Miksi pienet, villit pojat eivät kelpaa, kysyy poikien äiti.

”Kaksi lasta, poikia pienellä ikäerolla. Mikä meni pieleen? Se, että ette sinä ja miehesi ette tule enää ikikuunaan saamaan yhteistä aikaa.

Miksi? Koska kukaan isovanhemmista, eikä kummeista, eikä muistakaan tuttavista tai sukulaisista tule huolimaan kahta pientä poikaa yhtä aikaa hoitoon.

Pienet pojat keksivät kolttosia ja nahistelevat, tappelevat. Sanan ”ei” joutuu toistamaan päivässä satoja, ellei tuhansia kertoja. Kolme sekunttia hiljaisuutta tietää jo pahaa. Öisinkään ei vielä nukuta kunnolla, jos yöllä on alle 3 herätystä niin se luokitellaan jo luksukseksi. Vanhemmat ovat väsyneitä, yhteistä aikaa ei ole ollut enää vuosiin. Parisuhde on jo kireällä mutta, ei, apua ei ole tiedossa.

Anopit vahtivat kyllä suvun muita lapsia vaikka viikon putkeen mutta kahta pientä poikaa ei kukaan suostu vahtimaan yön yli. Miksi? No koska se on aivan liian raskasta. Ne pojat on niin eläväisiä.

Toisaalta ajatusmalli on ihan sairas, koska juuri pienten ja eläväisten poikien vanhemmat ovat väsyneimpiä ja tarvitsisivat eniten yhteistä aikaa.

Seuraavaksi joku lukija alkaa nyt naukumaan, että ”kasvattakaa ne kunnolla!” No kyllä, ne on kasvatettu. Sanovat kiitos ja anteeksi, saisinko ja ole hyvä. Istuvat kiltisti ja syövät lautaset tyhjiksi. Mutta jokainen äiti, jolla on useampi kuin yksi poika tietää mistä puhun!”

Poikien äiti

Voi ei, se on poika – täällä!

Mikä poikamäärä on muiden mielestä sopiva?

 

— Huono Äiti

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

29 vastausta artikkeliin “"Kukaan ei huoli poikiani hoitoon"”

  • Kahdenpienenpojanäiti sanoo:

    Nyt jo teineiksi kasvaneet pienet pojat olen itse hoitanut kun kahta ei kaikenmaailman verukkeilla hoitoon otettu edes illaksi. Veljen lapset kyllä olivat viikon kun olivat tyttö ja poika. En ymmärrä vieläkään. Pienet pojat on ihania. <3

  • Nannanen sanoo:

    Meillä on neljä poikaa ja tyttö. Tiedän tasantarkkaan mistä tässä puhutaan. Tosin saadaan joitain kertoja vuodessa yhteistä aikaa mutta se on aina kovan rukoilemisen ja palkan takana, edes isovanhemmat eivät huoli ilman että luvataan rahaa.. ja kun haetaan lapset kotiin, aina se sama virsi ”ei enää ikinä…” vaikka lapset olis olleet ihan kiltisti. Toki, niiden kanssa täytyy keksiä tekemistä. Ei se mene niin että kehoitetaan lasta olemaan hiljaa ja katsomaan lastenkanavaa. Ei saa mennä ulos, ei saa pelata.. ei saa pitää meteliä eikä juosta. Kun lapsi on vilkas, eloisa, niin tuo kaikki on lapselle luontaista olemista. Vaihtoehtonako tuoliin teippaaminen?

    • Nannanen sanoo:

      Ja lisätään nyt vielä että vaikka ollaan itse lujilla, odotan oikeastaan että saisin kummitytön yökylään ja tulevaa siskonvauvaa hoitaa. Lasten kaverit saa tulla yökylään ja serkkupoikakin (joka on tuplavilli verrattuna omiin) on monta yötä meillä ollut. Ollaan annettu siis serkkupojan vanhemmille yhteistä aikaa. Entä me? Sain haukut kun pojat meni ”ilman lupaa” päivällä kylään.

  • Mari sanoo:

    Niin tuttua myös meille. Meillä kolme poikaa 5vuoden sisään. Kaikki vilkkaita vilperttejä eikä vapaaehtoisia hoitajia todellakaan löydy. Mummukin ottaa vain yhden kerrallaan joten meillä miehen kanssa ei käytännössä ole kahdenkeskistä aikaa juuri ollenkaan. Myös meille on ulkopuolset antaneet pitkiä katseita ja pöyristyneitä tuhahduksia.
    Ja kyllä, myös meillä on yritetty heistä kasvattaa kunnon kansalaisia mutta aina ei vaan jaksa puuttua joka nahisteluun ja juoksu askeleeseen. Ihan pahimmalta toisten ihmisten negatiiviset kommentit tuntuvat siksi että pojat ovat meidän rakkaita aarteitamme emmekä luopuisi heistä mistään hinnasta.

