”Tästä en voi soittaa siskolleni, enkä ystävälleni. Eihän jouluna muutenkaan, voi soittaa, kun kaikilla on kauhea kiire ja omat jutut.
Äidille voisin soitella ja toivottaa Hyvää Joulua, mutta en kertoisi ettei meillä ole kuusta..

Teini ei muistanut toissapäivänä käydä valitsemassa sitä, eikä veljeksistä kumpikaan pelaamiselta ehtineet sitä ajatella.
Piparitaikinan tekemisen kanssa kävi sama homma.
Mielestäni nuoret voisivat jo osallistua jouluvalmisteluihin, mutta isä ei ota mitään kantaa…

Nuorimaiseni tosin aikataulutti jouluaaton tapahtumat valmiiksi joulupuuroineen, kuusen koristelemisineen, lumiukkoineen, saunoineen ja syömisineen.. Mutta se mistä se kuusi tulee… jäi miettimättä. Tämä on nyt toinen joulu ilman kuusta, edellinen oli kaksi vuotta sitten.. Lasten isä ei halunnut lähteä hakemaan kuusta yksin ja sitä ei sitten ollut..
Silloin kyllä päätin että jatkossa hoidan sen sitten itse, viime vounna kävin töistä tullessa sen valitsenassa ja maksamassa ja laitoin pojat sen hakemaan.. Voi sitä vänkäämistä ja vaiitusta. Oli kuulemma hankala kantaa. Uskon sen, ei se tuolla kurassa ja vesisateessa hääviä ole, mutta kuusi oli kaunis. Se on kaunein joulukoriste.

Tänään alkoi perheen isä yhdentoista aikoihin jutella että mahtaakohan sitä kuusta enää saada… Ja voihan sitä muovikuusen hakea. Johon minä, että muovikuusta meille ei tule, ennemmin ollaan ilman. Vein kuusen jalan vähin äänin takaisin varastoon ja lähdin koiralenkille. Samalla totesin että kuusen myyjät ovat Joulun vietossa… Meillä ei ole kuusta..

Nyt on paha mieli, joulumieli on omien töiden ja nuorison koulunkäynnin murheiden takia ollut muutenkin kateissa.
Keittiön ikkunassa roikkuu Marimekon kesäverhot ja joulusiivot tehtiin nuorison toiveesta… vain yläkerran imurointi ja pölyt, sekä omat huoneet… Alakerrassa on kaaos.

Minä siivosin kylpyhuoneen koska ajatuskin Joulusaunasta sen lian keskellä tuntui mahdottomalta. Sauna jäi pesemättä, mutta eipä sitä ole paljon käytettykään.

Päätin etten huuda ja käske tänä vuonna, vuosi on ollut rankka ja tuleehan se joulu vähemmälläkin… ja aika hyvin olen onnistunut.
Mies teki kalat ja kinkun paisto on hänen homma. Kinkku piti paistaa leivinuunissa, mutta kivikasaa pitäisi lämmittää etukäteen ja se oli jäänyt vähän huonomle lämitykselle. Koko kämppä tuli täyteen savua kun uuni ei lähtenyt vetämään. Kinkku laitettiin sähköuunissa… joulu vietetään savutuvassa..

Yhden kynttilälyhdyn vein etupihalle.. Takapihan terassilla aurinkovarjosta tippuu sadevesi. Pihakalusteet ovat hujanhajan pitkin terassia ja koiran kuljettamat sukat ja pehmolelut samassa sekamelskassa… Kukkalaatikkoon nojaa lapio ja kottikärryt ovat täynnä puutarhajätettä keskellä takapihaa…

Kuorin perunat ja laitoin laatikot sähköuuniin, pilkoin rosolliin punajuuret. Muu olikin melkein valmista… Jotain voi olla että puuttuu mutta ei haita, tärkeimmät on..
Jouluruoka on lapsilleni tärkeä ja sitä he odottaa.
Sauna on kohta lämmin, vihta on hautunut…

Joulusauna on minulle tärkeä, ja Lumiukko, sen tosin ehdin katsoa myöhemmin, mutta kiinnostaako ketään se mikä on minulle Joulussa tärkeää?”

