Lapsia harkitsevat ihmiset miettivät monenlaisia kysymyksiä. Onko minusta vanhemmaksi? Saanko enää koskaan nukkua? Saanko enää koskaan seksiä?

No vanhemmathan ovat siitä mukava ihmistyyppi, että he kannustavat kaikkia liittymään seuraansa. Ai lapsia? Totta kai te yritätte saada lapsia! Lasten kanssa elämä on IHANAA!

On ymmärrettävää, että epäilyksiä silti jää. Sekä mielessä pyöriviä kysymyksiä. Joten tässä lista asioista, joita lapsen yrittämistä harkitsevat miettivät ja TOTUUDENMUKAINEN vastaus niihin:

Kysymys: Onko synnyttäminen niin kamalaa miltä se kuulostaa?

Vastaus: Ei. Se on paljon pahempaa. Et voi kuvitellakaan millaista se on! Itse asiassa kukaan synnyttänytkään ei muista millaista se on, koska niin on luonto asiat järjestänyt tai ihmissuku kuolisi sukupuuttoon… Tämä on tietenkin vain osatotuus. Osa naisista synnyttää plumpsista vaan jonnekin sairaalan käytäville tai tyyninä valaiden laulua kuunnellen. Osa ei edes tajua olevansa raskaana ja miettivät, että nyt on pahat ilmavaivat ja sitten sieltä tuleekin vauva. Ongelma on siinä, että et voi etukäteen tietää millainen synnyttäjä olet. Kysy äidiltäsi, usein äitien ja tyttärien synnytykset menevät samalla tavalla.

Kysymys: Palautuuko pimppini ikinä ennalleen?

Vastaus: Entistä ehommaksi! Hähä menitkö lankaan! No ei, totuus on se, että jos mitään ihmeellistä ei satu, niin pimppi palautuu kyllä. Toisaalta palautuminen ottaa jonkin verran aikaa, niin tuskin edes muistat, että millainen se ennen raskaaksi tulemista oli… Varoituksen sana kuitenkin: älä kurki sinne ennen kuin kaikki tuntuu normaalilta, säikähdät muuten turhan päiten. Ja hei, monille käy niinkin, että orgasmeista tulee paljon parempia kuin ennen!


Kuva Rawpixel, ylin kuva Aaron Mello.

Kysymys: Tottuuko siihen, että kakkaa sun muita eritteitä joutuu koskemaan koko ajan?

Vastaus: Kyllä. Hämmentävää mutta totta, sitä alkaa suhtautua täysin rennosti siihen, että kynnen alla on kakkaa. Tai omissa kasvoissa.

Kysymys: Tajuaako sen itse jos oma lapsi on ruma?

Vastaus: Lapsiin pätee sama kuin pieruihin: omat on aina vähintäänkin siedettäviä.

Kysymys: Miten univajeeseen sopeutuu?

Vastaus: No siis ihan…siis mikä oli se kysymys? *haukotus* Siis ihan hyvin sopeutuu…en ole nukkunut kokonaista yötä kuuteen vuoteen. Vai seitsemään? En oikein osaa numeroita enää.

Kysymys: Miksi vanhemmat antavat lastensa syödä roskaruokaa?

Vastaus: Siinä vaiheessa kun et nukkunut kokonaista yötä kuuteen tai seitsemään vuoteen on tasan yksi hailee mitä lapsi syö kunhan se pysyy hengissä ja suunnilleen hyvinvoivana. Sama koskee niitä lapsia, jotka eivät suostu syömään mitään. Jos alas menee pelkkää vanukasta ja ranskalaisia, on tärkeintä että lapsi syö edes jotain. Aina ei jaksa eikä aina pysty pitämään lasta ruokittuna pelkästään superterveellisellä luomuruoalla, niin kivaa kuin se olisikin.

Kysymys: Etkö pelkää, että pilaat lapsesi jollain tavoin?

Vastaus: Jos saisi euron joka kerrasta kun tuntee ylitsevyöryvää syyllisyyttä siitä, miten on varmasti mokannut lastensa kasvatuksessa todella pahasti, ei tarvitsisi erikseen säästää lapsille tulevaa terapiaa varten. Koska syyllisyyseuroja ei tipu mistään, on paras pistää kaikki ylimääräinen jemmaan psykiatrilaskuja varten.

Kysymys: Miten seksiä harrastetaan kun kotona on lapsia?

Vastaus: Sitä varten on lastenohjelmat.

