”Tahattomasti alle kolmekymppinen lapseton. Haluaisin olla äiti. Olen 27-vuotias, minulla on vakituinen työ ja korkeakoulututkinto. Lisäksi puitteet ovat muutenkin ihan kunnossa ja taloudellisesti pärjäisin aivan hyvin lapsen kanssa yksinkin. En vain haluaisi olla yksin kokemassa vanhemmuutta. Kumppani nimittäin puuttuu ja deittimarkkinoilla tuntuu olevan nykypäivänä niin vahva kertakäyttökulttuuri, että ekologinen pahvipillikin pysyy pidempään ehjänä kuin keskiviikkoillan Tindertuttavuudesta leivottava parisuhde.

Olen kyllä tapaillut ahkerasti miehiä, mutta tuntuu että kun voi on sulanut sämpylän päälle ja herkkuhetki nautittu, niin jo auton takavalot vilkkuvat pimeässä. Kukaan ei halua sitoutua edes kevytmuotoiseen seurustelusuhteeseen puolen vuoden tapailunkaan jälkeen. Ainakaan pääkaupunkiseudulla.

Kuva Tiago Bandeira.

Ja ei: en karkota miehiä sillä, että alan hetken päästä vouhottamaan ehkäisyn poisjättämisestä tai yhteenmuutosta. En ole sellainenkaan, mutta tottakai toivoisin että tietäisin, onko mahdollisella kumppaniehdokkaalla myös toive lapsista.

Jotkut voivat sanoa minun olevan vielä niin nuori, että ”kyllä sinä vielä ehdit monta hyvää miestä tavata ja saada monia lapsia. Matkustele vielä kun voit. Olet hullu kun noin nuorena haaveilet lapsista!” Mutta kun en minä halua matkustella tai mennä baareihin. Haluaisin vain sen lapsen. Haluan työntää vaunuja pihalla, viedä lapsen leikkipuistoon ja mennä muiden äitien kanssa perhekahvilaan. Haluan nähdä lapseni kasvavan ja kehittyvän. Haluan kertoa lapselleni maailmasta ja näyttää hänelle paikkoja ja opettaa sitomaan kengännauhat.

Tiedän että vanhemmuus ei ole helppoa tai aina niin hauskakaan. Mutta se rakkaus joka minulta jää käyttämättä siihen lapseen, jota en saa, syö minua sisältä.”

Nimim. Lapseton 

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 27 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

27 vastausta artikkeliin “”Rakkaus joka minulta jää käyttämättä lapseen, jota en saa, syö minua sisältä””

  • Tommi sanoo:

    Disclosure: Olen mies, naimisissa ja meillä on 2 lasta.
    Miehen etsintä Tinderistä voi onnistua, mutta muista että moni 27 vuotias ikäisesi mies on tuskin vielä halukas tai valmis isäksi, joten jos etsit saman ikäistä seuraa, niin kannattaa nostaa ikähaaruukkaa ylemmäs. 35 ja plus.
    Voit hyvin löytää Tinderissä hyvän miehen, mutta miehet kypsyvät hitaammin.

    ”Haluaisin olla äiti. Olen 27-vuotias, minulla on vakituinen työ ja korkeakoulututkinto.”

    Kysyn vilpittömästi, enkä yritä loukata. Et maininnut mitään taidoistasi vaimona/vanhempana?
    Mitä arvoa tuot parisuhteeseen jos vielä puolen vuoden jälkeen suhde voi tuosta vain katketa, eikä koskaan kypsyä?
    Vakituinen työ ja tutkinto on tärkeitä SINULLE, mutta nostaako ne arvoasi deittimarkkinoilla? Arvaan että arvostat noita asioita miehissä, mutta miehet yleensä hakevat naisissa jotain muita arvoja, kuin mitä tässä mainitsit. Tullessasi raskaaksi mies todennäköisesti (ja toivottavasti) on taloudellinen tukipilari silloin ja pitää sinusta ja vauvastanne huolta, joten onko tutkintosi silloin niin tarpeellinen?
    Olemme vaimoni kanssa tasa-arvoisia, kasvattajia jne, mutta emme jaa kaikkea 50/50, vaan olemme enemmänkin kolikon 2 eri puolta. Pidämme toisistamme huolta eri tavoin.

