Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Minulla on ala-aste ikäinen poika, joka sai ensimmäisellä luokalla ADHD-diagnoosin. Olin onnellinen, sillä olin taistellut monta vuotta sen eteen, että vihdoin saataisiin apua lapsen raivokohtauksiin ja motoristen levottomuuden.. kuvittelin että elämä muuttuisi toimintaterapian ja mahdollisen lääkityksen avulla. Toisin kävi.

Lääke, jonka lääkäri meille määräsi, aiheutti sen että lapseni raivokohtaukset pahenivat ja lapsestani tuli synkkä, empatiakyvytön ja elämän haluton tyyppi, jota en tunnistanut omaksi lapsekseni. Vuoden verran taistelin että voisimme kokeilla toista lääkettä, mutta annosta vain muutettiin ja nostettiin 3 kk sykleissä. Lopetimme sitten omatoimisesti lääkkeen lapselle antamisen ja kaikki oli hetken taas paremmin..

Sitten jotain taas tapahtui. Lapsi alkoi pelkäämään KAIKKEA. Minä en saa olla metriä kauempana lapsestani ikinä. Jouduimme siirtymään kotiopetukseen, sillä lapseni ei kykene olemaan koulussa, hän väsyy tunnilla ja saa paniikkikohtauksia. Hän on ”kuolemassa” chiansiemenen kokoisiin paloihin kastikkeessa… (lapsi ei siis suostu syömään MITÄÄN missä saattaa edes olla sattumia). Hän ei nuku öisin kunnolla, hän ei lähde kavereiden kanssa ulos, hän ei halua olla sukulaisten kanssa edes tuntia, jotta pääsisin yksin edes suihkuun, koska hänestä tuntuu että kuolee jos en ole hänen vieressään.

Alan olemaan äärettömän väsynyt tähän. Olen opettaja, sairaanhoitaja, lääkäri, siivooja ja omaishoitaja. Olen lapseni tilan takia joutunut jäämään töistä pois ja en koskaan voi tavata ystäviänikään. Lapsen isä asuu meidän kanssa, mutta yksityisyrittäjänä on todella paljon töissä.

Miten tässä tilanteessa kuuluisi jaksaa? Tämän lisäksi minulla on pienempi lapsi myös, jolla erityisentuen tarvetta myöskin. Kenelläkään kokemusta vastaavasta? Apuja otetaan vastaan 🙂

T:Äiti alkaa olemaan jo enemmän kuin vähän väsynyt”

Nimim. Älyttömänhuono

Artikkelikuva Jordan Whitt.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 12 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

12 vastausta artikkeliin “”Kuuluuko elämän tuntua kärsimykseltä?””

  • Sannan sanoo:

    Lisäys edelliseen. Adhd-lääkityksen lapselle voi aloittaa vain lasten erikoislääkäri.

  • Sannan sanoo:

    Meidän pojalla oli alle viikon käytössä metyylifenidaatti (Equasym Retard). Aiheutti raivokohtauksia ja käytös muuttui todella raivokkaaksi. Nyt on ollut kohta 2v. Atomoksetiini käytössä ja se toimii.

    Tilanne teillä kuulostaa todella vakavalta. Me pääsimme neuvolan psykologin kautta lastenpsykiatrille. Saatko yhteyden neuvolan psykologiin (meillä kunnan sivuilla on nro.) Hän voi auttaa löytämään toisen lastenpsykiatrin.

    Voimia❤️

  • Vertainen sanoo:

    Minkälainen tuki hänellä oli koulussa? Pienryhmä ja erityinen tuki on tosi tärkeä adhd-lapselle. Lapsesi kuulostaa todella kuormittuneelta. Ehkä myös autisminkirjon piirteitä? Usein kuormitus voimistaa aistiherkkyyksiä ja pelkoja, jopa paniikkikohtauksiksi ja pakko-oireiksi asti. Nyt hoitotahoon yhteys (lähete lasten psykalle jos ei ole jo kontakti siellä), lääkitys, mahdolliset lisätutkimukset ja tuki kouluun kuntoon.
    Tsemppiä todella paljon taisteluun lapsesi puolesta ❤️

  • Nimetön sanoo:

    Lapsellasi on ollut vääränlainen adhd-lääkitys. Se pitää vaihtaa. Vaikuttaa myös siltä, että lapsesi on voimakkaasti ahdistunut ja saa ilmeisesti myös paniikkikohtauksia. Hän tarvitsee ammattiapua myös tähän.

