”Jo lapsuudessa itselleni opetettiin, että lahja jonka saat on henkilökohtainen. Se on sinun ja sinä saat tehdä sillä, mitä juuri sinä haluat.

Valitettavasti omat lapseni eivät tästä pääse osallisiksi yhden isovanhempansa taholta. Hänellä on sairaalloinen tarve käyttää valtaansa ja kun se ei enää muihin ulotu, niin hän on päättänyt kohdistaa sen lapsenlapsiinsa.

Miten tämä siis käytännössä toteutuu? Siten, että joka ikinen joulu joulupukki käy hänen luonaan viemässä lahjat. Kun lapset sitten joskus menevät hänen luo, niin hän ojentelee pakettejaan lapsille selittäen, että pukki toi ne hänen luo. Ja kun on kotiinlähdön aika ne pitää jättää hänen luokseen. Eli pappa ostaa paketit käytännössä itselleen.

Miten selitän tämän lapselleni, joka toki ihmettelee asiaa, että miksi lahjaa ei saa pitää? Miksi joulupukki käy papan luona, eikös se vieraile pääasiassa vain lasten luona? Ja miten saan puolison silmät auki, että tuo on järjetöntä lasten härnäämistä. Puolisoni mielestä isänsä yrittää tällä keinolla saada lapsia useammin käymään luonaan. -No, siinä hän valitettavasti epäonnistuu.
Eli kovasti kiinnostaa olemmeko ainut perhe, joka tätä joutuu kestämään?”

Nimim. Äityliini

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia. 

Jutun editoi:

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti

Artikkelissa on 32 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

32 vastausta artikkeliin “Saako teillä viedä kotiin isovanhemman antamat lahjat?”

  • Helsinkiläinen sanoo:

    Me taas jätämme isovanhemmilta saadut lelut mummolaan, koska sitten siellä on jotain, millä leikkiä seuraavan kerran. Meillä on niin paljon roinaa kotona, ettei sinne enää mahdu mitään, joten ihanaa, että voimme käyttää mummolaa lelujen säilytyspaikkana. Erityisesti ne kaikkein kovaäänisimmät ja ärsyttävimmät lelut päätyvät aina mummolaan. 😀

    Kannattaako opettaa lapsia materiasta riippuvaisiksi?

  • Puolensa kummassakin sanoo:

    Saa viedä, mutta usein on myös lahjoja, jotka kaikki yhteisymmärryksessä päädymme jättämään isovanhempien luo. Esim. äitini saattaa sanoa jo etukäteen, että ostaa henkilökohtaisten lahjojen lisäksi yhteiseksi jonkun lautapelin, joka jäisi heidän luokseen että voisivat lasten kanssa pelailla. Tämä ei ole ollut kenellekään mikään ongelma. Myös legopaketteja on jätetty sinne, jotta lapset saavat siellä kasailla ja on helpompaa, kun eivät sekoitu kotona oleviin legoihin. Anopillekin olemme ehdottaneet useasti, että varsinkin isommat tilaa vievät lahjat jäävät sinne ja lapset niillä leikkivät sitten kyläillessään. Meillä ei ole lähdetty joulupukkitarinointiin, joten ehkä siksi säästymme turhalta selittelyltä tässäkin ja ketään ei ole harmittanut, kun asioista puhutaan niin kuin ne oikeasti ovat.

  • Äityli sanoo:

    Miehen äiti on harrastanut samaa. Mummon ostamat joululahjat piti jättää mummolaan eikä niitä saanut viedä kotiin. Sairasta sanon minä. Lasten isän mielestä mummo voi päättää, miten hänen ostamien lahjojen kanssa menetellään.

  • Niin monenlaista nähnyt ja siihen kyllästynyt äiti sanoo:

