”Teini-ikäisenä seurustelusuhteen päättyessä oli tärkeää löytää uusi ennen kuin eksä ehti pariutua uudelleen. Se, kumpi seukkasi pikimmin, voitti. Eikö ollutkin hölmöä!

Sitten kun tulee aikuiseksi ja joutuu käymään läpi avioeroja ja hyvällä tuurilla löytää uuden puolison, huomaa, että uusperheiden muodostuessa palataan teini-iän ero- ja seurustelukuvioihin.

Ensin alkaa kilpajuoksu siitä, että kumpi ehtii ekana löytämään uuden kumppanin jota voi esitellä superrakastuneena somessa. Pusukuvat uuden kanssa julkaistaan ennen kuin avioerohakemukseen on lyöty leima, ja kihloihinkin helposti keritään ennen kuin leiman muste on kuivunut.

Se, että päästään näyttämään kaikille, että me ollaan rakastuneita ja ennen kaikkia tosissamme, on tärkeää. Suhteen vakavuutta pääsevät todistamaan lapset, joille uusi onni esitellään pahimmillaan muutaman tapaamisen jälkeen. Koska ”kyllä sen tietää kun se oikea osuu kohdalle”.

Lapset ovat vielä erosta aivan päät pyörällään, mutta sillä ei ole väliä, koska lapsethan kärsii erosta aina! Kahdenkeskisellä ajalla ei ole niin väliä, koska lapsille esitteleminen on suhteen virallistamisen ensimmäinen askel. Uusi puolivanhempi vaan kotiin pyörimään niin nopeasti kuin mahdollista, lapset on sopeutuvaisia ja sitä rataa.

Tämä on tärkeä juttu teini-ikäseurustelun sääntöjen kannalta. Se, kumpi ehtii esitellä kumppanin lapsille ensin, voittaa. Nimittäin siksi, että erosta säikähtäneet lapset säikähtävät vielä enemmän, kun vanhemman huomion vie yhtäkkiä uusi aikuinen. Tässä tilanteessa toisen vanhemman on pakko lyödä jarruja päälle ja antaa lapsille aikaa sopeutua. Huolimatta siitä, kuinka hullunrakastunut itse on.


Kuva Ben White, ylin kuva Riccardo Mion.

Toinen kilpajuoksu käydään siitä, kumpi ehtii ensimmäisenä muuttaa yhteen uuden rakkauden kanssa. Monesti se tarkoittaa muuttoa lapsillekin, tai ainakin isoa mullistusta kotona. Ja taas menee sen hitaamman tai harkitsevamman vanhemman oma suhde odotusraiteelle. Eihän lasta voi pistää muuttamaan molempia kotejaan lyhyen ajan sisällä, joten se joka ei ymmärtänyt ensimmäisenä huutaa, että me aiotaan muuttaa yhteen, joutuu odottamaan.

Sama koskee tietysti sitä, jos suunnitelmissa on perheenlisäystä uuden kumppanin kanssa tai naimisiinmeno. Ei riitä, että uusperhe-elämään edetään lasten ehdoilla, vaan myös eksän ehtoihin joutuu mukautumaan. Jos ei halua elää elämäänsä odotushuoneessa, pitää olla nopea ja ehtiä ensimmäisenä ilmoittamaan kaikki suuret uutiset.

Varsin ikäväksi tämä käy, kun toinen vanhempi on suhteessaan halunnut edetä hiljaksiin ja antaa lasten sopeutua. Ehkä itsekin on tehnyt mieli lyödä hynttyyt yhteen, mutta on laittanut lasten edun omansa edelle. Sitten kun alkaa pohtia, että joko olisi sopiva aika edetä suhteessa lasten kannalta, eksä paukkaa takavasemmalta toissaviikonloppuna tavatun ihastuksen kanssa ja ilmoittaa muuttavansa yhteen, saavansa lapsen ja menevänsä naimisiin kolmen viikon sisällä, ja lasten on nyt vaan sopeuduttava koska ”meillä on oikeus onneen”.

