Avioeron harkinta-aikana pitäisi olla deittailu- ja seurustelukielto. Ihan kaikkien osapuolten edun turvaamiseksi, niin pariskunnan, eksien kuin lapsienkin.

En tietenkään oikeasti kannata sitä, että valtion pitäisi valvoa ihmisten parisuhteita, mutta ajatuksen tasolla voisi olla hyvä juttu kieltää seurustelu vastaeronneilta.

Tiedäthän kun avioerossa on se kuuden kuukauden harkinta-aika. Se voi tuntua tosi tyhmältä silloin kun itse eroaa. Varsinkin, jos ero on oma toive ja päätös.

Siinä kohdassa kun ajattelee, että minäpä olen jo selvillä vesillä tästä liitosta! Avioliitto oli ja meni, ja nyt äkkiä jotain sutinaa!

”Kuinka pian eron jälkeen voi ladata Tinderin” on tosi yleinen kysymys keskustelupalstoilla. Kun uutta matoa koukkuun pitää saada ja mieluiten nyt.

Ihan ymmärrettäväähän se on. Sitä saattaa olla yksinäinen. Kaivata kosketusta ja seksiä. Tai kenties haluaa testata vieläkö on vientiä. Ehkä kyse on siitä, että avioliitossa tunsi jäävänsä paitsi vaikka mistä, ja tilanne pitäisi nyt korjata. Joskus kyseessä on ihan sekin, että vapaa-aikaa on yhtäkkiä paljon aiempaa enemmän. Jotain tekemistä ja kenties seuraakin olisi kiva saada.

Ongelma on siinä, että kukaan ei ole selvillä avioerosta parissa viikossa. Tuskin parissa kuukaudessakaan. Eri asia sitten jos liitto on solmittu Vegasissa ja se on kestänyt kaksi vuorokautta, mutta oikeasta pitkästä avioliitosta ei pääse hetkessä yli vaikka kuinka olisi harkinnut asiaa etukäteen.

Mutta aikuisella ihmisellä on vapaus toimia kuten haluaa, ja se mitä halutaan on rynniä Tinderiin kohtaamaan muita vastaeronneita. Mutta se ei monestikaan ole kovin toimiva juttu.


Kuva Andrew Worley, ylin kuva David Hurley.

Ongelma on siinä, että kukaan ei kerro että uudet suhteet eron jälkeen ovat vaikeita. Niissä on sama totutteleminen uuteen kuin aina. Sen lisäksi molemmilla on jotain painolastia, pahimmassa tapauksessa ne tuoreet erot auki sydämen päällä. Mutta jokaisessa naistenlehdessä joku julkku joka viikko kertoo, että uusi onni löytyi viikko eron jälkeen ja siitä lähtien elämä on ollut unelmaa ja pelkkää lovee.

Oikeasti se ei ole. Mutta se aihe on tabu. Uutta onnea kuuluu hehkuttaa – hei muutenhan joku luulee että musta ei tunnu miltään!! Varsinkin on tärkeää, että eksä näkee somesta, että mulla on jo uusi ähäkutti!

Oikeasti yhdessä ovat särkyneet ihmiset, jotka toki voivat saada aikaan ehjän suhteen, jos ovat auliita ja valmiita toimimaan sen eteen. Monesti vauhtisokeus on kuitenkin iskenyt, ja vierelle on pitänyt saada vain joku. Helpotus on sekoittunut rakkauteen ja laastari nähdään tulevana aviopuolisona, vaikka edellinenkin liitto saattaa vielä olla lainvoimainen.

Sitten yksi päivä huomataan, että miksi minä asun tuon ihmisen kanssa, minähän olen vereslihalla edellisestä suhteesta eikä tämä ole ollenkaan sitä mitä elämältä tahdon!

Tai pidetään toista siinä roikkumassa, kun ehkä kuitenkin joku toinen olisi parempi kun niitähän on tinderi täynnä… Lupaillaan suuria nopeasti, lyödään perheet yhteen sekamelskaksi sun ja mun lapsia ja tehdään yksi yhteinen päälle.

Vaikka alkaisi epäilyttää, on jarruja vaikea lyödä pohjaan, kun lapset ovat olleet mukana pariskunnan toisilla treffeillä, somessa on julistettu ikuista rakkautta kolmen viikon tuntemisen jälkeen ja kihlatkin on vaihdettu kaksi kuukautta tapaamisesta.

