”Pyöritän tätä perhettä yksin, enkä v*##% jaksa”
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Olen aivan loppu. En lapsiin ja heidän jälkien siivoamiseen, vaan miehen. Vaikka olen kuumeessa ja oikeasti kipeä, minä hoidan lapset, siivoan ja laitan ruokaa. Mies ei edes kiitä, jättää likaiset astiat pöytään ja häipyy omiin puuhiinsa.
Pyöritän tätä perhettä ihan yksin, vaikka käyn töissä siinä missä mieskin. Olen yrittänyt keskustella asiasta puolisoni kanssa jo useamman vuoden ajan, mutta keskustelu ei johda kuin miehen uhriutumiseen ja minun syyllisyyden taakkaani. Sama koskee oikeastaan mitä tahansa keskustelua. Tuntuu, että mies on kolmas lapsi, joka vaatii kaiken muun lisäksi seksiä. Kun kerrot olevasi aivan loppu ja kipeä, saan kuulla kiukkuista tuhahtelua ja katsoa kun mies kääntää selkänsä sängyssä. Yritin nätisti kerran kertoa, että jos saisin edes sairaana levätä ja saisin apua kotihommiin niin voisi jaksaakin touhuta iltaisin. Tästä lähti taas sama vanha ”niin niin, minä en ikinä tee mitään ja oon vaan tällainen paska”.
Terapiakaan ei kuulemma kiinnosta. No, kohta tällä vaimolla häviää kiinnostus avioliittoon… Näitä keskusteluja on tosiaan käyty monen vuoden ajan, eikä mikään muutu. Mulla on paukut ja ideat loppu. Hajoan tämän työmäärän alle. Ja tiedän kaikki mahdolliset tahot, joilta pyytää apua, mutta täällä periferiassa ei sitä saa, ennen kuin lastensuojelu niin käskee. Ja nehän ei täällä puutu edes tarvittaessa.
Olen väsynyt, kipeä, katkera ja armottoman vittuuntunut mieheni käytökseen ja pienen paikkakunnan olemattomiin palveluihin. Kiitos kun sain avautua. Helpottaa jo, kun saa jollekin valittaa ja syljettyä ajatukset päästä paperille. Kaikesta huolimatta joulu tulee ja fiilistellään lasten kanssa jo täysillä ❤️”
Nimim. En V*##% jaksa
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 181 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Kannattaa vakavasti kysyä itseltään, miksi katsot vuosikausia noin egoistista puuhaa. Jos itse käyttäytyisit noin, miehesi olisi lähtenyt ajat sitten etsimään toista kotiorjaa. Nyt hän imee sinusta viimeisetkin mehut, eikä tunne mitään empatiaa sinua kohtaan.
Ota rohkeasti elämäsi omiin käsiisi. Tiedät kyllä mitä tehdä.
Minä sain tuosta elämäntyylistä tarpeekseni ja olen edelleen näiden vuosien jälkeen yksin ilman uutta puolisoa. Lapseni isä kohteli minua vuosia kuin ovimatto, enkä enää suostu toimimaan kenellekään äidin korvikkeena
Jätä se. Elämä helpottuu ku yhen ”lapsen” jälkien siivous vähenee
Harkitse vakavasti eroa, sillä sinä vanhenet ja väsyt yhä enemmän. Mies ei tule muuttumaan, selvitä asunto tilanteesi ja yhteiskunnan avustukset. Älä jää odottamaan vanhuuteen asti nii kuin minä tein. Mikään työmäärä ei riittänyt. Lopulta lähdin ja elän lopulta itselleni. Muutin pieneen asuntoon ja sanoin miehelle, ettei ole kyse neliöistä vaan elämästä. Olen alkanut tuntea vuosikymmenten jälkeen onnellisuutta.
Sano sille vaan takasin tohon ”yhyy oon tämmönen paska..” että no niin ootki,että siks mä tässä sille asiasta puhun että voisit saatana ryhdistäytyä ja lopettaa ton perseilyn ja alkaa olla toinen osaaottava aikuinen tässä suhteessa. Koska pillua tässä taloudessa ei saa kun aikuiset ja sä käyttäydyt nyt kun pienet lapset ja niille ei heru. Seksi on aikuisten etuus ja niin kauan kun käyttäytyy kun lapsi, ei saa aikuisten etuuksia.
Paska Jätkä!
Kuulostaa ihan mun elämältä, ihana tietää, että en ole yksin..oon itsekkin miettinyt monen monta kertaa mitä sitä tekis, mutta en osaa päättää. Tsemppiä
Mistä näitä keksittyjä tarinoita riittääkin?
Keksittyjäpä hyvinkin..
Moni nainen voi mielessään kuvitella olevansa tuollaisen naisen asemassa, mutta ihan syytä voisi tarkastella itseäänkin kriittisesti. Mitä voisi tehdä paremmin, valmistaa ruokaa tehokkaammin isoja annoksia, hyödyntää pakastinta, odottaako miehestä vain elämänsä maksajaa. Onko oikeasti pikkukotityöt niin raskaita. Ei minusta.
