Pitäisikö kyläilykultuuri elvyttää ja palata spontaaneihin vierailuihin vaikka arki-iltaisin? Ei missään tapauksessa, väittää nimimerkki Rauhaa kiitos!:

”Nykyisin valitetaan siitä, että spontaani kyläilykulttuuri on kadonnut. Että kukaan ei tuosta vain rimpauta ovikelloa ja piipahda kylään. No onneksi ei!

Jos ovikello soi yllättäen, sitä ihan pelästyy. TV-lupatarkastajia ei enää ole, ja kiertävätkö uskonnon kaupittelijat hekään kovin aktiivisesti enää? Voiko ovella olla yllätyskyläilijä? Nyt lapset hiljaa! Äiti hiipii kurkkimaan ovisilmästä, että mitä ihmettä. Ehkä naapurin lapsi tarvitsee apua oven avaamisessa tai jotain, kunhan vaan siellä ei olisi kukaan tunkemassa meille kylään!

Yllätysvierailut tuntuvat kamalilta siksi, että niihin ei ole voinut valmistautua. Ei enää nykyään voi päästää ketään kotiin spontaanisti. Pitää siivota keittiö ja järjestellä paperikasat ja tunkea pyykit johonkin ja asetella sisustustyynyt uusiksi, ettei joudu häpeämään sitä että on sottainen ja organisointikyvytön ja sisustusmaultaan puutteellinen. Pitäisi olla jotain sellaista 50-lukulaiselta kalskahtavaa kuin ”vierasvara”, mikä kaiketi on keksejä kaapissa, mutta ei kaapissa voi pitää keksejä kun ne syö sieltä heti kuitenkin.

Itsekin pitäisi olla iskussa ja seurusteluvalmiudessa. Ei ainakaan pelkässä collarissa ja pikkuhousuissa ja villasukissa, hiukset harottaen joka suuntaan. Sen sijaan että rötvää sohvalla tuijottamassa telkkaria tai roikkuu somessa, pitäisi keittää teetä ja asetella keksejä vadille ja jaksaa puhua jotain fiksuja.

Kavereita on kiva tavata, ja sukulaisiakin joskus, mutta elämä vaan on hektisempää kuin ennen. Hyvä että työpäivän jälkeen jaksaa enää edes perhettä, saati sitten muita ihmisiä! Sitä paitsi tapaamiset muualla kuin jonkun kotona ovat kaikille helpompia. Ei tule turhaa painetta puunata ja kokata.

Ehei, pysykää poissa meiltä vaan jatkossakin yllätysvieraat! Tavataan ihan sovitusti jooko, tai jutellaan siellä somessa iltasella. Kummankaan ei tarvitse pukea siistejä vaatteita tai huolehtia siitä, onko koti kunnossa.”

Nimim. Rauhaa kiitos!

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 28 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

28 vastausta artikkeliin “Älkää tulko meille!”

  • Just nyt ei kiinnostais sanoo:

    Koulut alkoivat ja sitä myötä iltapäivästressi läksyistä ja lapsen rauhoittamisesta koulupäivän jälkeen. Ei se onnistu, jos koko ajan joku naapurin lapsi ovella pyytämässä ulos heti koulusta tultua ja saisiko tulla sisään kesken läksyjen ja ruoka-aikojen, kun joka kodissa on ne omat ajat. Menkää lapset omaan kotiinne ja antakaa kavereille myös iltapäivärauha. Katsokaa myöhemmin illalla ketkä ovat pihalla seuran kerjuulla. Ei tarvii tulla erikseen ovelle kysymään ja provoamaan riitaa vanhempien kanssa. Saisiko ihan vaan tapella rauhassa omassa kodissa ilman lisäyleisöä, että tehdäänkö ne läksyt vartissa vai kahdessa tunnissa? Pitääkö tapella seuraava puoli tuntia siitäkin, että ulos ei mennä just nyt ja tänne ei tule yhtään kukaan? Ja sitten sitä mölyämistä jatketaan ikkunoista pihalle ja pihoilta sisään ”hei tuuuks sä ulooos” ”määmää äiti mä haluun ulos” ”ensin läksyt, ruoka… ja parempi mieli”? ”Eiku mä meen… kyllä meen…” Tympii yltiösosiaaliset lapset, joille ei riitä 8-13 koulua, sen jälkeen ip-kerhoa tai läksyjä vääntää ja vielä iltakin juosta pitkin pihoja kavereiden perässä häiritsemässä naapureiden kotirauhaa. Ei kunnioiteta läksyjen tekemistä, rauhoittumista, ruoka-aikoja tai sitä että seurustellaan myös perheen kanssa ihmisten aikaan eikä vasta illalla nukkumaan mennessä aloiteta vimmattua tappelua vielä iltakympiltä… oikeesti antakaa olla rauhassa arki-iltapäivät ja illat! Voi olla, että joku päivä en viitsi kaunistella naapureiden lapsillekaan vaan sanon suoraan että häipykää. Ja oikeesti, menkää omaan kotiin syömään, ei tarvii meille tulla aina kerjäämään, vaikka olen antelias, jos on jotain antaa. Kaveriseura arkena ei läheskään aina paranna käytöstapoja.