    Ehdottomasti suosittelen että et hanki lasta yksin, vaan etsit parhaan mahdollisen kumppanin, pidät hänestä huolta ja hän pitää sinusta huolta, sillä yksinhuoltajuus ei todellakaan ole helppoa. Katju Aro sen myös huomasi. 2 vanhempaa (sukupuolilla ei niin väliä) on myös lapsen etu.

  • Maalla on paremmin? sanoo:

    Kiva lukea, että muillakin on samoja kokemuksia ja neuvoja kuin mulla. 🙂 Suosittelen myös mielen rauhoittamista, koska aikaa on, miesten etsimistä muualtakin kuin pk-seudulta ja tosiaan varautumista useisiin deitteihin ja pettymyksiin ennen mahdollista kolahtamista. Ikäisenäsi olin myös helsinkiläinen korkeakoulutettu ja ihan hyvin toimeentuleva sekä hyvännäköinenkin sinkku, mutta hyvää miestä ei oikein löytynyt. Sittemmin elämä vei ”maalle” tai pk-seudun ulkopuolelle, mistä 31-vuotiaana löytyi pitkän etsinnän jälkeen nykyinen mies ja lapseni isä. Nyt ollaan jo seitsemättä vuotta yksissä ja lapsi on parivuotias. Tuskailin varsinkin 30 täytettyäni, etten varmaan ketään sopivaa löydä, mutta juoksunsa juossut, korkeakoulutettu, kivannäköinen ja mukava mies löytyi ihan yllättäen. Tuskailu on siis varmaan hyvä merkki, koska niin saa aikaan aktiivisuutta ja suunnitelmia tilanteen korjaamiseksi. Kellekään ei toki voi luvata, että kumppani löytyisi, mutta se on ihan mahdollista. Sama juttu duunien kanssa: Kaikki rynnivät pk-seudun työmarkkinoille, jolloin on vaikea saada ainakaan sitä, mitä haluaa. Maakunnissa on hyviäkin töitä, joita ei hae välttämättä kukaan. Näin mulle on omalta halutulta alaltanikin kerrottu: työpaikkapula on osittain silmänlumetta, sillä tarjontaa olisi pk-seudun ulkopuolella. Sama pätenee suhdemarkkinoihin. Eikä pk-seudun ulkopuolinen tarkoita huonoa tarjontaa kummassakaan tapauksessa. Vai ovatko pk-seudulla yli jääneet työntekijät tai kumppaniehdokkaat huonoja? Eivät! Tarjontaa on vain liikaa ja joku tulee aina valituksi.

  • Yritäntsempata! sanoo:

    Tiedän myös tunteen lapsen kaipuusta ilman miestä. Käytännössä joitain yksittäisiä parisuhteita minulla oli ikävuosina 18-30, mutta mitään kovin vakavasti otettavaa ei ollut missään kohtaa.

    Sitten se kuitenkin tapahtui. Olin 31 kun tapasin mieheni Tinderissä ja se napsahti ihan heti. Kaikki vain sujui, oli helppoa, mukavaa ja kivaa. Saimme lapsen vuotta myöhemmin. Siinä kohtaa olin onnellinen etten ollut saanut lapsia aikaisemmin ja saimme mieheni kanssa perustaa kokonaan oman pienen perheen. Lapsi tulikin meille just silloin kun pitikin, vaikka välillä tuntui että polskin syvissä vesissä lapsettomana ja sinkkuna tätä ennen monta vuotta.

