”Lapsia vai ei? Se on jokaisen oma päätös. Minun kohdallani päätöksen teki mies ja otti päätöksen päälle hatkat.

Aloimme seurustella vajaa 30-vuotiaina ja yhteen muutimme, kun olimme 30. Mieheni oli koko ajan sitä, mieltä, ettei lapsista puhuminen ole millään tavalla ajankohtaista ja ehtiihän sitä. Asia sopi myös minulle, elimme iloista 3-kymppisten elämää festareineen, matkoineen ja juhlineen. Kysymys lapsesta ei mitenkään väijynyt meitä ja ajattelin, että lasten aika tulee kyllä.

Vaan kappas kappas. Olin 38-vuotias, kun mieheni löysi uuden. Hän lähti sen siliän tien selittämättä lähtöään millään tavalla erityisesti ja jäin aivan klassisesti kuin nalli kalliolle 38-vuotiaana lapsettomana naisena. Mikä mukavinta, ex-mieheni löysi todella vauhdilla uuden naisen tai kuten jäljemmin kävi ilmi, nainen oli jo olemassa eromme aikana. Puolen vuoden sisällä exäni vietti kirkkohäät, jotka eivät minun kanssani kiinnostaneet ja heti kirkkohäiden jälkeen nuorikko odotti vauvaa. Semmottistas.

Minä olin siis se lapseton nainen ja aivan hajalla äkkierosta. Minun kohdalleni ei sitten  mistään pamahtanut sitä prinssiä runoratsulla, joka olisi vienyt minut avioliiton satamaan lapsi tekemään, ehei. Olen edelleen lapseton sinkku, jonka lapsentekoikä meni pahasti ohi.

Tarinan opetus: älä luota kenenkään toisen ihmisen vakuutteluihin suurissa asioissa. Jos haluat lapsen tai haluat jotakin yhtä suurta, kerro se kumppanillesi ja kerro myös, että aiot toteuttaa asian joko hänen kanssaan tai hänestä huolimatta. Älä kadu vaan elä. ”

Nimim. Hädin tuskin hengissä

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 43 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

43 vastausta artikkeliin “Varo esimerkkiäni: älä lykkää lapsen hankintaa miehen pyynnöstä”

  • Nimetön sanoo:

    Kuten täällä on kirjoitettu kuten olin itse tilanteessa kun mies ei halunnut lasta tein niitä kaksi klinikalla. Jätin miehen omakotitaloonsa ja muutin pikku kaksiooni kerrostaloon.
    Luulin luopuväni urasta kun jäin määräaikaiseen pätkätyöhön tässä tilanteessa.
    Toisin kävi. Sain sekä lapset että uran ja elän unelmaani.
    Uskaltakaa ihmiset. Elämä kantaa.

  • anonyymi sanoo:

    Voimia sinulle jatkaa elämässä eteenpäin! Nyt teet itse päätöksen miten jatkat elämääsi.
    Sen tässä haluan sanoa kaikille, että älkää ikinä sanoko parisuhteessa: ”me emme halua lasta tai haluamme vasta myöhemmin”. Se päätös täytyy jokaisen naisen tehdä itse. Naisella mahdollisuus raskautua myöhemmällä iällä on haastavampaa ja loppuukin kokonaan jossain vaiheessa. Miehen mahdollisuus tulla isäksi jatkuu.

  • Minä72 sanoo:

    Minä olin 35 v ja jätin tällaisen miehen.
    Hänellä oli kaksi lasta ja hän oli ollut naimisissa. Ei halunnut lapsia lisää eikä häitä.

    Bye bye en jäänyt katselemaan.
    Tein yksin lapsen 37 v.

    Löysin 44 v uuden miehen, ja olisin halunnut toisen lapsen.
    Hän ei. Hänellä oli kaksi lasta, pelkäsi että sama paska alkaa, jos lapsi tulee. Eli huono kokemus exästä, exä oli suunnitelmallisesti ottanut miehen vaan saadakseen hyvän elättäjän lapsilleen, ja kun lapset oli tehty, seksikin loppui.

    No sain kuitenkin kirkkohääni ja olisi se varmaan ollut niin että en olisi raskaaksi enää tullut, mutta olisihan sitä voinut edes yrittää.

    Mutta en enää jaksanut taistella asiasta.
    Hyvä mies. En halunnut menettää häntä. Yksin lapsen kanssa eläminen ei myöskään ole herkkua

  • Pakolla äidiksi sanoo:

    Mun miehellä ihan sama meininki oli, kunnes 5 vuoden jossittelun jälkeen pistin ukaasin, että joko lapsi tehdään tai tulee ero. Mies tajusi vasta sen lapsen tulon jälkeen että isyys on hänelle tärkeää. Naimisissa ei olla vieläkään. Sen suhteen olen luovuttanut. Jotkut ukot on vaan näissä asioissa saamattomia tossukoita läpi elämän. Näillä ei ole sitä hormonimyrskyä, joka pakottaisi toimimaan ja yhteiskunta niin muuttunut, ettei sieltäkään tule sitä normia pariutua ja lisääntyä nuorina.

