Tältä tuntuu olla kiusaajan äiti
”Taas se sama murheellinen tilanne päiväkodin pihalla nelivuotiaiden kesken. Äiti saa kuulla, kuinka Elias on heittänyt hiekkaa Teemun päälle ja potkaissut Teemua, joka nyt itkee oman äitinsä vieressä.
Elias yrittää selittää äidilleen, kuinka oikeastaan se olikin Teemu, joka oli potkaissut ensin. Lastenhoitaja kertoo äideille, kuinka pojat ovat myös leikkineet kivoja leikkejä yhdessä päivän mittaan. Samaan aikaan Eliaksen äiti yrittää saada lastaan pyytämään Teemulta anteeksi, mutta Elias ei halua, sillä hän odottaa anteeksipyyntöä ensimmäisenä potkaisseelta Teemulta.
Tässä kohtaa edelleen itkevän Teemun äiti korottaa ääntään ja vaatii lastenhoitajalta, että pojat pidettäisiin päiväkodissa erillään. Hän kertoo, kuinka Teemu kotona itkee, kun ei halua tulla päiväkotiin, koska Elias kiusaa. Lastenhoitaja yrittää selittää, kuinka poikien nahinointi on molemminpuolista ja yhteisleikit usein hyviä, mutta Teemun äiti pysyy kannassaan ja hän vaatii päiväkodilta parempia toimia poikien pitämiseksi erillään.
Hei te kaikki Teemujen äidit, tunnistatteko itsenne? Sen surun, mitä kiusatun lapsensa puolesta tuntee? Millaista on rohkaista lasta, joka pelkää päiväkotiin menemistä? Se murhe on usein suuri kantaa. Toivon, että saatte tukea ja empatiaa.
Entä te Eliasten äidit, miltä teistä tuntuu?
Minä olen Eliaksen äiti. Olen se äiti, joka päivä toisensa jälkeen saa kuulla, ketä lapseni on tänään päiväkodissa potkaissut, lyönyt, purrut tai tönäissyt. Se, joka kuuntelee vieressä, kun toiset äidit vaativat vihaisina, että heidän lapsensa ei saisi joutua samaan tilaan lapseni kanssa. Se, joka iltaisin lohduttomana itkee, koska omasta lapsesta on jo niin pienellä iällä kuoriutunut kiusaaja.
Kuva Trym Nilsen, ylin kuva Krists Luhaers. Kuvituskuva.
Olen kohdannut monta Teemun äitiä, jopa päiväkodin hoitajia, jotka olettavat, että kotonamme ei ole lainkaan rajoja. Että katsomme läpi sormien lapsemme toimintaa ja kaipaamme lähinnä neuvoja siihen, että uskaltaisimme komentaa lastamme.
Kerron teille nyt salaisuuden. Kotonamme on rajat, säännöt, rutiinit ja valveutuneet vanhemmat. Olemme lukeneet liudan kasvatusoppaita, etsineet ja löytäneet asiantuntija-apua, keskustelleet samassa tilanteessa olevien vanhempien kanssa ja kokeilleet keinoja ja menetelmiä.
Minä, kiusaajalapsen äiti, olen kasvatusalan ammattilainen. Olemme kääntäneet lukuisia kiviä ja käännämme edelleen, jotta ymmärtäisimme miksi lapsemme toimii kuten toimii ja kuinka voisimme häntä auttaa.
Toivon, että seuraavalla kerralla kun olet omaa lastasi suojellaksesi huomauttamassa jotakin toisen lapsen käytöksestä tai hänen saamastaan kasvatuksesta, pysähdyt toviksi. Jospa tuossa onkin perhe, jota on kohdannut Erityinen Haaste? Haaste, jonka kanssa he kamppailevat joka päivä. Heidän elämänsä suurin murhe. Hekin kaipaavat empatiaa.”