  • Minna sanoo:

    Olet hyvän ikäinen olemaan tuossa tilanteessa. Todennäköisesti löydät vielä hyvän miehen itsellesi ja saat hänen kanssaan lapsia. Jos et, niin ehdit vielä hankkia lapsen yksinkin. Ainoa riski on , että jäät vuosikausiksi roikkumaan johonkin suhteeseen, mistä saat lohtua, mutta et perhettä itsellesi. Tsemppiä!

  • Ulkosuomalainen sanoo:

    Tinderistä parisuhde. Salli mun nauraa! Ok, en asu Suomessa, siellä ilmeisesti ainakin naisilla on kuvitelma että Tinderistä voisi löytyä muutakin kun seksiä, mutta mulle se on somebordelli.
    Mun tuttavapiirissä kukaan ei edes lue niitä tekstejä, rehellisesti kuvan perusteella etsitään pantavan näköinen ja varsinkin naiset, mutta joskus myös nuoret miehet, saattaa laittaa hinnankin profiiliin. Eli ihan rehellisesti myyvät seksiä Tinderissä.
    Mä sanoisin samaa mitä joku muukin jo sanoi; muuta maalle, pois Helsingistä. Suomi on täynnä yksinäisiä miehiä jotka haluavat perheen, mutta ei niitä löydä Tinderistä eikä Helsingistä.

  • Onneton isä sanoo:

    Kuten kommentoitu alla, niin kuulostaa siltä, että kaipaat elämääsi lapsen, mutta et varsinaisesti miestä.
    Olen mies ja tällaisessa suhteessa/peheessä. Rakastin puolisoani enkä ymmärtänyt hänen lapsen kaipuutaan täysin. Hän oli haaveillut siitä pitkään, mutta mies ei varmaan niin tärkeä asia hänelle. Hän painosti lapsiasialla ja itse vähän ajauduin isäksi, koska halusin olla kunppanini kanssa. Nyt häntä kiinnostaa vain lapset eikä enää parisuhde.
    Tee tämä selväksi miehelle ennen kuin kahlitset hänet ansaan josta seuraa vain onneton perhe. Tämä tuntuu valitettavan yleiseltä ja tämä on varmasti yksi syy miksi miehet eivät ole niin innokkaasti hankkimassa lapsia.

  • Nimetön sanoo:

    Olin ite 23 kun sain ainokaiseni. En koskaan haaveillut suurperheestä jne mutta aina tiesin et 1 tai max 2 haluun. Äitiys on näin 16v kokemuksella…se on kaikkivoivaa,kaiken nielevää,se on pelkoo,tuskaa,ahdistusta,riittämättömyyden tunnetta. Se on jäätävää kun tajuaa ettei oo tiennyt YHTÄÄN mitään rakkaudesta,ennenkuin pitää sitä omaa pikkuista pilttiä sylissään❤.. Eli jos haluut äitiks niin tee sen etees kaikkes. Ja yksinkin riittää,pärjää,pystyy jne

  • Luonto kutsuu sanoo:

    Samoin minä haluaisin perheen, vauvakuume on ollut aina. Mutta ei sitä oikeaa ei ole löytynyt. Olen 32 v mies, jolle kaikki sanovat, että mies ehtii tekemään lapsen vaikka kuinka vanhana, mutta kyllä biologinen kelloni on jo kauan tilittänyt. Olisi ihanaa saada rinnalle oma rakas. En käytä alkoholia, viihdyn luonnossa, nautin vastuista ym.
    Tiedän, että ketään ei saa tuomita eikä muuttaa.

  • Haahuaja sanoo:

    Minä tiedän sen kaipuun, kun sen lapsen haluaa ja pelkää ettei koskaan löydä miestä jonka kanssa lapsia saisi, johtuen koulukiusaamisen aiheuttamasta huonosta itsetunnosta jne… Se oli kipeää, kamala tarve saada oma lapsi, mutta ei ketään jonka kanssa sen tehdä. Tiedän tunteen ja ymmärrän tuskasi.

