Tunnen syyllisyyttä, koska olen se väsynyt äiti
Huono Äiti sai avautumisen:
”Haluaisin nauttia lapsien lapsuudesta, mutta väsymyksen takia en pysty olemaan läsnä. Minulla todettiin kesällä raudanpuute, joka selittää tätä väsymystä. Ihanaa, että syy löytyi, mutta se ei auta syyllisyyteeni.
Tunnen syyllisyyttä kun en jaksa olla lapsille aina läsnä, leikkiä ja tehdä heidän kanssa kaikkea. Haluaisin ennemmin makaa sohvalla. Ajattelin olevani aina äiti joka tekee paljon lasten kanssa. Nyt olen äiti joka on hyvin väsynyt työpäivän jälkeen. Välillä olen tilanteen takia vihainen lääkäreille. Kävin useamman vuoden lääkärissä puhumassa väsymyksestä. Aina sama vastaus: pienten lasten kanssa väsyttää. Vihdoin löytyi lääkäri joka löysi syyn, mutta menetettyä aikaa lasteni kanssa en saa takaisin.
Muut äidit leikkii, käy puistossa. Vie lapsia uimaan. Itse leikin väkisin ja mietin voi kun pääsisi nukkumaan. Tuntuu, että syy löytyi, mutta rautavalmiste joka sopisi minulle ei meinaa löytyä. Onko muita äitejä jotka kokee samaa syyllisyyttä? Vai olenko ainut? Onko muita jotka elää raudanpuutteen ja sen oireiden kanssa?
Onneksi lapseni on vielä pieniä, mutta vauva-ajastakaan en päässyt täysillä nauttimaan ja se vasta harmittaakin. Löydänkö koskaan enää energiaa tehdä mitään vai onko tämä vain vaihe joka lopulta loppuu?”
Nimim. Väsynyt äiti
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 7 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Hei, minulla on kolme alle kouluikäistä joista yksi kotona. Terveyskeskus on ottanut muutaman kerran (raskaana ollessa) verikokeita ja hemoglobiinin ja kaikki tulokset ovat aina hyvät. Kärsin kuitenkin hirvittävästä väsymyksestä päivittäin. Käden nostaminenkin tuntuu kuin punttisalilla olisi. Jokainen solu tuntuu olevan aivan poikki. Noin 5 vuotta sitten kävin uniapnea testissä enkä saanut laitetta koska oireet olivat lieviä. Mietin pitäisikö käydä uudestaan. Herään vain 1-2 kertaa yössä vauvan vuoksi ja usein minun ei tarvitse nousta vaikka hetkeksi heräänkin koska mies hoitaa myös yösyöttöjä. Silti en millään jaksaisi leikkiä tai siivota ja teen ne pinnistämällä uupuneena. Pie ikin liike kuten tavaroiden tai ruuanjämien nosto lattialta väsyttää. Paras hetki päivässä on hetki kun pääsee yöunille sänkyyn ja kamalaa on herätä aamulla ja tajuta että järkyttävä väsymys on taas tänään edessä. Tunnen syyllisyyttä että en jaksa käydä pienimmän kanssa missään ulkona, kauppareissut ovat ainoa mihin menemme ja senkin lyhyen matkan teemme autolla. Olen vuosia kärsinyt ahdistuksesta ja masennuskin nousee aika ajoin esiin. Tämän takia autolla liikkuminen on miellyttävämpää.
Olen kärsinyt koko aikuisikäni raudanpuuteanemiasta. Minulla on 3 lasta ja onneksi puoliso, joka ymmärtää oloani ja ottaa isommin koppia arjesta kun minä en pysty. Mutta jaan tuskasi. Olen niin väsynyt, enkä jaksa olla äiti ollenkaan.
Viimeksi viime viikolla kävin mittaamassa rauta-arvot (hb tippunut lähelle 100 ja ferritiini alle 15) ja sen johdosta juttelin myös lääkärin kanssa. Oloni on viikkoja ollut äärimmäisen heikko, en jaksa työpäivän jälkeen tehdä muuta kuin maata sohvalla ja nukkua (jos ylipäätään selviydyn työpäivästä). Kärsin myös järkyttävästä palelusta ja päänsäryistä. Lääkärin kanta oli, että jos en selviä töistä, hae saikkua. Syö rautaa (olen syönyt vuosia) ja hae saikkua. Tämä on se hoito.