Nimim. Kiusaajan äiti
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 71 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Kerronpa nytten miten meidän lapsilla on niin paljon kavereita. Kaverit ei ole täydellisiä kuten ei meidänkään lapset mutta molemmat ovat saman arvoisia ja omanlaisia, siinä missä toinen lyö ja toinen huutaa ilkeitä asioita ei tee toisesta kiusaajaa vaan ovat edelleen kavereita pieniä lapsia joita aikuiset auttaa sopimaan ja keskustelemaan riidan päätteeksi ja molemmat pyytävät anteeksi ja elämä jatkuu, kumpikaan ei ollut kiusaaja ei vaikka näin kävisi joka ikinen päivä, lapset vasta harjoittelevat ja aikuiset opastavat. Meille ainakin on kaikki tervetulleita leikkimään meidän lasten kanssa vaikkakin olisi viimeksi riita mennyt lyömiseen tai nimittelyyn. Kyllä on tässä maailmassa aikuiset kamalia kiusaajia
Oon kyllä kauhea kiusaaja, kun en päästä meille lasten ”kaveria” joka lyö, tönii, haukkuu, varastaa, sotkee ja rikkoo tavaroita. Mikään sanominen ei auta, jätkä ei ole moksiskaan. Suu ammollaan tuijottaa, kun kysyy miksi on sylkenyt mun lapsen päälle tai heittänyt kokonaisen vessapaperirullan pönttöön. Vanhempansa on näitä ”ei se mitään pahaa tarkoita, on vaan vilkas” -kasvattajia.
Normaalisti käyttäytyvät lapset ovat kotiimme tervetulleita, heitä jopa kutsutaan.
Eikä olen törmännyt usein siihen että kasvatus alalla toimivien lapset kiusaanat? Monet kasvattajat olleet kiusaajia.? Siinä yksi pulma.
Haastan jokaisen artikkelia kommentoinneen lukemaan nämä kommentit läpi ja miettimään, ovatko ne asiallisia. Itse en pystynyt kaikkai edes lukemaan, niin törkeää kommentointia. Tarkoituksena ilmeisesti on ollut vain ja ainoastaan loukata kirjoittajaa ja muita erityislasten vanhempia.
Onko se ilkeää, kun omaa lasta piinataan, ja asiaa vähätellään joka puolella. Kun päättää välittää siitä kiusaajalapsesta ihan yhtä vähän kuin kaikki muut välittävät kiusausta, niin sitten on ilkeä? Mennyt ihan totaalisesti hermot näihin pojatonpoikia ja eiseEliasmitäänpahaatarkoita, Eliaksellaonadhdacdc -selityksiin. Tämäkö on oikea tapa, lakaistaan ongelmat maton alle, kun onhan se ihan ok lyödä, kun pojat on poikia?
Haluan kuitenkin huomauttaa, että kaikki kiusaajat eivät ole erityislapsia, eikä kaikki erityislapsen kiusaa. Lapsen kaveri on erityislapsi, ja häntä kiusataan.
Monille erityislapsen vanhemmille tuntuu kaikki erityislapsia koskevat ei-ylistävät mielipiteet ilkeyttä. Ei se ole, vaikka kovasti tuntuu olevan tarvetta kokea asia niin.
Meidän tyttöä yksi koopää poika kiusannut jo 2 vuotta. Huutelee ja nimittelee. Onneksi ei käy käsiksi. Lapseen ei tehoa mikään. Ei auta hoitajien huomautus, ei se että minä sanon hyvin suorasanaisesti asiasta. Hoitajien puheista ymmärtänyt että tämä pikkupirulainen aiheuttaa muitakin ikävyyksiä ja ei auta vanhemmille puhuminen. Kusipäisyys ilmeisen periytyvää. Seuraavalla kerralla jään pihalle odottamaan vanhempia ja otan asian suoraan heidän kanssaan puheeksi…
Olen kiusaavan, ajoittain väkivaltaisen lapsen isä. Olen myös kasvatusalan ammattilainen. Isänä tuosta ammattilaisuudesta ei tosin ole isoa hyötyä, koska kotona olen voimakkaasti tunteva isä. Töissä taas hillitty, ammatimaisesti toimiva aikuinen. Negatiivisen palautteen voima on ollut joskus musertavaa itselleni. Miltähän se tuntuu pienestä lapsesta? Pysäyttävin/musertavin hetki oli se, kun lapseni sanoi 4-vuotiaana: ” Miksi te ootte synnyttänyt mut, jos mää oon näin huono.”
Onneksi olemme hakeneet (tehneet valtavasti töitä) ja saaneet paljon tukea lapselle. Nyt, hänen ollessa 9-vuotias, tilanne on jo valoisampi. Mutta edelleen hänestä tuntuu, että on ihan turha ihminen. Matkaa on siis paljon jäljellä…
Ymmärtääkö lapsi yhtään sitä tuskaa, mitä toisille aiheuttaa? Välittääkö hän siitä? Välitätkö sinä?