    Toivon, että löydät keinon toteuttaa haaveesi, ja olet kohtuullisen ajan sisällä viimein äiti ♥️

  • Haaveissalapsi sanoo:

    Minäkin kyllä neuvoisin muuttamaan pois pääkaupungista, muualla maassa löytyy vielä ihmisiä jotka haaveilevat ihan tavallisesta elämästä ja tavallisista asioista, kuten omasta perheestä.
    Tinderistäkin voi löytää sen ihmisen, jos osaa etsiä. Mieheni kanssa tavattiin siellä ja 2020 mentiin naimisiin. Olen kanssasi samanikäinen ja tavallaan samassa tilanteessa, sillä erotuksella että on jo mies ja oma koti, vakituinen työpaikka, mutta lasta ei vaan kuulu. Se käy mielessä jokaikinen päivä. Tuntuu että aika menee hukkaan. Nyt viimein kunnallisen terveydenhuollon kanssa vääntäminen toi tulosta ja olemme jonossa lapsettomuuspolille. Jännittää ja pelottaa mitä selviää vai selviääkö mitään.

  • Sirpa sanoo:

    Kyllä siellä tinderissä näkyy paljon myös perheestä haaveilevia miehiä. Se on selvää, että 30v punavuorikundi, jonka elämän täyttää kahvipapuilla hifistely, ei hae perheenperustajaa rinnalleen. Sinun täytyy ihan rehellisesti tarkastaa profiilisi ja vaatimustasosi, sillä et välttämättä saa kaikkea. Toki sekin on mahdollista.

    Tuossa iässä kannattaisi ehkä hakeutua livekohtaamisiin harrastusten ym. parissa. Entä vaikka jokin kamppailulaji jonka parissa tapaa miehiä luonnostaan?

    Nyt kun itse tässä 40v eronneena katsoo tinderiä, niin nimenomaan noita perheenperustajia tuntuu olevan kauheesti. Itse haluan kevyttä kivaa. Sinun kannattaa antaa mahdollisuus myös maantieteellisesti laajemmalle porukalle kuten joku jo kommentoikin.

    Jos 35v olet vielä sinkku ja lapseton niin tee se lapsi yksin. Miehen ehtii elämään saada mukaan vaikka myöhemmälläkin iällä. Lapsen tekemättömyyttä kadut.

  • Maalla on mukavaa sanoo:

    Muuta pois sieltä. Niin minä tein heti valmistumisen jälkeen. Kertakäyttösuhteet ja kalliissa häkkikanalassa asuminen ei kiinnostanut. Maakunnassa on fiksuja ja koulutettuja miehiä, joilla on juoksut jo juostu. Nyt on kiva talo, lapsi ja vakityöpaikat molemmilla.

  • Maria sanoo:

    Ole armollinen itsellesi. Nämä asiat vievät aikaa, vaikka sitä aikaa ei tunnu olevan. Jäin itse tahattomasti yksin ensimmäisen lapsen kanssa, ja ensimmäiset vuodet olivat hyvin rankkoja. Tiesin kuitenkin, että toivoin toista lasta. Siihen meni kymmenen vuotta johon mahtui yksi hyvin raskas myöhäisvaiheen keskenmeno, jolloin suhdekin kaatui. Vasta sen menetyksen jälkeen olin valmis yrittämään seuraavaa raskautta yksin. Hyvä vaihtoehto olisi myös ollut kumppanuusvanhemmuus, mutta ajoitus ei tärpännyt. Toivon, että löydät oman ratkaisusi, voimia!

