”Syntyi tunne etten saanut tykätä äitipuolesta”
”Laitanpa minäkin lusikkani tähän äitimyytti-soppaan. Olen reilu 3-kymppinen nainen. Vanhempani erosivat, kun olin ala-asteella. Eron syitä minulle ei koskaan avattu, mutta voin kuvitella miten hiukan boheemi äitini kyllästyi tavalliseen, paljon töitä tekevään insinööri-isääni.
Äiti löysi siis uuden miehen ja jätti isäni. En paljoa muista niistä ajoista. Isä eleli monta vuotta yksin ja äidin uusi mies muutti meille asumaan. Tapasin isääni säännöllisesti. Aivan uusi puoli äidistäni paljastui, kun isä löysi naisystäviä. Kuulin monet kerrat, kun äiti sätti ja naureskeli näitä naisia miehelleen.
Tilanne kärjistyi, kun isä vakiintui. Ei käynyt mielessäkään siis sanoa äidille, että olin oikeastaan onnellinen isän puolesta. Isä vaikutti tosi yksinäiseltä ja nainen toi paljon iloa isän elämään. Vaikka olin nuori ymmärsin, miten isä katsoi ja kohteli naisystäväänsä.
Minä opin lukemaan äitiäni. Tuhahdukset, pään puistelut, merkitsevät katseet, hiljaisuus. Se kaikki kertoi enemmän kuin sanat. En ymmärtänyt mistä äidin viha kumpusi, mutta ilman sanojakin selvää oli mitä hän tästä äitipuolesta ajatteli. Jos kerroin meidän tehneen jotain yhdessä ei äiti koskaan iloinnut kanssani. Päinvastoin muisteltiin vain äidin kanssa tehtyjä kivoja juttuja. Jotenkin syntyi tunne, että minä en saanut tykätä siitä naisesta.
Oli todella vaikeaa olla ja elää siinä keskellä. Isä piti kuitenkin onnestaan kiinni ja myöhemmin avioitui tämän naisen kanssa. Näin aikuisena ja jälkeenpäin ajateltuna tilanne oli tosi surullinen. Äitini ei tavallaan koskaan päästänyt isästä irti. Hän halusi itse erota, mutta halusi silti hallita yhä isääkin.
Oman kokemukseni mukaan voin todeta, että se miten vanhemmat suhtautuvat toisiinsa eron jälkeen, on merkittävää. Tai se miten omat vanhemmat suhtautuvat uusiin kumppaneihin. Se lojaalius mikä lapsilla on omia vanhempia kohtaan, on vertaansa vailla.”
Nimim. Tytär
Artikkelikuva Tadeusz Lakota.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 7 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Kiitos tästä tarinasta. Tässä oli hienosti osattu pukea sanoiksi se, mitä meidän perheessä ollaan koettu jo kahdeksan vuotta. Mieheni tyttö on pian aikuinen, emmekä ikinä ole saaneet tulla läheisiksi. Alkuaikoina teimme yhdessä kivoja asioita tietämättä lainkaan, että äiti ei olisi tätä suvainnut: leivoimme, retkeilimme, laitoimme hiuksia leteille… Kunnes pian ymmärsin, että tyttö oli todella vaikeassa tilanteessa, kun hän ei enää halunnutkaan leipoa tai askarrella kanssani. Me tehdään nämä jutut sitten äidin kanssa, kuului 9-vuotiaan asiantunteva vastaus. Kun meillä laitettiin tytölle huoneeseen uusi peili, äidin luona sisustettiin koko huone uuteen uskoon seuraavalla viikolla. Kun meillä ostettiin tytölle uusi sänky, äidin kotiin hankittiin tuplasti isompi ja iso peitto ja monta tyynyä. Ja kun meillä leivottiin, kertoi tyttö että me äidin kanssa leivottiin myös paljon erilaisia kakkuja meidän yhteisillä salaisilla resepteillä… Esimerkkejä on satoja. Tilanne johti lopulta siihen, että tyttö seisoi vaivaantuneena kädet vartalon sivuilla, yritimmepä tehdä mitä tahansa yhteistä perheenä. Nykyään isä ja tyttö tapaavat hyvin harvoin. Vieraannuttaminen complete.