Jos kuuden kuukauden harkinta-ajan aikana pitäisi oikeasti pysyä sinkkuna ja miettiä mitä tuli tehtyä ja mitä seuraavaksi, voisivat seuraavat suhteet sujua vähän simppelimmin. Tai sitten vaan kannattaisi itse hiukan himmata jos vauhtisokeus meinaa iskeä. Tosirakkauden kanssa on loppuelämä aikaa!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 20 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

20 vastausta artikkeliin “Varo eron jälkeistä vauhtisokeutta!”

  • Nimetön sanoo:

    Joo, kyllähän hän se näin on, että kaikki ihmiset on samanlaisia, kaikki suhteet on samanlaisia ja kaikki erot ne vasta samanlaisia ovatkin. Ja näihin kaikkiin pätee täysin samat säännöt ja jos joku niistä poikkeaa, niin on kyllä täysin väärässä.
    Onneksi on ihmisiä, jotka muistuttavat siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Eihän tässä maailmassa muuten pärjäisi.

  • In Finland we call this "reilu meininki" sanoo:

    Joo, ja sitten saatetaan sotkea omaan eronjälkeiseen vauhtisokeuteen myös joku, joka ei ole vasta eronnut… Ja jätetään tämä yhtäkkiä 1,5kk ennen suunniteltuja häitä ilman että oltaisiin kerrottu suhteessa olevan jotain pielessä tai keskusteltu avoimesti ongelmista – tosin ei menty 2kk kuluttua kihloihin vaan yli vuoden seurustelun jälkeen. Reilu meininki… ja sääliksi käy myös lasta, joka ehtii jo kiintyä uuteen kumppaniin ja jonka elämästä tämä yhtäkkiä pyyhkäistään pois.

  • Nimetön sanoo:

    Ei jättäjä ja jätetty elä samassa kohtaa prosessia. Toinen voi olla asian jo mielessään käsitellyt, kun toinen on vasta siihen ryhtymässä. Jätetty voi olla erosta rikki, kun taas jättäjä tuntee suurta helpotusta. Tässä kirjoituksessa ikään kuin reflektoidaan jätetyn tuntemuksia niin, että koska minä olen haavoilla, niin kyllä se toinenkin on. Ei se toinen välttämättä ole. Sen toisen ”laastarisuhde” ja ”kotileikki” kuten jätetyt näitä elämässään eteenpäin menneiden valintoja tykkäävät kuvata, saattaa olla se loppuelämän kestävä suhde. En ole itse koskaan ilman syytä eronnut ja se, mitä niistä olen ainakin oppinut on se, mitä en suhteelta ainakaan halua. Siksi se seuraava suhde on yritys löytää parempaa kuin mitä edellinen oli.

  • Nimetön sanoo:

    Kyllä mulla ero ainakin oli käsitelty jo kauan ennen lopullista eropäätöstä, että mulla päällimmäinen tunne oli kyllä pelkkä helpotus enkä koskaan haikaillut takaisin tai ollut millään muotoa erosta rikki. Uusi suhde alkoi puolisen vuotta erosta ja nyt olemme olleet yhdessä jo 7 vuotta.

  • Elämänilo sanoo:

    Olipa hyvin kirjoitettu! Hitaammin hyvää tulee. Koko loppuelämää ei tarvitse odottaa, mutta ensin kannattaa selvittää tilanne eikä rynnätä hötkyilemään.

  • Nimetön sanoo:

    Jooh, riippuu kyllä avioliitosta ja ihmisistä. Minä tein omaa eroani 5 vuotta kymmenestä yhteiselovuodesta, ja en mitään muuta odottanut niin paljoa, kuin että sain vihdoin olla vapaa ja tehdä mitä huvittaa. Ja kyllä sitten huvitti seurustella yhden ihanan miehen kanssa vajaa pari vuotta eron jälkeen. Minä en tosin hehkutellut uutta suhdetta somessa, emmekä koskaan muuttaneet yhteen. Mutta olin todellakin käsitellyt eron lapseni isästä jo vuosia ennen virallista eroa. Ei siihen enää tarvittu harkinta-aikoja.

    Muuten olen kyllä nykyään vahvasti etäsuhteen kannalla. Olen tämän yhden suhteen jälkeen nyt seurustellut viitisen vuotta nykyisen mieheni kanssa. Asumme erillämme, mutta minä käyn hänen kaupungissaan töissä. Ja hän tietysti tulee meille usein vkonlopuiksi ym. Mutta ihana oma rauha, kun ei tarvitse asua kenenkään muun kanssa, kuin sen lapsen 🙂

  • Elämä ei ole niin mustavalkoista sanoo:

    Kaikkeahan voi suunnitella mutta oikea elämä on sitten ihan toinen asia. Itse olin kerännyt rohkeutta eroon jo pidemmän aikaa, sitten menin ja ihastuin ja sain rohkeuden viedä asian loppuun.