  • Tyttärenpoika sanoo:

    Meillä 5v poika. Isovanhemmat 66 ja 71 vuotiaat, odottavat innolla, koska saavat pojan kylään. On ollut jopa 4 yötä peräkkäin heillä. Välimatkaa 200km.

  • Ida sanoo:

    Kylläpäs osui…

    Kotona 11, 9 ja 6 vuotiaat pojat. Kun heitä oli kaksi, hoitoapua vielä oli saatavilla, mutta kun tuli kolmas niin apu loppui kuin seinään 🙁

    nimim kolmen pienen (eläväisen, mutta kiltin) pojan äiti

  • Kummitäti sanoo:

    Sisareni teki jo heti alussa selväksi ettei ottaisi lapsenlapsiaan (joita on 5) hoitoon. Hän oli oman kasvatustyönsä tehnyt. En ymmärrä mikä siinä on niin vaikeaa käsittää. Hän on alusta asti ollut hyvin paljon tekemisissä näiden lasten kanssa ja vienyt heitä syömään ja käymään vaikkapa elokuvissa. Joulukuusi koristeltiin aina yhdessä. Ja lapset näyneet kylässä mutta eivät ole olleet yötä. Sisko on sopinut tapaamiset oman aikataulunsa mukaan. Nyt ovat lähes kaikki jo aikuisia mutta soittelevat edelleen ja ovat hyvin läheisiä. Hirveää itsekkyyttä kuvitella isovanhempien ottavan lapsia yöksi. Jopa 70 vuotiaan pitäisi ottaa lapsia hoitoon. Todella törkeää! Ei sen ikäinen jaksa. Miettisitte asioita muultakin kuin omalta kannaltanne! Hankkikaa villille jälkikasvulle harrastus jossa voi purkaa energiaa. Eikä pojilla ole mitään erioikeuksia.

    • Niin no sanoo:

      Onkos kummitädillä omia lapsia? Neuvoriittoisia, lapsettomia kummitätejä on nykyäänkin nurkat täynnä. Itsellänikin on yksi, jota pidin lapsena ihan ok tyyppinä, kunnes neljän muksun faijana on nykyään ne lapsenkasvatusneuvot alkaneet oikein kunnolla vituttamaan.

  • Pete sanoo:

    Häh? Ei mulla ollut ongelmaa ottaa hoitoon kahta poikaa. Ja niiden kanssa pärjäsin ihan hyvin. Salaisuus on siinä että pitää olla samalla tasolla. Hyväksyä elävät tilanteet. Ja jos haluaa että lapset käyttäytyy niin ei aina pidä sanoa ei vaikka idea olis tyhmä. Kuka pyörii nurmikkoisen mäen alas nopeiten? KOKEILLAAN!!! Ihan sama että tulee ruohotahroja, se on elämää vaan. Veljekset juttelivat ja nyt tulee nenästä verta? Ei kerrota äidille, se vaan suuttuis leikistä.Olis poikien juttuja mutta isästä ei tietoa? Ok, osaan minäkin olla kertomatta äidille että kikkeli on välillä sillai eikä sen takia tarvi mennä lekuriin.
    Ei ne pikkupojat oo mitään rakettitiedettä, mutta joskus äiti ei vaan riitä. Silloin hätiin rientää vaikka naapurin retku joka antaa katsoa elokuvia jotka ei kehitä, ruuaksi on jotain hyvää eikä probioottista superfoodia jne.

    • Tuskaa, vaikka kaiken pitäisi olla hyvin sanoo:

      Juuri näin. Toivon, että jaksaisin joku päivä olla tuollainen isoisä – kolmen pojan ja yhden tytön isänä tuo ajatus vain tuppaa unohtumaan 3-5 kertaa päivässä. Pelkään, että toistan samaa mahdollisena isovanhempanakin. Itse en halua viedä lapsiani muutamaa tuntia pidemmäksi aikaa isovanhemmilleen, vaikka haluaisinkin. Ja ei, en todellakaan ole ylisuojeleva, mutta omat kokemukseni vain eivät ole hyviä (ok – omilla vanhemmilani 4 poikaa ja yksi tyttö). Vaimonikin puolella valitettavasti elossa on vain ADHD-anoppi (itsekin rakasta appiukkoani todella paljon kaivaten). Kiitos silti vinkistä, että kannattaa koittaa mennä samalle tasolle. Ehkä vielä pääsen poikien kanssa sinne, tytön kasvaessa ehkä hänenkin – tyttövaltaisessa perheessä kasvaneen vaimoni kanssa saattaa sen sijaa olla pikkaisen vaikeampaa…