  • TT sanoo:

    Mielestäni olisi kivaa jos joku yllätäen tulisi pimpottamaan ovikelloa ja kysymään mitä kuuluu. Ei sen tarvitse tarkoittaa että pitää olla tarjottavaa ja tulija on ajatellut tulevansa pidemmäksi aikaa kylään. Voi vaan tulla moikkaamaan ja piristämään tuttavan/ystävän päivää. Ehkä tulija olisi leiponut ja haluaa ilahduttaa lämpimäisillä tai muuten vaan tulla ohikulkeissaan piipahtamaan.

  • Rauhaa kiitos sanoo:

    Juurikin näin.
    EI yllätysvieraille. Töissä täytyy jaksaa olla sosiaalinen ja energinen.
    Kotona haluan olla rauhassa.

  • Intro sanoo:

    Joo, yllätysvieraat ei kiitos!

    Olen introvertti joka joutuu olemaan supersosiaalinen työssään. Todellakin tarvitsen oman kodin ja oman perheen rauhaa jaksaakseni. Ystävien seurasta pidän, mutta etukäteen sovitusti.

  • YaSmin^ sanoo:

    Kyllä hyvät ystävät ovat tervetulleita kaffelle vaikka olisikin kotona pierikset jalassa ☺️

  • Minttu sanoo:

    Yllätysvieraat ei haittaa! Mun ei tarvitse kiillotella mitään kuvaa perheestä, jos meillä on sotkusta kun joku tulee ni sit on. Jos joku ihmettelee et on likasta ni totean vaa et siivouspäivä on huomenna. Vaikka ei kukaa kyl ole koskaa sanaakaa sanonu siivosta koska mun tuttavilla on käytöstavat. Vierasvaraa ei ole ja ei kukaa mitää odota ku tulee ilmottamatta, kahvit keitän. Mä voin ottaa vieraat vastaa just sen näkösenä ku oon, oskus on hiukset tuhannen solmus päiväunie jäljilt ja joskus on ollu aamutakki niskas. Toisaalta asiat oli erilailla enne, sillon ku kuvittelin et mun pitää antaa parempi kuva itestä ja aina pitää olla täydellinen. Sen jälkeen ko opin hyväksyy itteni ja opin tajuaan et kaikilla on välil sotkusta ja kukaa ei ole kellonympäri täydellinen ni asiat helpottu ja yllätysvieraistaki tuli tervetulleita 🙂

  • Höttönen sanoo:

    Appiukko harrasti yllärivierailuja ja voi kuinka raivostuttavaa se oli, etenkin kun lähes aina hän rupesi keräilemään lasten sotkuja. Mutta valitettavasti hän kuoli yllättäin ja nyt jopa rasittavia yllätysvierailuja on ikävä. Sen vuoksi ei ehkä yllätysvierailut haittaa, mutta yleensä kyllä kyläilijät varoittaa etukäteen tulostaan.

    • Teukka sanoo:

      Tähän sivuhuomautuksen – Olen itse lapseton, ja lapsiperheissä vieraillessani olen saattanut siivoilla tai patistaa lapsia siivoamaan leikkejään (varsinkin jos ovat tulleet minulle esittelemään leikkejään, joka osasyynä sotkuun), mutta vain ja ainoastaan auttaakseni!! Pidän itsestäänselvänä että lapsarkeen kuuluu sotkua, kun reippaat lapsukaiset roudaavat lelujaan sinne ja tänne 😀 Yritän omalta osaltani helpottaa sen yhden illan osalta vanhempien työtaakkaa, ai kauhea jos joku näistä vanhemmista on luullut minun ryttyilevän heille tämän vuoksi!! :O

      • Arjessa yksin keskellä elämää sanoo:

        Oi ihanaa, jos meillekin tulisi yllätysvieras leikkimään, kokoilemaan sivussa leluja ja ihan vain teelle! En todella ottaisi pahana, on ihan eri asia jeesailla kuin paheksuvasti mulkoilla kädet puuskassa sotkua… Kun omat ystävät jäivät kauas, iso toiveeni olisi, että näistä muista yhtä lailla arkea pyörittävistä äideistä vain tulisi piipahtamaan ja jäisi kahville. Tai eilisen makkarakeiton jämille. Meillä kaikilla vain on arjessamme liian kiire, että edes tulisi mentyä, jäätyä tai tohdittua kysyä, tuutko kylään. ..

