Pojat – niistähän on pelkkää harmia!

”Poikien pitäisi pystyä ottamaan haltuun tyttömäisiä ominaisuuksia, koska niitä tarvitaan elämässä” otsikoi Yle.

Tätä aihetta on kauhisteltu jo tovin. Että pitääkö poikien ruveta tytöiksi, jotta heidät hyväksyttäisiin yhteiskunnassa! Tai saako ylipäätään enää kutsua ketään pojaksi tai tytöksi?

Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että poikien pitäisi ruveta tyttömäisemmiksi. Vaan siitä, että kaikkien pitäisi yhteiskunnassa hyväksyä se, että ihmisiä on erilaisia. Pojat ovat ihmisiä, joilla on monenlaisia ominaisuuksia. Pojat eivät ole mikään yhtenäinen massa jossa kaikki ovat samanlaisia ja pitävät samoista asioista – ja joka aiheuttaa harmia kaikkialla.

Tästä puhutaan myös Ylen jutussa:

”Poikuuteen ja miehisyyteen katsotaan yleisesti kuuluvan tietynlaiset asiat. Poikien odotetaan olevan maskuliinisia, rationaalisia, urheilullisia, kovia ja uhkarohkeitakin. Väkivaltakin on poikien juttu. Kaikki ominaisuudet asteikon toisessa päässä ovat tyttöjen tai ”homojen hommaa”.

Mutta kaikki pojat eivät mahdu yhteiskunnan heille muovaamaan ahtaaseen muottiin.”, jutussa kirjoitetaan. Juttu kertoo Poikatutkimus-kirjasta, joka ilmestyi juuri. Kyseessä on ensimmäinen suomalaista poikatutkimusta esittelevä tieteellinen kokoomateos.

Poikien tyttöjä huonompi opintomenestys ja viihtymättömyys koulussa on yhteiskunnallinen ongelma. Se on noussut puheisiin esimerkiksi pääsykoeuudistuksen myötä. Kirjoitimme aiheesta vuosi sitten:

”Poikien asema pääsykoeuudistuksessa on noussut suureksi huoleksi. Asiantuntijat ovat sitä mieltä, että opintoihinsa hitaammin syttyvät pojat jäävät pääsykoeuudistuksen jälkeen vaille jatko-opintopaikkoja. Pääsykoeuudistuksen uskotaan myös tuovan nuorten elämään suuria paineita nykyistä varhemmin. Useissa lähteissä on todettu (mm. HS 19.8. ja 18.9. ), POIKIEN kärsivän uudistuksesta. Pojat ovat jo nyt heikompi sukupuoli, mitä tulee lukioon pääsyyn sekä kirjoituksissa menestymiseen. Pojat heräävät tyttöjä hitaammin koulun hoitamiseen kunnialla.”

Samaisessa jutussa on vastaus opetusneuvos Birgitta Vuoriselta: Tutkijoiden mukaan syynä [eri alojen jakautumiseen miesten ja naisten aloihin] ovat varhain kehittyvät stereotyyppiset sukupuolirooliodotukset. Näillä odotuksilla on itseään toteuttavan ennustuksen vaikutus: pojilta esimerkiksi odotetaan menestystä matematiikassa ja näin usein myös käy. Kuinkahan suuri itseään toteuttavan ennustuksen vaikutus on puheilla ”hitaasti kehittyvistä pojista”?”.

Kuva Elisey Vavulin.

Yksi Poikatutkimus-kirjan toimittajista, Oulun yliopiston akatemiatutkija Tuija Huuki kertoo, että esimerkiksi poikien koulunkäyntivaikeudet voivat johtua juuri niistä odotuksista, joihin pojat eivät mahdu: – Vaikka me kuinka kehittelemme lukumyönteistä pedagogiikkaa ja kannustamme lukemaan, se ei välttämättä kohtaa poikien omia alakulttuurisia arvoja. Meidän pitäisi pureutua niihin, Huuki sanoo Ylen jutussa.