Näiden Eliasten äidit. Voisiko joku teistä valaista, mitä toimenpiteitä teette, että teidän lapset lopettaisivat Teemujen kiusaamisen (=väkivallan kaikissa muodoissaan)?
Kauheasti vaan pitäisi ymmärtää kiusaajia, mutta kuinka paljon teillä Eliasten äidit on empatiaa näitä kohtaan, jotka itkevät öisin, kun seuraavan päivän pk-päivä pelottaa sinun lapsesi vuoksi? Oletko edes kysynyt lapsesi pahoinpitelemän Teemun vanhemmilta, miten Eliaksen aiheuttamat ruhjeet ovat parantuneet tms?
Kyllä se nyt kuitenkin on niin, että ne on ne samat tyypit,jotka aloittaa sen kiusaamisen päiväkodissa, jatkavat sitä usein koulussa ja vielä mahdollisesti jossain vaiheessa työpaikoilla, jos sitten eivät ole jo syrjässä yhteiskunnasta siinä vaiheessa.
Kiusaajaksi tullaan usein kotiolojen vuoksi tai sitten aivojen toiminnan vuoksi. Kaiken sortin aakkoslapsissa on melko paljon kiusaajia. Osalla ongelma saadaan kuriin ainakin hetkittäin lääkkeillä, osa vanhemmista ei suostu lasten lääkehoitoon ja tilanne jatkuu ja jatkuu.
Ongelmalapset erottuvat jo päiväkodissa. Tämä nyt vaan on totuus ja sen kanssa meidän on elettävä. Mitä niille kiusaajille sitten pitäisi tehdä…? Josko olis jotain rauhottavia lääkkeitä vaikka jaettavaksi. Mun ymmärrys ei todellakaan riitä. Varmasti on äitillä kurjaa, mutta hakisitte vaikka perheenä kunnollista apua. Surkimuksia mun silmissä. Sori vaan.
Tähän kommentointiisi en voi muuta sanoa kuin ”oi, jospa joka perheessä olisi yksi erityinen”. Maailma ei oo musta-valkoinen”.
Anna kun arvaan. Sun koko katras koostuu Eliaksista?
Minulla on vähän kokemusta erityisistä, mutta jopa minä tiedän, että kaikki erityiset eivät häiriköi. Eikä häiriköllä välttämättä ole mitään erityisyyttä v-maisen luonteen lisäksi.
Ja edelleen, jos joku erityisyytensä vuoksi ei voi olla häiriköimättä ja käyttäytyy jatkuvasti väkivaltaisesti, niin silloin pitää ryhmän tai luokan muita lapsia suojella tältä pipipäältä. Ei neljävuotiaalta voi vaatia nyrkkeilysäkkinä olemista ja ymmärrystä, koska Eliaksella on joku kirjainyhdistelmä-diagnoosi tai mikälie-syndrooma.
Kamala suhtautuminen sinulla erityislapsia kohtaan. Aivan kuin erityislasten perheillä ei olis riittävästi haasteita kun pitää tolla tavalla lytätä. Entä sitten jos apua on koitettu hakea vuosia, sitä saamatta. Tässä perheessä 3 erityislasta, ominaisuuksia joihin lapset ei pysty itse vaikuttaa. Tuskin kukaan olis esim add/ahdh/Asperger/tourette tms jos itse sais valita.. me vanhemmat ollaan kasvatusalan ammattilaisia, varmasti käytetty moninkertainen määrä aikaa kasvatukseen perehtymisen ja etsitty keinoja ja apuja. On niitä löytynytkin mutta valitettavasti aina ei riitä se että kotiin on luotu erittäin tarkka struktuuri, jokaiselle on huomioitu omat erityispiirteet, päivät on kellotettu aamusta iltaan, jokainen ruokailutilanne on tarkkaan valvottu ja lapset eivät ole keskenään kotona eli me vanhemmat ollaan jouduttu järjestelemään omat työmme niin että lasten ei tarvii olla keskenään kun se ei suju. Lapsi ei esim omatoimisesti selviä aamutoimista, saati että selviytyis kouluun itsenäisesti. Molemmat vanhemmat tehdään 80% työviikkoa, ei todellakaan huvin vuoksi vaan pakon sanelemana. Lisäksi lapset kukin kulkee omassa terapiassa, tiedätkö, taloudellisesti isoja asioita. Meillä lapsilla on lääkitykset, tiedätkö, sekin on suuri taloudellinen haaste. Meillä menee pelkkiin