Muistatko vielä, kun omassa lapsuudessa kotona kävi vieraita kylässä?

Arkisinkin saatettiin lähteä kylään vanhempien sukulaisille tai kavereille.

Jotenkin se sitten jäi. Harva enää kyläilee, ainakaan ilman perusteellista ennakkosuunnittelua ja kuukausien sopimista. Miksi kyläily oikein jäi?

Vastaus on selvä.

1990-luvulla Suomeen tuli Ikea, ja suomalaiset alkoivat sisustaa. Sitä ennen sisustaminen oli harvojen harrastus, eikä iso osa taviksista pistänyt kodin ulkonäölle valtavan suurta painoarvoa.

Se oli pääasia, että oli siistiä. Ja siistiähän meillä oli, kun äiti pakotti kaikki kerran viikossa suursiivoamaan. Silti vieraiden tullessa kuului pahoitella, että anteeksi nyt tämä sotku…

Näyttääkö teillä tältä…

Mutta kalusteet, ne saivat olla vuosikausia samat. Puulajien ei tarvinnut sopia yhteen, eikä matonkaan välttämättä matchata verhoihin. Jouluverhot saatettiin vaihtaa, ja niissä hyppi naivistisia tonttuja ilman häpeän häivää.

Kirjahyllyyn lastattiin täysin pokkana 10-osainen tietosanakirjasarja siltä ovelta ovelle myyneeltä kauppiaalta, eriparikehyksissä olevia kuvia ihmisistä, joilla oli permanentti ja valtavat silmälasit, kokonainen pesue posliinikissoja ja tietenkin ne upeimmat matkamuistonuket!

Viherkasvit olivat niitä, jotka olivat onnistuneet kasvamaan varastetuista pistokkaista, ei ollut koristekivillä viimeisteltyjä suojaruukkuja ja trendikkäimpiä Instagram-ystävällisiä kasveja. Remontti oli tehty ehkä 70-luvulla, ja ruskean ja vihreän sävyt näyttivät ihan tarpeeksi freeseiltä vielä 90-luvun alkaessa.

Mutta sitten tuli se sisustusvimma, ja sen myötä ”hyvä maku”.

…tai tältä…

Nykyään, kun asuntoja välittävä yritys mainostaa sosiaalisessa mediassa viimeisen päälle stailattuja ja kalliisti sisustettuja koteja, ovat kommentit tällaisia:

Järkyttävää! Rahalla ei saa tyyliä!

Varjelkoon tuota kitschin määrää!

Kovin on kolkko ja tylsä tämäkin asunto.

Rapistuneen mörskän näkönen. Kolkko ja kuin kauhuleffasta.

HYI! Kodikkuuta ei ole lainkaan, liikaa lasia ja liikaa portaita!

Onnea myyntiin, sitä tarvitaan! On kuin kaatopaikka!

Nyt on sellasen ihmisen sisustus, joka ei osaa sisustaa. Makua joko on tai ei.

Todella kaukana elegantista…ei jatkoon tätä!

Onko tämä joku Keravan kirpputori myynnissä, huh huh!

…kenties tältä…

A-P-U-A!

Kyseessä ovat siis kodit, joita on ihan oikeasti sisustettu ja kuviin on vieläpä tuotu kukka-asetelmia ja hedelmävateja, ja kaikki epämääräinen roju on siivottu pois.

Toisin kuin voisi kuvitella, kuvissa ei ole mitään punaruskeita pyökkisiä ruokaryhmiä sini-vihreänkukertavilla pehmusteilla, vihreitä ja oransseja kaakeleita ja tummanruskeita kaappeja, ei näy valtavia mustaa lastulevyä ja lasia olevia hyllyköitä sun muuta, mitä yleisesti nykyään pidetään ”huonona makuna”.

wc-paperirulla lokerikossa

Kuvissa on mietittyjä ja viimeisteltyjä asuntoja. Joten tästä ei herää kuin yksi ajatus…

…onneksi ette ole meille nähneet!

viltti sohvalla

Kuka tällaisessa tilanteessa enää uskaltaa pyytää ketään kylään!!!

