Vain eroamalla saan omaa aikaa
Huono Äiti sai avautumisen:
Pakko avautua, kuinka kateellisena seuraan kun kaikki eronneet ystäväni ja tutut, kenellä lapsia ja viettävät viikko viikko systeemiä exsänsä kanssa, kulkevat omalla lapsivapaa viikollaan reissuilla ystäviensä tai uuden kumppanin kanssa kahdestaan ja nauttivat elämästään. Kaikki näyttää olevan niin ihanaa ja elämä kukoistaa kun saa omaa aikaa, matkoja aikuisten kesken ja rauhallista olemista, ja varmaan tällä voimalla sitten jaksaa toisen viikon viettää lasten kanssa.
Tuntuu että tälläisessä ”normaalissa” perheessä missä kaikki asuvat saman katon alla kokoajan kaikki menee ohi. Kukaan ei ota lapsia hoitoon niin että pääsisi miehen kanssa joskus kahdestaan reissuun edes muutamaksi päiväksi, yhden yön saa ehkä järjestettyä, mutta ei puhettakaan että voisi viikoksi lähteä nauttimaan toisistaan. Sitten kun reissuun lähdetään koko perheen kanssa, koko loma on yhtä suorittamista ja kaikki tappelee jatkuvasti. Ja sitten kuitenkaan ei mies ei tykkää siitäkään vaihtoehdosta että lähden yksin tai ystävän kanssa viikon reissuun tai jos lähtisin, saisi siitä potea huonoa.
Monesti harkitsen eroa ihan siitä syystä että saisin olla viikon yksin ja tehdä mitä lystää!! Rakastan kyllä miestäni ja tiedän että yh-perheilläkään ei varmasti aina ruuhkavuodet ole helppoa, mutta tuntuu näyttävän ja monesti kuulostavan helpommalta, mitä ”tavallisella” perheellisellä.
Nimim. Pitääkö erota että saa lapsivapaata
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 17 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Olen päättänyt jo nuorena, että en hanki lapsia. Minulla on omaa aikaa, eivätkä ruuhkavuodet kosketa kalenteriani.
Ystäviä kaipaisin, mutta en sellaista perhelevottomuutta siihen liittyvine sukulaisuussuhteineen.
Älä missään nimessä eroa. Opettele nauttimaan siitä,kun on ehjä perhe. Ajattele lapsianne. Heille on turvallista kasvaa omien vanhempien kanssa. Yritätkö suoriutua liikaa,ettet jouda nauttimaan lapsista? Kyllä sekin aika tulee, että pääsee puolison kanssa kahdestaan.
Sinällänsä ymmärrän ajatuksen tämän takana, mutta kannattaa unohtaa tuo mutuilu ja liika sinisilmäisyys. Harvoin tuo viikko omaa aikaa systeemi niin herkkua on. Moni laittaa someen vaan ne kivat asiat elämästä eikä välttämättä kääntöpuolia kerrota. Koittakaa keksiä yhdessä joku ratkaisu asiaan. Oman ajan puutteen ratkaiseminen erolla on typerää ja lyhyt näköistä kerta väität miestäsi rakastavan. Pahimmillaan et saa sitä vähääkään omaa aikaa jos eroat.
Eroaminen oli itselleni hyvin raskas kokemus, vaikka sitä itse eniten halusin. Vaikka pienet lapset sopeutuu tilanteeseen on silti raskasta, kun lapset kysyvät, miksi äiti ei haluaa enää asua isän luona ja miksi äiti ei enää rakasta isää. Kysymyksiä tulee valtavasti, eikä tiedä miten niihin vastata pienelle lapselle. Ja sitten lapsilla on kova ikävä aina toista vanhempaa toisen vanhemman luona. On totta, että silloin saa omaa aikaa, kun lapset ovat isällänsä, mutta on toisaalta kurjaa, kun kaikki menot pitää suunnitella niille viikoille, kun on se lapsivapaa. Meillä vuorotellaan juhlapyhät, että edes joka toinen vuosi saa viettää ne lasten kanssa. Sitten ne viikot, kun on yksin lasten kanssa, niin on se vaan rankkaa. Silloin sitä kaipaisi lisäkäsiä, vaikka toisaalta ei sitä apua saanut kauheasti avioliitossakaan. Kaikkeen kai tottuu ja jotenkin sitä selviää niistä viikoista vaikka onkin yksin. Mutta en olisi kateellinen eronneille vaikka kuinka saavatkin lapsivapaita. Ei tämä niin herkkua ole.