  • TinderilläOnneen:D sanoo:

    En koskaan kommentoi nettikirjoituksia, mutta nytpä kommentoin. Olen ollut samassa tilanteessa kuin sinäkin, tosin olen sinua vanhempi. Tinderissä on paljon kaikenlaisia ihmisiä, osa hakee yhden illan suhteita, osa pidempiaikaista suhdetta. Kumpikin on ok, kunhan tekee selväksi mitä haluaa. Tinderissä on se hyvä puoli että sinuun ottaa yhteyttä vain ne, joilta sitä toivot. Tämä on kätevää mikäli olet hyvän näköinen nainen. 😉 Tinderissä on oltava raa’an rehellinen. Kirjoita profiiliisi että toivot lasta jo lähitulevaisuudessa, ja etsimäsi miehen pitäisi olla samoilla linjoilla. Et voi säikäyttää oikeasti lasta haluavaa miestä pois ilmoittamalla haluavani lapsen! Ne muut miehet, jotka eivät lasta halua, ohittavat sinut kyllä. Lisäksi Tinderistä miehen etsiminen on kuin toinen työ. On varauduttava käymään läpi kymmeniä ja kymmeniä miehiä ennen kuin se oma löytyy. Ja treffailu on rankkaa puuhaa! Joka kerta pettyy kun ei onnistanutkaan. Pari vuotta sitten treffasin lähinnä Tinderin kautta noin 80 miestä (!!), Kunnes löytyi oma rakas. Kolmen kuukauden päästä oltiin pankissa hakemassa yhteistä asuntolainaa ja vuoden sisällä olin jo raskaana. Vauvavuoden juuri läpikahlanneena voin sanoa että en olisi jaksanut ilman puolisoa. Jollakin toisella tietysti on eri kokemus. Haluan sanoa että tsemppiä! Lapsia haluavia miehiä on, mutta heidät on seulottava niiden muiden joukosta!

  • Koppis sanoo:

    Hei🙂 Itse koin kärsiväni jo 21-vuotiaasta alkaen siitä, ettei minulla ole lasta jota rakastaa puhki. 29 vuotiaana sain esikoiseni ja olen nyt 33 vuotiaana 95% yksin kahden lapsen kanssa. Tämä on ihanaa ja nämä pienet ovat ihania. Koen, että yhden lapsen kanssa oli todella helppoa, kahden kanssa kiireisempää, mutta tämä on parasta ikinä💓
    Kannattaa miettiä vaihtoehtoja, jotka voisivat itselle sopia ja miettiä mihin on valmis sitoutumaan.

  • Kirsikka sanoo:

    En menisi Tinderiin.
    Esim. Happypancake piste fi, siellä näkee myös toisen esittelytekstin ja kiinnostuksen kohteet.
    Deittisivuja on monia.

  • sininensuo sanoo:

    Olen myös 27 ja yhden lapsen äiti. Juuri vauvavuoden eläneenä, en kyllä uskaltaisi itsekään hankkia lasta yksin (vaikka tiedän, että monelle se on oikein hyvä vaihtoehto, itse en jaksaisi vauva-arkea niillä tukiverkostoilla, mitä minulla on). Mutta minulle jäi tekstistäsi tunne, että kaipaat elämääsi nimenomaan lapsen etkä miestä – jos olet haaveissasi yleensä vauvan kanssa kahden tai muiden äitien kanssa, ei kannata panostaa parisuhteeseen jota et oikeasti erityisemmin halua, vaan etsiä muita vaihtoehtoja. Juttele tilanteesta läheisille ihmisille joihin luotat. Jonkinlainen kumppanuusvanhemmuus voisi hyvin olla paras vaihtoehto, jos siihen sopiva henkilö löytyy. Moni on samassa tilanteessa kuin sinä, joten et ole yksin, älä lannistu!

  • Yh sanoo:

    Sinuna hankkisin lapsen rohkeasti yksin. Mies voi hyvinkin tulla mukaan kuvioihin paljon myöhemmin. Tai sitten etsit sellaisen kumppanuusvanhemman. Pärjäät kyllä lapsen kanssa. Ja hyvän ikäinen olisit äidiksi. Kaikki iät ovat hyviä ♥️

  • Nimetön sanoo:

    Jos naisella ei ole lasta vaikka vielä esim 35-vuotiaanakaan niin ei se tarkoita että hän päivät pitkät matkustelisi ja kulkisi baareissa hyvä tavaton! Taas tätä samaa pskaa.
    Aloittaja ei selvästikään ole vielä kypsä äidiksi.