    Hetken aikaa asuttiin erillään mutta nähtiin niin tiiviisti että pian pakattiin jo koko uusperhe saman katon alle, tällöin oli kyllä avioero jo virallinen.

    Uusia lapsia ei perheen jatkoksi ole suunnitteilla. Kihloissa ollaan ja elämä tuntuu hyvältä, vielä näin kahden vuoden jälkeen.

    On tässä käyty läpi omaa vanhaa parisuhdekuormaa mutta yhdessä ja se on vahvistanut suhdetta. Kaikilla meillä on menneisyys ja tulevaisuutta voi rakentaa yhdessä, tai jos kyse on vaan laastarisuhteesta niin sitten voi edes nauttia siitä hetkestä.

  • Pipsa sanoo:

    Nojoo totta osin. Mut vähän särähti ”tehdään yhteinen päälle” niin kyllä siinä jo väkisinkin ollaan oltu hetki yhdessä että se on saatu alulle, odotusaika ja synnytys yms. Mutt ihan noin ylipäätään ihmiset vois pysähtyä enemmän miettimään, se on totta.

  • Sisko sanoo:

    Eksä lähti suoraan uuteen suhteeseen ja lapsi laitettiin alulle, ennen kuin mies oli muuttanut pois yhteisestä kodista. Mä keräilin itseäni puoli vuotta, latasin Tinderin ja otin pari lyhyttä laastarisuhdetta, enkä etsinytkään mitään pysyvää. Nyt erosta on kolme vuotta ja olen pysyvässä seurustelusuhteessa, mutta asutaan erillään. Vapaudestani en luovu.

  • Suklaamonni sanoo:

    Eronneista kannattaa pysyä kaukana

  • Sweet sanoo:

    Eihän se laastarisuhde tarvitse olla mitään vakavaa. Hyvä olla toisen lähellä ja ei todellakaan mitään yhteenmuuttamisia tai yhteisiä lapsia. Jos kumpikin tietää missä mennään niin sehän on ihan reilu peli.

  • Lady Marmalade sanoo:

    Mahtava kirjoitus! En ymmärrä mikä kiire on, varsinkin vain päästäkseen hehkuttamaan.
    Itse toki olen tilanteessa, että ennen lopullista eropäätöstä ihastuin syvästi toiseen ihmiseen, mutta mitään kiirettä minulla ei siltikään ole tämän asian suhteen. Katsotaan päivä kerrallaan. Näin rauhassa ottaessa tästä voi oikeasti tullakin pitkä, pysyvä suhde, jos ei heti aloiteta seukkausta vaan pysytellään kaveripohjalla vielä hetken aikaa. Vaikeaa se on, kun vetovoima on niin valtavaa. Mutta sen arvoista.

  • Niina sanoo:

    Niin, oma sotkuinen eroni sai alkusykäyksen vuosi sitten ja tämän vuoden alkuun asti toinen piti kaksin käsin kiinni parisuhteesta ja yritettiin korjatakin.

    Kun sitten tammikuussa oli ”finaali” niin samana päivänä oli toinen alkanut parisuhteeseen, aika nopeaa toimintaa.. Hetken kuluttua oli jo lapset vedetty mukaan perheleikkiin ja nyt ollaan jo kihloissa.
    En oikein usko, että uusi avovaimo olisi kuullut ihan totuuden meidän erosta ja sen syistä mutta toivon todellakin (vaikken usko), että ex on tällä kertaa oikeasti muuttunut mies, eikä taas tulisi rikkinäisiä lisää kun näin on jo käynyt aiemminkin.
    Tuo nopeasti eteneminen on sikäli surkea homma, ettei siinä ajassa ehdi/halua/osaa nähdä kuin sen hyvän ja samaan aikaan toinen jo koukuttaa sinua. Ja koska kaikki tuntuu olevan kuin unelmaa niin uskot tarinat, koska ne vakuuttavasti kerrotaan. Sitten olet jo jumissa ja on asioita, joissa langat ovat toisen käsissä tavalla tai toisella niin alkaa totuus valjeta pikkuhiljaa. Käy selväksi se, kuinka mitätön olet ja kuinka erinomainen hän on kun on hyvää hyvyyttään halunnut tehdä niin tai näin.
    Sillä vaan valitettavasti on hintansa ja se hinta on henkinen hyvinvointi.