Olen aiemmin kerran saanut rautainfuusion, mutta silloin hb-arvoni alle 100. Sitä tai jonkinlaista muuta fyysistä romahdusta odotellessa.
Et ole yksin oireiden etkö syyllisyyden kanssa. Minulla todettiin myös raudanpuutosanemia tässä ennen joulua kun menin valitttamaan jatkuvaa väsymystä työterveyteen. Olen kiitollinen että he ottivat minut todesta ja nyt selvitellään mistä raudanpuute johtuu. Sekä ferritiini että hemoglobiini todella matalat. Olo on vetämätön ja aamulla olo on kuin ei olisi nukkunutkaan. Haluaisin olla parempi äiti lapselleni mutta väsymyksen vuoksi olen jatkuvasti myös äreä enkä jaksa mitään tehdä hänen kanssaan. En jaksa olla äiti, mutta en myöskään vaimo. Pelkään että koko avioliitto on kohta muisto vain. Sain lähetteen rautainfuusion mutta vakuutukseni ei kata itse valmistetta mikä on se kallein osuus. Luultavasti kaivan itse kuvetta, jos on edes pieni mahdollisuus että oloni helpottaisi sillä. Toivottavasti sinulla selvitetään myös syytä raudanpuutteelle ja saisit helpotusta elämääsi. Tämähän on naisilla hirmu yleistä, mutta hoitoa on vaikea saada koska olemme vain naisia pikkulapsiarjessa. Pitää vähän lyödä nyrkkiä pöytään ja vaatia että asiat otetaan vakavasti.
Kuulostaa tutulle. Nyt yli kymmenen vuoden vetämättömyyden ja sumussa olon jälkeen ajattelen, kunpa ferritiinit olisi mitattu aiemmin.
Mene yksityiselle lääkärille ja pyydä infuusio. Saat itsesi nopeasti kuntoon. Maksajan se, mutta silti pienihinta jaksamisesta ja terveydestä. Samassa syyllisyyden veneessä olen ollut ja viikossa infuusion jälkeen elävien kirjoihin nousin. Jaksoin juosta lasten kanssa pihalla, mitä en ollut vuosiin tehnyt. Tsemppiä!
Suomessa raudanpuutteen hoito on täysi vitsi ja todella vähätelty asia terveydenhuollon ammattilaisten, etenkin lääkärien keskuudessa. Kärsin itsekkin alhaisesta ferritiinistä ja minulle tuputettiin masennuslääkkeitä siitä hyvästä koska olo oli todella alakuloinen ja selkeää syytä masennukselle ei edes ollut. Kilpirauhasarvotkin on mitattu ties kuinka monta kertaa ja aina ne on olleet hyvät.
Itsellä todettiin pari kuukautta sitten alhainen ferritiini. Noussut tosi hitaasti päivittäisestä raudansyönnistä huolimatta. Mutta nyt ainakin syy on selvillä ja sille voi tehdä jotain. Viimeisen lapsen syntymästä on jo kohta kolme vuotta. Puutos varmaan ollut jo raskaudesta asti, mutta hiljalleen pahentunut. Lopulta unettomuus/huonosti nukkuminen oli syy miksi menin lääkäriin. Ajattelin, että saisin jotain nukahtamislääkettä, mutta oli niin hyvä lääkäri, että ei pistänyt oireita vain pikkulapsiarjen ja työstressin piikkiin, vaan halusi mitata ferritiinin. Raudanpuute tulee hiljaa hiipimällä ja oireet on epämääräisiä. Kroppa tottuu tilanteeseen ja itsekin ajattelin, että kyllähän kaikki pienten lasten vanhemmat on joskus väsyneitä. Se kuuluu asiaan. Meitä on kuule paljon ketkä tästä kärsii ja osa tietämättään. Ei ole helppoa pyörittää tätä rumbaa, kun käy muutenkin vajailla. Tsemppiä meille!