan vastaan tulee.

Palatakseni pieneen poikaan ratikassa. Sattumalta tiedän, että kyseinen lapsi oli juuri tulossa monen tunnin lääkäritutkimuksista, jossa selvitettiin omituisia kipuja sekä äkillisiä kuumekohtauksia. Päivä oli ollut pitkä, operaatiot ikäviä ja pelottavia,  nälkä oli kiljuva ja poika olisi varmasti mieluiten vain nukahtanut äitinsä syliin. Kun piti jaksaa olla koko päivän reipas ja ponteva, niin oli viimeinen niitti kiirehtiä kulkuneuvosta kovalla hösällä, hätäisten aikuisten puskiessa joka suunnasta. Oma äiti oli jo kadulla mutta rappuset olivat niin kovin jyrkät pienille ja väsyneille jaloille. Tuli paniikki, ettei äiti vain häviäisi ja pikkupoika jäisi yksin raitiovaunuun. Oli jo kova hätä. Ja siinä sitä olisi sitten pitänyt vain karaistua, perkele. No huh huh. ”

Terveisin Kolmen Pojan Äiti

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.