    Eihän näin surkeasti tietenkään kaikille käy, tämä oli vain yksi esimerkki. Itse otan tästä itselleni opiksi sen verran, että (vaikken noin nopeasti edennyt aiemminkaan kuin ex ja uusi avovaimonsa) uudessa suhteessa todellakin kannattaa käyttää aikaa ja tutustua kunnolla, ennenkuin etenee.

  • Nimetön sanoo:

    Että mitähän *ttua? Entinen jos jättää niin pitäisi jäädä yksin haavojaan nuolemaan? Pitkä suhde oli ollut lopussa jo kauan aikaa ennen lopullista eropäätöstä jota ex halusi vitkutella. Sen jälkeen kun eropaperit oli viety katsoin olevani vapaa etsimään muuta seuraa. Ei se mene niin että voi lopettaa suhteen ja sitten vielä määritellä kauanko toisen täytyy sen jälkeen olla yksin.

    Yhtään kukaan ei toivu erosta sillä että jää yksin kotiin. Uusi suhde ei välttämättä ole hyvä idea mutta se riippuu jokaisesta yksilönä. Lapsia ei tarvitse uuteen suhteeseen heti sotkea. Minä odotin puoli vuotta ennenkuin lapset tapasivat nykyisen kumppanini.

  • R sanoo:

    Eroja ja parisuhteita on niin monenlaisia. Mistä se edes lasketaan, millon on ero tullut? Siitä kun se sanottiin ääneen, siitä kun laitettiin ero virallisesti vireille vai siitä kun muutettiin erilleen. Usein eroa on ”tehty” jo pitkään. Siinä vaiheessa, kun on oma uusi koti ja uusi arki alkaa pyöriä, niin useimmilla on se ero jo prosessoitu hyvinkin ja uusille ihmisille ja kokemuksille on jo tilaa. Siitähän saa myös iloa, uutta enerrgiaa ja muuta ajateltavaa, kuin jäädä vain vatvomaan eroa ja menneitä. Ei tietenkään kannata ihan heti yhteen muuttaa, naimisiin mennä tai lapsia tehdä lisää, mutta hauskaa voi pitää ja ystäviä saa olla. Ja aikuisilla ihmisillä parisuhteet vaan alkaa ja etenee nopeammin kuin sillon joskus nuorempana, kun ollaan jo nähty elämää ja tiedetään mitä halutaan.

  • Kirsikka sanoo:

    Höpöhöpö. Toisille toimii toiset asiat, toisille toiset. Itse aloin seurustella harkinta-ajalla toisen harkinta-aikalaisen kanssa. Lapset tavattiin puolin ja toisin puolen vuoden seurustelun jälkeen vasta. Nyt 3,5v myöhemmin elämä on edelleen pelkkää lovee tämän saman miehen kanssa. Muutenkin eron jälkeen elämäni on ihan oikeasti lähes unelmaa. Teen asioita, joista nautin, eikä nykyinen mies siitä napise. Työpaikkakin on vaihtunut paljon parempaan. Onneksi uskalsin erota ja tarttua uuteen eikä kukaan alkuperäisen jutun kirjoittajan kaltainen tyyppi ollut latistamassa.

  • Hulda sanoo:

    Höhöhö, mulla oli avoliiton lopullisesta hajoamisesta/poismuutosta noin viikko aikaa kun aloin kirjoittelemaan nykyisen avomieheni kanssa ja miehen lapset oli mukana meidän EKOILLA treffeillä! =´D
    Kyseessä siis tilanne, että miehellä oli lapset useamman viikon ajan eikä uudella kotipaikkakunnalla ketään joka voisi heitä vahtia. Mentiin siis porukalla isoon leikkipuistoon. Miehen kanssa ehdittiin jutella hyvin sillä aikaa kun naskalit rallasivat eestaas. Sen jälkeen menikin muutama kuukausi ennen kuin näin pojat uudestaan.