Nimim. Näkymätön Äiti

— Huono Äiti

Artikkelissa on 16 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

16 vastausta artikkeliin “”Ketään ei kiinnosta, mitä äiti halusi jouluna””

  • Helsinkiläinen sanoo:

    Jos muita ei jouluvalmistelut nappaa, niin jättäkää tekemättä. Lähde nuorimmaisen kanssa vaikka jouluksi risteilylle tai hotelliin, siellä on saunat ja jouluateriat buffassa jne. Muita ihmisiä ei pysty pakottamaan liiltokuvarooleihin, ja jos yrittää, joutuu yleensä pettymään.

  • Anskuli sanoo:

    Jos on uupunut, ei välttämättä jaksa yksin kaikkia jouluvalmisteluja. Aivan ymmärrettävää. Silti aattona tulee morkkis, että näinkö tämä meni tänä vuonna ja olisi pitänyt sitä ja tätä. Joskus voi olla tilanne, että jaksaa vain työnsä, eikä muuta. Syitä voi olla monia. On masennusta, uupumusta jne. tai fyysisiä sairauksia. Jouluruokien valmistaminen itse alusta loppuun vie monta iltaa, lisäksi siivous, koristeet, lahjat, kuuset jne. jne. Kaikki valmistelut töiden ohella. Jo pelkkä ajatus voi stressata, jos on muutenkin esim. masentunut. Ihmettelen kyllä, miksei miesväki saa kuusta hankittua hyvissä ajoin ennen joulua, vaikka jo viikkoa ennen aattoa. Se olisi hyvä miesten homma. Emmekä elä 60- luvulla, jolloin äidit olivat kotona eikä valmisruokia juuri ollut tarjolla. Silti naisissa elää ajatus, että kaikki pitäisi tehdä itse. Muuten ei ole muka kunnon nainen. Nykyään kaikki jouluruuat voi ostaa paremmasta ruokakaupasta täysin valmiina tiskistä, vieläpä kaupan keittiön ammattikokkien tekemänä, jolloin maistuvat aivan itse tehdyiltä. Siinä voi hyvin laistaa. Siivousta, koristelua ja kuusen hankintaa ei kannata aivan jouluaattoon jättää. Niitäkin töitä voisi jakaa ja aloittaa hyvissä ajoin jo joulukuun alussa. Mutta ei yksi joulu mitään tee. Ei elämä niin vakavaa ole. Ensi vuonna sitten eri tavalla. Uusi vuosi tuo uudet kujeet. Terassikalusteita voi siirrellä välipäivinäkin ja pikku hiljaa järjestellä paikkoja, jos se silmää häiritsee.

  • Surunna sanoo:

    Tiedän juurikin tuon tunteen. Tähän ei sisälly vain tämä Joulu, vaan paljon paljon muuta menneestä. Odotukset, pettymykset, valheet, ikävät sanat ja loukkaukset vuosien varrelta. Yrittänyt sopeutua, niellä loukkaukset, mennyt itseensä, hyväksynyt ja yrittänyt olla mieliksi, kiukustunut, sanonut ja keskustellut….mikään ei tuota tulosta, vain sinä olet se valittaja, tyytymätön ja ilkeä. Mitenkä se kääntyykin aina noin päin?
    Perimmäinen tarve tulla arvostetuksi, kunnioitetuksi, tasapuoliseksi perheessä, saada tukea ja lohtua, kun on tiukka hetki, kun suru hiipii puseroon, olet poikki ja henkisesti uupunut, kaikkensa antanut. Lyötyä kun vielä lyö, niin aika mitättömäksi sitä itsensä tuntee oman perheensä sisällä!!

  • En odota ihmeitä sanoo:

    Joulumme oli mukava.
    Oli kuusi, pipareita, puurot ja ruuat. Puhdas joulusauna. Isovanhemmat syömässä.
    Yksin tein kaiken, toki isovanhemmat toi muutaman sovitun ruuan tullessaan.
    Mies tapansa mukaan hassannut rahansa ennen joulua. Ei osallistu kuluihin, ei hanki lahjoja. Ei auta, on yrmeä.
    Päätin jo etukäteen, etten anna hänen joulumieleeni vaikuttaa. Enkä antanut, lapset tekevät joulun. Taaperon ilo, perhe ja kiireettömyys.
    Oma suunnitteluni ja tekemiseni toi joulun, itselleni ja muille, jopa sille ukolle.