  • Tuija sanoo:

    Niin totta… Tosin itselle syntynyt 4poikaa 2vuoden ja 3viikon sisään ja ne oli aina hoidossa niin et kaks ja kaks. Tämä olikin täysin kohtuullista hoitajia ajatellen. Eikä näitä kertoja montaa edes ollut kun oli tosi vaikea saada hoitoja järjestyyn. Avioeron jälkeen saatiin tukiperhe kerran kuussa viikonlopuksi ja sen jälkeen nää murheet oli historiaa. Tosin jaksaminen arkena oli suurempi haaste.

    Mutta… Mä selvisin. Pojat selvis. Ja meillä on kaikki hyvin. Enää kahteen vuoteen eivät ole käyneet tukiperheessä tai muuallakaan, ovat 24/7/365 mun kanssa mutta en edes kaipaa ”omaa aikaa”. Lapsia ei kuitenkaan tarvi varsinaisesti vahtia kun ovat jo teini-ikäisiä (13-15v).

  • Milja sanoo:

    Selvittäkää miten teidän alueella on tukiperheitä tarjolla? Tapaamisia kun ei tarvitse olla kauhean usein, sopimuksen voi tehdä vaikka yhdelle viikonlopulle 5 viikon välein tai mikä perheelle vain tuntuu hyvältä. Tsemppiä!

  • Kahden pienellä ikäerolla olevan pojan äiti sanoo:

    Hei! I feel you, mutta jotenkin kyllä tökkii tuo sukupuolijaottelu. Itse ainakin tunnen monia villejä tyttöjäkin rauhallisia poikia. Vaikea uskoa, että kyse olisi sukupuolesta. Haluaisitko itse hoitaa lapsia, jotka keksivät kolttosia, nahistelevat ja eivät nuku öisin? Jos nyt yöllä heräämistä ei lasketa, niin kasvatuksella voi kyllä vaikuttaa siihen, että lapset eivät koko ajan nahistele ja keksi kolttosia – etenkään kylässä.

    Mutta ratkaisuehdotukseksi sellainen, että mitä jos yritätte järjestää pojille samana iltana yökyläilyyn eri paikoissa. Luulisi isovanhempien sen verran jaksavan, etenkin jos kerrotte, että olette itse ihan jaksamisen äärirajoilla.

  • Pipari sanoo:

    Mulla on tyttö ja poika, eivätkä ne ole yhtään villejä ja siltikään kumpikaan isoäiti (alle 60v) ota niitä hoitoon. Kun on oma elämä. Miettikööt sitten miksi lapsenlapset vierastaa…

  • Kahden pojan äiti myös sanoo:

    Oletteko ajatelleet, että lapset menisivät eri hoitopaikkoihin?
    Jos olisi mahdollista järjestää, toinen toiseen mummolaan ja toinen toiseen?

  • Poikien perusäiti sanoo:

    Minulla on neljä poikaa. Kaikki olleet eläväisiä kolttosia tekeviä kosseja. Hoidossa olleet aikanaan. Kaikista on miehiä kasvanut ja isiä ovat nyt. Minun luonteellani ymmärrän reiluja poikia enemmän kuin salakavalia tyttöjä joiden kanssa joutuu selvittelemään ”tuo ei leiki mun kanssa” juttuja. Pojista saattaa lähteä enemmän ääntä,mutta reiluja ne on toisiaan kohtaan, niin hyvässä kuin pahassakin. Ole ylpeä poikien äiti.

  • Pikis sanoo:

    Miksi niitä poikia ei voi laittaa eri paikkoihin? Tekisi heillekin hyvää saada vapaata nahistelusta ja ihan omia kokemuksia, joista voi veljelle kertoa.

  • kolmen energian emo sanoo:

    Meillä 3 poikaa.3v,1v10kk ja nuorin vasta 2vkoa eli ei vielä nahistele pahemmin mutta tuskin menee kuin se vuosi kun on veljiensä kanssa nahistelemassa. Onnea on mummoja pappa jotka mielellään juoksevat ja nahisttelevat poikien kanssa vaikka koko viikonlopun <3 toki se on heille raskasta, kun energiaa näissä on vaikka muille jakaa, mutta aina ovat jo seuraavana päivänä kovasti kyselemässä millonkas pojat haluaa mummolaan taas 🙂
    tsemppiä aloittajalle! toivottavasti saatte yhteistäkin aikaa huoltaa suhdetta ja itseänne.

