Kun vanhemmat toivottavat ensimmäisen lapsensa tervetulleeksi perheeseen, heidän elämänsä täyttyy ilosta, onnesta ja uusista kokemuksista. Kuitenkin yksi asia, joka useimmilla jää samalla puuttumaan, on riittävä uni. Tutkimusten mukaan aikuisen tulisi yleensä saada noin 7–9 tuntia unta yössä toimiakseen parhaalla mahdollisella tavalla. Valitettavasti monille vanhemmille tämä unen määrä voi tuntua täysin saavuttamattomalta, eikä lainkaan perusteetta. Tuore Snüzin tutkimus, johon osallistui yli 1300 vanhempaa, paljasti, että 7 kymmenestä vanhemmasta menetti keskimäärin 3 tuntia tai enemmän unta yötä kohden lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana. Suhteutettuna suositeltuun unimäärään se siis tarkoitti 133 kokonaista menetettyä yötä unta vuoden aikana!!

Vaikutukset vähäisestä unesta

Liian vähäinen uni voi vaikuttaa merkittävästi vanhempien hyvinvointiin ja elämänlaatuun. Univajeen aiheuttamia ongelmia on tutkittu paljon ja siihen on liitetty monia terveysongelmia. Tutkimustieto osoittaa unenpuutteen voivan johtaa väsymykseen, heikentyneeseen keskittymiskykyyn, heikentyneeseen immuniteettiin ja hidastuneeseen toipumiseen sairauksista tai vammoista. Henkisellä tasolla unen puute voi aiheuttaa mielialaongelmia, kuten ärtyneisyyttä, hermostuneisuutta ja ahdistusta, toimintakyvyn alenemista sekä muistiongelmia. Pitkäaikainen unenpuute voi altistaa vakavammille terveysongelmille, kuten masennukselle, tyypin 2 diabetekselle sekä sydän- ja verisuonisairauksille.

Kokonaisten öiden nukkuminen

Vaikka vähäinen uni voi olla haastavaa pienen lapsen vanhemmille, on tärkeää muistaa, että tämä vaihe on usein väliaikainen. Kun lapsi kasvaa ja kehittyy, hän alkaa vähitellen nukkua pidempiä jaksoja yön aikana. Lapsen pidemmät yhtäjaksoiset unet merkitsevät vanhemmille mahdollisuutta vihdoin palauttaa yöunensa lähemmäksi suositeltua tasoa. Tutkimuksen mukaan yleensä noin 6-12 kuukauden iässä monet lapset saavuttavat taidon nukkua koko yön ilman heräämistä. Tässä on kuitenkin yksilöllisiä eroja, joten ei ole syytä huolestua, vaikka lapsesi ei tarkasti tähän väliin putoaisikaan.

Unenlaatua heikentävät tekijät

On useita tekijöitä, jotka voivat heikentää unenlaatua ja vaikeuttaa unen saamista pienen lapsen vanhempana. Yksi merkittävä tekijä on yöheräämiset, kun vauva tarvitsee syöttöä tai hoivaa. Usein nämä keskeytykset voivat vaikuttaa vanhemman uneen ja vaikeuttaa nukahtamista uudelleen. Lisäksi stressi ja huoli vauvan hyvinvoinnista voivat vaikuttaa unen laatuun. Monet vanhemmat myös yrittävät sovittaa vauvanhoitoaikaan muita vastuita, kuten työtä tai kotitöitä, mikä voi johtaa unen vähenemiseen.

Unen saamisen edistäminen

Vaikka unen saaminen voi olla haastavaa pienen lapsen vanhemmille, on olemassa joitain keinoja, joilla voi edistää parempaa unta ja lievittää unenpuutteen vaikutuksia:

1. Pyhitä sänkysi vain unelle ja seksille. Aivot omivat ajatuksen siitä, että sänky on tarkoitettu vain nukkumiseen, mikäli sinä et siellä juurikaan muuta tee. Tämä helpottaa kehon ja mielen rauhoittamista, kun menet vällyjen väliin. Siirrä siis niin telkkarin katsominen, löhöily kuin lapsen kanssa leikkiminenkin vaikkapa olohuoneen sohvalle unesi parantamiseksi!