Kamalan surullista lukea kun aikuisia ihmisiä runtelee mustasukkaisuus tai katkeruus, vai mistä on kyse? Olen siitä onnellinen ettei tytärpuoleni äiti ole koskaan siirtänyt pahoja fiiliksiä lapseen j mieheni ei koskaan ole puhunut lapsen äidistä pahasti lapselle, jos joskus jokin asi harmittikin. Isosisko on pienemmille tärkeä ja odotettu perheenjäsen.
Omat vanhempani erosivat minun ollessa vauva. Isäni meni uusiin naimisiin siitä muutaman vuoden kuluttua. Alkuun äitini vieroksui uutta naista mutta se meni nopeasti ohi, ovat siitä lähtien olleet läheiset ystävykset, hoitaneet toinen toistensa lapsia ja olen onnellinen kun minulla on kaksi äitiä 💖
Itse en ollut vielä koulussakaan, kun äiti ja isä erosi. Jäin isän kanssa asumaan ja toinen sisko meni äidin kanssa. Kaikki meni omien vanhempien kohdalla kivasti. Kunnes toinen löysi itselleen miehen josta tulikin juoppo ja kauhun hetkiä nähtiin. Toinen löysi jonkun narsisti akan, joka esti kaikkien vanhojen tuttujen tulon meille, muutti kaiken astioita myöten talossa. Nalkutti ja nalkutti. Onneksi molemmat vanhemmistani ymmärsivät erota ennen kun menin ylä-asteelle.
Lapset ei koskaan voi elää vapautuneesti uusperheessä jos biologinen vanhempi ei anna ”lupaa” tykätä uudesta äiti- tai isäpuolesta..
Ihana, että kirjoittaja on nähnyt kaiken läpi.
Sinulla on sydämen sivistystä! ❤
Kunpa ihmiset osaisivatkin nähdä toisten onnen ja olla siitä onnellisia, eikä lähteä sinne toiselle puolelle mollaamaan ja pilkkaamaan.
Nimimerkillä äitipuoli, jonka tytärpuoli valitsi olla lojaali äitinsä katkeruudelle. 💔
Tämä osuu omalle kohdalle vahvasti, tosin itse olen äitipuolen roolissa tässä tilanteessa. Elän uusioperheessä äitinä ja minulla on tytär edellisestä liitosta ja miehelläni kaksi tytärtä edellisestä liitosta.
Minulla ja eksälläni menee tyttäremme kasvatus ja asiat hyvin, eikä meillä ole uusien kumppaniemme suhteen ongelmaa. Molemmat kokee, että tyttäremme elämä on rikkaampaa, kun useampi aikuinen opettaa ja tekee juttuja tytön kanssa.
Valitettavasti nykyisen mieheni ex-puoliso ei kohtaa samoja arvoja kuin me muut. Vaikka en ole missään vaiheessa halunnut ”leikkiä” tyttöjen äitiä, olen siis vain mieheni puoliso ja kohtelen tytärtäni ja mieheni tyttöjä tasapuolisesti, kun he meillä ovat, hän on alusta asti ollut sitä mieltä, että minä tai tyttäreni emme kuulu hänen tyttöjensä elämään, enkä saisi heidän kanssaan tehdä mitään kivaa. Jos minusta mainitaan heidän luonaan, menee tilanne vaikeaksi tyttöjen kannalta ja heidän äidistään tulee kuulemma surullinen.
Heidän äitinsä on myös löytänyt uuden kumppanin, mutta haluaisi silti kovasti määrätä mitä teemme meidän perheessämme ja kuinka me toimimme.
Sivusta katsottuna se kuinka tämä epäsopu vaikuttaa lapsien mieleen, on sydäntä särkevää. Lapsille on tullut iso ristiriita siitä, kenelle heidän kuuluu olla lojaali ja ketä he saavat rakastaa. Apukeinot ovat vähissä, koska toiseen ihmiseen ei voi vaikuttaa, jos hän ei halua ottaa puhetta vastaan.
Kuitenkin se mitä voimme tehdä, on luoda turvallinen ja rakastava koti, jonne kaikki lapset ovat aina tervetulleita.