  • Kaksi poikaa pienellä ikäerolla täälläkin sanoo:

    Meillä anoppi ottaa ottaa onneksi pojat välillä hoitoon, muutaman kerran vuodessa viikonlopuksi tms. Hankaluus on, että asuu kaukana ja appi on myös tietenkin ”hoidettava”, mitenkä muutenkaan, joten tätä optiota ei voi kovin usein käyttää. Oma äitini ei uskalla ottaa lapsia hoitoonsa muuta kun ihan pakon edessä. Eli käytännössä ei lainkaan. Joten osittain samassa veneessä…

    Tuohon ”hyvin” kasvattamiseen liittyen… Meidän pojat ovat tietenkin nahistelleet keskenään koko elämänsä. Ikäeroa heillä 13 kk. No, pojilla on kavereita, jotka ovat perheensä ainoita lapsia, eli nämä ainokaiset ovat saaneet kaiken huomion ja koulutuksen jne. Totta kai yhden kanssa on helpompi toimia ja jutella kaikki säännöt läpi. Ja kenen kanssa riidellä ja nahistella koko ajan, kun sitä toista nahistelijaa ei ole?! Vanhempansa tulevat meille tohkeissaan puhisemaan, että nyt on taas heidän lastaan kiusattu ja että heillä ei ole koskaan kiusattu ketään ja aina on ollut riidatonta. No on kai, kun lapsi on ainoa! Jos olisikin se riitapukari vieressä koko ajan saatavilla, niin loppuis se seesteinen olotila siihen

    • Viiden pojan äiti sanoo:

      Miksi juuri pojat ovat automaattisesti villejä? Meillä on viisi poikaa eikä meillä mielestäni ole mitenkään villiä ja riehakasta. Pojat ovat aina olleet hyviä leikkimään eivätkä todellakaan ole toistensa kurkuissa kiinni. No, eipä meillä silti hoitajia ole jonossa odottamassa, mutta omaa valintaa tämä iso perhe.

    • Sini sanoo:

      Oletko jutellut asiasta neuvolassa? Tiedän, että joissakin kunnissa on apua tarjolla ns. matalan kynnyksen palvelua alkaa löytyä kun vaan rohkenee asiasta kysyä.

  • energisten äiti sanoo:

    Voi, tämä oli niinkuin itseni kirjoittama. Kaksi vilkasta poikaa, 5v ja 7v ja tyttö 9v. Pojat tappelee ja nahistelee ihan koko ajan. Osaavat toki myöskin olla kilttejä, pyytää anteeksi, sanoa ole hyvä, kiittää ym. Mutta perusluonteeltaan vain ovat vilkkaita ja eläväisiä. Isovanhemmat ottavat mielellään välillä hoitoon, mutta ”voinko ottaa vain yhden?” tai ”sopiiko että keskimmäinen jää kotiin?” tyttö ja toinen pojista ovat välillä tervetulleita mutta koko katras ei. Itselle kuitenkin olisi tärkeää että kaikki pääsisivät yhtä aikaa mummolaan / kummilaan / tätilään ym. ja että saisi laatuaikaa miehen kanssa. Kerran vuodessa yritämme lähteä johonkin edes yhdeksi yöksi mutta silloinkin lapset täytyy yrittää hajasijoittaa. Vähintään niin, että toinen pojista on eri paikassa. Tämä on todella harmillista ja epäreilua.

    • Mummu sanoo:

      Ei kait se ole epäreilua ettei toiset jaksa. Ymmärrän kyllä pointtisi kuten aloittajankin 3 pojan äitinä mutta eikö ole myös lapselle luksusta päästä esim.kummin luo saamaan ihan omaa aikaa? Sovitella samalle vkl tai illalle jokaiselle oma meno…mikä siinä on vaikeaa, sekö kun joutuu itse tekemään vähän enempi…
      Äiti ja monen energisen murun mummu

      • Young widow sanoo:

        Itselläni on myös aikaansaapia lapsia, eivät ole villejä mutta paljon tapahtuu. Myöskään riidoilta ja nahinoilta ei voi välttyä. Olen miehen kuoleman jälkeen ollut lasten kanssa totaalisen yksin. En kaikkia kolmea lasta tarjoa samaan paikkaan viikonlopuksi, vaan nimenomaan jokaisen eri osoitteeseen kummeille ja sisaruksilleni tai kavereiden luokse viimeisenä vaihtoehtona äitini. Mummo 72v väittää lasteni olevan huonokäytöksisiä vaikka kaikkialta muualta palaute on päinvastaista. Ymmärrän hyvin, että iäkäs äitini haluaisi lasten istuvan hiljaa nätisti tuolilla ja lukevan kirjaa, koska jo pelkästään lasten kirkkaat äänet selkeästi rasittavat häntä. Mieluummin käymme äitini luona vain kyläilemässä tai äiti on meillä