  • väsyn sanoo:

    Henkisesti raskaita ihmisiä en jaksa yllätysvieraina varsinkaan. Ne vois kertakaikkiaan pysyä kotonaan.

    Taitaa olla ihan vaan muutama ihminen kenen yllätysvierailu ei haittais ollenkaan. Yleisesti en pidä, mutta olenkin introvertti, joka väsyy sosiaalisista kohtaamisista ja kaipaa kotonaan rauhaa.

  • Pikkumyy sanoo:

    Voi kun kävisikin useammin yllätysvieraita! Itse vuorotyöläisenä olen niin huono liikkumaan.

  • Ihmettelijä sanoo:

    Asutaan maalla ja todellakin ihmiset poikkeaa jatkuvasti tässä meillä jotakin asiaa toimittamassa, kahvilla tai lasten kavereita hakiessa/tuodessa. Lapsia tulee ja menee ja aika usein joku jää yöksi.

    Kaupungissa asuin ensimmäiset 35 vuotta elämästäni ja tällaista ei ollut ollenkaan.
    En kyllä koe asiasta mitään erityistä ahdistusta. Tai en oikeastaan edes ajattele koko asiaa, täällä nyt on tämmöistä. Mitään kahvipullia en pidä varastossa eikä niitä kukaan odotakaan. Meillä on usein sotkuista ja se on vain on niin, kyllä meillä käyvät sen tietävät. Ruoka-aikana lasken pääluvun ja katan pöydän sen mukaan.

    En kaipaa kaupungin ydinperhekuplaan.

    • Kunpa olisi spontaania teeseuraa sanoo:

      Minustakin on ihanaa tulla kotiin, kun pikku koululaisia on lauma, elämää ja juttuja monesta suusta. Minun lapsuuteni äiti-idoli laittoi lautasen puolen kylän lapsille pitkään pöytään, teetti kotihommas meillä muilla siinä missä omillaankin ja kuunteli meitä kaikkia. Minä haluaisin oman kotini olevan sellainen, ja olen vain iloinen yllätysvierasmuksuista, mieluusti kysyn syömään ja otan kotiini leikkimään. Aina saa tulla, ja sanon, jollei. Itsekin kaipaisin samaa. Olen äitinä paikkakunnalla, jossa lapsilla on jo ystävänsä, minulla vielä ei. Ihanaa on, jos joku lastaan noutaessa jäisi kahville, ex tempore, ei olisi kiireen keskellä kiireinen. Minullakin on kiire, elämä on yhtä työpaineen ha perheen välissä sukkulointia, puolisokin muualla viikot. Silti minusta olisi hienoa vaikka jutella samalla, kun pilkkoo soppatarpeita, pohtia yhdessä juttuja, kuulla jonkun muunkin elämästä. Vanhat ystävät ovat rakkaita ha välittömiä, mutta tapaaminen pari kertaa vuodessa ei riitä siihen, ettenkö tuntisin olevani yksinäinen. Ihanista omista ja muiden muksuista huolimatta. Jos tapaamiset sovitaan, alan jännittää, mutta yllätysvieraille ei tarvitsekaan olla pullaa ja koti siistinä tai muuten terävänä keskustelemassa. Kun joskus on joku toinen äiti jäänyt kahville lapsiaan hakiessaan, se on ollut vain hienoa: samassa veneessä, samanlaista arkea, yhteyden tunne arjessa juurikaan toista ennalta tuntematta. Sitä lapsuuteni lämmintä, tervetullutta tunnelmaa minä toivoisin nykyäänkin elämääni – ja lasteni elämään. Meitä on tällä alueella niin monta äitiä samassa tilanteessa, ruuhkavuosissa samojen haasteiden kanssa, opintojen tuomina ilman vanhoja tukiverkkoja, että toivoisin meidän voivan olla toisillemme ihan vain sitä mitä olemme ja ihmisiä, joiden luona voi piipahtaa tai kysyä vaikka apua, jos on sen aika. Ihan vain tavallisesti.

