Muistatko vielä, kun omassa lapsuudessa kotona kävi vieraita kylässä?

Arkisinkin saatettiin lähteä kylään vanhempien sukulaisille tai kavereille.

Jotenkin se sitten jäi. Harva enää kyläilee, ainakaan ilman perusteellista ennakkosuunnittelua ja kuukausien sopimista. Miksi kyläily oikein jäi?

Vastaus on selvä.

1990-luvulla Suomeen tuli Ikea, ja suomalaiset alkoivat sisustaa. Sitä ennen sisustaminen oli harvojen harrastus, eikä iso osa taviksista pistänyt kodin ulkonäölle valtavan suurta painoarvoa.

Se oli pääasia, että oli siistiä. Ja siistiähän meillä oli, kun äiti pakotti kaikki kerran viikossa suursiivoamaan. Silti vieraiden tullessa kuului pahoitella, että anteeksi nyt tämä sotku…

Näyttääkö teillä tältä…

Mutta kalusteet, ne saivat olla vuosikausia samat. Puulajien ei tarvinnut sopia yhteen, eikä matonkaan välttämättä matchata verhoihin. Jouluverhot saatettiin vaihtaa, ja niissä hyppi naivistisia tonttuja ilman häpeän häivää.

Kirjahyllyyn lastattiin täysin pokkana 10-osainen tietosanakirjasarja siltä ovelta ovelle myyneeltä kauppiaalta, eriparikehyksissä olevia kuvia ihmisistä, joilla oli permanentti ja valtavat silmälasit, kokonainen pesue posliinikissoja ja tietenkin ne upeimmat matkamuistonuket!

Viherkasvit olivat niitä, jotka olivat onnistuneet kasvamaan varastetuista pistokkaista, ei ollut koristekivillä viimeisteltyjä suojaruukkuja ja trendikkäimpiä Instagram-ystävällisiä kasveja. Remontti oli tehty ehkä 70-luvulla, ja ruskean ja vihreän sävyt näyttivät ihan tarpeeksi freeseiltä vielä 90-luvun alkaessa.

Mutta sitten tuli se sisustusvimma, ja sen myötä ”hyvä maku”.

…tai tältä…

Nykyään, kun asuntoja välittävä yritys mainostaa sosiaalisessa mediassa viimeisen päälle stailattuja ja kalliisti sisustettuja koteja, ovat kommentit tällaisia:

Järkyttävää! Rahalla ei saa tyyliä!

Varjelkoon tuota kitschin määrää!

Kovin on kolkko ja tylsä tämäkin asunto.

Rapistuneen mörskän näkönen. Kolkko ja kuin kauhuleffasta.

HYI! Kodikkuuta ei ole lainkaan, liikaa lasia ja liikaa portaita!

Onnea myyntiin, sitä tarvitaan! On kuin kaatopaikka!

Nyt on sellasen ihmisen sisustus, joka ei osaa sisustaa. Makua joko on tai ei.

Todella kaukana elegantista…ei jatkoon tätä!

Onko tämä joku Keravan kirpputori myynnissä, huh huh!

…kenties tältä…

A-P-U-A!

Kyseessä ovat siis kodit, joita on ihan oikeasti sisustettu ja kuviin on vieläpä tuotu kukka-asetelmia ja hedelmävateja, ja kaikki epämääräinen roju on siivottu pois.

Toisin kuin voisi kuvitella, kuvissa ei ole mitään punaruskeita pyökkisiä ruokaryhmiä sini-vihreänkukertavilla pehmusteilla, vihreitä ja oransseja kaakeleita ja tummanruskeita kaappeja, ei näy valtavia mustaa lastulevyä ja lasia olevia hyllyköitä sun muuta, mitä yleisesti nykyään pidetään ”huonona makuna”.

wc-paperirulla lokerikossa

Kuvissa on mietittyjä ja viimeisteltyjä asuntoja. Joten tästä ei herää kuin yksi ajatus…

…onneksi ette ole meille nähneet!

viltti sohvalla

Kuka tällaisessa tilanteessa enää uskaltaa pyytää ketään kylään!!!