lääkkeisiin monta sataa euroa kuukaudessa, ne rahat joita ehkä teidän perheessä käytetään leffoissa käyntiin, harrastuksiin, teattereissa ja hoplopissa käynteihin. Meidän nepsyperheiden arki on hyvin kuormittavaa. Sitä on selvästi hyvin vaikea ymmärtää ilman kokemusta. Ajattele, haettiin apua noin 8vuotta ennen kuin saatiin apua. Arvaa onko sinä aikana ehtinyt muutaman kerran turhautua. Pieni lapsi ei tavallaan tee toiselle pahaa, se oireilee jostain. Avun saanti täytyisi saada helpommaksi. Perhepalveluihin on järkyttävät jonot ja sielläkin valitettavasti on myös paljon ymmärtämättä myytyä ja sen vuoksi ajatellaan ettei tilanne ole niin kiireellinen jne. Miksi lapsen ja perheen tuskan pitää olla niin suuri ennen avun saantia. Kauniita sanoja on ennaltaehkäisevyys, käytännössä tuo jää vain sanahelinään. Haluatko sinä nähdä miltä nepsyperheen arki näyttää vai katsotko ylen ja ajattelet että on nuo reppanoita kun eivät saa lasta kuriin jne. Usein muuten nepsyperheissä on huomattavasti enemmän perehdytty kasvatusasioihin ja vanhemmat on usein paljon jämptimpiä kuin ei nepsyperheissä, pakon sanelemana. Nepsyasiat on neuropsykiatrisia, aivojen välittäjäaineet toimivat eritavalla. Tähän ei käskytys auta, kaikille ei löydy edes sopivaa lääkitystä joka yhtään tilannetta helpottaisi. Se pieni lapsi siellä päiväkodissa joka kiusaa, hän ei mahda itselleen mitään. Hän vasta opettelee elämää ja jos hänellä jotain nepsypoikkeamia on, on aivan mahdotonta ajatella että hän osaisi ymmärtää miksi hänelle jotku asiat ovat huomattavan vaikeita ja miksi hän ajautuu ikäviin tilanteisiin jatkuvasti. Tämä on kaikkein kuormittavinta juuri lapselle itselleen. Suosittelen lukemaan nepsyoppaita jotta ymmärrykseni asiaan lisääntyy.
Harmi, kun asia on noin. Säälittävää selittelyä tuo on silti näin erityislapsen uhriksi joutuneen lapsen äidin näkökulmasta. Mun lapsella on paha olla sinun lapsesi takia.
Jos se muita pahoinpitelevä lapsi ei ymmärrä mitään eikä hänellä ole haasteidensa vuoksi kykyä oppia, niin miksi tuollaisia saa laittaa muita lapsia terrorisoimaan? He vaan luovat kurjuutta ympärilleen. Ei ole oikein, että muut lapset itkevät peloissaan kaikki yöt, kun kauhuissaan miettivät millä tavalla erityis-erkki huomenna keksii tehdä muille pahaa. Ihan sama jauhaa ettei se nepsy ”tarkoita pahaa”, koska aiheuttaa pahaa jatkuvasti.
Kaikki hyötyisivät jos nuo pahoinpitelevät olisivat erillään muista ja saisivat tarvitsemaansa hoitoa.
Minulle tuli paha olo sinun kirjoituksista. Selvästi aihe koskettaa sinua läheisesti, mutta oletko itse yhtään parempi kuin se kiusaava lapsi omien ilkeiden sanojesi kanssa? Sinä olet kuitenkin aikuinen. Et päiväkoti-ikäinen. Hyvin harvoin päiväkodissa on systemaattista kiusaamista vielä. Mitä enemmän joku leimataan ilkeäksi kiusaajaksi, sen suuremmalla todennäköisyydellä hänestä sellainen kasvaa. Sen sijaan jos annamme oikeita malleja ja löydämme hyvän siitä huonosti käyttäytyvästäkin, niin hyvä hänessä kasvaa. Monilla vanhemmille ei ole ymmärrystä, että alle kouluikäinen lapsi ei kovinkaan tietoisesti vielä kiusaa, ja hänen suuntansa on vielä mahdollista kääntää positiiviseen päin. Toki jos kotona jo opetetaan, että osa lapsista kuuluu erilleen muista ja heillä ei ole mahdollisuuksia kasvaa hyväksi, niin vaikeaa se on meillä päiväkodeissakin luoda sitä hyvää ryhmäytymistä ja opettaa sosiaalisia taitoja.