Kyllä mä aina suren, kun hyvissä parisuhteissa elävät perheelliset ystävät kadehtii mun vuoroviikottelua. Joka toinen viikko käyn töissä ja oon yksin. Pyhiä vietän yksin. Kamalimmalta tuntuu juhlapäivät, kun lapsi on toisella vanhemmalla ja ikävä on hirveä. Sitä yrittää nauttia omasta ajasta josta ollaan niin kovin kateellisia. Toki oma napero on ylivilkas ja impulsiivinen, ja iso osa omasta ajasta menee lepäämiseen ja seuraavaan viikkoon valmistautumiseen. Lapsen kanssa tehdään reissuja kaksin, ja tällaisen naperon kanssa sitä toivoo että olisipa toinen aikuinen tukena ja ottamassa koppia kun omat konstit ja jaksaminen loppuu.
Ero oli pakkotilanne ettei sitä kannattaisi surra, mutta kadehdin kyllä kokonaisia perheitä joissa vanhemmat tukevat toisiaan ja selvästi rakkaus on läsnä kaikilla.
Vielä tuli mieleen sanoa, että aina on paras ratkaisu erota jos joutuu puolison takia olemaan jatkuvasti varpaillaan, ei anneta tavata ystäviä tai harrastaa. Meillä se oli niin, että eron jälkeen tuntui kuin pystyisin hengittämään ekaa kertaa vuosiin. Ero oli helpotus parisuhteen päättymisen vuoksi, mutta ei oman ajan saaminen tällä tavoin oo ihan optimaalista.
Täällä 6 henkinen perhe ja luin just omia ajatuksiani tuosta tekstistä. Olemme miehen kanssa pohtineet eroa kun omaa eikä yhteistä aikaa ole. Sosiaalinen verkosto on niukka. Yhden yön reissulle päästään joskus harvoin muttei pitemmille reissuille. Arki on yhtä suorittamista ja iltaisin on niin väsynyt olo että ero pyörii mielessä. Rakastetaan lapsia ja toisiammekin miehen kanssa mutta pakko myöntää että kyllä tässä arjessa rakkauselämä miehen kanssa hiipuu väistämättäkin.
Miehen halu erota oli mulle shokki, halusin tehdä kaikkeni suhteen ja meidän perheen eteen. Hän väsyi perhe-elämään ja löytyipä uusi puolisokin jo valmiiksi. Kuitenki myöhemmin huomasin, että ero oli paras päätös. En koskaan saanut vaivatta itselleni aikaa suhteessa kauppareissua enempää, ei hän halunnut mun kanssa myöskään kaksin tehdä mitään vaikka tähän olisi ollut välillä mahdollisuus.
Yksin lasten hoitaminen on rankkaa, kaikki käytännönasiat ja hankinnat on edelleen minun vastuullani. Kuitenkin nautin omasta ajasta sekä yhteisestä ajasta uuden kumppanin kanssa. Elämä on erilaista nyt kun aikaa on kulunut, raasta ikävä lapsia kohtaan isä-viikoilla on helpottanut ja nautin enemmän myös lasten kanssa olosta kun palaavat kotiin. Pieni ero tekee hyvää molemminpuolisesti. En kuitenkaan lähtisi eromaan pelkän oman ajan vuoksi jos suhde muuten toimii..instassa näytän vain parhaat palat. 😉
Taidat uskoa kaiken mitä ihmiset laittavat Insagramiin ja Facebookkiin? Juuri eronneena voin sanoa, että ensimmäisen kerran kun viet lapsesi isän hoitoon niin toivota kaikkea muuta kuin omaa aikaa. Se on yksi kamalimmsta tunteista, joita olen elämäni aikana joutunut kokemaan. Jättää lapset isälle je mennä yksin kotiin. Oletkohan pysähtynyt miettimään niitä lapsia erohaaveissasi? Mitä heille tapahtuu ja kuinka raskasta ero on heille? Lapset reagoivat aina eroon ja harvoin positiivisesti. Miksi olet tehnyt lapsia jos sinulle oma aika on niin tärkeää? Omaa aikaa ei ole enää sen jälkeen kun lapsi tulee sitten on taas omaa aikaa kun he menee kouluun ja eivät edes halua olla enää kanssasi. Ole varovainen mitä toivot! Kirjoitukseesi on tyhmintä ja itsekeskeisintä mitä olen ikinä lukenut.