Mies taas, osallistu kotitöihin kehoittamatta ja oma-aloitteisesti. Itsestään selvyydestä ei tarvitse naisen kiitellä.
Osta päivän lehti ja tarkista millä vuosituhannella elät. Mies voi alkaa myös kokkailla ja suorittaa niitä pieniä askareita oman hyvinvointinsa eteen. On se perkele että vielä Herran vuonna 2021 tuollaisiin umpio tampiohin törmää jotka pitää kokkaamista ja kotitöitä naisen hommina.
Toki voi mies petrata, mutta naiset vois lopettas tuon marttyyriulinan ja kuvittelun omasta tekimisestään ja hyvyydestään. Moni nainen ihan hukassa, mutta sen huomaa mitä puoliso ei osaa. Omaa elämänhallinnan puutettaan ei näe.
Mitä hemmetiä nyt taas!? Sen osapuolenko, joka on jo valmiiksi loppuunsa kuormitettu, tässä täytyy muuttua ja miettiä mitä tehdä viekä paremmin.
Et ole tainnut oikeesti nähdä/kokenut tällästä epätasapainoa parisuhteessa.
Varmasti kaikki voi petrata, mutta kyllä kumppanuus ja perhe-elämä pitäs jo tähän maailman aikaan olla tasapuolista ja niin, että kumpikin osallistuu.
Usein ei ole kyse vaan kotitöistä vaan siitä, että tälläset alottajan kuvaamat ukot oikeesti keskittyy ihan itsekkäästi vaan omiin asioihin ja tarpeisiinsa ja heillä ei ole mitään älyä edes siitä määrästä pieniä ja suuria asioita, mitä nämä puolisot huolehtii. Kun on lapsia, niin yleensä kotitöiden lisäksi tulee paljon sellasta metatyötä, kun joutuu muistamaan ja huolehtimaan kouluun ja päivähoitoon liittyvät asiat sekä kaiken lasten vaatehuollon. Samoin sille toiselle vanhemmalle jää usein kaikki sosiaalisten suhteisiin liittyvät asiat kuten muistamiset syntymäpäivinä tai joululahjat yms. Näistä pienistä jutuista kasvaa melkonen kivirinkka toisen selkään kun kaikki kivet aina laitetaan yhteen reppuun, kun ne vois tasasesti jakaa kahteen..
Ei se ole sen toisen osapuolen tehtävä alkaa kouluttamaan ja nalkuttamaan toiselle jatkuvasti, vaan pitäs olla sisäänrakennettu homma, että jokainen tekee yhteisen kodin ja perheen eteen töitä ja osallistuu. Jos vielä toinen vanhempi jättää lapsetki huomioitta, niin minkäslainen vanhemman malli siitä syntyy.
Empatiaa kiitos eikä syyllistystä alottajalle!
Eri juttuja. Minä tiedän nyt mistä puhun. Naisia ja naisia, miehiä ja miehiä. Kaikki ei ole miltä näyttää. Sitä voi yllättyä kun kuulee vain pikkurouvan puheet, uskoo häntä. Sitten käy hänen kotonaan ja sitten alkaakin miettiä, että onko tuolla kaksisuuntainen vain muuten epävakaa. Eipä olisi päälle heti nähnyt. Toisilla ei pysy rahat, ne shopataan hirveää vauhtia maailmalle, selviääkin rouvasta toinen salattu puoli. Sitten onkin naisen mielestä vika puolisossa, tämä ei riitä rahassa, ei osallistumisessa vaikka lastenkin kanssa on enemmän kuin tuo nainen.
Tämän palstan naiset ulisevat monesti ihan turhia. Odotetaan, että mies passaa, siivoaa, laittaa ruokaa, pitää naista prinsessana, ja ennen kaikkea tuo ehtymättömän tilipussin naisen käyttöön.