Kenen etu se sitten on? Ei ainakaan lasten.

Elämä jatkuu kaikilla, ja monilla jossain vaiheessa tulee eteen se, että halutaan perustaa yhteinen koti ja perhe uuden rakkauden kanssa. Siinä ei ole mitään väärää, mutta isoissa mullistuksissa pitäisi tehdä ratkaisut lasta ajatellen ja maltilla.

Jos oikeasti aiotaan olla loppuelämä yhdessä, mihin silloin on kiire?”

Nimim. Ehdinhän ensin?

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 24 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

24 vastausta artikkeliin “Uusperheiden kilpajuoksu: kuka ehtii ekana?”

  • Kirkkovene sanoo:

    Huoraksi ja kevytkenkäiseksi äidistä ennen sanottiin, jos viikossa edellisestä erosta uusi hellu esiteltiin lapsille, näyttäydyttiin sängyssä uuden kanssa lapsille ja muutettiin yhteen talouteen muutamassa kuukaudessa. Miehillekin varmasti oli oma terminsä ja aiheesta, jos saman tekivät.

    Tämä on tätä päivää nykyisin. Yhtään tässä ei kyllä pieniä lapsia ajatella. Heidän pitää sopeutua itsekeskeisen vanhemman takia. Vanhemman, joka on liian keskenkasvuinen pärjätäkseen omillaan kuin aikuisen vanhemman kuuluisi.

  • Anna sanoo:

    Tällaiset kuviot pätee sihen asti kun ajattelee että oma arvo pitää ”ansaita”. Olet arvostettu kun olet kiireinen ja ns. suosittu. Arvomaailma on vielä teini-ikäise kehitystasolla. Monet ihmiset elää koko ikänsä näin toki.
    Siinä vaiheessa kun ymmärrät olevasi arvokas omana itsenäsi etkä tarvitse ketään ”vahvistamaan” omaa arvoasi, alat aikuistua. Sinun arvosi ei ole siinä miten suoritat elämääsi, uraasi ja rakkaussuhteitasi. Säälittää toki lapset tällaisessa kuviossa. Ei ihme että lapset ja nuoret kokevat mielenterveysongelmia kun joutuvat elämään tällaisissa kuvioissa.

    • Noniin sanoo:

      Höpö höpö, kaikkien ei ole pakko elää yksin vain yksinviihtyvien takia. Kumppanin kaipuu on ihan normaalia silloinkin kun on tehnyt lapset ”väärän” kumppanin kanssa. Nimenomaan ex kumppaneilta sitä arvoa ei tarvi hakea jäämällä yksin. Jokaisella on oikeus olla suhteessa tai ilman suhdetta. Se mikä siinä on oleellista on miten se uusperhe arki sujuu. Voihan siellä eron taustalla ollakkin juuri toisen osapuolen halu olla yksin ja kylmyys, joten kenenkään velvollisuus ei ole hakea hyväksyntää yksin ilman kumppania viihtyviltä jos kokee tarvitsevansa kumppanin, se on ihan ok eikä se ole mielipide kysymys. Mutta se miten uusi kumppani kohtelee lapsia jne taas on asia mihin exällä on oikeus sanoa mielipiteensä.

  • Kolmenmamma sanoo:

    Just näin! Erosta on jo monta vuotta ja nyt melkein jo voisin nauraa asialle ellei lapset olis joutuneet kestämään sitä kaikkea. Uusi esiteltiin lapsille kaksi viikkoa sen jälkeen kun mä olin saanut tietää erosta (oikeastaan vanhin lapsemme oli tämän naisen tavannut jo aikaisemmin kun isä käytti lapsen puistoon viemistä treffeinä) ja lapset tiesivät naisen olemassaolosta (isän puhelimen viesteistä) ennen mua. Onneksi pienet eivät vielä ymmärtäneet kunnolla mistä oli kyse.