2. Hyödynnä päiväunia. Vaikka et ehkä voi ottaa pitkiä päiväunia, lyhyet torkut voivat auttaa palauttamaan hieman energiaa ja vähentämään univajetta. Ota päikkärit kuitenkin vain, jos väsyttää. Sänkyyn meneminen ilman väsymystä nimittäin on kuin taistelisi ihmisluontoa vastaan. Unen saamisen helpottamiseksi kokeile rauhoittua jo laittaessasi lastasi päiväunille esimerkiksi juomalla jotain lämmintä, kuten kofeiinitonta teetä.

3. Jaa yöheräämiset kumppanisi kanssa, jos mahdollista. Tällä tavoin voitte jakaa vastuun ja molemmat saavat enemmän lepoa. Kumppanin ohella unen saamisessa voi olla apua myös perheestä ja ystävistä. Jos läheisesi ovat valmiita auttamaan, pyydä heiltä apua esimerkiksi vauvan hoitamisessa, jotta voit saada hieman lisää unta. Lapsesi kasvettua riittävän vanhaksi on myös mahdollista esimerkiksi laittaa hänet yhdeksi päiväksi viikossa päiväkotiin.

4. Vältä kaikkia nukahtamista vaikeuttavia tai unenlaatua heikentäviä tekijöitä ilta-aikaan. Kaikki ovat tietenkin kuulleet, että sinivaloa erittäviä näyttöjä pitäisi välttää ennen nukkumaanmenoa. Tärkeää olisi kuitenkin huomata myös esimerkiksi jännittävän kirjan lukemisen voivan saada ajatukset pyörimään ja nukahtamisen näin vaikeutumaan.

5. Hyödynnä nukahtamista edistäviä metodeja. Näitä ovat esimerkiksi hengitysharjoitukset, päiväkirjan kirjoittaminen, kevyet venyttelyt, rentouttava musiikki ja masturbaatio. Lisäksi apua olisi tietenkin unirytmistä, mutta me kyllä ymmärretään, että siitä kiinni pitäminen on pienen lapsen kanssa liki mahdotonta. Huoh. Yritetään kuitenkin parhaamme.

Vanhempien vähäinen uni pienen lapsen ollessa pieni voi olla haastavaa ja vaikuttaa sekä fyysiseen että henkiseen hyvinvointiin. On kuitenkin tärkeää muistaa, että tämä on usein väliaikainen vaihe, ja kun lapsi kasvaa, unen määrä ja laatu paranevat. Tässä hetkessä koita vanhempana siis vain maksimoida unimääräsi ja unen laatusi. Vaikka unenpuute voi olla haastavaa, on tärkeää muistaa, että vanhemmuus tuo myös paljon iloa ja onnea, joka korvaa hetkellisen unenpuutteen. Katse siis tulevaan sisko, kyllä sä jaksat!

Burnout olikin mahdollisuus

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Yksi vastaus artikkeliin “Äiti, nukutko sinä lainkaan?”

  • Narsku sanoo:

    Ensimmäinen lapsi vaan huusi yöt. Päivät valvo, mutta oli suht hyvällä tuulella. ”Vauva-arjen rankkuus tulee monille nuorille äideille yllätyksenä.” ”Leiki kuollutta, kyllä se kyllästyy huutamaan.” ”Ei sun tarvitse reagoida jokaiseen inahdukseen.” Kiitos neuvola näistä neuvoista, niistä oli todella paljon hyötyä! Kiitos yksityiselle unilääkkeistä, ne autto tosi paljon, tai ei. 1,5 vuoden jälkeen selvisi, että vika ei ollut äidissä vaan lapsella oli ihan oikeasti jokin pielessä. Diagnoosin jälkeen meinasi mennä kuppi nurin. ”Joo, nää oireethan on ihan selkeet.” Niin nyt, kun mulla on jonkun toisen antama diagnoosi. Silloin, kun ensimmäisiä kertoja asiasta mainitsin, niin erilaisia selityksiä kyllä löytyi, ts. Nuori äiti ei pärjää vauvan kanssa.

    Olin niin väsynyt, että en halunnut elää. Taisin kaverille silloin joskus todeta, että ”en varsinaisesti halua kuolla, en vaan haluu enää ikinä herätä.”

    Yöunet oli vuosia 1,5-4 tuntia ja pätkissä. Nykyään nuorinkin lapsi jo aloittanut koulun, mutta edelleen väsyttää. Totuin vähään uneen, niin keho ei enää ymmärrä, että 7 h vois joskus tehdä hyvää aivoille.