Lapsia harkitsevat ihmiset miettivät monenlaisia kysymyksiä. Onko minusta vanhemmaksi? Saanko enää koskaan nukkua? Saanko enää koskaan seksiä?

No vanhemmathan ovat siitä mukava ihmistyyppi, että he kannustavat kaikkia liittymään seuraansa. Ai lapsia? Totta kai te yritätte saada lapsia! Lasten kanssa elämä on IHANAA!

On ymmärrettävää, että epäilyksiä silti jää. Sekä mielessä pyöriviä kysymyksiä. Joten tässä lista asioista, joita lapsen yrittämistä harkitsevat miettivät ja TOTUUDENMUKAINEN vastaus niihin:

Kysymys: Onko synnyttäminen niin kamalaa miltä se kuulostaa?

Vastaus: Ei. Se on paljon pahempaa. Et voi kuvitellakaan millaista se on! Itse asiassa kukaan synnyttänytkään ei muista millaista se on, koska niin on luonto asiat järjestänyt tai ihmissuku kuolisi sukupuuttoon… Tämä on tietenkin vain osatotuus. Osa naisista synnyttää plumpsista vaan jonnekin sairaalan käytäville tai tyyninä valaiden laulua kuunnellen. Osa ei edes tajua olevansa raskaana ja miettivät, että nyt on pahat ilmavaivat ja sitten sieltä tuleekin vauva. Ongelma on siinä, että et voi etukäteen tietää millainen synnyttäjä olet. Kysy äidiltäsi, usein äitien ja tyttärien synnytykset menevät samalla tavalla.

Kysymys: Palautuuko pimppini ikinä ennalleen?

Vastaus: Entistä ehommaksi! Hähä menitkö lankaan! No ei, totuus on se, että jos mitään ihmeellistä ei satu, niin pimppi palautuu kyllä. Toisaalta palautuminen ottaa jonkin verran aikaa, niin tuskin edes muistat, että millainen se ennen raskaaksi tulemista oli… Varoituksen sana kuitenkin: älä kurki sinne ennen kuin kaikki tuntuu normaalilta, säikähdät muuten turhan päiten. Ja hei, monille käy niinkin, että orgasmeista tulee paljon parempia kuin ennen!


Kuva Rawpixel, ylin kuva Aaron Mello.

Kysymys: Tottuuko siihen, että kakkaa sun muita eritteitä joutuu koskemaan koko ajan?

Vastaus: Kyllä. Hämmentävää mutta totta, sitä alkaa suhtautua täysin rennosti siihen, että kynnen alla on kakkaa. Tai omissa kasvoissa.

Kysymys: Tajuaako sen itse jos oma lapsi on ruma?

Vastaus: Lapsiin pätee sama kuin pieruihin: omat on aina vähintäänkin siedettäviä.

Kysymys: Miten univajeeseen sopeutuu?

Vastaus: No siis ihan…siis mikä oli se kysymys? *haukotus* Siis ihan hyvin sopeutuu…en ole nukkunut kokonaista yötä kuuteen vuoteen. Vai seitsemään? En oikein osaa numeroita enää.

Kysymys: Miksi vanhemmat antavat lastensa syödä roskaruokaa?

Vastaus: Siinä vaiheessa kun et nukkunut kokonaista yötä kuuteen tai seitsemään vuoteen on tasan yksi hailee mitä lapsi syö kunhan se pysyy hengissä ja suunnilleen hyvinvoivana. Sama koskee niitä lapsia, jotka eivät suostu syömään mitään. Jos alas menee pelkkää vanukasta ja ranskalaisia, on tärkeintä että lapsi syö edes jotain. Aina ei jaksa eikä aina pysty pitämään lasta ruokittuna pelkästään superterveellisellä luomuruoalla, niin kivaa kuin se olisikin.

Kysymys: Etkö pelkää, että pilaat lapsesi jollain tavoin?

Vastaus: Jos saisi euron joka kerrasta kun tuntee ylitsevyöryvää syyllisyyttä siitä, miten on varmasti mokannut lastensa kasvatuksessa todella pahasti, ei tarvitsisi erikseen säästää lapsille tulevaa terapiaa varten. Koska syyllisyyseuroja ei tipu mistään, on paras pistää kaikki ylimääräinen jemmaan psykiatrilaskuja varten.

Kysymys: Miten seksiä harrastetaan kun kotona on lapsia?

Vastaus: Sitä varten on lastenohjelmat.

Kysymys: Kun lapsesi kiljuu julkisella paikalla, miksi et tee mitään?

Vastaus: Anteeksi en kuullut kysymystä kun täällä on niin perkeleellinen meteli ja itse asiassa minulla on todettu kuulonalenema koska lapseni huutavat niin paljon. Mitä?! MITÄ?!

Kysymys: Mitä vanhemmuudesta oikein saa?

Vastaus: Kaikki mahdolliset liikkeellä olevat taudit, täitä, hermoromahduksen ja peräpukamia. Sekä suukkoja, haleja, varauksetonta rakkautta ja syvää merkityksen tunnetta.

Kysymyksiä otettu täältä.