    Sitten pamauttivat asumaan yhteen kuukauden päästä ja sitäkin salailtiin minulta vaikka samalla lapset oli siellä. Sattui vaikka ja mitä, yhtäkkiä oltiin naimisissa, sitten muutettiin erilleen jne. Ja paras oli että isä ei koskaan saanut sanottua lapsilleen että me olemme eronneet, senkin jätti mun hoidettavaksi.

    En tiedä oonko marttyyri vai vaan itsekäs mutta tykkään omasta etäsuhteestamme jossa molemmilla omat arjet ja yhteiset viikonloput. Mulla ja lapsilla hyvä elämä en halua sotkea siihen ainuttakaan ylimääräistä aikuista. Enkä tiedä haluanko edes enää loppuelämän aikana muutenkaan muuttaa kenenkään kanssa enää yhteen, jotenkin tuo 15 vuoden liitto oli ihan riittävän pitkä.

  • Erolapsi sanoo:

    Olin 14-vuotias kun vanhempani erosivat parikymmentä vuotta sitten. Isä löysi nopeasti uuden naisen rinnalleen ja äidilläkin oli poikaystävä. Isän luona asui myös isän tyttöystävän minua ja veljeäni nuorempi poika ja elämä taloudessa oli omasta mielestäni aika normi menoa. Syötiin yhdessä, oli siivouspäivät ja lauantaina saunan jälkeen telkkarista Itsevaltiaat. Sama homma oli äidin luona, mutta äidin poikaystävä ei asunut sielä, vaan viereisellä paikkakunnalla. Viikottain äiti kertoi miten paljon ajatteli minua ja veljeäni kun ei muuttanut yhteen ventovieraan poikaystävän kanssa toisin kuin isäni teki. Äiti haukkui isän itsekeskeiseksi ja ajattelemattomaksi, ei yhtään osannut laittaa meitä lapsia etusijalle elämässään. Ja mikä oli se uusi nainen, halusi varmaan vain rahaa ja elättäjän. Oli olevinaan vähän parempi ihminen. Kyllä äitin luona oli asiat hyvin. Minusta ja veljestäni äitin poikaystävä oli hyvä tyyppi eikä meillä olisi ollut mitään sitä vastaan että hän olis muuttanut meille. Mutta äiti ei halua pilata lasten elämää niinkuin isä teki jonkun kamalan naisen kanssa. Isän luona ei koskaan haukuttu äitiä. Minä ja veljeni emme saaneet pitää isän tyttöystävästä tai tämän pojasta. Äidin luona piti puhua heistä pahaa ettei äiti tulisi surulliseksi ja luulisi että rakastamme häntä vähemmän. Hänhän eli täysin meille ja teki omat päätöksensä vain meidän etu edellä. Pikku hiljaa välit isän perheeseen viilenivät, koska äiti ei tykännyt että me vietimme aikaa siellä. Yhden yön jälkeen tuli tekstiviesti puhelimeen, jää sinne kun sielä on parempi. Äkkiä takaisin äidille ettei sille tule pahamieli kun se on kaikkensa meidän hyvän elämän eteen tehnyt. Toisin kuin iskä joka ajatteli vain itseään. Muutaman vuoden päästä äidin poikaystävä kyllästyi odottamaan ja jätti äidin koska halusi edetä parisuhteessa. Äidillä oli enää jäljellä vain me, minä ja veljeni. Minä jo täysikäisyyden kynnyksellä muuttamassa omaan kotiin ja velikin lähdössä opiskelemaan. Äiti ripustautui täysin minuun, haukkui poikaystäviäni ja valitti kun en viettänyt aikaa hänen kanssaan. Olin sellainen kylmä ja kova. Isän luona poikaystäviini suhtauduttiin mielenkiinnolla pieni pilke silmäkulmassa, vaikka emme enää tavanneetkaan niin usein. Iskä toisinaan soitteli ja kyseli kuulumisia. Nykyisin minulla on oma perhe, olen hyvissä väleissä molempien vanhempieni kanssa. Äidille en puhu sanaakaan iskän asioista ja iskälle en myöskään äidin asioista. Äiti on edelleen katkera ja yksinäinen ja olemme veljeni kanssa toisinaan puhuneet siitä miten surullista se on. On edelleen arkipäivää että äitini haukkuu isäni pystyyn välinpitämättömyydestä jne vaikka erosta on jo parikymmentä vuotta. Olisi ihana nähdä äiti onnellisena jonkun seuralaisen kanssa vaikkapa vaan kahvipöydässä. Toisinaan toivon että hänkin olisi ajatellut itseään ja sitä että myös me lapset tulemme onnelliseksi nähdessämme onnelliset vanhemmat. Itselleni vanhempieni ero ei ollut erityisen rankka kokemus, olin jo pitkään odottanut sen tapahtuvan ja poistavan kodissamme vallinneen jäätävän ilmapiirin. Uskon että lapsille ja nuorille joille vanhempien ero on rankka ja tulee ehkäpä yllätyksenä, suhtautuminen uusiin puolisoihin voi olla erilainen. Olisin toivonut eron tuovan onnen molemmille vanhemmilleni. Ilmeisesti ero oli rankka äidilleni joka johti vuosien katkeruuteen. Omaa pahaamieltään ja katkeruuttaan ei kuitenkaan koskaan tulisi perustella sillä että se on lasten etu. Ei ainakaan niin että lasten edusta tehdään lapsille taakka ja sen nimissä mustamaalataan eron toista osapuolta. Kirjoituksellani en halua yleistää sitä että jokainen erolapsi ajattelisi samoin, sillä kaikki erot ovat erilaisia, mutta myös tällainen tilanne on mahdollinen. Ei käytetä lapsia välineenä aikuisten sodassa. Katkeruus ja uhriutuminen tuskin tuo onnea kenellekkään.