    • sininensuo sanoo:

      Luitko ollenkaan mihin kommentoit? Eihän aloittaja sano, että lapsettomat olisivat baarissa tai matkoilla, vaan hänelle on sanottu niin. Et ole pätevä kommentoimaan muiden kypsyyttä jos et itse jaksa lukea tai ymmärrä lukemaasi ala-asteen tasolla.

  • Annelik sanoo:

    Allekirjoitan havaintosi siitä, että pääkaupunkiseudulla törmää enimmäkseen kertakäyttösuhteisiin valmiita miehiä. Minulla vauvakuume iski vasta 4-kymppisenä, mutta siihen kariutui pitkä suhdekin. Mies oli koko ajan sanonut, ettei halua lapsia ja minä kuvittelin voivani muuttaa hänet. Tein tietoisen valinnan ja ryhdyin hakemaan uutta syhdetta muualta. Minua onnisti ja olemme nykyään nelihenkinen perhe ja asumme pienessä kaupungissa länsirannikolla.

    Suosittelen sinullekin ”etsintäalueen” laajentamista, vaikka se vaatiikin todennäköisesti viimeistään lapsen syntymän jälkeen mm. kodin ja työpaikan vaihtoa. Asiat kannatta laittaa omaan tärkeysjärjestykseen.

    • Äiti neljälle murulle. sanoo:

      Olen neljän lapsen ainoa vanhempi, ensimmäisen sain yksin 29-vuotiaana. Toisen sain yksin 31- vuotiaana, seuraavan 36-vuotiaana parisuhteessa ja neljännen 42- vuotiasna yksin. Raskaudet ovat sujuneet sitä helpommin, mitä vanhemmaksi olen tullut. Myös raskautuminen on tullut helpommaksi iän myötä. Pärjäämme hyvin neljän lapsemme kanssa perheenä ja tuliverkostona on ainoastaan satunnaista lastenhoitoapua ja seuraa omista iäkkäistä vanhemmistani ja omista ystävistäni. Tärkeimpinä asioina pidän yhden luottoaikuisen olemassaoloa, jos sairastun tai joku lapsista sairastuu ja joutuu sairaalaan tiedän, että hänelle voin soittaa ja saada apua. Muuten aika pitkälle oma asenne, se että saa itse myös aikuista seuraa omista ystävistä kantaa jo pitkälle. Suosittelen lämmöllä lapsen saamista yksin, elämä kyllä kantaa.

      • Ihmettelevä sanoo:

        Ja isältä otetaan vai elaritko??

        Tiedän näitä, jotka jättävät ehkäisyn pois, valehtelet miehelle ja nyhtävät sitten elarit. Se on todella oksettavaa ja moraalitonta. Toivottavasti kirjoittaja ei näin alhaiseen ratkaisuun päädy.

        • Wohweli sanoo:

          Olipa erikoinen kommentti. Raskautta voi yksin yrittää ihan lääketieteellisin keinoin, eikä siihen tarvitse ketään huijata.

        • Jep sanoo:

          Ei isää tarvita nykyään edes elareihin. He ovat kaikin puolin turhia.

          • Olispa hyvä isä sanoo:

            Ei isät ole turhia. T: yh äidin lapsi

        • Aina Lasten puolella. sanoo:

          Ainoa oksettava ja moraaliton olet sinä, alhaisin ajatuksinesi. Onneksi suurin osa ihmisistä eivät ole noin tyhmiä ja typeriä. Vauvat ja lapset ovat ihaninta mitä elämä voi antaa, niin kestämätöntä kun se sinusta onkin. Olet säälittävä.