Kysymys: Kun lapsesi kiljuu julkisella paikalla, miksi et tee mitään?

Vastaus: Anteeksi en kuullut kysymystä kun täällä on niin perkeleellinen meteli ja itse asiassa minulla on todettu kuulonalenema koska lapseni huutavat niin paljon. Mitä?! MITÄ?!

Kysymys: Mitä vanhemmuudesta oikein saa?

Vastaus: Kaikki mahdolliset liikkeellä olevat taudit, täitä, hermoromahduksen ja peräpukamia. Sekä suukkoja, haleja, varauksetonta rakkautta ja syvää merkityksen tunnetta.

Kysymyksiä otettu täältä.

P.S. Näin lapsiperheet viettävät perjantaita oikeasti

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 25 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

25 vastausta artikkeliin “Tämä on TOTUUS elämästä lasten kanssa!”

  • Btw sanoo:

    Näistä usein näyttää puuttuvan se juttu, ettei äidinvaistot tai – rakkaus herää välttämättä raskauden aikana tai synnytyksen jälkeen. Sekin on ihan normaalia ja hyväksyttävää. Itse rakastan miestäni paljon enemmän kuin lapsiani. Elämä suttaantuu siitä huolimatta, joten turha sellaistakaan murehtia, kunhan perustarpeet hoitaa.

    • Sepä se sanoo:

      No ihan normaalia ei ole, harvinaista ja ehkä siksi siitä ei puhuta. Mielestäni ei kovin hyväksyttävääkään, ehkä ei ole tarkoitettu äidiksi jos äidin vaisto ja rakkaus puuttuu

      • Illogical sanoo:

        On se aika yleistä. Myös eläimillä. Ihmiset vaan saa siitä paskaa niskaan, joten sitä ei haluta myöntää. Ja tuota, mitäs sille lapselle sitten tekee, jos äidin”vaistot” ei iskekään heti päälle? Palautetaan, kun ei oltukaan ”äitityyppiä” 😀

  • Turhaa pelottelua sanoo:

    Aika tyhmä neuvo, ettei pidä katsoa alakertaa synnytyksen jälkeen. Ihan hyvin voi kurkata vaikka olisikin tikattu. Sun toosa se on edelleen eikä se kovin kamalaksi mene jos sietää turvotusta ja mustelmaa katsella.

  • Äiti sanoo:

    Jos pelkäät, että lapsesi on ruma, älä tee lapsia. Sama juttu, jos katselet muiden lapsia arvostellen heidän ulkonäköään. Ulkonäöllä kun elämässä ei ole hirveästi merkitystä, mutta ihminen, joka kutsuu lasta rumaksi, on sisimmässään itse todella ruma, eikä sellainen ihminen kyllä lasta pysty terveeksi aikuiseksi kasvattamaan ja oikeasti rakastamaan. Jotkut tosin kasvaa lapsen myötä äideiksi, mutta älä ota sitä riskiä pienen lapsen elämällä.

  • Ylermi sanoo:

    Yksinhuoltajalla vähän erilaista. Esim. nukkuu päiväunet kun tulee lastenohjelmat.

  • Mörri 49 sanoo:

    Mielestäni jo neuvolassa pitäisi puhua tyhjästä sylistä. Kuopukseni on muuttamassa pois kotoa ja jo nyt se hirvittää. Esikoiseni muutto omille pari vuotta sitten otti koville. Silloin ajattelin että sitä vartenhan me tehdään lapsia että ne lähtee omilleen perustamaan omaa perhettään. Eihän kukaan tee lapsia peräkammariin. Mutta se kun viimeinen lapsi muuttaa omilleen ja se hiljaisuus mietityttää. Isännän kanssa pitäisi pärjätä, ihan kahden. Naurua.

  • Äiti neljälle sanoo:

    En tiennyt, että voi tuntea niin suunnatonta ja ehdotonta rakkautta kuin omaa lasta kohtaan tuntee. Enkä sitä, mitä että loppuelämäni tulen kantamaan mukanani huolta lapsesta ja hänen pärjäämisestään, sittenkin kun hän on jo iso. Ja kuinka äkkiä lapsuuvuodet lopulta menevät.