Jokainen ihminen tarvitsee omaa aikaa oli lapsia tai ei. Se, että saat lapsia, ei tarkoita automaattisesti sitä, että nyt täytyy unohtaa itsensä ja omat tarpeet niin pitkäksi aikaa kun lapset ovat kyllin isoja pärjäämään itse. Järjetön ajatus!! Kun vanhempi voi hyvin niin lapset voi hyvin.
Kirjoituksesi oli ilkeä ja siitä huokuu katkeruus. Toivottavasti pääset siitä yli.
Taisi osua sulla nyt ihon alle tuo. Miksi?
”Kaikki näyttää olevan niin ihanaa ja elämä kukoistaa…” ja ”tuntuu näyttävän ja monesti kuulostavan helpommalta..”,
Nimenomaan se näyttää ja jos tarkastelet tilanteita filtterin läpi, jossa näet ja kuulet palasen muiden elämästä ja mielikuvittelet loput, et voisi kauempana totuudesta olla. Aloittajalla ei taida olla yhtään käsitystä siitä, millaisia haasteita eroperheissä on? Joskus voi ollakin että vuoroviikkovanhemmuus sujuukin oikein mainiosti ilman ongelmia mutta hyvin hyvin usein näissä on jotain ongelmia. Erovanhemmuudessa on paljon muutakin kuin se oma aika ja mahdolliset uudet kumppanit. Melko usein lapset oireilevat jollakin tavalla ja vanhemmat ei sitä huomaa kun on kiire päästä tekemään mitä tykkää. Voisiko ajatella, että kun ne lapset jossain vaiheessa kasvaa niin isoiksi että muuttavat pois, niin sitten on aikaa matkustella? Jos rakastat kumppaniasi ja perusarki on turvallista ja toimii hyvin, niin mieti uudemman kerran sitä eroa. Sinun päätöksesi vaikuttavat tosi monen muunkin ihmisen elämään.
Meillä on vuoroviikkovanhemmuus lasten toisen vanhemman kanssa. Järjestely ei toimi, sillä toinen vanhempi ei kykene vastaamaan lasten tarpeisiin ja lapset oireilee sitten tänne tullessaan. Ja kyseessä on aivan tavalliset lapset, ei mitään erityistä tukea tarvitsevia. On minulle tosi rankkaa sitten paikkailla omalla viikollani sitä, mitä lapset on toisen vanhemman luona viikon jääneet vaille ja kaikki asiat sitten kaatuu minun niskaani. Tilanne on tosi kuormittava. Nyt asiaa selvitellään perheneuvolassa mutta nopeita muutoksia on turha odottaa.