    Kun erosin eksästäni, hän oli jonkin aikaa kahdelle lapsellemme lähivanhempi. Jälkeenpäin ajateltuna kaikinpuolin iso virhe, mutta silloin en tiennytkään kaikkea mitä sain myöhemmin tietää.
    Lapsilla kuitenkin on isänsä luona omat huoneet, tai oli. Jo siellä ollessaan ahdistuivat kovasti monesta muustakin asiasta, mutta erityisesti siitä, miten isänsä ja isänäiti jumaloivat isän veljen lasta, serkkuansa, ja hän sai tulla ja mennä miten halusi lasteni ylikävellen, ajoi heitä pois talosta että saa itse leikkiä lasteni leluille yms.
    Kun lapset muuttivat pysyvästi luokseni, ja kävivät alkuun joka vkoloppu, myöhemmin joka toinen vkoloppu isällään, alkoivat joka kerta huomata jotain puuttuvan, mutta se meni ensin huoneiden siivoamattomuuden yms piikkiin. Silloin ilmeni tätä, että siltä puolen saadut lahjat olisi pitänyt jättää siihen taloon eikä tuoda kotiin. Lapset toivat kuitenkin mieluisia asioita mukanaan joka kerta ja jättivät sinne joitakin ei-niin-tärkeitä, osasivat sanoa että haluavat omat tavarat itselleen, kumma kyllä se onnistui.

    Sitten kun tuli varmuus, että osa heidän omista leluistaan/tavaroistaan oli ihan oikeasti kadoksissa, rohkaistuivat kysymään asiasta. Ja vastaus oli, että niitä oli kokoajan annettu tälle lapsiani yli 5v nuoremmalle serkulle, kun ”ette kai te enää sitä tarvitse”. Lapsiltani mitään kysymättä, oli monta heille mieluista lelua annettu pois, jotka lapset olivat säilyttäneet muistoksi ja ajatuksella antaa uudelle pikkusisarukselle leikittäväksi kun sen aika tuli.
    Lisäksi eksäni antoi parin vuoden ajan naisystävänsä mellastaa mielinmäärin, ja teki suurta haittaa lasteni väleihin isänsä kanssa. Tämä nainen narsistiudessaan ja mustasukkaisuudessaan sai eksän remontoimaan taloaan, ettei minun sinne jättämä ”kädenjälki” vain näy missään. Remppaamani lastenhuoneet piti ensimmäisenä muuttaa, ja poikani huone tyhjennettiin ennen kuin hänelle tehtiin uusi vierashuoneesta. Mihin lie poikani (jota muutenkin kohtelivat aina hyvin eriarvoisesti kuin esikoistytärtäni) tavarat laitettiin silloin…. Katsoimme jonkin aikaa, että saavatko pojalle edes omaa nukkumapaikkaa laitettua, ja kun homma jäi niille sijoilleen ja poika siellä ollessaan joutui nukkumaan isänsä sängyssä, lapset itse toivoivat ettei sinne tarvitsisi enää mennä yöksi. Tuo naisystäväkin katosi sitten kuvioista, talo on täynnä keskeneräisiä projekteja, suuri osa lasten omaisuudesta jota ei ehditty meille kuskata on kadonnut ja ”lahjoitettu hyväntekeväisyyteen” ja ainut ”oma” juttu siellä (se huone) on tuhottu.
    Sen jälkeen lapset ovat käyneet isällään vain päiväkylässä parina pvnä kuukaudesta, ja vaikka hän koettaa parantaa suhdettaan lapsiin ei lapset enää pysty luottamaan tai pitämään häntä vanhempana. Kokivat kaiken yrityksenä pyyhkiä heidät pois isänpuolen suvun elämästä, onneksi saavat kaiken rakkauden ja turvan luonani ja tietävät myös ettei mikään ole heidän syynsä.
    Ei kaikkia ihmisiä vain ole luotu vanhemmiksi/isovanhemmiksi, jos lapsi on vain omaisuutta tai muuten vain miten vain kohdeltavaa, jota ei osata arvostaa ajattelevana ja tuntevana ihmisenä, jolla ei ole omia oikeuksia tai tahtoa…

  • Lulle sanoo:

    Lapsena reissasin isän ja äidin kodin välissä ja isä kielsi viemästä mitään leluja mukanani äidin luona. Tuntui todella pahalta, että lempilelu piti jättää jälkeen ja isä ei sitä koskaan selittänyt. Ehkä isä halusi, että koti on minulla hänenkin luonaan tai sitten vain kontrolloida mitä tapahtui muulloinkin aina hiusten muotoilusta rintaliivien käyttöön. Jos jotain olisin toivonut niin, että joku olisi keskustellut näistä asioista vaikka vastaukset tietäisikin se joka kontrolloi.

  • E sanoo:

    Ihan järjetöntä. Jos tuolleen kohdeltaisiin lapsia, niin sitten ei käyttäisi ollenkaan mummolassa.

  • Pinkkis sanoo:

    En ole ikinä kuullutkaan moisesta. Sairasta vallankäyttöä.