Eikö se nyt ole ihan tarpeeksi paha, että joutuu stressaamaan siitä, että haiseeko tuo meidän matto kun koira oksensi siihen just pari tuntia sitten, ja että ei kai keneltäkään tipu mitään kädestä ja vieri sohvan alle, siellä kun on niin hirveästi pölyä, ja siitä, että miksi miksi miksi en ole saanut pestyä ikkunoita ainakaan 1,5 vuoteen.

Ilmeisesti ei. Sen lisäksi pitää stressata siitä, että onko meillä huono maku ja liikaa portaita ja näyttääkö tämä asunto sisältä pikkukaupungin kirpputorilta?!

Että tavataan vaan jossain kahvilassa tai ravintolassa, jooko. Siellä voi olla pyökkikalusteet ja lasioviset kirjahyllyt ironisen trendikkäästi. Kotona ei ehkä mene läpi väite siitä, että tää on nyt sitä kuuminta hottia hei, näkyy sisustuslehdissä nämä samat kamat kahden vuoden päästä…

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 45 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

45 vastausta artikkeliin “”Todella kaukana elegantista”, ”rapistunut mörskä” – tästä syystä emme kehtaa pyytää ketään kylään!”

  • Yks nipo sanoo:

    Totta joka sana!!!
    Mä oon just tommonen
    😂😠

  • Kotoilija sanoo:

    Pitäisi enemmän ajatella omilla aivoillaan ja elää siten, kuin itselle on paras ja olla välittämättä naistenlehtien sisustustrendeistä. Trendit ovat vain markkinointikikka, josta kauppiaat ottavat täyden hyödyn itselleen ja trendejä seuraava sisustaja jää nuolemaan näppejään tylsään, värittömään asuntoon, joka ei näytä kenenkään kodilta.
    .

  • Muumimamma sanoo:

    Niin totta ! En kehtaa pyytää ystäviä meille kun kotia ei ole kokonaan remontoitu. Asumme omakotitalossa joka on rakennettu 80 – luvulla , stailaus jäänyt tekemättä . Keittiö ja pesuhuone + sauna remonttia vailla mutta mistä rahat ? Kallista lystiä kun kummallakaan meistä ei ole vaki työpaikkaa.

  • Harmonista jo 50-luvulla sanoo:

    Väitän, että ihan samanlaista on ollut aina, lapsena siihen ei vaan kiinnitä huomiota. Ja tietysti ennen vanhaan ennen somea ei oikein päässytkään arvostelemaan ventovieraiden koteja. Törkeitä kommentteja esimerkkinä, siitä ei pääse mihinkään. Kertovat mielestäni kuitenkin enemmän ihmisten käytöksen kuin sisustustapojen muutoksesta. Itse saan iloa kauniista kodista, en sisusta muita varten. Siistinä kotia ei ehkä aina voi pitää, mutta jos hankkii maton voi samalla hankkia sellaisen, joka sopii verhoihin. Ja kyllä pistän merkille vieraillessani onko kodissa siistiä ja onko asukkaalla ”makua”. Missään nimessä en arvostele ääneen tai selän takanakaan, eikä nämä havainnot määritä silmissäni asukkaan arvoa ihmisenä.

  • Mimmi sanoo:

    Tuntuu siltä, että nää kodin sisustusohjelmat ynm , kaunein koti, mökkitalkoot jne. Ovat aiheuttaneet sen ettei kehtaa pyytää enää ketään kylään. Isolla rahalla tehtyjä koteja, taloja, mökkejä, mihin tavallisella kuolevaisella ei ole varaa, edes päiväunissa. Siinä sitten arvostellaan asuntoa ja asukkaiden makua. Kyllä siitä tulee sellainen maku, ettei voi ketään pyytää kylään, kun suurin osa huonekaluista on kotoisin kirpparilta/vaihtoringistä tai lapsuudenkodista, kun en kulje pölyrätti kädessä päivästä toiseen ja elämä näkyy lehtiä ,keskeneräinen käsityö ja ompelukone pöydällä, nuotit sekaisin pianon päällä jne. Mutta minä asun ja viihdyn täällä . Kun menen kylään menen tapaamaan ystäviä en arvostelemaan heidän kotia. Tärkeintä on❤️ ilmapiiri.

