Muistatko vielä, kun omassa lapsuudessa kotona kävi vieraita kylässä?

Arkisinkin saatettiin lähteä kylään vanhempien sukulaisille tai kavereille.

Jotenkin se sitten jäi. Harva enää kyläilee, ainakaan ilman perusteellista ennakkosuunnittelua ja kuukausien sopimista. Miksi kyläily oikein jäi?

Vastaus on selvä.

1990-luvulla Suomeen tuli Ikea, ja suomalaiset alkoivat sisustaa. Sitä ennen sisustaminen oli harvojen harrastus, eikä iso osa taviksista pistänyt kodin ulkonäölle valtavan suurta painoarvoa.

Se oli pääasia, että oli siistiä. Ja siistiähän meillä oli, kun äiti pakotti kaikki kerran viikossa suursiivoamaan. Silti vieraiden tullessa kuului pahoitella, että anteeksi nyt tämä sotku…

Näyttääkö teillä tältä…

Mutta kalusteet, ne saivat olla vuosikausia samat. Puulajien ei tarvinnut sopia yhteen, eikä matonkaan välttämättä matchata verhoihin. Jouluverhot saatettiin vaihtaa, ja niissä hyppi naivistisia tonttuja ilman häpeän häivää.

Kirjahyllyyn lastattiin täysin pokkana 10-osainen tietosanakirjasarja siltä ovelta ovelle myyneeltä kauppiaalta, eriparikehyksissä olevia kuvia ihmisistä, joilla oli permanentti ja valtavat silmälasit, kokonainen pesue posliinikissoja ja tietenkin ne upeimmat matkamuistonuket!

Viherkasvit olivat niitä, jotka olivat onnistuneet kasvamaan varastetuista pistokkaista, ei ollut koristekivillä viimeisteltyjä suojaruukkuja ja trendikkäimpiä Instagram-ystävällisiä kasveja. Remontti oli tehty ehkä 70-luvulla, ja ruskean ja vihreän sävyt näyttivät ihan tarpeeksi freeseiltä vielä 90-luvun alkaessa.

Mutta sitten tuli se sisustusvimma, ja sen myötä ”hyvä maku”.

…tai tältä…

Nykyään, kun asuntoja välittävä yritys mainostaa sosiaalisessa mediassa viimeisen päälle stailattuja ja kalliisti sisustettuja koteja, ovat kommentit tällaisia:

Järkyttävää! Rahalla ei saa tyyliä!

Varjelkoon tuota kitschin määrää!

Kovin on kolkko ja tylsä tämäkin asunto.

Rapistuneen mörskän näkönen. Kolkko ja kuin kauhuleffasta.

HYI! Kodikkuuta ei ole lainkaan, liikaa lasia ja liikaa portaita!

Onnea myyntiin, sitä tarvitaan! On kuin kaatopaikka!

Nyt on sellasen ihmisen sisustus, joka ei osaa sisustaa. Makua joko on tai ei.

Todella kaukana elegantista…ei jatkoon tätä!

Onko tämä joku Keravan kirpputori myynnissä, huh huh!

…kenties tältä…

A-P-U-A!

Kyseessä ovat siis kodit, joita on ihan oikeasti sisustettu ja kuviin on vieläpä tuotu kukka-asetelmia ja hedelmävateja, ja kaikki epämääräinen roju on siivottu pois.

Toisin kuin voisi kuvitella, kuvissa ei ole mitään punaruskeita pyökkisiä ruokaryhmiä sini-vihreänkukertavilla pehmusteilla, vihreitä ja oransseja kaakeleita ja tummanruskeita kaappeja, ei näy valtavia mustaa lastulevyä ja lasia olevia hyllyköitä sun muuta, mitä yleisesti nykyään pidetään ”huonona makuna”.

wc-paperirulla lokerikossa

Kuvissa on mietittyjä ja viimeisteltyjä asuntoja. Joten tästä ei herää kuin yksi ajatus…

…onneksi ette ole meille nähneet!

viltti sohvalla

Kuka tällaisessa tilanteessa enää uskaltaa pyytää ketään kylään!!!