  • Mamma sanoo:

    Meillä ainokainen oli niin toivottu ja vuosien yrittämisen tulos että en halua olla hetkeäkään epäkiitollinen tai muuta. Eniten yllätti äitiydessä se huolen ja rakkauden määrä sitä pientä kääröä kohtaan. Meillä ei ole kuin tämä yksi koska elämä päätti niin. Jos olisi enemmän, voisin olla eri mieltä 😄
    Kaksi asiaa sanon yleensä ihmisille jotka miettivät vanhemmuutta: -jos sinulla on tosi hyvä itsetunto, hanki lapsi. Kyllä se siitä murenee 😂
    Ja: -ennenkuin pitää omaa lastaan sylissään, ei voi tietää kuinka paljon voi rakastaa❤️

    • Mietipä vielä sanoo:

      Aika julmasti sanottu, ettei lapseton ole kykenevä rakastamaan yhtä lailla kuin äidiksi siunattu.

      • Vapaus männöö sanoo:

        Kyllä lapseton voi rakastaa, hyvinkin! Mutta ei samalla tavalla. Eli lapsettomalta jää puuttumaan yksi ulottuvuus kokonaan. Toisaalta kun ei sitä ole, sitä ei myöskään tunne/ole tietoinen eikä osaa sitä kaivata välttämättä. Ihan samalla tavalla kun lapsen olet tehnyt, on vapautesi iäksi mennyttä, eikä sitä takaisin saa vaikka tekisi mitä. Vaikka lapsi kasvaa, tunnet aina huolta hänestä. Ikuisesti ;).

  • Katkau sanoo:

    Luulin hankkiessani lasta luopuvani paljosta. Luopuisin unesta, ryyppyviikonlopuista, pitkistä aamuista ja luksusesta tehdä omalla ajallani mitä lystää. Tämä hirvitti odotusaikana todella paljon. Totuus on kuitenkin se, että vaikka lapsen ollessa välillä hoidossa edelleen nautin näistä asioista suunnattomasti, en kuitenkaan arjessa jäänyt niitä kaipaamaan ja kahden vuoden jälkeen en osaisi enää kuvittellakaan elämää ilman lasta. Joten älkää te odottavat ressatko, ihmismieli sopeutuu oman lapsen takia mitä kummallisimpiin asioihin, esimerkiksi heräämään kuudelta sunnuntai-aamuna.

    • This will pass, too sanoo:

      Ja tuo vaihe on hyvinkin väliaikainen. Lapseni on 17-v. ja minulla on taas omaa aikaa, rauhallisia aamuja, unta. Kaikki on vain väliaikaista.

  • Henna sanoo:

    Olen miettinyt lapsiasiaa, mutta en yhtäkään näistä kysymyksistä. Oisko syvällisempää näkökulmaa tarjolla.

  • Äeppä33 sanoo:

    Minua edelleenkin hämmästyttää joidenkin lausahdus, että ”kyllä sitä tietää mitä tulema pitää, jos lapsia hankkii”. Ei muuten tiedä. Jos vanhemmilla olisi mahdollisuus esikokeilla vanhemmuutta vaikka kuukauden ajan ennen raskautta, niin epäilisin, että moni luopuisi hommasta. Väsymys, huoli, kinastelut, uhmat ja kaikki muut, niin huh huh. Mutta itse en siltikään vaihtaisi omaa pikku kultaa mihinkään, mutta voin todellakin sanoa, ettei sitä voi tietää mihin ryhtyy ennen kuin kokeilee ja näkee minkälainen mönkijäinen sieltä tulee.

    • Puoliso voi muuttua sanoo:

      Sekin voi yllättää (ikävästi), että miten puoliso muuttuu ja erityisesti puolison vastuunkanto. Miehillä vaan on helpompi feidautua pois lähes kaikista velvollisuuksista ja jopa koko lapsesta. Jos ei nyt lasketa sitä lakisääteistä n. 150 elatuseuroa kuussa, joka voidaan karhuta kaikilta isäksi todetuilta miehiltä. Sen lisäksi pääsee mies kuin pukki veräjästä niin sanotusti.

  • Jonny sanoo:

    Eniten hämmästytti se, miten lyhyt aika se lapsuus lopulta on. Kannattaa pysähtyä nauttimaan ihan siitä perhearjesta ja lasten kanssa touhuamisesta, ne kasvaa isoiksi ihan hämmästyttävän nopeasti…

  • Emilia sanoo:

    Huolen määrä, pelko siitä mitä kaikkea voi tapahtua. Onneksi senkin tunteen kanssa oppii kyllä elämään.

  • Rakkaus sanoo:

    Eniten hämmästytti rakkauden määrä, joka kasvoi ajan kanssa. Yhtäkkiä tajusi ne leffat jossa uhraudutaan lasten takia.