      • energisten äiti sanoo:

        ymmärrän toki mointtisi mummi, mutta kun lapset nimenomaan haluaisivat päästä yhdessä isovanhemmille kyläilemään. Vanhempani ovat vielä nuoria, alle 60 vuotiaita. Haluaisi vain tarjota lapsilleen samanlaisia mummula kokemuksia kuin mitä itsellä on ollut. Valitettavasti näin ei ole ja asian kanssa toki pystytään elämään. Laatuaika toki lapsille mieluista, mutta eivät tahdo viihtyä kun oletetaan että leikkivät silloinkin yksin hiljaa nurkassa. Ja meillä ei tahdo olla niitä sijoittelupaikkojakaan, kerran näin on onnistunut. Mutta täytyy vain olla tyytyväinen siihen mitä on saanut, ihanat lapset. Ehkäpä isovanhemmat sitten joskus heräävät ajatukseen, että olisi ehkä pitänyt tutustua heihin paremmin ja viettää aikaa. Tämä ”välinpitämättömyys” lapsenlapsia kohtaan on jo vaikuttunat esikoistyttöön, ei halua mennä mummulaan koska kokee että siellä vain sysätään syrjään. Harmittelee kun mummu ei koskaan soita ym. Itkeekin välillä kun kaikilla luokkakavereilla on niin kivat isovanhemmat muttei hänellä. Olen toki selittänyt asian ja pikku hiljaa alkaa ymmärtämäänkin asian. Silti sitä on kyllä välillä todella väsynyt kun ei tukiverkostoa ole.

      • energisten äiti sanoo:

        ymmärrän toki mointtisi mummi, mutta kun lapset nimenomaan haluaisivat päästä yhdessä isovanhemmille kyläilemään. Vanhempani ovat vielä nuoria, alle 60 vuotiaita. Haluaisi vain tarjota lapsilleen samanlaisia mummula kokemuksia kuin mitä itsellä on ollut. Valitettavasti näin ei ole ja asian kanssa toki pystytään elämään. Laatuaika toki lapsille mieluista, mutta eivät tahdo viihtyä kun oletetaan että leikkivät silloinkin yksin hiljaa nurkassa. Ja meillä ei tahdo olla niitä sijoittelupaikkojakaan, kerran näin on onnistunut. Mutta täytyy vain olla tyytyväinen siihen mitä on saanut, ihanat lapset. Ehkäpä isovanhemmat sitten joskus heräävät ajatukseen, että olisi ehkä pitänyt tutustua heihin paremmin ja viettää aikaa. Tämä ”välinpitämättömyys” lapsenlapsia kohtaan on jo vaikuttunat esikoistyttöön, ei halua mennä mummulaan koska kokee että siellä vain sysätään syrjään. Harmittelee kun mummu ei koskaan soita ym. Itkeekin välillä kun kaikilla luokkakavereilla on niin kivat isovanhemmat muttei hänellä. Olen toki selittänyt asian ja pikku hiljaa alkaa ymmärtämäänkin asian. Silti sitä on kyllä välillä todella väsynyt kun ei tukiverkostoa ole.

    • kahden äiti sanoo:

      Sori vaan, mutta sellaisen mielestä jolla ei ole tukiverkostoa joka hoitaisi lapsia IKINÄ tuo kuulostaa turhalta narisemiselta. Sulla on jopa useita paikkoja mihin voit lapsesi hajasijoittaa. Me maksetaan MLL hoitajalle 8,20€ joka tunnista kun ollaan yhtä aikaa pois kotoa.

  • Vaari sanoo:

    Meillä ei tunnu olevankaan muita kuin villejä poikia lapsenlapsina. Paitsi se yksi villi tyttö. Ja kyllä he meille pääsevät hoitoon ja yökylään. Ja ovatkin usein. Ja mielellään.

    Sitä EI sanaa käytetään meillä harkiten, mieluimmin vältetään. Koitamme järjestää olosuhteet sellaisiksi ettei lasta tarvitse koko ajan käskeä ja kieltää. Ja siivoamme vasta kun lapset ovat lähteneet.

    Ja huokaistaan helpotuksesta kun vahtivuoro päättyy. Mutta onneksi unohdetaan se jo 5 minuutin kuluttua lasten lähdöstä. Ja taas tulee ikävä.