  • Sopivasti itsekäs sanoo:

    Kuulostaa aika tutulta. Sillä erotuksella, että itse nostan metelin itselleni tärkeistä asioista ja vaadin että ne toteutuu. Nuoret saa osallistumaan kun ottaa pelikoneet ja puhelimet pois ja lupaa palauttaa kun hommat on tehty.

    Odotin itse joskus lapsilta vapaaehtoista osallistumista kotitöihin, yhteiseen hyvään. Ketään ei kiinnosta vaikka olis mikä kaaos. Lopetin kuvitelmat ja aloin käskeä.
    Odota vaan niin joku päivä lapset asuvat omillaan ja saat nauttia rauhallisesta joulun odotuksesta kuusen ja puhtaan kodin tuoksussa, siihen asti että lapset perheineen tulevat valmiiseen joulupöytään.

  • Levollisempaa joulua sanoo:

    Olen itse jo aikuinen, mutta lapsesta pitäen on harmittanut, kun ei ”mahdu” mukaan jouluvalmisteluihin, kun äidillä on niin vahva visio siitä, kuinka asioiden tulee mennä. Ja samalla myös toisinaan hirveät pultit siitä, kuinka kukaan ei auta ja kaikki pitää tehdä itse.
    Tunnistan saman vielä pahempana anopissani, ja joulu ahdistaa itseä, koska tuntuu, että on vain riesa ja ahdistuksen aiheuttaja toiselle. Kun yrittää auttaa, tulee sanomista siitä, kun ei vastaa hänen kriteerejään tai ei ole samanlainen kuin ennen. Parempi siis vain pysyä poissa tieltä.

    Nauttisin itse kotijoulusta, mutta vanhempien ja miehen iloksi on mentävä käymään. Ehkä ensi jouluna pidän taas tässä asiassa oman pääni. 😊

    Aloituksen äidille, voisiko tosiaan toimia jo ehdotettu keskustelu perheen kanssa siitä, mitä jouluksi halutaan ja miten se saavutetaan, niin että äitikin ehtisi nauttia?

  • Mirjamihellevi sanoo:

    Nyt jotenkin tuntuu, että ootko ottamassa marttyyrin roolia? Muut perheen jäsenet eivät osallistu riittävästi valmisteluihin, ja se harmittaa. Onko niin, että kodista ei ole koko vuonna ehditty kunnolla pitää huolta, mutta jouluna toivoisit, että kaikki on tiptop.
    Auttaisiko näin vuoden alussa jämäkkä perheneuvottelu, jossa kotihommia jaetaan kaikille. Esim. viikottaisita töistä, joista jokainen ottaa hoitaakseen jotakin tai teineille tietyt kotityöt hoidettavaksi. Näin jouluna ens vuonna noi valmistelutkin voisivat sujua jouhevammin, kun teinit ovat toivottavasti oppineet osallistumaan.

    Ei niitä teinejä ole aina helppo motivoida mihinkään, mutta jos esim. viikkorahat olisi vastikkeellisia?

  • Annamari sanoo:

    Jep, kirjoituksesta paistaa läpi, että tämän jutun takana on paijon, paljon muutakin koko vuoden tai vuosien ajalta, kuin vain joulun (äidin mielestä) pieleen menneet / tekemättä jääneet pikkuasiat.

    Jos kaikki olisi hyvin, nämä asiat eivät häiritsisi, ja sen verran voisi jopa joustaa, että muovikuusenkin voisi hankkia vaikka varalle näitä ilmeisen harvinaisia kuusetta jäämisen jouluja varten. – Jos aito kuusi on sinulle ehdottoman tärkeä, niin silloin hoidat ja varmistat sen joka vuosi ihan itse!

    Olet itse vastuussa oman elämäsi mielekkyydestä: jos kaikki ei ole mielestäsi hyvin tai edes siedettävästi, niin puhu niistä oikeista asioista, mitkä suhteessa ja perheessä painavat. Vaadi muutoksia ja aseta omat rajasi, joita ei ylitetä – älä pelkästään passiivisesti naputa, valita ja marttyrisoidu.

  • Valivali sanoo:

    Kenen olisi pitänyt tyhjentää kottikärryt aikaa sitten? Tai siivota pihakalusteet pois? Mies teki kinkun ja kalat. Aika paljon. Äiti pilkkoi punajuuret ja pesi kylppärin.
    Mutta valittaminen on helppoa.