  • Omppu sanoo:

    Lapsen saamisessa yllätti eniten se, kuinka kaikki muut tietävät paremmin, miten lasta kasvatetaan ja mikä on lapselleni parasta… Varsinkin ne lapsettomat. Lapset kun ei Suomessa saa näkyä eikä kuulua, niiden pitää vauvasta asti osata käyttäytyä ja olla häiritsemättä aikuisia… Eikä vauva saa varsinkaan olla nälkäinen julkisilla paikoilla, vaikka vatsalaukku on alussa viinirypäleen kokoinen… Toisin sanoen eniten hämmästyttää muiden aikuisten käytös. 🙂

    • Mummo sanoo:

      Nimenomaan aikuisten käytös ihmetyttää.Esim.julkisilla paikoilla imettäminen tuntuu olevan nykyään yksi suurimmista rikoksista,toisaalla taas syyllistetään äitejä jotka ruokkivat vauvojansa korvikkeella.Koskaan ei ole hyvin.Aina on kukkahattuja jotka katsovat oikeudekseen arvostella,oli asia mikä hyvänsä.

    • Se lapseton sanoo:

      Eikö sinusta ole tarpeen lasten osata käyttäytyä julkisilla paikoilla tai osata ottaa huomioon muita? Täytyyhän aikuistenkin ottaa huomioon kanssaeläjät ja käyttäytyä sen mukaisesti. Se on vanhemmista ja heidän kyvystään kiinni, osaavatko he kasvattaa lapsestaan yhteiskuntakelpoisen vai meuhkaavan pikkutyrannin, jota itsekin pelkäävät.

      • Nepsy-äiti sanoo:

        Pitäisi myös muistaa, että ei niitä taitoja voi pelkästään kotona opetella. Jos on paljon uutta ihmeteltävää, voi pieni pää väsyä ja varsinkin jos on nälkä, kenkä hiertää, on kuuma/kylmä/nälkä, tai kipeäksi tulossa tai muuten paha mieli, eikä näitä itse osaa aikuiselle kertoa. Tunteiden säätelyn taito ei aina onnistu aikuisillakaan ja lapsilla suorastaan kulminoituu murrosiässä. Opetteluaika on pitkä ja kun yhden asian oppii, on toinen tulossa. Vanhemmuuteen ei ole oppikirjaa ja myös lapsi opettaa vanhempaa, olemaan oman lapsensa erityistuntija ja näin ennakoimaan ja ohjaamaan lasta paremmin-joka päivä.
        Ihmisen alkuihin ei ole manuaalia, eivätkä vanhemmat ole ajatustenlukijoita, vaan vanhemmuutta voisi verrata lemmikin kouluttamiseen. Joissakin yksilöissä on enemmän alkuvoimaa ja luonnetta kuin toisissa ja sellaisen yksilön ymmärtäminen voi vaatia paljon enemmän tarkkailua ja opettajan koulutusta.. Kaiken ydin on rakkaus. Juurikin sillä hetkellä, kun julkisella paikalla vedetään itkupotkuraivarit ja vanhempi käy itse päässään läpi häpeän, epäonnistumisen ja kiukun ajatuksia. Taolaisen (?) itsekurin myötä vanhempi sitten saa ensin omat tunteensa kuriin ja katsoessaan lastaan muistaa rakkauden, jonka avulla koettaa keksiä, mikä oli tämän päiväisen käytännön oppitunnin aihe ja ratkaisumalli.

      • Hh87 sanoo:

        Nepsy-äiti, puit hienosti sanoiksi omat mietteeni asiasta. Vanhemmuus on loputon koulu, jollaista lapsettoman on vaikea käsittää. Asiat kiltimmänkään lapsen kanssa ei aina suju napista painamalla, eikä kukaan tahallaan kenenkään kauppareissua/ ravintolahetkeä pilaamassa varmaankaan ole. Voisi välillä vaan hengittää sisään ja ulos sen sijaan että känisee joka asiasta.

      • Kyllä se siitä sanoo:

        Se lapseton: on myös ADHD ym erityislapsia, joiden käytösongelmia ei aina päältä päin huomaa. Hekin liikkuvat ja opettelevat muiden seassa liikkumista ja niin kuuluukin. Jokainen tekee varmasti parhaansa, lapset vain ovat niin erilaisia jo temperamentiltaan, ei ole aina kyse vain taitamattomuudesta lastenkasvatuksessa