  • Katjuska_81 sanoo:

    Meillä on sotkuista, ja vuosien valittelun jälkeen tajusin etteivät vieraat meillä asu vaan me. Meille riittää puhtaat vaatteet ja perussiisti ympäristö. Sisustus on sekoitus elettyjä vuosia eikä se ketään haittaa, tai jos haittaa niin voi jättää tulematta kyläänkin. Jos on lapsia tai lemmikeitä, tai ehkä molempia, ei vaan normaali työssä käyvä ihminen ehdi kaikkea kiillottaan. Näillä mennään.

  • Äiti 62v sanoo:

    Koti on asumista eikä näyttelyä varten. Siivoamista en ole koskaan rakastanut, peruskunnossa vain pitänyt, eläimet juosseet marsusta koiraan ympäriinsä. Lapset niin terveitä olleet, ja vieläkin nyt aikuisena. Tosin molempien vanhempien perintökamat vähän stressaa, mutta ehkä niistäkin vielä eroon päästään. Meillä voi elää jokainen vapaasti, eikä tartte pingottaa ja näyttää muille omaa arvoonsa. Tietenkin jokainen ihminen on erilainen. Toiset pitävät valkoisesta steriilistä, jotkut boheemista tai romanttisesta ym. Jokainen tavallaan. Pääasia että viihtyy. Mutta jos kokoajan pitää sisustaa trendien mukaan, niin sitä minä ihmettelen, trendihän on jonkun muun keksimä, eli silloin sisustaa jonkun muun maun mukaan….vai.

  • Nimetön sanoo:

    Tuntuu niin tutulta ja kivaa huomata ettei ole yksin huono äiti tv sinikka

  • Sariloviisa sanoo:

    Minulla kävi sisko kylässä.Siivosin tavaroita silmänlumeeksi. Nyt sitten etsin niitä tavaroita. Mihinhän mahdoin niitä piilotella?

  • Ihassama sanoo:

    Ei tuo kotihäpeä mikään ihan uusi asia ole. Tunsin joskus yli 90-vuotiaan naisen, joka näki vanhainkodissakin vielä painajaisia siitä, että joku änkesi kylään, kun kotona oli sotkuista. (Sama daami kyseli, miltä takapuoli näyttää uusissa housuissa.) Jotenkin ruuhkavuotisten trauma minusta yleensä. Joskus nuorena äitinä vaivasi, kun lapset oli pieniä. Nyt olen joko paatunut, tai sitten koti on teineistä huolimatta aavistuksen siistimpi. Ikuinen remontti menossa ja monta projektia levällään, näissä asioissa taidan olla enemmän äijä kuin kodin hengetär. Yhden esiäidin sanoin, sekasta saa olla, mutta ei likasta. Maun tunnustan itse huonoksi, jäävään aina itseni kaikista mikä sopii minkäkin kanssa -keskusteluista.

  • Jen. sanoo:

    Jos murehdit sitä että vieraat arvostelee sotkua tai sisustusta, niin menetkö itse kylään ja takerrut noihin asioihin jonkun muun kodissa? Vai mistä se huoli kumpuaa niin kovasti ettei kehtaa vieraita kotiinsa pyytää? Kukin tyylillään tietysti mutta niitä ihmisiä sinne kai mennään kattomaan. ei pyykkivuoria tai epätrendikkäitä tapetteja. Tosin tyyliini kuuluu kyllä kehua jos näen jotain kaunista tai käytännöllistä. Ja tuntuu se itsestäkin hyvälle jos joku jotain kehaisee omassa kodissani. Joka on muuten keskellä remonttia ja sisustukseen tällä hetkellä kuuluu vasarat ja akkuporakoneet sun muut härpäkkeet😂

    • Kotoilija sanoo:

      Just niin, ystäviä käyn katsomassa. Se on pääasia. ”Koteja” voi katsella lehdistä. Talo elää tavallaan, vieraat kulkee ajallaan 🤗

  • Äiti 74 sanoo:

