”Päivän teema: Alastomat selviytyjät. Peilin edessä asettelen kassia peittämään kriittisiä paikkojani. Ensimmäinen kassi ei toimi, kokeilen toista, kolmatta, neljättä, matkalaukkua, koulureppua. Päätän poiketa hieman säännöistä ja kokeilen kahta laukkua yhtä aikaa, kolmea, kaikkia. Ei toimi. Pitäisi olla kassi kokoa 160×160 niin voisin pompata sisään ja kelpuuttaisin näyn.

Vaihdan päivän teeman selviytyjiin, niihin vähemmän alastomiin. Päivän ensimmäinen kilpailu tapahtuu työpaikalla. kahdeksassa tunnissa on selviydyttävä useasta tehtävästä, lisäksi on muistettava käsidesi ja suojavarusteet juuri oikeissa paikoissa. Kilpailen kelloa vastaan. Huristelen autolla ympäri kaupunkia ja käyn maski kasvoilla tekemässä pikku tehtäviä mammojen ja pappojen kodeissa. Verenpaineen mittaus. Astioiden tiskaus. Aamulääkkeet. Päivälääkkeet. Lounas. Suihkutus. Muista parkkikiekko! Silmätipat. Korvatipat. Vaihda lakanat.

Huomaan kesken päivän, että kello on johdolla. Alan teeman mukaisesti juonimaan. Jätän ruokkiksen väliin, kirin sen avulla 20 minuuttia. Pitää olla tehokas. Pese mamma. Syötä toinen. Insuliini. Kaupassa käynti. Pese pappa. Muista Taunon tekarit. Lääkkeidenjako. Vie roskat. Lämmitä ruoka. Jaksaa jaksaa! Kello neljä kuuraan vielä papan varpaiden välejä ja tajuan hävinneeni kisan.

Taskukello

Kuva Veri Ivanova. Ylin kuva Pablo García Saldaña.

Seuraavaksi on vuorossa palkintokilpailu. Kilpailijat yrittävät suoriutua kaupasta mahdollisimman nopeasti ja välttäen kaikki virukset. Kauppaan mennessä muistan käsidesin. Hyvä minä! Ryntään porteista sisään peliareenalle. Olen jo niin nälkäinen että heittelen kärryihin kaikkea mitä käteeni eksyy. Väistelen ihmisiä, turvavälit on helppo muistaa sillä kaupan kuuluttajatyyppi muistuttaa asiasta noin joka toinen minuutti. Karkkihyllyillä on tungosta, ja joudun pysähtymään suklaiden kohdalle, hyvin pian huomaan siirtäneeni lähes koko suklaavalikoiman kärryihini.

Yritän muistaa mitä olin tullut kauppaan alunperin ostamaan. Olen niin syvällä selviytymisteemassani etten saa mieleeni muuta kuin riisin. Riisihylly ammottaa tyhjyyttään, muillakin taitaa olla sama teema. Tajuan olevani alakynnessä. Riisien hamstrauksen lisäksi moni kilpailija on ottanut mukaansa muistilapun ja maskin. Miksi minä en tajunnut valmistautua kisaan yhtä hyvin (tai edes valmistautua). Seison taas karkkihyllyllä, kuin robotti lappaan suklaapatukoita kärryihin. Saan tuomitsevia katseita. Kassajonossa mietin edelleen mitä olin tullut hakemaan, ehkä vessapaperia, ehkä.

Katselen lattiaan liimattuja muistutuksia turvaväleistä ja kuuntelen kuulutuksia edelleen samasta aiheesta. Epäilen takana seisovan kilpailijan olevan sekä kuuro että sokea. Tunnen hänen hengityksensä niskassani. Olen varma että tämän takia häviämme molemmat.

Kuva Adrien Delforge.

Selviydyn kaupasta ulos. Päähäni jäi soimaan kuuluttajan turvavälimuistutus, kyseessä on pahempi korvamato kuin jouluisin kaupasta korvaan tarttuvat tiptaprallatukset. Kotona minua odottaa heimoneuvosto. Äänestämme siitä kuka vie koiran ulos. Ensin katsomme yhdessä kaikki kaupasta tuomani ostokset. Lapset suuttuvat kun eivät saaneetkaan muovailuvahaa, mies kysyy mihin aion perseeni pyyhkiä. Vetoan selviytymisteemaan ja yritän lahjoa lapsia suklaapatukoilla. Otamme toisiimme kaupan suositteleman turvavälin. Jään yksin keittiöön miettimään uutta strategiaa.

Yritän saada vielä koskemattomuusamulettia tekemällä kotitöitä. Pyykkikori on muuttunut pyykkivuoreksi ja itse koria ei edes näy. Otan vain heimoni lempivaatteet ja sullon ne koneeseen. Tiskit koneeseen. Perunat kiehumaan ja imuri päälle. Olen aika varma että voitan heimon puolelleni. Olen kohta imuroinut koko talon, vilkaisen heimoani. Neljä kiukkuista jäsentä katsovat minua murhaavasti, puolet vuokratusta elokuvasta on jäänyt kuulematta. Sammutan äkkiä imurin ja pahoittelen asiaa. Lähden hiljaisempiin kisoihin.