P.S. Näin lapsiperheet viettävät perjantaita oikeasti

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

11 vastausta artikkeliin “Tämä on TOTUUS elämästä lasten kanssa!”

  • Mamma sanoo:

    Meillä ainokainen oli niin toivottu ja vuosien yrittämisen tulos että en halua olla hetkeäkään epäkiitollinen tai muuta. Eniten yllätti äitiydessä se huolen ja rakkauden määrä sitä pientä kääröä kohtaan. Meillä ei ole kuin tämä yksi koska elämä päätti niin. Jos olisi enemmän, voisin olla eri mieltä 😄
    Kaksi asiaa sanon yleensä ihmisille jotka miettivät vanhemmuutta: -jos sinulla on tosi hyvä itsetunto, hanki lapsi. Kyllä se siitä murenee 😂
    Ja: -ennenkuin pitää omaa lastaan sylissään, ei voi tietää kuinka paljon voi rakastaa❤️

    • Mietipä vielä sanoo:

      Aika julmasti sanottu, ettei lapseton ole kykenevä rakastamaan yhtä lailla kuin äidiksi siunattu.

  • Katkau sanoo:

    Luulin hankkiessani lasta luopuvani paljosta. Luopuisin unesta, ryyppyviikonlopuista, pitkistä aamuista ja luksusesta tehdä omalla ajallani mitä lystää. Tämä hirvitti odotusaikana todella paljon. Totuus on kuitenkin se, että vaikka lapsen ollessa välillä hoidossa edelleen nautin näistä asioista suunnattomasti, en kuitenkaan arjessa jäänyt niitä kaipaamaan ja kahden vuoden jälkeen en osaisi enää kuvittellakaan elämää ilman lasta. Joten älkää te odottavat ressatko, ihmismieli sopeutuu oman lapsen takia mitä kummallisimpiin asioihin, esimerkiksi heräämään kuudelta sunnuntai-aamuna.

  • Henna sanoo:

    Olen miettinyt lapsiasiaa, mutta en yhtäkään näistä kysymyksistä. Oisko syvällisempää näkökulmaa tarjolla.

  • Äeppä33 sanoo:

    Minua edelleenkin hämmästyttää joidenkin lausahdus, että ”kyllä sitä tietää mitä tulema pitää, jos lapsia hankkii”. Ei muuten tiedä. Jos vanhemmilla olisi mahdollisuus esikokeilla vanhemmuutta vaikka kuukauden ajan ennen raskautta, niin epäilisin, että moni luopuisi hommasta. Väsymys, huoli, kinastelut, uhmat ja kaikki muut, niin huh huh. Mutta itse en siltikään vaihtaisi omaa pikku kultaa mihinkään, mutta voin todellakin sanoa, ettei sitä voi tietää mihin ryhtyy ennen kuin kokeilee ja näkee minkälainen mönkijäinen sieltä tulee.

  • Jonny sanoo:

    Eniten hämmästytti se, miten lyhyt aika se lapsuus lopulta on. Kannattaa pysähtyä nauttimaan ihan siitä perhearjesta ja lasten kanssa touhuamisesta, ne kasvaa isoiksi ihan hämmästyttävän nopeasti…

  • Emilia sanoo:

    Huolen määrä, pelko siitä mitä kaikkea voi tapahtua. Onneksi senkin tunteen kanssa oppii kyllä elämään.

  • Rakkaus sanoo:

    Eniten hämmästytti rakkauden määrä, joka kasvoi ajan kanssa. Yhtäkkiä tajusi ne leffat jossa uhraudutaan lasten takia.

  • Omppu sanoo:

    Lapsen saamisessa yllätti eniten se, kuinka kaikki muut tietävät paremmin, miten lasta kasvatetaan ja mikä on lapselleni parasta… Varsinkin ne lapsettomat. Lapset kun ei Suomessa saa näkyä eikä kuulua, niiden pitää vauvasta asti osata käyttäytyä ja olla häiritsemättä aikuisia… Eikä vauva saa varsinkaan olla nälkäinen julkisilla paikoilla, vaikka vatsalaukku on alussa viinirypäleen kokoinen… Toisin sanoen eniten hämmästyttää muiden aikuisten käytös. 🙂

    • Mummo sanoo:

      Nimenomaan aikuisten käytös ihmetyttää.Esim.julkisilla paikoilla imettäminen tuntuu olevan nykyään yksi suurimmista rikoksista,toisaalla taas syyllistetään äitejä jotka ruokkivat vauvojansa korvikkeella.Koskaan ei ole hyvin.Aina on kukkahattuja jotka katsovat oikeudekseen arvostella,oli asia mikä hyvänsä.

    • Se lapseton sanoo:

      Eikö sinusta ole tarpeen lasten osata käyttäytyä julkisilla paikoilla tai osata ottaa huomioon muita? Täytyyhän aikuistenkin ottaa huomioon kanssaeläjät ja käyttäytyä sen mukaisesti. Se on vanhemmista ja heidän kyvystään kiinni, osaavatko he kasvattaa lapsestaan yhteiskuntakelpoisen vai meuhkaavan pikkutyrannin, jota itsekin pelkäävät.