  • anonyymi sanoo:

    Tuskinpa niitä yllätysvieraita joka päivä käy? Pakastin on kaikilla, sinne vaikka vierasvaraksi Lidlin pullia. Avaa ovesi ja toivota tervetulleeksi, ota kiristävä vanne päästäsi. Voi olla, että vanhana, huonosti liikkuvana, ei pääse kahvilaan tapaamaan ystäviä. Silloin saat olla yksin rauhassa kodissasi. Sitäkö haluat?

    • Nimetön sanoo:

      Meillä ei säily vierasvarat pakastimessa, perheenjäseniä on yhdeksän ja arki kiireistä, töiden, kodin, koulujen, päiväkodin, harrastusten jne.kanssa. Sinun elämäntilanteesi voi olla toisenlainen, onnea siitä, minua käyvät lapset varmasti katsomassa vanhanakin ja vanhojen ystävien kanssa ollaan yhteydessä koko ajan ja tavataan silloin , kun se kenenkin arkeen sopii :).

  • Annis sanoo:

    Minulla on erityisherkkiä piirteitä, ja siihen kuuluu, että haluan usein vain vetäytyä ja olla -koti on turvapaikka. Ihan jokainen ovikellon soittaja todellakin häiritsee rauhaani.
    Lapseni on siinä iässä, että hän alkaa liikkua oman pihan ulkopuolella, ja siihen näköjään kuuluu, että lähistön lapset käyvät soittamassa ovikelloa joko pyytääkseen lasta ulos tai ängetäkseen meille leikkimään. Onhan sellainen herttaista ja ihanaa, mutta erityisherkälle sellainenkin voi olla lievää pasmojen sekoittamista.
    Meilläkin on sekaista, mutta se on toissijaista. Ennemminkin häiritsee, että omia aikataulujani ei kunnioiteta. Lähes jokaiselle päivälle löytyy aina jotakin kalenterista -jos ei menoa ovesta ulos, niin ainakin olen saattanut budjetoida itselleni tiettyä tekemistä kotona.

  • Nimetön sanoo:

    Joutaa romukoppaan yllätysvierailut. Meillä on iso perhe ja olemme molemmat vanhemmat kokopäivätyössä. Lapsilla on harrastuksia ja meillä vanhemmilla menoja, koulujen -ja harrastusmyyjäisiä ym. Ei me päivystetä kotona 24/7 ja työ on vaativaa, ihmisläheistä. Jos satumme olemaan rauhassa kotona, se on kullanarvoista ja vietämme sen mieluiten keskenämme, lasten sovitut kaverit tai omat ystävät joskus kutsuttuina mukana. Itse nautin, jos on joskus hetki olla ihan rauhassa, syventyä vaikka kirjaan. Älkää tulko kutsumatta! Se ei ole nykyaikaa.

  • Oma rauha sanoo:

    Voi kun soittaisivat ovikelloa eivätkä vaan paukkaisi sisään ovesta! Miehen mummolla on tapana vaan rynniä ovesta sisään, koska asumme omakotitalossa ja ovi ei ole lukossa jos olemme kotona. Viimeksikin siivosin kuulokkeet korvilla ja sain sydärin kun pää kurkkasi eteisen ovesta…

  • Emäntä sanoo:

    Onneksi saa asua pienellä paikkakunnalla jossa kylästelykulttuuri kukoistaa. Meillä käy vieraita, jos ei nyt joka päivä, niin viidesti viikossa kuitenkin. Sukulaisia ja naapureita sekä ohi ajavia tuttuja jotka on jonnekin menossa. Meidän vieraista ei ole vaivaa, kahvit keitän tietenki, ja jos sattuvat ruoka-aikaan niin aina on ruokaa riittäny jos vieras on syödäkseen tahtonu. Vieraat istuvat, jutustelevat, ehkä lukevat lehteä, katsovat telkkaria jos se auki on ja minä voin rauhassa pyykätä tai häärätä keittiössä, mitä nyt muutenkin teen, eikä se vaivaa ketään. Siivoan vieraita varten vain, jos ovat etelän sukulaisia ja haluavat väen väkisin sopia asiasta viikkoja etukäteen. Ei voi ihminen tietää missä sitä on vaikka ens torstaina viideltä. Stressitöntä elämää kun ei tarvitse suunnitella.

    Eikä kukaan kyllä varmasti asu sellaisessa sikalassa, että sellaista ei ois ennen nähty.