    Anteeksi mitä 😂. Kaikesta ihmiset ottaa paineita. Jos joku ei halua tulla meille, koska meillä ei ole, kun sisustus lehden sivuilta, niin ei oo ansainnut titteliä ystävä. Onneksi ei tollasia ystäviä olekkaan. Ystävä ei välitä , vaikka kämppä olis kun pommin jäljiltä, ystävä YMMÄRTÄÄ, eikä tuomitse.
    Toinen juttu, kun ihmiset on ostamassa asuntoa, niin MITÄ IHMEEN VÄLIÄ SILLÄ SISUSTUKSELLA ON?? Ei ne huonekalut ja rojut asuntoon jää. Jos joku jättää sen takia asunnon ostamatta, että huonekalu valinta ei miellytä ja hedelmät on väärässä paikassa, niin ei oo kaikki muumit laaksossa. Ei voi muuta, kun ihmetellä tätä nykyajan menoa ja sitä mikä ihmisiä vaivaa. Kyllä täytyy olla pipo aika kireällä ja oma elämä vaikeaa 🙈

    • Välittävä sanoo:

      Samaa mieltä olen.
      Olisikohan tuo täydellisyyden tavoittelu omaa epävarmuutta ja huonoa itseluottamusta??

  • Sis sanoo:

    Mun luokse harvoin kukaan tulee, kun mulla on 70-kiloinen, kuolaava koira ja asunto sen näköinen. Lisäksi olen huono siivoaja, joten kämppä ei ole koskaan paraatikunnossa. Yleensä muut häpeää mun puolesta. Mä viihdyn täällä.

  • Kiitos sanoo:

    Ihana kirjoitus, kiitos! Inhoan omaa kotihäpeääni, josta en tunnu pääsevän eroon vaikka itse ihailen juuri sellaisia perheitä ja koteja joissa ei harrasteta sisustamista turhan takia vaan keskitytään nauttimaan kodista muulla tavoin.

  • Konna sanoo:

    Olen onnellinen omalaatuisesta kodistani enkä sitä häpeä. Mutta törkeitä on kyllä muut ihmiset, kun kysyy ”vieläkö asutte siinä mörskässä?”, ”kyllä teidän kannattaisi muuttaa uudempaan…”, ”miksi sinulla on kirjahylly? Oletko muumio?”, ”kyllä tähän kannattaisi ostaa valkoinen lipasto ja tähän laittaa sellainen ja tälläinen…” Kyllä, saatte sisustaa oman kotinne, mutta älkää tulko minun kotiani arvostelemaan ja sisustamaan. Pidän siitä tälläisena ja viihdyn oikein hyvin. Kaiken lisäksi tuo ”mörskä”- kommentoija asuu vanhemmassa talossa kuin me. Ja vuokralla.

  • Yh sanoo:

    Rakastan omaa kotiani. En osta yhtäkään esinettä, jos se ei miellytä MINUN silmää, jopa keittiön lastat ja kauhat on valittu sisustukseen sopivaksi. Tosin pakkomielteinen vimma valita kaikki asiat toisiinsa sopiviksi, johtunee siitä, että asuin narsistisen miehen ja äitinsä sisustamassa (valtaamassa) asunnossa monta vuotta. Kaikki on hankittu halvalla/ilmaiseksi, kallein huonekaluni maksoi 40€. Keittiössä on usein valtava tiskivuori, mutta ei haittaa, koska astiat on itse valittu. Olen käynyt monenlaisissa kodeissa kylässä ja parhaiten viihdyn aina, kun koti on asukkaiden näköinen, minulla ei ole tarvetta koskaan arvostella toisten kotia, usein kyllä kerron, jos pidän jostain asunnossa. Jos joku arvostelisi kotiani, ei olisi enään tervetullut, koen että kodin arvostelu on yhtä törkeää, kuin arvostelu suoraan persoonaa kohtaan. Kodin pitäisi olla paikka missä on turvallista olla, en päästä enään ilkeitä ihmisiä kotiini. Ystävät on tervetulleita, oli sotkua tai ri

    • Äiti 74 sanoo:

      Ihan totta, jokainen tekee kodistaan itselleen sopivan ❤️. Jotkut tykkää askeettisuudesta ja toiset siitä, että kodissa on ”lämpöä”. Kyllä kyläilyreissu pitää kestää, vaikka tyyli olis ihan erilainen, kun itsellä. Kotini on linnani ja kenenkään kotia ei oo oikeutta arvostella. Silloin arvostelee suoraan sen ihmisen makua. Törkeää.