    Nyt suhdetta on kestänyt melkein kolme vuotta. Olemme edenneet hyvin hitaasti, koska miehellä oli avioerosta alle vuosi ja minä tosiaan juuri muuttanut ex-avomiehen kämpästä pois. Se avoliitto tosin oli hajonnut jo edeltävänä kesänä ja siinä kohtaa kun muutin pois, asiat oli jo suurelta osin käsitelty ja itkut itketty. Avokille asia varmasti tuli kyllä yllätyksenä, kuvitteli varmasti että jaksan loppuikäni ihastella hänen kännirähinöitänsä ja ilmeisesti myös luuli että joku kaunis päivä ymmärrän että hommani on, raskaan työn lisäksi, hoitaa koti yksin tai kuunnella jatkuvaa ruikutusta siitä kun mies on taas joutunut imuroimaan…ei vaan nyt mennyt ihan ku Strömsössä ja akka läks.

    Koska kummallakin on tavatessa ollut tuore ero alla, käsiteltävää on kuitenkin ollut. Miehellä enemmän, koska hänen suhde eksäänsä oli kestänyt yli 10 vuotta, heillä on lapsia ja suhde päättyi kun häntä petettiin pitemmän aikaa. Minulla lähinnä vtutusta siitä, että annoin taas yhden alkkismiehen huijata minua melkein 3 vuotta ennen kuin tajusin lähteä.
    Olemme olleet koko ajan täysin avoimia vanhoista suhteistamme, asioista on saanut aina puhua ja sitä kautta olemme oppineet ymmärtämään toisiamme paremmin. Paljon on traumoja käsitelty ja haudattu lopullisesti. Sekin vahvistaa suhdetta. Eikä tässä kauhean paljon enää voi tulla vastaan asioita jotka järkyttäisivät kun kaikesta on puhuttu.

    Viime kesänä muutettiin tuon ihanan miehen kanssa yhteen (vieläpä vuokralle, ei menty heti naimisiin pankin kanssa!) ja mietiskellään tässä että meillä menee aika kivasti. Ei paineita, ei hätää mennä eteenpäin, rakastamme toisiamme ja nautimme nyt niin rauhallisesta elämästä aikuisena ”lapsettomana” parina kuin myös lapsiviikkojen hieman reippaammasta tunnelmasta. Ehkä mennään joskus naimisiin ja ostetaan talo. Molemmista on puhuttu kyllä mutta kumpaakaan ei ole kiirettä toteuttaa. Toiselle kierrokselle lähtiessä onneksi on yleensä vähän enemmän järkeä päässä.
    Niinpä ei ole kiirettä mihinkään ja viihdettä riittää kun seuraillaan samalla mielenkiinnolla miehen eksän suhdetta, joka alkoi todennäköisesti noin puoli vuotta ennen kuin miehelleni kerrottiin asiasta.
    Suhteen tultua julki tämä pariskunta osti saman tien yhteisen talon ja menivät kihloihin, vuotta myöhemmin nainen alkoikin avautua siitä miten huonosti uusi mies häntä kohtelee ja miten mies ei edes juuri vietä kotona aikaa…tämän ihmisen kohdalla se deittaamiskielto olisi ehkä ollutkin ihan kohdillaan vaikka uusi mies olikin jo olemassa ennen kuin vanhastakaan oli päästy.

  • Jutta sanoo:

    Olen sivusta seurannut tusinan verran eroja, eikä KUKAAN ole päätynyt pysyvään suhteeseen välittömästi eroa seuranneen laastarisuhteen kanssa.

    • voikukka sanoo:

      Keskellä omaa erotragediaani (exä löysi uuden ja jätti varoittamatta) tuli tuekseni kollega. Kuunteli, lohdutti ja tajusimme myös, että olemme niin samanlaiset että rakastuimme. Se suhde on nyt kestänyt 16 vuotta, kaksi lasta ja monenlaista. Edelleen on hyvä olla ja parisuhde vain syvenee ajan myötä. Joskus saatan naljailla että ei edes ehtinyt villiä sinkkuelämää viettää mutta en oikeasti sitä yhtään kadu. Eli on niitä kestäviäkin suhteita jotka lähtevät kasvuun edellisen liiton raunioista. Eksän suhde tosin ei kestänyt, ovat kuulemma eronneet.

  • Jenia sanoo:

    Me sovittiin joskus exän kanssa että jos ero tulee ni 3 kuukauteen ei saa ottaa uutta. Toista pitää kunnioittaa jopa erotilanteessa, yleensä jommalla kummalla on se särkynyt sydän eikä pidä tahallaan loukata. Erosta pitää hiukan parantua.
    Eron jälkeen meni 9kk ennenkuin lähdin treffeille. Exällä meni 6kk.
    Itse en edes tapaile miestä minkä erosta on alle 6kk. En halua olla kenenkään laastari