  • Noniin sanoo:

    Tilanteet ja ihmiset ovat erilaisia. Olipa taas niin yksipuolisesti kerrottu ja syyllistetty omaa sädekehää kohottaen, etten jaksanut kunnolla lukea loppuun. Miksei näissä jutuissa yritetä asettua toisen asemaan ja ymmärtää kuinka mitenkään ei voi yleistää. Ei ole olemassa mitään hyviä tai huonoja exiä, on olemassa ihmisiä erilaisine ominaisuuksien, jotka sitten pyrkivät rakentamaan yhteistä elämää. Toki jotkut yksilöt tekevät pahoja ja vääriä asioita, mutta yleensä jokaisella On hyviä ja huonoja piirteitä. Mihin ihmisten sovinnollisuus on kadonnut.

  • Toisenlainen aikuinen sanoo:

    Näitä kirjoituksia tuntuu satelevan paljon – uhraudutaan ja ehkä vähän uhriudutaankin lasten vuoksi. Samalla syy on ”exässä” tai sen ”nyxässä”. Äiti on ainoa joka tietää lasten parhaan. No hivenen toisenlaisen tilanteen nähneenä voin sanoa, että näyttäkää vanhemmat oma onnenne lapselle ja kasvattakaa lapsi niin, että hän saa olla lapsi eikä hänen tarvitse olla vanhemmalle tunteiden tuki. Kertokaa lapselle, että olette onnellisia hänen kanssaan, kumppanin kanssa ja kaikkien muidenkin puolesta. Nielkää katkeruus lapsenne tähden. Tässä toisenlaisessa tilanteessa lapsi on joutunut luulemaan olevansa ainoa ilonlähde ja elämä vanhemmalle, ja se on oikeasti aika raskas taakka lapselle. On ollut ihana nähdä kuinka tämä vastuu on hiljalleen karissut lapsen harteilta ja hän on alkanut taas touhuta lasten juttuja.

  • Buhuuu sanoo:

    Miten ihanan katkeran exän kirjoitus siellä. Ihana marttyyrius paistaa läpi.

  • Nimetön sanoo:

    Jep. Lapsiparat.

  • Ansku84 sanoo:

    Mielettömän hyvä kirjoitus asiasta. Samastuin täysin. Onneksi omalta kohdaltani vuosien kärsimys uusperhe-sotkusta on nyt päättynyt. Jaksamisia kaikille, joilla näitä haasteita edelleen on.

