Sottapytty ja neljä kääpiötä

Tarina kertoo Sottapytystä ja neljästä kääpiöstä, Vetelä, Huolimaton, Saamaton ja Uhmanenä. He asuivat yhdessä Prinssin, nimetään vaikka Sepoksi, kanssa melkein metsän keskellä, lähiössä Suomenmaassa. Tunnetummasta Lumikin tarinasta poiketen, kukaan kääpiöistä ei tehnyt töitään laulellen, eikä tehnyt myöskään Sottapytty tai Seppo.

Sottapytty ja Seppo asuivat kumpikin aiemmin kahden kääpiön kanssa, ja molempien taloudet hoidettiin vähän sinne päin, eri syistä tosin.

Sottapytty ei ikinä ollut innostunut siivoamisesta, tai muistakaan kodin rutiineista, ja ulkoistikin mielellään hommia palkatulle väelle. Sottapytty oli luonteeltaan, noh, Sottapytty. Itsensä hän näki enemmän boheemina keräilijänä. Haaveilijana joka innoissaan aloitti kymmeniä keskenjääviä projekteja, ja haali jos jonkinmoisia materiaaleja kotinsa kolot ja tasot täyteen. Luonnollisesti kääpiöt seurasivat äitinsä jalanjäljissä. Likaista Sottapytyn kodissa harvemmin oli, mutta sekaista senkin edestä.

Seppo teki kahta työtä elättääkseen kääpiönsä, ja ei itse ehtinyt useinkaan huolehtimaan kodin töistä, joten taloustyöt oli ottanut vastuulleen yli-innokas Kuningatarisoäiti. Mutta koska Kuningatarisoäidillä oli hieman kontrollifriikin ja passaajan vikaa, ei tämänkään talon kääpiöiden ollut tarvinnut oppia itse huolehtimaan sotkuistaan, tai pikemminkin niiden siivoamisista.

Kun Seppo ja Sottapytty sitten päättivät yhdistää taloutensa, lähtökohtana oli ettei asukkaista kenenkään ollut tarvinnut suuremmin siivota koskaan. Oli totuttu siihen että Joku Muu teki heidän puolestaan, mutta kuinkas kävikään kun Joku Muu jäi kuvioista pois?

No huonosti.

Ei mennyt kauaa että epäjärjestys otti vallan valtakunnassa. Likaiset sukat jäivät lattialle, puhtaat tiskit koneeseen ja lakanoita ei vaihtanut kukaan. Pölyjen pyyhkimisestä ei kannata edes puhua. Muuton jäljiltä vähemmän tarpeelliset tavarat majailevat yhä banaanilaatikoissa saunassa tai eteisen käytävällä, mihin ne nyt muutettaessa aseteltiinkaan, ja edellisten asukkaiden jättämä Harvinaisen Ruma Taulu roikkuu yhä paikallaan.

Sottapytty välttelee kotitöitä, koska on tärkeämpääkin, tai mielenkiintoisempaakin, tekemistä, ja Seppo ei vaan ehdi. Kääpiöitä ei yllättäen vaan kiinnosta. On helppo sanoa että siitä vaan siivoamaan, kuuden hengen voimin pitäisi saada huusholli kuntoon hyvin äkkiä. Kyllähän se toimii, kerran kahdessa viikossa kun kaikki saadaan saman katon alle vapaapäivänä, useammaksi tunniksi kerrallaan, jos sattuu kiinnostamaan. Mutta entäs se ylläpito sitten? Joka päivä tapellaan siitä kuka tekee tiskit ja viikkaa pyykit. Villakoirat valtaavat reviiriä raivokkaasti, koska imurille näytetään paikkoja vain päällisin puolin ja sitäkin harvoin.

Huushollista puuttuu se joku joka kokee siivoamisen intohimona, mistä sellaisia ihmisiä löytyy? Miten korjataan se että tavarat jäävät juuri siihen mihin sattuvat laskeutumaan, ja kukaan ei muista niitä siihen jättäneensä. Luonnollisesti, koska kukaan ei niitä jättänyt, ei kenenkään niitä tarvitse siivotakaan. Miten opettaa jälkeläisiä viemään astiat paikoilleen ja petaamaan sängyt kun itsekään ei pidä niitä tärkeysjärjestyksessä kovin korkealla? Sottapytty kadehtii siistejä ihmisiä, mutta huomaa silti jättävänsä jälkeensä vanan tavaroita jotka eivät kuulu siihen.

Illalla Sottapytty päättää että huomenna sitten. Huomenna otan Uhmanenän ja pestään vessa. Heti aamusta laitetaan pyykkikone Saamattoman kanssa pyörimään ja siivotaan keittiö Huolimattoman kaverina. Seppo ja Vetelä saavat imuroida, mutta ensin kaikkien pitää yhdessä järjestellä, jotta imuroimaan pääsee. Mutta aamun tullen ei jaksakaan vielä nousta. Onhan nyt sentään vapaapäivä ja tätä on taas koko viikko odotettu. Sitten käydään kaupassa, hoidetaan juoksevia asioita, kuskataan harrastuksiin ja kavereille, koska kaverit ovat tärkeitä, ja tehdään ruokia, ja yhtäkkiä onkin taas ilta ja siivous jäi siivoamatta.

Illalla Sottapytty ja Seppo taas toteavat että pyllylleen meni. Että pitäisi tehdä oikeasti viimein se siivousvuorolista. Niin että jokaiselle hommalle on tekijä päivittäin, ja saadaan tämä koti kuntoon. Mutta kuten muutkin kotityöt, siivouslistan tekeminen vaatii ponnistelua ja jää tekemättä, syynä se kuuluisa: “ei oo motii”*.

*Puuttuu motivaatio, se on sitä nykynuorten kieltä.

P.S. Kuningatarisoäidin taloon tuominen ei ole vaihtoehto, Lumikin äitipuoli omenoineenkin on pienempi paha.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.