”Nyt kaivattaisiin vertaistukea. Meillä on neljä alle kouluikäistä lasta (6 v., 4 v., 3 v. ja 3 kk). Asumme isossa kartanossa jossa riittää tekemistä, lisäksi vauva on yhä täysimetyksellä ja roikkuu usein tissillä öisin. Eskarilainen ja 4-vuotias ovat 9-13 päiväkodissa. Mies hermostui kotiin tullessaan kun lattia on likainen ja astioita on laittamatta pesukoneeseen, ja silloin kun hänen perheensä tulee vierailulle niin hän välillä joutuu rankan työpäivän jälkeen imuroimaan ja laittelemaan astioita pois että kartanomme olisi ajoissa täysin siisti.

Hän vaati minua selittämään mitä oikein teen päivän aikana ja miksi nukun vauvan kanssa kahdeksaan kun isommat heräävät tuntia aikaisemmin. Laiskuudestani kertoo myös se että en nouse lasten vaatiessa antamaan heille vettä vaan odotan että he ottavat itse jos en ole keittiössä. Siis se että opetan lapsia omatoimiseksi. Sen sijaan että keräisin lasten lelut kahdessa minuutissa, minä jokaikinen herran päivä katson että he itse korjaavat jälkensä. Lisäksi pesen lasten hiukset shampoolla vain kerran viikossa tai harvemmin.

Olen todella vihainen miehen reaktiosta, siitä miten hän hymyili ylimielisesti kun hermostuin ja pyysi sitten listaamaan päivän työni. En pysty käsittämään että mies on katkera minun laiskuudestani kun hänellä on puoliso joka ei ole ikinä pyytänyt häneltä apua kotona, ei ikinä nalkuttanut petaamattomista sängyistä ja sukista lattialla, ja lisäksi huolehtinut nyt vauvan kanssa jo kahdet sukujuhlat ja kestinnyt ruokineen joka viikko miehen isohkon perheen.

pölyjä pyyhkimässä

En ehdi ikinä nukkumaan päiväunia ja mies ei tietenkään auta yöheräilyissä. Päivisin käytän aina lapsia kerhoissa, pyykkiä ja sotkua tulee jatkuvasti, vauva vaatii huomiota, iso kartano vaatii jatkuvaa siivousta, ruokaa pitää laittaa ja lasten kanssa joskus leikkiäkin. Ja miehen perspektiivi on että hänellä on laiska vaimo jonka hommia hän joutuu työpäivän jälkeen hoitamaan ja joka ei jaksa edes vesilasia tuoda lapselle.

Itse olen ollut ylpeä siitä että kovalla ”työllä” olen kasvattanut omatoimiset lapset ja ylipäänsä onnistunut pitämään homman hyvin kasassa ja langat käsissäni niin että lapset pääsevät päivittäin kerhoihin ja aktiviteetteihin, heillä on ihan aina puhtaat, sileät vaatteet, kotini on aina tarvittaessa edustuskelpoinen ja meille on ihan aina vieraat tervetulleita. Appivanhempiin on lämpimät välit ja lapset tuntevat hyvin serkkunsa. Vieraat ihmettelevät miten kotini voi olla aina niin siisti ja järjestyksessä. Miehen kanssa on ehditty nauttia parisuhteesta vauvasta huolimatta. Tässä sitten lopputulos eli miehen aidosti katkera avautuminen laiskasta vaimostaan. Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä?”

Nimim. Laiskimus

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 26 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

26 vastausta artikkeliin “”Miehen mielestä laiskottelen vaikka hoidan ruokahuollon, ison kodin ja neljä lasta””

  • Saa olla laiskakin joskus sanoo:

    No joo.
    Onneks nykyjään ukko vähentäny narinaa ku oon tarpeeks monta kertaa riidelty aiheesta ja oon sanonu että mä teen jo tarpeeksi ja että ei ole mun syy jos en välillä jaksa kun olen masentunut ja että saan myös joskus olla vaikka laiska jos haluan ja että muahan ei komennella ja mulle ei tarvii nalkuttaa ja että antas mun olla oma itteni ja tehä asiat omassa tahdissani ja että ystävällisestikkin voi asiasta puhua eikä tarvii komentaa tai nalkuttaa.
    Mun ukolla on ollu joku kontrollointi ongelma. Se määräili ja nalkutti. Ja vaatii toisilta paljon ja myös itseltään. Ehkä vaativuuden tunnelukko?
    Jos ei ois muuttanu käytöstään niin olisin häipyny. Sen verran oon kokenu ja oppinu etten rupee paskassa suhteessa olemaan jos toinen ei lopeta huonoa kohtelua.
    Jokaisella on oikeus elää ilman henkistä väkivaltaa ja sitä toisen kontrollointi vähättely alistaminen ja nalkutus on

  • Ninnu sanoo:

    Moi ja voimahaleja sinulle. Miehet usein kokee että äidit/vaimot vaan on kotona lasten kanssa. Minulla ainakin on edelleen samanlaista vaikka on pienempi koti ja lapset jo kotoa omiin koteihin muuttanut. Kuopus vielä kotosalla. Teen sijaisuuksia varhaiskasvatuksessa ja miehellä vuorotyö. Aina saa kuulla että mitään et oo tehnyt. Vaikkakin on ruoka ja pyykkihuolto yms paperi ja siivoustouhut ollu tehtynä. Koiran ulkoilut yms ja pihatouhut. Tuntuuhan se kurjalta kun moititaan mutta silti vaan joka päivä on paljon hyviä hetkiä perheenä. Tsemppiä kaikille.

  • MikkoV sanoo:

    Olet huono ihminen ja laiska äiti.