Katsotaan vaikka näitä presidentinvaaleja. Rakkaudesta siinä on kysymys. Me mietimme sitä, ketä ehdokkaamme rakastaa ja sopiiko se rakkauden tapa siihen tapaan, miten meitä on opetettu rakastamaan.

Pekka Haavisto rakastaa miestä. Se on ehdokas Pekka Haaviston kohdalla suurin yksittäinen asia, jota äänestäjä hänen kohdallaan punnitsee. Joku sanoo sen ääneen, toinen ei sano, kaikki tietävät.

Se, että avoimesti homoseksuaalinen ehdokas on toisella kierroksella presidentinvaalissa, on osoitus kansamme sivistyksen tilasta. Me olemme sivistysmaa ja saamme olla ylpeitä siitä. Kauhea takapajulan jääkausi muukalaisvihoineen ei saanutkaan meitä otteeseensa! Silti me pohdimme miehen kanssa elävän miespresidentin seuraavaa kuutta vuotta. Miltä se näyttää valtiovierailuilla, mihin maihin he eivät voisi yhdessä matkustaa, miten Pekka Haavistoa runsaasti nuorempi miespuoliso kestää julkisuuden suurennuslasin alla. Mitäs jos tulee skandaali? Vielä pahempaa, mitäs jos tulee homoskandaali? Onko miesten välisessä rakkaudessa jotakin sellaista, jota emme osaa ajatella nyt, mutta josta meidän tulisi tietää jotakin. Ei tietenkään ole, silti sitä moni miettii.

Sauli Niinistö rakastaa naista. Sauli Niinistön rakkaus on valtaväestölle helppo ymmärtää, koska siinä on samoja piirteitä kuin omassa tavassa rakastaa. Silti me punnitsemme myös ehdokas Niinistöä hänen rakkautensa kautta.

Onko rouva Niinistö liian etäinen? Miksi hän esiintyi ensimmäisen kierroksen voitonjuhlissa viileänä moninkertaisessa helminauhassa ja luonnottoman rypyttömässä mekossa? Me pohdimme, onko Sauli Niinistön rakkaus liian kliinistä laatua. Voiko maan äiti olla hoikka ja etäinen, äidinhän pitää olla vähän pullea, avosylinen ja pullantuoksuinen. Rouva on Sauli Niinistöä suuresti nuorempi, tätäkin me pohdimme. Mitä nuorempi rakkaus kertoo Sauli Niinistöstä etenkin siinä valossa, jota olemme Sauli Niinistön rakkauksista jo aiemmin lehtien palstoilta lukeneet? Ei tietenkään kerro mitään, millä olisi merkitystä. Silti me haemme säröjä, joihin voimme tarrautua. Ja me haemme tuttuutta, jotta voimme antaa ehdokkaalle rakkaan äänemme.

225 gramman karkkipusseissa on myös kyse rakkaudesta. Oivalsin tämän yksinkertaisen asian automatkalla 9-vuotiaan poikani kanssa, matkan aikana hän selitti minulle seikkaperäisesti omia ja ystäviensä karkkiostoksia. Taukoamattoman selvityksen perusteella ymmärsin, että lapset menevät säännönmukaisesti koulun jälkeen kioskille ja täyttävät itsensä karkeilla sen mukaan, miten paljon kotoa liikenee rahaa. 225 gramman pussi on monelle päivän vakioannos, jota ilman kotimatka on mahdoton toteuttaa.

225 grammaa karkkia on itse asiassa lapselle 225 grammaa rakkautta. Sillä mikä lasta kotona odottaa? Tyhjyyttään kaikuvat huoneet yleensä. Muisto vanhemmista, jotka ovat töissä tekemässä tärkeitä töitään. Onnekkaimmilla on koira, jota rutistaa. Joillakin välipala.

Kaikissa maissa ei suinkaan ole menekkiä 225 gramman karkkipusseille. Meidän tapamme rakastaa lapsiamme ja makeaa on tässä suhteessa ainutlaatuinen.

Rakkaus on aina taitolaji. Kun maailmankaikkeuden kaunein ja rikkain Victoria’s Secret –malli ja hänen komea ja rikas muusikkomiehensä eroavat, se ei anna meille muille paljon toivoa. Jos he, joilla on kaikki lastenhoitajat ja kokit ja kylmäköt, eivät kestä arjen rakkauden eteen kasaamia paineita, miten niitä voimme kestää me, joiden pitää tehdä tölkkitonnikalakastiketta väsyneenä viikosta toiseen? Siinä se. Rakkaus lähtee kun on lähteäkseen. Sen nälkä ajaa ihmiset erilleen, vaikka tapana on sanoa, että ajauduimme erillemme.

Ja suurin niistä on rakkaus. Sunnuntaina nähdään, kenen rakkaus.

(Julkaistu Annassa 2.2.2012)

 

— Huono Äiti

Artikkelissa on 1 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Yksi vastaus artikkeliin “Rakkauden anatomia”

  • Magge sanoo:

    miten niitä voimme kestää me, joiden pitää tehdä tölkkitonnikalakastiketta väsyneenä viikosta toiseen?

    Witsi sun elämä on rankkaa…