Eikö se nyt ole ihan tarpeeksi paha, että joutuu stressaamaan siitä, että haiseeko tuo meidän matto kun koira oksensi siihen just pari tuntia sitten, ja että ei kai keneltäkään tipu mitään kädestä ja vieri sohvan alle, siellä kun on niin hirveästi pölyä, ja siitä, että miksi miksi miksi en ole saanut pestyä ikkunoita ainakaan 1,5 vuoteen.

Ilmeisesti ei. Sen lisäksi pitää stressata siitä, että onko meillä huono maku ja liikaa portaita ja näyttääkö tämä asunto sisältä pikkukaupungin kirpputorilta?!

Että tavataan vaan jossain kahvilassa tai ravintolassa, jooko. Siellä voi olla pyökkikalusteet ja lasioviset kirjahyllyt ironisen trendikkäästi. Kotona ei ehkä mene läpi väite siitä, että tää on nyt sitä kuuminta hottia hei, näkyy sisustuslehdissä nämä samat kamat kahden vuoden päästä…

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä. HUOM! Juttujen kommentit lähetät alempaa kohdasta KOMMENTOI.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

20 vastausta artikkeliin “”Todella kaukana elegantista”, ”rapistunut mörskä” – tästä syystä emme kehtaa pyytää ketään kylään!”

  • Satu sanoo:

    Ikkunat pesty viime keväänä!! Siivousfirman toimesta kun vakuutus korvasi. No. Kesä tuli ja mäkäräiset. Poika innostui liiskaamaan niitä verellä pullistuneita yksilöitä ikkunaan. Siinä ne vieläkin koristaa ikkunoita. Kesällä vielä hävetti, nyt ei enää jaksa. Vessa ja näkyvimmät pölyt kun siivoaa silloin tällöin imuroinnin ohessa niin koti on miusta oikein kiva, vieraat saa tulla.

    Uuden tutun pyysin kylään ja pahoittelin ovella sotkua. Hänellä oli ihana asenne että ei hän kuule toisen sotkuja ihmettele, ei hänkään vietä jokaista vapaata hetkeä siivoten kotona. Itse tarviin hengähdystauon päikkäriaikaan, kotitöitä voi tehdä sitten sen mitä ehtii kun lapset on hereillä.

  • Boheemi mummi sanoo:

    Mun koti on kullan kallis. Harrastan erillaisten käsitöiden tekoa ja se näkyy. Toisaalta olen sisustanut mukavuus edellä ja viihdyn kovasti. Vieraat välillä äimistelee tavaran määrää. Mut sehän on mun ongelma.

  • Karo sanoo:

    Ai herra jumala miten osuvasti kirjoitettu, kiitos hymystä!!

  • Ihanakoti sanoo:

    Hauska juttu!

    Mulla on kaunis koti ja tykkään sisustaa. Kerään vanhoja esineitä , teen asetelmia ja poltan kynttilöitä lyhdyissä ja vanhoissa lasiastioissa. Saan usein palautetta että meillä on kaunista ja ihana koti…niin minustakin.
    Eilen järjestin vähän yllättäen kahvikutsut sukulaisille. Tein aamulla ison pullataikinan ja paistoin osan munkeiksi, osan korvapuusteiksi. Koska yksi keliaakikko oli kutsuttu, pyöräytin vielä hänelle sopivan omenapiirakan. Lakaisin lattian ja pyyhin vähän pölyjä…niin ja sytytin niitä kynttilöitä. Ajattelin että en stressaa vaikka imuroinnista olikin jo muutama päivä.
    Vieraat tulivat ja appiukkoni tokaisi siinä suu täynnä pullaa että lähteekö meidän koirasta noin paljon karvaa?!
    Tätini tokaisee myöhemmin että meidän koti on niinkuin sisustuslehdestä- ei luonnollista tai kodikasta ollenkaan!
    Kolmas päivittelee miten on niin paljon meillä tavaraa??? Pölyä keräävät!
    Vieraat lähtivät. Koti hiljenee. Ihana viisto auringonvalo valaisee tilat ja kynttilät jaksavat vielä palaa.
    On ihana tunnelma. Meidän koti.
    Ihan sama mitä muut miettii…koirasta irtoaa nöhtää lattialle.

  • Sapsukka sanoo:

    Talo asuu tavallaan, vieraat saapuu ajallaan.