Yhteenveto edellisestä. Teemujen terveys ja oikeus turvalliseen hoitoympäristöön on vähemmän tärkeä kuin Eliaksen ryhmäytyminen.
Valitettavasti tällä loputtomalla väkivaltaisen käyttäytymisen ymmärtämisellä ei tilanne Teemujen kannalta muutu ikinä parempaan suuntaan. Miten sinä päiväkodin täti pystyt takaamaan jokaisen lapsen turvallisuuden ja oikeuden koskemattomuuteen? Se on jokaisen, ihan jokaisen lapsen oikeus. Näiden Eliaksien oikeudet vaan jyräävät poikkeuksetta Teemujen oikeudet ja päiväkotien henkilökunta vaan seuraa vierestä. Se on ikävä kyllä niin, että kasvatustehtävä jää teille päiväkodin tädit, jos kotona siihen ei pystytä. Mikäli mikään muu ei auta, niin teidän on vieressä vahdittava, että Elias ei lyö Teemua.
Useamman lapsen päiväkotiryhmien ja koululuokkien kokemuksella voin sanoa, että väkivaltaisesti käyttäytyviä lapsia on yllättävän paljon. Heillä kaikilla ei ole ollut diagnoosia. Minä ainakaan en halua kenenkään väkivaltaisesti käyttäytyvän lapsen harjoittelevan minun lapsellani tunteiden hallintaa. Tuskin Eliasten vanhemmatkaan sitä haluaisivat, jos tilanne olisi se, että heidän lastansa lyötäisiin.
Ehdotan päiväkoteihin ja kouluihin nauhoittavaa kameravalvontaa 24/7 luokkiin ja muihin oleskelutiloihin. Sieltä voi tilanteet tarkistaa. Esimerkiksi koululuokka on julkinen paikka johon kuka tahansa vanhempi voi mennä opetusta seuraamaan. Mitäpä ne kamerat julkisella paikalla haittaavat, kun kerran opetus ja lasten kasvatus ja ohjauskin ovat kunnossa ja ensiluokkaisia. Kamerat voisi asentaa myös lasten haalareihin, kuten poliisilla. Olisi helppo selvittää konfliktit tältä pohjalta oikein. Haukkuisivat kamerat kyllä hintansa kun koulukiusattujen mielenterveysongelmia ja syrjäytymistä ei tarvitse hoitaa ja rahoittaa, kuten nykyään, kun monien nuorten ihmisten elämä tuhotaan alkuunsa tällä kouluväkivallalla ja koulupahoinpitelyllä, huom. ei millään KIUSAAMISELLA, joka on ison ongelman vähättelyä.
Aika extreme ehdotus, mutta ei ilmeisesti kivakoulut jne toimi. Kannatan!
Olisiko niin, että aikuisilta jää joko tahattomasti tai tahallaan näkemättä koko totuus. Mistä, miten, kenen oli alkutilanne.
Useinhan me aikuiset näemme ja puutumme tilanteeseen kun jompikumpi itkee, ja osoitamme syyttävän sormemme VAIN tuohon ns”kiusaajaan”.
Ymmärrän niin miten sattuu kun oma lapsi on aina syytettynä. Hyvää palautetta olisi välillä kiva kuulla, koska JOKAINEN lapsi on yhtä arvokas ja rakkautemme arvoinen❤
Ei. Kyllä näitä toistuvasti toisten kimpussa olevia lapsia on, ja heille ei minulta liikene sympatiaa. Heitä syytetään, kun ovat syyllisiä vähintään 99% todennäköisyydellä.
Suurin osa näiden kpää-lapsien vanhemmista mitätöi toisten koskemaan tuskaa, kun Eliaksella on XYZ niin ei se mitään pahaa tarkoita. (Mitähän hyvää sit tarkoittaa perseilyllään?) Teemulla on Eliaksen hampaan jäljet ikuisesti poskessa, mutta pojat on poikia, niin eihän se haittaa!