    Lääkäri vaihtoon, Tosin jos on jo erikoislääkäri, voi olla aika hankala juttu, sillä nepsy-asioista jotakin tietäviä psykiatreja on vaikea löytää.

    Jos kuitenkin lapsrsi hoitokontakti on terveyskeskuksessa, lääkärin vaihto onnistuu helpommin. Vaadi lapsellesi lähete erikoislääkärin vastaanotolle. Lähetteen saaminen pitäisi olla mahdollista myös koululääkäriltä. Vaikka lapsesi on nyt kotikoulussa, hänen koululääkärinsä on siellä, missä hän kävi aikaisemmin koulua.

    Tilanne on käynyt sinulle ylivoimaisen raskaaksi. Tarvitset myös itsellesi tukea/ammattiapua.

    Voimia ja rohkeutta sinulle, lapsellesi ja koko perheelle!

    Tsemppiä!

  • Äiti ja ope sanoo:

    Kokemusteni mukaan lapsi ei pidemmän päälle parane kotona. Lapsen pitäisi päästä kouluun ja ikäistensä joukkoon. Vaikka sairaalakouluun ensin. Nyt uusi lääkäri, lääke ja moniammatillinen tuki mukaan. Taistele, että saatte apua. Sitten saat itsekin hengähtää. Lapsen etu ei ole, että äiti väsyy. Paljon voimia ja tsemppiä!

  • Apua sanoo:

    Tässä on lähdetty liikaa myötäilemään asioita lapsen oireillessa. Lapsi kouluun, toinen lääkitys, perhetyö sossusta avuksi, lapselle lähete lastenpsykiatrialle tai neurolle (riippuu mitä muuta epäillään nepsyn lisäksi). Ei kuulosta mitenkään järkevältä pitää lasta kotikoulussa ilman lääkitystä ja rajoittaa elämää pelkojen takia. Nyt herätys siellä! Noin vahvistetaan pelkoja ja autistista käytöstä. Ei ole lapsen etu ettei hän tee mitään epämukavaa.

  • Aakkosen äiti sanoo:

    Mielestäni lääke on ollut lapselle väärä. ADHD lääke jokaaiheuttaa raivokohtauksia vaihtoon. Kokeilkaa jotain muuta. Meillä kolmas kokeiltu lääke toimi. ADHD ei katoa, mutta iän myötä ainakin meillä muuttaa muotoaan. Lapsi kasvaa ja kehittyy. Lääkäriaika, kouluterkkarille tai koulupsykilogille aika. Jostain apuja lapsen oirehdintaan.

  • Lähellä sanoo:

    Tehkää perheestänne lasu. Ja niin monta et alkaa tapahtua. Katselin ystäväni taistelua saman asian kanssa päiväkodista kouluun ja aivan hirvittävää miten huonosti apua saa. Heillä oli vanhempien oma piiri jotka tekivät lasija toisistaan kun muten apua ei tullut.
    Voimia sinulle 👍

    • Miten on sanoo:

      Anteeks mut kysyn että miten lastensuojelu voi vaikuttaa lapsen kouluasioihin, kun eri taho. Olen kuullut nepsy valmentajista mutta olen kuullut myös ikäviä tarinoita, jossa lapsen etu ei ole toteutunut. Siis onko lastensuojelun kautta yleisesti apua saatavilla erityislapsille?

  • Rauta auttoi meille sanoo:

    Hei. Meillä lapsi oireili myös juuri noin ja lopulta tilanne oli se, että lapsi ei syönyt mitään, oksenteli, ei nukkunut, eikä poistunut kotoa. Todella pitkään yritettiin löytää toimiva apukeino, mutta ei löytynyt, kunnes terveydenhoitaja pyysi kokeilemaan rautakuuria, vaikka HB oli normaali ja kolmen viikon päästä poika alkoi syömään, kaivata kavereita ja pikkuhiljaa elämä alkoi tasaantumaan ja pelkokohtaukset ja ne raivaritkin hävisivät. Tästä on nyt kaksi vuotta aikaa ja olen niin kiitollinen terveydenhoitaja lle tästä neuvosta ❤ Tsemppiä teille ❤

  • Pikinokka sanoo:

    Auttaisiko lääkärin vaihto että lapsen asiat saataisiin kuntoon? Suomessa on oikeus valita terveysasemansa tai erikoissairaanhoidon yksikkö / lääkäri. https://stm.fi/hoitopaikan-valinta

    • Jasu sanoo:

      Itse näkisin myös, että lääke ei sovi ja mahdollisesti tarvitsette kotiin tukea ja apua jo mitä täällä tulikin. T kahden erityisen äiti