Äiti kertoo: ”Ero teki minusta hirviön”
Usein puhutaan siitä, että ex-vaimot mollaavat ja mitätöivät ex-miehensä isyyttä eron jälkeen. Isä ei osaa tehdä mitään oikein, hän on välinpitämätön ja huolimaton eikä tarpeeksi kiinnostunut lapsista.
Mutta osaavat ne isätkin käyttää ex-vaimon olemassa olevia tai keksittyjä virheitä lyömäaseena. Äidistä tulee eron jälkeen isän silmissä hirviö. Eron aiheuttamaa katkeruutta puretaan haukkumalla ja mollaamalla äitiä lapselle.
Vihan ja pettymyksen tunteiden purkaminen on tietysti ihan ymmärrettävää, mutta siitä ei seuraa muuta kuin kärsimystä kaikille. Lapsista tuntuu pahalta kuunnella toisen vanhemman mollaamista, ja ex kärsii itsetunto-ongelmista ja itsesyytöksistä kun kaikkea hänen tekemistään vähätellään ja arvostellaan. Eikä se mollaaminen oikeasti omaakaan oloa helpota.
Tässä kaksi meille lähetettyä kertomusta siitä, kun isä eron jälkeen maalailee äidistä hirviön:
”Voi luoja. Miksi ex ei vaan voi kasvaa aikuiseksi?!
Ei tunnu kovin kivalta kuulla alakouluikäisten lasten suusta, kuinka isä toivois, ettei mua olisi enää edes olemassa.
Eroon tarvitaan aina kaksi, se ei ole yksistään kummankaan vanhemman syy. Älä siis solvaa lapsille sitä toista, ole edes sen verran aikuinen. Tekis mieli laittaa exälle viestiä, että lopettaisi jo ne paskapuheet minusta tai puhukoot, mutta ei lastemme kuullen. Olen kuitenkin aikuisempi ja jätän ne puheet omaan arvoonsa.
Kerta toisensa jälkeen, siis joka toinen viikko, kun lapset on minulla, kertaan sitä samaa heille ”ero ei ollut äidin syy, nää on aikuisten juttuja, joista teidän ei tartte kantaa huolta”. Samalla sanon peilikuvalleni, että kaikesta huolimatta olen hyvä ihminen, vaikka se ex sanoisi vaikka mitä. Haluan uskoa, että vielä jonain päivänä minäkin riitän. Juuri sellaisena kuin sillä hetkellä olen.”
Nimim. Sipiriina
Kuva Sharon Mc Cutcheon, ylin kuva Riccardo Mion, kuvituskuvia.
”Se päivä, kun eroat lapsesi isästä muutti sinut maailman parhaasta äidistä Beelsebupin jälkeläiseksi. Olit jo toivonut, että kaikki menisi siististi ja toista kunnioittaen, mutta ei..
Vielä kaksi vuotta eron jälkeen saat kuulla siitä, kuinka lapsesi ei saa elää luonasi tarpeeksi tasaista arkea. Lapsi, joka iltaisin käpertyy kainaloosi ja kertoo sinun olevan kaikista maailman rakkain. Lapsi, joka kikattaa kun juoksette ympäri asuntoa leikkien ritareita. Lapsi, joka rakastaa kääntää luonnossa jokaisen kiven, etsiä aarteita ja kuvitella olevansa suuremmallakin seikkailulla lähimetsässänne.
Mutta sinä, huonoakin huonompi äiti, olet toistuvasti käyttänyt lapsellasi pieneksi jääneitä vaatteita. Joissain on myös ollut reikä. Olet toistuvasti jättänyt huolehtimatta lapsesi hygieniasta ja antanut lapsen tehdä milloin mitäkin toiselle vanhemmalle tatin otsaan nostavaa.
Hyvä lapseni isä. Elämä ei ole suorittamista. Lapsi ei mene rikki reiästä housun polvessa. Minun ei tarvitse merkitä jokaista hengenvetoamme sähköiseen kalenteriin, jotta sinä näkisit, kuinka me aikaamme vietämme. Sinä et voi korjata omaa lapsuuttasi kontrolloimalla pienen lapsemme lapsuutta.”
Nimim. Äiti-kö
Nämä kirjoitukset on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Vaikka lapsella olisi parhaat vaatteet mitä rahalla saa, se ei kerro mitään siitä henkisestä hyvinvoinnista…