Kyllä sitä omaa aikaa saa rutkasti, kunhan lapset kasvaa. Yksinoloa kaivatessa toki perheellisen on sitä vaikeampi saada säännöllisesti, toisin kuin viikko/viikko -vanhemmalla. Harmillista, ettei teillä ole tukiverkkoa pidempien aikuisten ajan tarpeille, sekin kun on tärkeää. Miksihän mies ei pidä siitä, että saisit ladata akkuja ystävien seurassa? Myös oma vapaa-aika on tärkeää ja tarpeellista vanhemmuuden keskellä. Itse koin (uus)perheenä elon hetkittäin raskaaksi, mutta useimmiten rakastin sydämestäni meidän perheen arkea ja eloa, mutta painavan syyn vuoksi erosimme. Erosta on aikaa ja olen päättänyt kasvattaa lapseni nyt sitten täysin itsenäisesti. Aina välillä kaipaan sitä, että olisi joku jakamassa (aikuisten) ilot ja murheet, ylipäätään arjen, mutta pärjäilen kyllä näinkin. 😊
Jep. Sit on tää mun versio (ja toki monen muunkin), jossa isä on niin ilkeä muksuille että he ei suostu menemään isälle. Niinpä olen hoitanut kolmen lapsen asiat hyvin yksin. Sillä välin ex reissaa rahakkailla työreissuilla, matkustaa jne. Olen iloinen lasten kanssa vietetystä ajasta ja siitä ettei tarvitse katsella hyvin hankalaa eksääni samassa taloudessa enää, silti olen välillä hyvin väsynyt. Mulla on ihana uusi miesystävä, mutta harvoin saadaan varsinaisesti kahdenkeskeistä aikaa. Jos saisin valita ottaisinko oman vai eksäni osan, ottaisin kuitenkin omani. Sillä mikäpä on tärkeämpää kuin omien lasten rakkaus ja läheiset välit heihin.
Itsellä ei onneksi ole kokemusta erosta, mutta ei meilläkään aikanaan lasta saanut hoitoon kun yhdeksi tai kahdeksi yöksi korkeintaan. Taidettiin kaksi kertaa olla viikon reissulla ikävuosien 1-14 aikana.
Hyödynnettiin ne yhdet tai kahdet yöt mitä oli mahdollista saada ja sitten tehtiin muutamia omia lyhyitä reissuja puolin ja toisin kun siltä tuntui.
Välillä toki väsytti, mutta se kait kuuluu osana ruuhkavuosia. Meillä vaan yksi lapsi, joka ollut oikein hyvä asia meille monessakin mielessä, mutta tähän aihepiiriin liittyen yhden saa ehkä helpommin hoitoon pienelläkin turvaverkolla kun useamman ja meidän perheen reissuilla ei ollut stressiä tai riitelyä, on jäänyt oikein mukavia muistoja niistäkin.
Nyt lapsi jo täysi-ikäinen, joten kahden keskistä aikaa on paljon. mutta varmaan vielä monia perheen yhteisiäkin kivoja reissuja tulossa tämän laajentuneen kahdenkeskeisen ajan rinnalle ❤️
Itse en aikoinaan eronnut siksi että saisin oma aikaa joka toinen viikko vaan syyt olivat jossain muualla. Mutta kyllä minä nautin näistä omista viikoistani. Saan mennä ja olla kuten haluan. Viettää aikaa kavereiden sekä uuden kumppanin kanssa. Mutta jotta ei maalattaisi liian ruusuista kuvaa niin ehkä joka toinen lapsivapaaviikko hoidan silti jotain lapsen asioita milloin harrastuksiin/kouluun, koska se vastuu kummasti kuitenkin kumuloituu äidille. Muutenkin hoidan omia juoksevia asioita niinä lapsivapaa viikkoina. Henkisesti silti loppujen lopuksi helpompaa kun uskalsi hypätä ulos huonosta parisuhteesta eikä jatkaa ”koska eihän se nyt käy päinsä vaan yhdessä ollaan vaikka väkisin”.
Alkuun ikävoin lapsiani koko. Ajan.. Alkuun talous oli. Ihan kuralla ja pennin venyttmistä. Uusi sujteita oli joo, mutta mistään ei tullut mitään.. Olihan se. Mukavaa saada ns. Omaa aikaa.. Siinä kaikki. Lapsi viikot todella raskaita vetää vastuu yksin lapsista ja käydä vuorotöissä jne. Kaipaan ydinperhettä, jossa jaetaan hommat ja vastuu niin taloudellisesti, kuin muutenkin.. Ei todellakaan kannata eota toimivasta parsuhteesta.