Eikö se nyt ole ihan tarpeeksi paha, että joutuu stressaamaan siitä, että haiseeko tuo meidän matto kun koira oksensi siihen just pari tuntia sitten, ja että ei kai keneltäkään tipu mitään kädestä ja vieri sohvan alle, siellä kun on niin hirveästi pölyä, ja siitä, että miksi miksi miksi en ole saanut pestyä ikkunoita ainakaan 1,5 vuoteen.

Ilmeisesti ei. Sen lisäksi pitää stressata siitä, että onko meillä huono maku ja liikaa portaita ja näyttääkö tämä asunto sisältä pikkukaupungin kirpputorilta?!

Että tavataan vaan jossain kahvilassa tai ravintolassa, jooko. Siellä voi olla pyökkikalusteet ja lasioviset kirjahyllyt ironisen trendikkäästi. Kotona ei ehkä mene läpi väite siitä, että tää on nyt sitä kuuminta hottia hei, näkyy sisustuslehdissä nämä samat kamat kahden vuoden päästä…

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 26 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

26 vastausta artikkeliin “”Todella kaukana elegantista”, ”rapistunut mörskä” – tästä syystä emme kehtaa pyytää ketään kylään!”

  • Kiitos sanoo:

    Ihana kirjoitus, kiitos! Inhoan omaa kotihäpeääni, josta en tunnu pääsevän eroon vaikka itse ihailen juuri sellaisia perheitä ja koteja joissa ei harrasteta sisustamista turhan takia vaan keskitytään nauttimaan kodista muulla tavoin.

  • Konna sanoo:

    Olen onnellinen omalaatuisesta kodistani enkä sitä häpeä. Mutta törkeitä on kyllä muut ihmiset, kun kysyy ”vieläkö asutte siinä mörskässä?”, ”kyllä teidän kannattaisi muuttaa uudempaan…”, ”miksi sinulla on kirjahylly? Oletko muumio?”, ”kyllä tähän kannattaisi ostaa valkoinen lipasto ja tähän laittaa sellainen ja tälläinen…” Kyllä, saatte sisustaa oman kotinne, mutta älkää tulko minun kotiani arvostelemaan ja sisustamaan. Pidän siitä tälläisena ja viihdyn oikein hyvin. Kaiken lisäksi tuo ”mörskä”- kommentoija asuu vanhemmassa talossa kuin me. Ja vuokralla.

  • Yh sanoo:

    Rakastan omaa kotiani. En osta yhtäkään esinettä, jos se ei miellytä MINUN silmää, jopa keittiön lastat ja kauhat on valittu sisustukseen sopivaksi. Tosin pakkomielteinen vimma valita kaikki asiat toisiinsa sopiviksi, johtunee siitä, että asuin narsistisen miehen ja äitinsä sisustamassa (valtaamassa) asunnossa monta vuotta. Kaikki on hankittu halvalla/ilmaiseksi, kallein huonekaluni maksoi 40€. Keittiössä on usein valtava tiskivuori, mutta ei haittaa, koska astiat on itse valittu. Olen käynyt monenlaisissa kodeissa kylässä ja parhaiten viihdyn aina, kun koti on asukkaiden näköinen, minulla ei ole tarvetta koskaan arvostella toisten kotia, usein kyllä kerron, jos pidän jostain asunnossa. Jos joku arvostelisi kotiani, ei olisi enään tervetullut, koen että kodin arvostelu on yhtä törkeää, kuin arvostelu suoraan persoonaa kohtaan. Kodin pitäisi olla paikka missä on turvallista olla, en päästä enään ilkeitä ihmisiä kotiini. Ystävät on tervetulleita, oli sotkua tai ri