  • Tunteiden roskapussi sanoo:

    Aivan loistava kirjoitus!
    Pystyin samaistua lähes täysin, sillä erolla, että mies muutti toiselle paikkakunnalle, sovittiin, että ei muita, ennenkuin ero on selvä, ja omat lapset on jo teini-ikäisiä.
    No, lupauksethan on tehty rikkottaviksi. Mies löysi marraskuun lopussa uuden. Hänet on tietysti esitelty jo ennen kuin vuosi vaihtui, vanhemmilleen, sukulaisille, kavereille ja vanhemmalle tytölle. 16-vuotias tytär ei ole halunnut tavata isän uutta vielä.
    Nyt ollaan sitten jo muuttamassa pikkuhiljaa yhteen! Olen kysynyt, miksi on niin kiire mennä eteenpäin hirveällä vauhdilla? ”No, mitä siitä” on ainoa vastaus, jonka olen saanut. Ero ei ole vielä selvä.
    Itseäni ei kiinnosta vielä uusi suhde, haluan ensin käydä läpi ja käsitellä kaikki ne tunteet, jotka eroaminen aiheuttaa, koska ero on kipeä asia joka tapauksessa. Lisäksi luonani asuva nuorempi tytär, on joutunut viime vuoden sisällä kohtaamaan ihan tarpeeksi ikäviä asioita, ja isän shokkiuutiset ovat tulleet sellaisella vauhdilla toisensa perään , ettei ole ehtinyt sopeutua eroon, saati muihin asioihin.
    Miten voikaan kaksi aikuista olla niin ajattelemattomia ja itsekkäitä, etteivät ymmärrä lasten tarvitsevan aikaa, kahdenkeskistä yhdessäoloa, turvallisuutta ja tunnetta siitä, että on tärkeämpi kuin tuo uusi ihminen!? Ja kun on kaksi kotia, on tärkeää, että tuntee olevansa tuttujen asioiden ympäröimänä, ja tuntee olevansa kotona, eikä jonkun muun nurkissa.

    Ja todella, minähän se täällä yritän korjata vahinkoja, lohduttaa, ja ottaa vastaan kaiken sen tunnekirjon, vaikka omakaan pää ei ole kunnossa. Mutta teen mitä vain, koska rakastan lapsiani yli kaiken. Minun aikani onneen tulee vielä.

    Lähetin tuon kirjoituksen miehelleni (voin sanoa kai niin, kun kerran olemme vielä naimisissa), ja toivon totisesti, että mies osaa ottaa vaaleanpunaisen hattaraverhon sisällä sen päänsä pois perseestään (sori kielenkäyttö), pysähtyä, ja ajatella lastaan!
    Totisesti, ”jos aikoo viettää tulevaisuuden uuden naisensa kanssa, niin mihin silloin on kiire???”

    • Tunteiden roskapussi sanoo:

      Niin, ja sanon jo nyt, ennenkuin kukaan ehtii, että; saatan kuulostaa katkeralta, mutta, olen oikeasti iloinen, että mies on onnellinen. Hänen onnensa ei ole poissa minulta mitenkään. Emme varsinaisesti olleet enää pitkään aikaan onnellisia yhdessä ja ero oli monella tapaa helpotus. Eikä se, että hän tapasi uuden naisen, ollut ikävää. Vaan se tapa, millä
      ja miten sain tietää, ja kuinka tieto vaikutti tyttäreemme. Tiedän, että isä rakastaa tyttäriään paljon, enkä ole mollannut häntä heille millään tavalla. Olen jopa yrittänyt puhua heille positiivisesti isän uudesta.
      Miestä kohtaan minusta tuli hirviö, koska en voinut uskoa, että hän, kaiken kokemamme jälkeen, petti luottamukseni, mutta se on toinen juttu!
      En vain voi ymmärtää, enkä hyväksyä sitä, että nyt, alle kahdessa kuukaudessa, hän on unohtanut, että täällä on tytär, joka kaipaa ja ikävöi isäänsä, eikä pysy muutosten perässä tai ehdi sopeutua niihin. Se on surullista, ja saa sisälläni olevan leijonaemon karjuen esiin.

