”En koskaan missään kuulu joukkoon” – tuntuuko sinustakin tältä?
Tuntuuko sinustakin aina siltä, että olet ulkopuolinen?
Muilla on omat kaveripiirinsä, ne vähän paremmat ystävät. Muut löytävät työpaikalta sielunsiskon. Muut tutustuvat perhekerhossa niin, että yhdessä vietetään aikaa vielä kun lapset ovat ehtineet aikuisiksi. Muut löytävät uudelta paikkakunnalta heti sydänystävän. Muiden naapurissa asuu pelkkiä bestiksiä.
Mutta osa on niitä ainaisia kolmansia pyöriä, varasijakavereita ja moikkaustuttuja. Miksi toiset jäävät aina ulkopuolisiksi?
Sitä pohtii tämä nainen, joka kokee olevansa ihan tavallinen, mukava nainen, mutta siitä huolimatta hän on aina se, joka jää ulkopuolelle:
”Olen reilu kolmekymppinen, perheellinen nainen. Aika tavallinen ihminen sanoisinko. En ole mitenkään ujo tai liian puhelias.
Olen ollut elämäni aikana monissa työyhteisöissä, tutustunut uusiin ihmisiin lasten kautta, sekä käydessäni koulua. Sama tunne vaivaa minua näissä kaikissa yhteisöissä: En kuulu joukkoon ja koen olevani ulkopuolinen.
Minulla ei ole ympärilläni kaveriporukkaa johon kuuluisin, muutama läheisempi ystävä on, mutta he eivät kytkeydy mitenkään toisiinsa. Työpaikoissa en ole ikinä kuulunut mihinkään kuppikuntiin.
Suoraan sanoen olen kateellinen ja surullinen ihan pienistäkin asioista, kuten siitä, että ystäväni julkaisevat aina kivoista jutuista kuvia sosiaaliseen mediaan jonkun toisen ystävän kanssa. Eikö minun kanssani ole hauskaa? Eikö silloinkaan ollut, kun minusta tuntui siltä että olisi?
En ole se , joka kutsutaan illanviettoihin tai muuhunkaan. Usein myös kuulen toisten puheista miten paljon kivoja juttuja heille on tulossa, mutta joidenkin toisten kanssa.
Huomaan aina, että esimerkiksi äitiporukoissa jotkut muut löytävät yhteisen sävelen, mutta minä en kenenkään kanssa.
Mikä minussa on vikana, vai kuvittelenko tämän vain? Mielestäni en ole niin luotaantyöntävää tyyppiä, mutta siltä se usein tuntuu.”
Nimim. Outsider
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 128 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Jep, täsmälleen samat tuntemukset täällä kuin alkuperäisellä kirjoittajalla ja monella kommentoineella.
Siitä tulee jotenkin todella ontto olo, kun huomaa olevansa vaikka työporukan kanssa jossain ja sinänsä ”mukana” ja sitten kuitenkin tajuaa olevansa ihan ulkopuolinen eikä sisäpiirissä ollenkaan. En tiedä onko siinä tunteessa jotain muistoa kouluajoista, mutta jostain syystä tuntuu pahalta kuulla työkavereiden lähteneen iltaa viettämään keskenään eikä minua ole pyydetty mukaan kertaakaan.
Olen useasti ajatellut, että yksinäisyys porukassa on paljon surullisempaa kuin yksinäisyys yksin ollessa.
Tiedän tarkalleen mistä puhutaan.
Jotenkin en haluaisikaan olla toisenlainen. Silti olisi ihanaa kun joku pitäisi jostakusta tällaisesta.
Siellä missä minä olen tai mihin satun, ei kuitenkaan ole meitä samanlaisia.
Ulkopuolisuuden tunnetta voi tuntea myös, kun on uskovaisen perheen lapsi.
Erilaisuus pelottaa.
Samoin jos et käytä alkoholia, se vaivaa muita.
Juomattomuutta pitää selitellä, miksi?
Ei uskovaisten mielestä olet liian konservatiivinen ja uskovaisten mielestä liian liberaali.
On kavereita, mutta ulkopuolisuuden tunne usein erilaisissa porukoissa.
Tiedän niin tunteen..
Tämä on todella tuttua. Isoissa porukoissa en ole kenellekään mikään, vaan jään helposti siksi yhdeksi joka nyt on mukana. Minulla on muutama ystävä jonka kanssa tunnen yhteyttä, mutta heillä on myös muita joiden kanssa kulkevat ja usein enemmän kun minun. Tämä teksti olisi voinut olla oma tarinani. Monet kehuvat että olen hyväsydäminen ja mukava, mutta silti tunnen suurta ulkopuolisuutta. En tiedä mitä teen väärin.