  • Nimetön sanoo:

    Tilanne ei ole menetetty. Vastaavassa tilanteessa menin lapsettomuusklinikalle (Dextra) ja puolen vuoden sisällä olin raskaana. Ensimmäinen lapsi 38-vuotiaana, toinen vastaavalla tavalla 40-vuotiaana. Nyt olen 46 ja olemme eläneet ihanaa ja hyvää kolmen hengen perhe-elämää jo pitkään. Puolisoa en ole lopulta kaivannut, eivätkä lapset isää, jota ei koskaan ole ollut. Asutaan omakotitalossa ja eletään juuri sellaista perhearkea josta aina haaveilin, vain ilman miestä. Sinun ei tarvitse luopua unelmistasi. Älkää naiset jättäkö niitä kenenkään muun kuin itsenne varaan,

  • Go for it sanoo:

    Mitä jos sinun olikin tarkoitus olla se maailman toivotuin äiti. Se äiti joka valitsee ne lapset joita kukaan muu ei valitse.
    Tuhannet lapset elävät laitoksissa ilman kotia tai äitiä joka olisi äiti. Lapset jotka vuodesta toiseen toivovat että äiti tai isä lakkaisi käyttämästä huumeita tai ryypäämästä.
    Lapsia jotka ovat kouluikäisiä ja onnettomia joita on vaikea sijoittaa parheisiin. Lapsia jotka odottavat sijaisvanhempaa kuin kuuta nousevaa..

    Mitä jos katsoisit tilannetta niin että elämä antoi sinulle sydän suruja ja tuskaa jotta saisit ymmärrystä ja myötätuntoa. Että uskaltaisit tehdä jotain mitä et muuten uskaltaisi.

    Sijaisvanhemmuus on palkitsevaa ja saat lapsiin eliikäisen suhteen. Olet äiti sanan kaikissa muodoissa.

    Se mitä miehesi uudessa elämässään tekee tai ei tee ei vaikuta sinuun. Et tule rikkaammaksi, köyhemmäksi, et saa lapsia enempää tai vähempää vaikka hänellä niitä olisi, et saa häitä tai ole niitä saamatta vaikka hän menisi naimisiin. Mikään mitä hän tekee ei muuta tilannettasi mitenkään. Muistuta itseäsi siitä ja olet vapaa.. Onnesi ei enää riipu kenestäkään muusta kuin sinunsta enään. Haluatko olla äiti? Voit olla äiti muullakin kuin perinteisellä tavalla.
    Jos et voi saada sitä mistä unelmoit, vaihda unelmia ja tavoittele joitain muuta. Joustavuudella löydät onnea.

  • Nainen 60v sanoo:

    Miksi ihmeessä et puhunut lapsihaaveistasi miehellesi? Voi olla, että miehesi biologinen kello alkoi tikittää ja hän halusi naisen, joka antaa hänelle lapsen. 38 vuotta on aika korkea ikä alkaa vasta miettiä lapsia.
    Tai sitten hän sydämessään tiesi, että et ole Se Oikea. Jos elämä oli hauskaa bile-elämää, hän saattoi hengailla kanssasi, kunnes oikea löytyy. Olen iloinen miehesi puolesta!

    • Nimetön sanoo:

      Olet hirveä ihminen

    • Vivian sanoo:

      😆
      Jos ihminen ei ole onnellinen suhteessaan, hän eroaa. Pettäminen on aina huono ratkaisu joka ei johda kuin uuteen epävarmuuksia pursuavaan suhteeseen.
      On tuhansia syitä miksi ihmiset eroavat ja se miksi sinä erosit ei ole ainoa syy. Ja on täysin mahdotonta ulkopuolisena edes arvailla miksi tässä mies koki tarvetta ei ainoastaan erota vaan myös pettää. Mitkä ikinä syyt pettämiselle olivat niin johtuivat miehestä itsestään, ei hänen entisestä suhteestaan.
      Tasapainoinen ja itsetunnon omaava ihminen tuntee itsensä niin hyvin että voi erota kun suhde ei toimi eikä pelehdi useamman kanssa. Kun olet kahdessa suhteessa petät molempia joskus toinen on tietoinen siitä, joskus ei mutta tuskin kukaan haluaa kumppaninsa olevan intiimissä suhteessa muidenkin kanssa.

      38 on nykymaailmassa myös ihan yleinen ensisynnyttäjän ikä. Monet ystäväni ovat tehneet työuraa ja siksi lykenneet lasten saantia.
      Tänä vuonna tuttavistani 37-41 vuotiaita lapsen saajia on viisi korona vuoden buumi on innostanut mukaan yllättäjiäkin. Jopa itsenäisesti on hankittu vaavia. Aivan ihanaa!

      Ja lupaan myös että biletysaika on huomattavasti mukavempaa ja huolettomampaa kuin lapsi arki.
      Minä ja mieheni saimme lapsen pian tavattuamme ja molemmat suremme sitä ettemme saaneet yhdessä biletysaikaamme.. no eläkeikää odotellessa 😄

    • Idiootille terveisiä sanoo:

      Oletpa sika ja ilkeä!
      Totuus on se että toiset kusettaa, taidat olla niitä ihmisiä

    • Mummeli sanoo:

      Onpa julmaa! Oletko kuullut koskaan empatiasta?