  • Nimetön sanoo:

    jouluun littyy paljon perinteitä ja sitä että kaikki pitäisi olla täydellistä aina se valitettavasti ei ole sitä ,meillä minä rakastan joulua yli kaiken ja isäntä ei välitä liiasta höösäämisestä tästä tulee ristiriitoja meillä lähes aina siihen kun lisätään väsymys niin soppa on valmis kuusi ja ruoat haetaan yhdessä muuten kodin koristelen minä aina ei mene niinkuin strömsöössä

  • Ihana joulu sanoo:

    Surullista. Onnistuisiko ensi jouluna että kirjoittaisitte listan, jossa jokaiselle on oma tehtävä? Eikä jouluruokaa syödä ja lahjoja jaeta, jos kaikki eivät ole tehtäviään tehnyt? Ennen olin itse samanlainen marttyyri, tein ihan kaiken itse ja stressi alkoi jo marraskuussa. Tänä jouluna olin aaton töissä, ja koko perhe oli ensin ettei joulu tunnu samanlaiselta, ilman äidin keittämää joulupuuroa aamulla ja muita totuttuja tapoja. Mutta sitten perhe yllätti. Tytär oli keittänyt joulupuuron ja esivalmistellut ruuat. Pikkusisko oli siivonnut ja leiponut tortut. Poika laittanut kuusen ja mies hakenut puuttuvat tavarat kaupasta. Oli ihana tulla kotiin kun kaikki oli valmiina. Eikä mulla ollut stressiä koko jouluna!

  • Turhautunut sanoo:

    Itse toivoin mieheltä rauhallista joulua. Meillä on kaksi pientä lasta, eikä sukulaisten luona jouluaattona juokseminen kiinnostaisi. Pyhinä ehtii kyllä. Puhuimme asiasta jo viime jouluna ja taas nyt syksyllä, mutta ei. Taas juostiin.
    Tein itse pitkää päivää ja olin ennen aattoa 10pv putkeen töissä, pitkiä päiviä, joten jouluvalmisteluille ei jäänyt aikaa.
    Kuitenkin sain itse laittaa joulukoristeet ja siivota kämpän. Ja siivouksen tein tuona aikana 4 kertaa, eikä aattona ollut silti siistiä kun ketään muuta ei kiinnosranut edes pitää sitä järjestystä yllä..
    Aatto oltiin sukuloimassa, joulupäivä myös, ja tapani. Perjantaina mies töissä. Lauantaina vasta tuntui joululta. Kämppä edelleen täysi kaaos, mutta sain lukea joululahjaksi saamaani kirjaa ja syödä konvehteja pyjamassa. Sain tehdä sitä mitä jouluaatolta halusin. Koska tein selväksi että teen sen nyt tässä tai teen sen jossain muualla.

    Ensi jouluna olen vaikka sitten yksin, jos niin saan rauhallisen kotijouluni.

  • Mims sanoo:

    Tosi ahdistavaa tollanen ylenpalttinen valittaminen. Ja rikollisen monta kirjoitusvirhettä yhdessä tekstissä. Onko kellään mennyt joulu hyvin? Tuntuu että kokoajan tulee näitä ”kaikki meni päin pe****tä” -kirjoituksia. Jos äiti haluaa tietynlaisen joulun, niin äiti laittaa tietynlaisen joulun. Itselleenhän se sitä ilmeisesti vaan halusi, kun muulle perheelle tuntui riittävän vähempikin. Mut tsemppiä ja voimahali seuraavaan jouluun, ehkä se on parempi!

  • Kt sanoo:

    Mitä jos olisit itse hakenut kuusen ja valmiin piparitaikinan. Ihme rutinaa, kun et itsekään tehnyt mitään…

    • Tk sanoo:

      Mitä lämpimimmin suosittelisin edes lukemaan artikkelin tai mahdollisesti lukemaan sen uudestaan, ajatuksella?
      Äärimmäisen typerä kommentti!

      • VL sanoo:

        Eiköhän äiti voi hoitaa joulusta ne itselleen tärkeimmät asiat ensin ja sitten muut jutut jaksamisen mukaan? Jos kuusi on tärkein, mutta kuljetus hankalaa, niin sen voinee ostaa kotiinkuljetuksella. Näin toimin minäkin kolmatta vuotta putkeen. Muut perheenjäsenet saavat opetella tekemään osansa tai tyytyä pienimuotoisempaan jouluun.