Pyykinpesun taukonaposteltava

Tiskikone tyhjennetty, vielä pyykit. Koneen avattuani nautin hetken puhtaan pyykin tuoksusta. Silmät avattuani tajuan ettei mieheni lempipaita ollut hetki sitten vaaleanpunainen, eikä myöskään poikani housut. Tyttöjen vaatteet näyttävät olevan ennallaan, ainakin värien osalta. Kaikki näyttävät kovin pieniltä, toivon sen johtuvan jostain muusta kuin 90 asteen pesuohjelmasta. Ehkä heimoni on kasvanut. Ehkä vaaleanpunaiset vaatteet vain näyttävät pienemmiltä. Kyllähän mustakin tekee hoikentavan harhan. Ehkä myös vaaleanpunainen.

Ruuaksi keitin vain perunaa (miksi?). Heimoni näyttää ruokapöydässä edelleen kiukkuisilta, päätän olla kertomatta vaatteista. On aika äänestää. Heimo on puhunut. Yksimielisen äänestyksen jälkeen lähden koiran kanssa lenkille. kävellessä pohdin olisiko alkuperäinen teema kuitenkin toiminut paremmin. Yöllä herään kauheaan pamahdukseen. Olen siirtänyt puolisoni lattialle. Päässäni soi edelleen kaupan kuulutus turvaväleistä. Mikä sinun päivän teemasi on? Sujuiko paremmin?”

Nimim. Hulluks tullu

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 10 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

10 vastausta artikkeliin “Selviytyjät: Arki”

  • Hulluks tullu sanoo:

    Tämä teksti ei perustu tositapahtumiin. Se on kirjoitettu sisäpiirivitsin pohjalta ja sitä on liioiteltu sekä väritetty rutkasti. Teksti on lähetetty huumorin sävytteisen blogin toimitukseen mutta jostakin syystä se on julkaistu täällä. Pahoittelut siitä.
    Hyvää kesää kaikille ja älkää nyt ihan kaikkea netissä lukemaanne uskoko ❤️☀️😎
    T:Huonolla äidillä on myös huono huumori

  • Hoitsu hentoinen sanoo:

    Jestas, että ärsyttää! Olet ihan vapaaehtoisesti alistunut moiseen. Alistava mies ja perhe eivät muutu hienommaksi heimo nimityksellä. P*ska on p*askaa vaikka nimen muutat.
    Itseksin hoitaja. Tiedän, että toisia ei voi auttaa, jos itse palaa loppunu.
    Ei siellä haudalla tuu pomot kiittelemään. Toivottavasti edes heimo äänestää myönteisesti, että saapuvat paikalle.
    Älä päästä tilannetta pahemmaksi!

  • Hoitaja minäkin sanoo:

    ❤️ Samassa oravanpyörässä joskus juossut kelloa vastaan. Paloin loppuun. Lopulta erosin yhdestä heimon jäsenestä ja päätin löytää tilalle osallistuvamman, rakastavamman ja arvostavamman jäsenen – ja löysinkin yllättävän helposti jopa. Vaihdoin myös työpaikkaa. Kirjoitus oli hauska ja ahdistava, samaistuin 😅😥

  • Ansku sanoo:

    Me tilaamme ruoan kotiin tai hakupisteeseen jolloin kauppaan ei tarvitse mennä kun akuutti asiassa. Pisteeltä kassit on helppo vaan nostaa kyytiin töistä tullessa. Kaikki en tulee osallistua kotihommiin jos haluaa puhtaita vaatteita, ruokaa ja astioita. Lemmikit hoidetaan yhdessä. Tuo kirjoitus teki vähän surulliseksi ja tuli vaikutelma että talossa on kotiorja ja passattavat. Itse olen lapsuuteni kasvanut kodissa missä jokainen osallistui tasonsa mukaan ja oppi vastuuta, samaa jatkan perheessäni.
    Kauppalappu on meille oleellinen osa kauppareissua ettei mene sählingiksi ja unohdu.

  • Hoitsu sanoo:

    ❤️

  • Heimolainen sanoo:

    😂 päivän piristys! Kiitos!

  • Vappuzo sanoo:

    Mitä jos pysähtyisit hetkeksi ja muistaisit, että tämä on sinun ainoa elämäsi? Ei naurata. Tätä vauhtia olet kohta romu – niin fyysisesti kuin henkisestikin.

  • Piiku sanoo:

    Ei minuakaan naurattanut vaikka ehkä oli tarkoitus? Kun tuntuu, että ”huumorinkin” takana on puoli totuutta. Mikä helvatun heimo nykyaikana orjuuttaa yhtä jäsentään tekemättä itse mitään?

  • Voi elämä! sanoo:

    Tämän tarkoitus oli varmaan olla hauska. Koin jostain syystä valtavaa ahdistusta. Ei en! Ei siksi, että samaistuisin. Elämäntilanteeni on ihan kuin eri planeetalta.
    Ahdistuin ehkä siksi, että koen kirjoittajan olevan niin alistettu ja oman voimansa kadottanut. Ja tätä heimojuttua en ymmärtänyt tässä kohtaa ollenkaan. Mikään heimo ei taida alistaa yhtä jäsenistään noin. Miksi ei voi puhua perheestä, lapsista ja miehestä? Onko hän joku heimon piika tai orja? Ja miten jonkun elämänhallinta voi olla noin pahassa jamassa? Jos töissä ei aika riitä, kerro johdolle. Tällä tyypillä kaikki hommat kusi vihamielisen heimon armoilla.

    • Hoitaja minäkin sanoo:

      Hoitotyössä on ihan turha valittaa johdolle että aika ei riitä. Tietävät sen kyllä, mitään asialle ei kuitenkaan tehdä.

      Pikkasen voisi kyllä äiti noita hommia delegoida niin saisi välillä vähän hengähtää. Mutta olihan tämä nyt kuitenkin ihan hauskasti kirjoitettu.