Ei riitä mulla ymmärrystä saati rakkautta kiusaajalle, kun oma lapsi kärsii. Sori.
Tarjaana kyllä näitä on. Oma poikani on esimerkki. Luokan pojat (2) kiusaavat ja kun poikani hermostuu niin se vasta nähdään. Tätä samaa soopaa oli koko viime lukukausi. Sitten yksi opettaja näki totuuden. Kouluterveydenhoitajalta saatiin saatiin lopullinen apu. Nyt on tilanteet rauhottunu.
Evoluutio. Luonnonmukainen järjestys.
Yms yms
Joskus vaan vois ajatella mitä nisäkkäät tekevät. Pennut tappelevat…
Miksi? Koska vain vahvin selviytyy. Tässä syy suurinpaan osaan lasten käytöksee .
Yllättävää että olet kasvatusalan ammattilainen… Tiedätkö että kasvatusalan ammattilaisten lapset ovat pääosin kieroja, manipuloivia, huono käytöksisiä lapsia. Tästä kun tekisi joku virallisen tutkimuksen. Jonkun verran työnpuolestani.olen lasten kanssa tekemisissä ja ainakin täällä kaikkia yhdistää sama…
Mahtava kommentti. Kasvatusalan ammattilaisen lapsena minä tai sisaruksemme emme ole koskaan olleet koulukiusaaja, kieroja tai manipulointia. Mistä lie kumpuaa tuo sun katkeruutes…
Varmaan huomiostani omienkin lasten luokalla sekä elämän aikana. Kasvatusalan ammattilaisten lapset usein häiriköi tuntia. Varmasti paikkakunta eroja on, mutta näin ainakin täällä. Itse ollessani yläasteella niin paikkakunnan pahimmat huumehörhöt oli opettajien lapsia ja muiden ns. varhaiskasvatukseen liittyvien. Rehtorin poika teki itsarin aineissa. Onko vanhemmilla jäänyt tuolloin omien lasten kasvatus kun ovat keskittyneet muihin? Vai juurikin ylläolevan kaltaisissa tilanteissa ummistettu silmät ja vedottu ettei ongelmaa voi olla kun ollaan ammattilaisia.
Joo, yhdenkään putkimiehen lapsi ei ole koskaan käyttänyt aineita ja tehnyt itsemurhaa. Ongelmia on kaikilla ja kuka tahansa voi olla hyvä tai huono vanhempi.
Putkimies tuskin on kasvatusalan ammattilainen.
Mielestäni kolikolla usein (ei aina) 2 puolta. Minunkin kiltisti, iloisesta nepsy-pojasta hävinnyt ilo ja empatia sen jälkeen kun alkoi koulussa saamaan turpaan (koska ei pidä toista lyödä takaisin). Sen jälkeen kun sitten laittoi samalla mitalla takaisin, olikin hän se paha. Jotain koulussa tapahtuu, poikani on syypää, koska toinen poika kotona vollota, ettei hän ole mitään tehnyt. Sitten kun pitkän selvittelyn jälkeen lopulta käykin ilmi, että toinen poika ollut asialla, asian käsittely kuitataan lopetetuksi (koulun henkilökunta häpeissään ei halua myöntää vrhettään) ilman minkäänlaista anteeksipyyntöä. Siitähän lapselle jää käsitys, että sikoille, syytä muuta niin pääset kun koira veräjästä. Kasvatushenkilökunta vois e n n e n syyteltyä olla töissään läsnä- silmät korvat auki. Ei vanhemmat voi pahemmin tarhassa/koulussa tapahtuvaan puuttua.
Mulla taas on kokemus ns. normaalin lapsen kanssa, että näille ADD/ADHD/abcd/jne -ihmisille pitää vain antaa aina anteeksi ja periksi, kun eivät itselleen mitään voi. Erikoista käytöstä vaan pitää hyväksyä ja ymmärtää loputtomiin, koska erityisyys.
Miksi Elias löi? Teemu ei antanut silmää päästään, joten ihan ansaittu pahoinpitely oli. Miksi Elias riisuu housunsa kesken tunnin ja alkaa ravata ympäri luokkaa?
Miksei kukaan ole huolissaan siitä, että luokalla kukaan ei opi mitään, ja Eliaskaan ei saa sellaista hoitoa, jota tarvitsisi.