  • Kotoisa sanoo:

    Voisiko joku kertoa noille sisustusbloggaajille, että he aiheuttavat toisille ahdistusta ja jopa vähentävät ihmisten sosiaalista kanssakäymistä, kun ei enää kehtaa pyytää kylään? Vie todella paljon aikaa ja usein myös rahaa laittaa koti nykystandardien mukaiseksi ja vielä pitää se siistinä. Minusta tämä on tosi harmillinen kehityssuunta.

  • Mepa sanoo:

    En ole koskaan niin sanotusti sisustanut, nuorempana huonekalut sai nopeastikin uuden paikan tai vaihdeltiin lastenhuoneita. Olen ostanut lähes kaikki käytettynä tai saanut ilmaiseksi. Viihdyn, tosin nytkin päivällä mietin olkkarin verhojen vaihtoa. Tykkään kyllä katsella näitä kauniisti sisustettuja koteja.

  • Marsu sanoo:

    mä kyläilen yhä ja meille saa tulla kylään ihan koska haluua jos haluaa kahvileipää niin kannattaa tuoda se mukanaan ja mun huusholli on varustettu 100 varmasti tyylittömästi ja 3 kissaa ja koira pitävät huolen et on sotkuista mut kodikkuus on mulle tärkeää ja ystävät

  • SariTiinaMinna sanoo:

    Ne 70-luvun puunväriset pinnat ja kukkakuviot olivat nimenomaan trendi silloin, ja viimeisen päälle tarkasti mietitty kokonaisuus. Huonekasveja ei juuri myyty edes missään, oli täysin normijuttu vaihdella pistokkaita ystävien ja sukulaisten kanssa.

  • Casa Kasa sanoo:

    Minusta on ihana nähdä ihmisten erilaisia koteja, erilaisia makuja, se on oikeasti kiehtovaa! Toisella on ihailtavan selkeää ja vaaleaa, toisella on upeita kasoja ja tavaranpaljoutta jota tutkia. Mutta oikeasti on vaikea viihtyä kodissa, jossa on likaista. Pölyä niin että aivastuttaa, pinnat ja tavarat ovat tahmaisia ja kodissa haisee pahalle. Omassa sotkussa viihtyy ihan toisella tavalla kuin toisen liassa. On kohteliasta hieman siistiä, jos tulee vieraita, mutta kliinistä harva kaipaa.

    Ehkä nykyään ihmiset voivat henkisesti niin pahoin, että toinen siivoaa kotia pitääkseen päänsä kasassa ja toinen taas kärsii kaikenlaisista vaatimuksista, joten kodin sekavuus kertookin henkisestä voinnista.

    Mielestäni kotiin ei pitäisi siirtää tärkeitä tunnetiloja ja sitä kautta koittaa hoivata itseään, vaan huolehtia ensisijaisesti henkisestä voinnista. Tavaraa ei tarvitse pelätä, mutta ei siihen tarvitse ripustautuakaan.

    • Tiiti sanoo:

      Tää on mun mielestä hyvin sanottu. Kodit on erilaisia, elämäntilanteet myös. Ei kaiken tarvitse olla täydellistä, perus puhtaus riittää ja paikka mihin istahtaa juttelemaan. Meillä käy paljon vieraita meidän rytöläjässä. Keitän niille kahvia ja hyvin viihtyvät vaikka siistiä ja sisustettua meillä ei ole. Sisustan sitten liikkeessä, jonka omistan. 🤷🏼‍♀️

  • Jaakkka sanoo:

    Minä elän jatkuvan remontin keskellä. Vanha talo ja aina jotakin meneillään. Meille saa vieraat tulla. Kummasti viihtyvät kun on tällaista. Ehkä tulee parempi fiilis. 😂 Imuroidaan ja siivotaan mutta vuorotyöläisen elo on tällaista. Enemmän saisi tulla kylään mutta ei nykyisin ehditä. Harmi.

  • Janus sanoo:

    Asun kahdessa osoitteessa. Toinen on mieheni ja minun yhteinen, jossa on aina siistiä, valkoista ja ei ole koskaan ylimääräisiä tavaroita esillä. Siellä on todella helppo siivota ja se on sen paras puoli.