      • Jepa sanoo:

        Juuri näin törkeästi toimi eräs nainen.

        Ei ne isät aina ole pahiksia. Äitikin osaa saman.

  • Mariia sanoo:

    Tää on niin todellisuutta tänäpäivänä. Hyvä että edellinen kumppani tietää erosta kun on jo uusi kierroksessa. Ei ihme että lapsilla on entistä enemmän mielenterveysongelmia, yksinäisyyttä ym.

  • Anonyymi sanoo:

    Täyttä asiaa tämäkin juttu! Kun kerran on lapsia hankkinut, pitää heidät ottaa huomioon kaikissa suhteissa. Miksi ei voisi asua uuden kumppanin kanssa erillään ja muuttaa vasta siinä vaiheessa yhteen, kun lapset lähtevät maailmalle. Sekin aina koittaa ja elämää on vielä senkin jälkeen.
    Ja mitä noihin vastineisiin tulee huono äiti blogin kirjoituksista, kyllä ne vaan ovat elämää. Jos kirjoittajat eivät ole joutuneet samaistumaan niistä mihinkään, niin onnea vaan helposta elämästä. Onni ei vaan osuus kaikkien kohdalle.

    • Taikatri sanoo:

      Niin että nuorena hankitut lapset ex-vaimon kanssa on este hankkia lapsia tarkemmin harkitun puolison kanssa koska eri osoitteissa pitäisi asua?

      Mitä itse artikkeöiin tulee, on nämä kirjoitukset nykyään katkeruuden sävyttämiä eikä enää huumoria löydy entiseen tapaan.

      • Anonyymi sanoo:

        Tarkoitin tilannetta, jossa ei enää tehdä yhteisiä lapsia ja kummallakin on jo lapset valmiina. Miksi pitää sekoittaa niin monen lapsen elämä?

  • Pettynyt sanoo:

    Valitettavasti Huono äiti on nykyään, niin huono, että ei näitä kannattaisi lukea ollenkaan. Kunpa ”Huono” olisi vain jatkanut kirjoittamista itse.. Liki jokaisessa tekstissä toistuu teennäinen huumori, ja kirjoitustyyli on onnetonta. Valitettavasti.

    • Äiti sanoo:

      Samaa mieltä. Monesta kirjoituksesta paistaa katkeruus läpi, ja ilmaisun tyyli on jopa passiivis-aggressiivista. Asiallisia mielipiteitä on mukava lukea, mutta katkerat avautumiset ovat ajanhukkaa.

      • Paula sanoo:

        Todellakin samas mieltä . Ennen kirjoitukset olivat hauskoja , nykyään pelkkiä uhriutuvia marttyyrinillityksiä , joissa pääsääntöisesti arvostellaan eksää , mutta välillä osansa saavat myös omat teini – ikäiset lapset ja jopa ystävät .

      • Kyllästynyt sanoo:

        Komppaan niin teitä. Laatu vaan huononee. Hirveätä yleistystä ja nillitystä. Ei näitä jaksa enää lukea.

      • Eihuono sanoo:

        Se koira älähtää, johon kalikka kolahtaa – vai miten se nyt meni äidit?

      • Tunteiden roskapussi sanoo:

        En ole katkera, ero oli yhteinen päätös ja hyvä sellainen. Tässä kirjoituksessa olikin kysymys lapsista! Ihmisillä on nykyään älytön kiire lähes joka asiassa, niin, että lapset ”unohtuvat” helposti.
        Mielipiteitä on niin monta kuin ihmisiäkin. Ihmetyttää vain, että miksi sitten käytte kuitenkin lukemassa näitä juttuja täällä, jos niin ärsyttää???

        • Malla851 sanoo:

          Kirjoitit täyttä asiaa. Tämä on niin tätä päivää tällainen toiminta.