Enpä tiedä keksitystä Antti-Jussi. Meillä tilanne meni nyt ulisematta tai suurentelematta suunnilleen näin: ennen lapsia emme niin stressanneet kotitöistä. Syötiin paljon ulkona, ei ollut stressiä tiskeistä jne. Pieni kämppä oli nopeasti siivottu. Olihan meitä vain 2 ”sotkemassa”. Molemmat vastuullisissa hyväpalkkaisissa töissä. Sitten tuli ensimmäinen lapsi, ja olin kotona n 8kk äitiyslomalla. Aloin siivota jne enemmän, koska olin kotona ja sen ehti tehdä siinä vauvan nukkuessa jne. Kun palasin töihin, siellä odotettiin 100% panostusta töissä kiireineen ja vastuineen. Tuli stressiä mm siitä, että ehtii lähtemään ajoissa töistä, jotta ehtii hakemaan lapsen päiväkodista, mutta kun pitäisi ehtiä hoitaa myös kaikki työasiatkin ja päivät helposti venyy. 8 äitiyslomakuukauden aikana minulle siirtyneet kotityöt jäivät yllättäen minulle. Vaikka olin yhtälailla töissä ja itse asiassa tienasin ja maksoin enemmän menoistamme kuin mieheni. Keskustelimme asiasta, mutta mies turvautui siihen, että häntä ei sotku häiritse, ei pyykkikasat tai astiaröykkiöt. Kun jos astiat loppuu, niin voi alkaa käyttää kertiksiä. Hauskaa, mutta ei pitkän päälle ja kun se lapsikin tarvitsee jotain puhdasta. Ja silti hänellä oli myös otsaa mainita välillä, että onpa täällä sotkuista. Heh heh, no niinpä…Eli mihin päädyimme: Minä en jaksanut katsoa kaaosta, vaan hoidin sekä duunin, laskut, kotityöt. Ja kaikki tämä oli aina h..vetin kuluttavaa, kun lapsia olikin sitten lopulta 3 ja talossa neliöitä 200. Ja Antti-Jussi: Minä paremmin tienaava, en siis ”elänyt toisen tienesteillä”. Miksi tämän tein? Rakkaudesta toiseen ihmiseen. Reilua? No ei todellakaan. Vai mitä mieltä olet Antti-Jussi? Nyt kun eletään 2020-luvulla, niin eiköhän kaikkien olisi hyvä aikuistua ja ajatella muutakin kuin itseään. Eihän kukaan töissäkään siivoa toisen jälkiä tai jätä töitään muiden tehtäväksi. Reiluus ennen kaikkea, vai mitä?
Omaan mieheen tepsi uhkailu lastensuojeluilmoituksella ja perhetyöllä. Varmaan se olisi ollut liian suuri häpeä hänelle että joku ulkopuolinen olisi tullut meille lasten kanssa siivoamaan ja kokkaamaan. Tai ehkä hän tajusi, kuinka loppu oikeasti olen.
Jos miehellä ei kiinnosta panostaa avioliittoon ja jakaa arkea, ei hän ole sinun arvoinen. Oletko onnellinen miehesi seurassa? Jos et, niin ole rohkea ja ota ero. Ei tarvitse edes pelätä, että selviäisitkö arjen pyörityksestä yksin, teethän sitä jo nyt.
Hei! Minä pyytäisin mieheltäni palkkaa,koska en minä mikään ”palvelija”ole.Rahat laittaisin säästöön,joilla lähtisin lapsien kanssa minilomalle.. Ei perheessä naisen kuulu tehdä kaikkea yksin!
Ihan kuin olisin omasta elämästä lukenut, vuosien takaa. Asiaan auttoi ero. Tosin hän ehti jo siihen mennessä minua pettämään joka helpotti päätöksen tekoa. Elämä helpottui vaikka jäin yksin lasten kanssa. Olihan se ”yksi lapsi” vähemmän ja oma ahdistus loppui. Onneksi älysin erota. Sen jälkeen mulla alkoi elämä ja olen arvokas ihminen jota rakastetaan. ❤
Tiedän mitä käyt läpi. Näin oli itselläkin vuosikaudet. Lopulta tuli ero, ja ainoa mitä kadun, etten lähtenyt aiemmin! Mies ei tuosta tule muuttumaan!!
I feel you sis! Avautumisesi on kuin omasta elämästäni, et siis ole yksin. Mieli tekisi erota, olen lopen uupunut kantamaan kaiken vastuun yksin. Miestä ei kiinnosta kuin oma hyvinvointi.
Tilaa siivooja ja anna miehelle lasku.
Tilaa kokki ja anna miehelle lasku.
Tilaa lastenhoitaja ja lähde baanalle pitämään hauskaa.😃
Minusta tässä on järkeä. Tai ainahan voi ilmoittaa että kotitöiden tuntihinta on 20 euroa tms per tunti ja laskuttaa sen mieheltä/perheen yhteiseltä tililtä tms.
Ja aina voi jättää miehen pyykit pesemättä. Jossain kohtaa se tulee ihmettelemään niiden perään jolloin voi kertoa mistä löytyy lähin pesula.
Ai, nainenko ei itse sotkua tee ollenkaan, ja mies maksaa huushollityöt koko perheen edestä tililtään? Siipeilyä tämäkin naisten puolelta sanon minä.
Hyvin kirjoitettu!
Ei voi sanoa muuta kun en jaksa vittu minäkään. Feel you sis
.. hurja lukea näitä. Siis tottahan nuo ovat ja uskon joka ikiseen tunnetasolla! Jään vaan pohtimaan, että ulkomaalaisennäköisenä en uskaltaisi kertoa vastaavia kokemuksia ”paremmin emansipoituneelle suomalaiselle” , koska mitä todennäköisemmin hän ennakkoluuloisesti ajattelisi tilannettani kulttuurilähtöisesti.. eli jäisin vertaistuesta paitsi, mutta aika monen naisen paikka ja tila on juuri tämä universaalista . Surullista.