  • LottaW sanoo:

    Minusta on ihanaa, jos ystävä piipahtaa kylään yllättäen. Jos kotilookkini ei miellytä, on väärän ihmisen seurassa. Jos tahtoo pullaa kahvin kera, kandee se tuoda mukanaan. Joskus kodin siisteys voi ahdistaa, tai räjähdyspiste, jos joku tulee yllättäen kylään. Mutta itseppähän tuli. Kaikki on kotonaan enemmän ja vähemmän pöllähtäneitä, kotona saa olla. Jos tarvii kulissit, olisi ehkä hyvä vetästä pari kertaa happea, ja opetella hyväksymään itsensä sellaisena kuin on. Pitääkö ystävällekkin esittää parempaa?

    • Pipari sanoo:

      Voi olla kyse siitä, että sinun sekainen on eri kun minun sekainen 😉 Ja en pysty valitsemaan, jos joku ei niin hyvä ystävä päättää poiketa. Kahvilareissuni sovin kenen kanssa haluan.
      Kulisseista ei ole kyse, vaan minun reviiristä. Niin ja siitä, kiinnostaako mua nyt just sillä hetkellä jutella yhtään kenenkään kanssa 🙂

    • Tervetuloa sanoo:

      Kiitos Lotta, Ajattelen myös näin. On ihanaa, kun joku piipahtaa. Jos en juuri silloin ehdi jutella, voin sanoa suoraan, että on kiire tai olen lähdössä. Kotiverkkareissa on ihan hyvä ja ei tarvitse esittää mitään. Pakastimesta löytyy aina jotain, jos ei muuta niin ainakin jäätelöä. Exäni oli tarkka reviiristä ja esim. siivouspäivänä (kyllä, meillä oli tarkka siivouspäivä) kukaan ei saanut tulla kylään, vaikka olisi ollut pitkämatkalainen juuri vain tämän päivän kaupungissamme käymässä. Erotessa päätin, että ei enää ikinä sellaista.

  • Pipari sanoo:

    No todellakin! Inhoan yli kaiken yllätysvieraita. Ikävä se myös näkyy takakireytenä vietailun ajan. Sori, sääli jos ei ole muuta keinoa pitää yhteyttä – hanki sinäkin itsellesi some-elämä. Jos halutaan kahvitella, se tehdään kahvilassa, mutta älä änkeä meille!!! Meillä on sekaista, likaista, eikä todellakaan kaffepullaa. Aargggh!

  • Maikki sanoo:

    Toisaalta olen sitä mieltä että mitä kummaa myö kiilotetaan omakuvaa…miksei olla niin kuin kotona ollaan.
    Mieheni on aina ollut tosi herkkä jos haisee tai on roskia. Itse en oo jaksanu ottaa paineita vaan oon kutsunu jokaisen kävijän sisälle ja keittäny kahvit 😉 Seurustellu ja kiittäny käynnistä. Ukko taas on harmitellu kun meillä ei oo nyt siivottu…ja leluja on siellä sun täällä….;). Tulee mieleen että olenko siis aiheuttanut ukolle sosiaalisia paineita tällä sosiaalisella käyttäytymiselläni? Kiiltokuvat on kyllä koreita mutta oikea elämä ei ole sellaista. Edelleenkin meillä käy vieraita kutsumatta 🙂

  • Mummu sanoo:

    Minä laitoin kyltin seinään missä lukee ” Kotini oli siisti viime viikolla,harmi kun et ehtinyt näkemään sitä.”

    EN tykkää yllätysvieraista!

    • Annele71 sanoo:

      On meillä jonkinmoinen kaaos kun on kumminkin lapsiperhe kyseessä ja meillä ei tarvitse kuin selkänsä kääntää niin meidän 5v. tytär on saanut levitettyä lelunsa räjähdyksen omaisesti joka huoneeseen jopa vessasta löytyy autoja…kerran sitten eräs lapseton tuttava poikkesi käymään ja ihmetteli sotkua? Voinette arvata, että suututti kun en aamukiireissämme todellakaan ehtinyt järjestellä saatikka odottanut tuttavaa, jolla ei ole lapsia ja hän on yli 30 v. nainen joka asuu edelleen vanhempiensa kanssa ja arvostelee minua! Ei kiitos yllätysvieraille…

    • Mummu sanoo:

      Ihan kuin meilläkin,vuorotyötä tekevänä ei jaksa/viitti kaikea vapaa-aikaansa puunata paikkoja tai kestitä yllärivieraita.Jos joku tulee niin hänellä on yleensä oikeaa asiaakin ja saa samalla kahvit mutta jatkuva kyläilykulttuuri ei sovi mulle.