    Toinen osoitteeni on vain minun, ja se on toista maata. Siellä on itämaista ja aasialaista tunnelmaa, valtavat kirjahyllyt täynnä kirjoja, taidetta seinillä ja ylipäätään tavaroiden ja tekstiilien runsautta. Se edustaa tyyliä, joka on joistakin aivan ihana, jännittävä ja mielenkiintoinen, mutta se ei missään nimessä ole myyvä: joidenkin mielestä se on varmasti ihan kamala, liian tummasävyinen ja museomainen. Esim. mieheni ei viihdy siellä.

    Pidän molemmista kodeistani! Ja käyn mielelläni kylässä erilaisissa kodeissa. 🙂

  • Vierailija007 sanoo:

    Kun sistusvimman jälkeen tuli nyt tämä vastaisku siitä, että kyllä ihmisessä on jotain vikaa jos kämppä ei näytä siltä, että käydään töissä ja on kymmenen lasta ja kuusi koiraa, niin mitäpä jos vaan annettaisiin kaikkien kukkien kukkia. Oma koti ei ole pelkkää kliinistä valkeaa mutta ihan oman viihtyisyyden vuoksi aina on niin siisti että kylään voi tulla. Ja kyllä käyn töissä ja toisella paikkakunnalla ja harrastuksiin menee monta tuntia, mutta kun opettelee laittamaan pois saman tien, ei tarvi käyttää tunteja itse siivoamiseen. Ja ihan saman tason pystyin myös pitämään viiden hengen taloudessa. Itseä asumisen jälki ei niin viehätä, kuten ei kliinisyyskään, mutta kyllä kylästäkin on kiva lähteä niin, ettei tarvi kotona ensimmäiseksi pistää vaatteita pesuun.

  • Vuoroin vieraissa sanoo:

    Sanoin kerran miehelleni, ettemme voi kutsua kotiimme vieraita, kun on sitä ja tätä ja tota….. Hän sanoi, että sittenpä vierailu onnistuu, kun lähtevät tyytyväisinä siistiin ja stailattuun kotiinsa.

  • Siisti sanoo:

    Anteeksi mutta minä pidän siisteydestä, siitä että tavaraa on vähän ja huonekalut sopii toisiinsa. Saa tulla kyläänkin koska vaan, ei tarvitse pyydellä sotkuja anteeksi. Viihdyn siisteydessä.

    • Mummo sanoo:

      Minäkin pidän siisteydestä mutta ei vaan ainavuorokauden tunnit meinaa riittää ja ne lapset on niin vähän aikaa pieniä.

  • Kic sanoo:

    Ihanaa että meitä on muitakin! 😨🤔😂😂😂

  • Mummu sanoo:

    Meillä on sotkua,tiskiä,pyykkejä,taitaa olla villakoirakennelkin sohvan ja sänkyjen alla.Ei ole kukkia kun kissat söi ne.Ikkunoissa on nenän jälkiä,muruja lattialla ja eteinen lievässä kaaoksessa.Siltikään mä en aio stressata,siivoon kun kerkiän.Terveisiä vieraille,jos tulette kyläileen niin toivon että tulette katsomaan meitä ettekä meidän sotkua,muuten voitte ottaa siivousvälineet mukaan.MEILLÄ ON PALJON LAPSIA(lastenlapsia),,.me käymme myös töissä.

    • Huoleton sanoo:

      Mulla on tosi askeettista, en sisusta kun ei ole kiinnostusta 😊 en ole sisustaja. Siistiä kyllä, sen hoitaa robotti-imuri, en selviäis ilman apuriani…. 4lasta ja kissa ja koira eli karvaa, likaa ja sotkua. Sohvan ostin sanoin: ”halvin mahdollinen, koska siihen pissataan, oksennetaan ja kaadetaan kaikkea mahdollista” meillä käy usein vieraita, enkä osaa hävetä 😂 tää on mun koti ja olen tyytyväinen, vaikkei mikään mätsää eikä sisustukseen oo laitettu yhtään ajatusta, enkä omista yhtään mattoa…. ei koti määrittele mitään mun elämässä, pääasia että koti toimii ja kaikilla on hyvä olla.