Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

”Olen aivan loppu. En lapsiin ja heidän jälkien siivoamiseen, vaan miehen. Vaikka olen kuumeessa ja oikeasti kipeä, minä hoidan lapset, siivoan ja laitan ruokaa. Mies ei edes kiitä, jättää likaiset astiat pöytään ja häipyy omiin puuhiinsa.

Pyöritän tätä perhettä ihan yksin, vaikka käyn töissä siinä missä mieskin. Olen yrittänyt keskustella asiasta puolisoni kanssa jo useamman vuoden ajan, mutta keskustelu ei johda kuin miehen uhriutumiseen ja minun syyllisyyden taakkaani. Sama koskee oikeastaan mitä tahansa keskustelua. Tuntuu, että mies on kolmas lapsi, joka vaatii kaiken muun lisäksi seksiä. Kun kerrot olevasi aivan loppu ja kipeä, saan kuulla kiukkuista tuhahtelua ja katsoa kun mies kääntää selkänsä sängyssä. Yritin nätisti kerran kertoa, että jos saisin edes sairaana levätä ja saisin apua kotihommiin niin voisi jaksaakin touhuta iltaisin. Tästä lähti taas sama vanha ”niin niin, minä en ikinä tee mitään ja oon vaan tällainen paska”.

Terapiakaan ei kuulemma kiinnosta. No, kohta tällä vaimolla häviää kiinnostus avioliittoon… Näitä keskusteluja on tosiaan käyty monen vuoden ajan, eikä mikään muutu. Mulla on paukut ja ideat loppu. Hajoan tämän työmäärän alle. Ja tiedän kaikki mahdolliset tahot, joilta pyytää apua, mutta täällä periferiassa ei sitä saa, ennen kuin lastensuojelu niin käskee. Ja nehän ei täällä puutu edes tarvittaessa.

Olen väsynyt, kipeä, katkera ja armottoman vittuuntunut mieheni käytökseen ja pienen paikkakunnan olemattomiin palveluihin. Kiitos kun sain avautua. Helpottaa jo, kun saa jollekin valittaa ja syljettyä ajatukset päästä paperille. Kaikesta huolimatta joulu tulee ja fiilistellään lasten kanssa jo täysillä ❤️”

Nimim. En V*##% jaksa

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 99 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

99 vastausta artikkeliin “”Pyöritän tätä perhettä yksin, enkä v*##% jaksa””

  • Hanneli sanoo:

    Asiat kannattaa konkretisoida. Sen sijaan, että toivotaan aktiivisempaa kotitöihin osallistumista, kannattaa kotityöt listata. Mitä pitää tehdä maanantaina, tiistaina ja niin edelleen. Kunpi hoitaa maanantaina lasten harrastukset ja kumpi pyykit.

    Työt listataan esimerkiksi exceliin ja lista jääkaapin oveen tai yhteiseen kalenteriin. Tämä selkeyttää, mitä sillä ”epämääräisellä” osallistumisella ja tekemisellä ihan oikeasti tarkoitetaan. ☺️ Samalla konretisoituu se määrä, mitä kodin ylläpito / lasten hoito vaatii.

    Sama juttu raha-asioiden kanssa. Kuinka paljon tarvitaan kuukausittain lainaan, vuokraan, vesi- ja sähkölaskuun, harrastuksiin, lemmikeihin, ruokaan jne. Mitä menee ja kuinka paljon tulee rahaa sisään. Hyvä tapa on jakaa summa siten, että parempituloinen maksaa loppusummasta prosentuaalisesti enemmän. Molemmille jää rahaa myös omiin menoihin.

    Arvostakaa itseänne. Jos tilanne kotona tuntuu pahalta, kunnioita tunnetta. Keho ja mieli kertoo kyllä, kun toimit itseäsi vastoin. Mikä pitää suhteessa? Tottumus, pelko vai taloudellinen pakko. Lapset ovat älykkäitä ja huomaavat kyllä kun asiat ovat pielessä. Minkälaisen parisuhteen mallin haluat siirtää eteenpäin? ❤️ Tsemppiä.

  • Luovuttanut sanoo:

    Kertomuksessa paljon samaa kuin mitä itse elän. Muutaman vuoden miettinyt, onko ero ainoa ratkaisu. Yrittänyt jaksaa ja sinnitellä lasten ja eläinten takia, toivonut asioiden muuttuvan. Mutta nyt alkaa olla takki tyhjä. 14 vuotta hoitanut lapset, kodin, eläimet ja yrityksen / kodin talousasiat. Mies tekee töitä sen verran kun ehtii / huvittaa, muuten ollaan kavereiden kanssa metsällä tai maataan sohvalla. Kotitöihin osallistuu hyvin harvakseltaan ja silloinkin kai pitäisi olla mitali saamassa. Olen yrittänyt puhua kauniisti, pyytänyt, ärähtänyt… kun uhkaan tehdä tästä lopun, tsemppaa ehkä viikon. Perheen kanssa ajan viettäminen tuntuu olevan vaikeaa, koska kivempaa on olla kavereiden kanssa. No ei tämä taida mihinkään muuttua. Täytyy alkaa keväällä tyhjentämään tallia, vaikka sattuukin. Tänä syksynä kyllä ilmoitin miehelle, että jos ei nyt ala asenne muuttua, niin alan järjestellä omia asioita toisenlaista elämää silmällä pitäen. No kovin kummoisesti ei ole asenne muuttunut. Oma jaksaminen alkaa olla loppu, ja kun omat voimat loppuu, on katastrofi valmis. Vielä tämä helpottaa, viimeistään kun on yksi murhe vähemmän..