Lukemista saatetaan pitää ”homojen hommana” ja lukeminen voi joissain poikayhteisöissä olla huono juttu ja heikentää pojan asemaa. Tällöin ei voida syyttää pelkkää koulujärjestelmää. Pojille tarjotaan liian kapeaa roolia. Jos poika ei saa pärjätä koulussa tai tykätä vaikka lukemisesta ilman että siitä seuraa kiusaamista tai muita ongelmia, pitää käsitystä ”oikeanlaisesta” poikana tai miehenä olemisesta muuttaa. Tästä ovat vastuussa ihan kaikki: isät ja äidit, koti ja koulu, pojat ja tytöt, sinä ja minä. Eivät pojat yksin, eikä pelkkä koululaitos.

Pelkästään asenteita ei tietenkään voi syyttää. Mutta asenteet ovat pitkälti sen takana, että suurin osa opettajista on naisia. Naisopettajien suuri määrä taas monien mielestä vaikuttaa siihen, että pojat eivät viihdy eivätkä menesty koulussa.

Useimmiten ajatellaan myös, että opetusta pitäisi muovata enemmän pojille sopivaksi, nyt sen ajatellaan suosivan tyttöjä. Vaikka ei kai paikallaan istuminen ja keskittyminen ole suurelle osalle lapsista luontaisesti helppoa, oli sukupuoli mikä tahansa?

Jostain syystä asialle ei kuitenkaan tehdä mitään. Koulumaailmasta vakuutetaan, että yksilölliset erot otetaan huomioon, mutta onko se todellisuutta? Oppimistulokset eivät näytä kovin radikaalisti muuttuvan, eikä syitä poikien ja tyttöjen koulumenestyksen eroille tunnu löytyvän.

Ehkä vähän liikaa ajatellaan, että ”kyllä ne pojat siitä ryhdistäytyvät viimeistään kun löytävät kivan tytön”, tai että ”no osa jää sinne peräkammariin ilman koulutusta, sellaisia ne miehet on”, sen sijaan että asenteille ja toimintatavoille yritettäisiin tehdä jotain. Ainakaan ongelma ei ratkea sillä, että pojista tulee ”tyttömäisempiä”, sillä ei ”tyttömäisyys” ole mikään koulumenestyksen tae. Sen sijaan sitä ennustaa motivaatio, ja jotain pitäisi tehdä sille, että niin monet pojat eivät tätä motivaatiota löydä.

Kuva Allen Taylor, ylin kuva Jessica To’oto’o.

Huonossa Äidissä aiemmin julkaistuissa jutuissa poikien äidit kertovat, kuinka yhteiskunnan ja ihmisten asenteet vaikuttavat siihen, miten heidän poikiinsa suhtaudutaan:

Poikia ei oteta hoitoon koska pojat ovat liian villejä: ”Kukaan isovanhemmista, eikä kummeista, eikä muistakaan tuttavista tai sukulaisista tule huolimaan kahta pientä poikaa yhtä aikaa hoitoon.

Pienet pojat keksivät kolttosia ja nahistelevat, tappelevat. Sanan ”ei” joutuu toistamaan päivässä satoja, ellei tuhansia kertoja. Kolme sekuntia hiljaisuutta tietää jo pahaa. Öisinkään ei vielä nukuta kunnolla, jos yöllä on alle 3 herätystä niin se luokitellaan jo luksukseksi.

Anopit vahtivat kyllä suvun muita lapsia vaikka viikon putkeen mutta kahta pientä poikaa ei kukaan suostu vahtimaan yön yli. Miksi? No koska se on aivan liian raskasta. Ne pojat on niin eläväisiä.”, kirjoitetaan ”Kukaan ei huoli poikiani hoitoon” -jutussa.

Poikien ajatellaan olevan pahanteossa koko ajan: ”Pienet pojat ovat ihania, aivan yhtä ihania kuin pienet tytötkin. Pojat eivät automaattisesti kiusaa elämiä, pojat eivät riehu ja huuda aamusta iltaan, pojat eivät leiki vain autoilla, poikia on kovin erilaisia. Jokainen meidän viidestä pojasta on luonteeltaan aivan erilainen ja uskokaa tai älkää, yksi tykkää jopa shoppailla. Samainen poika tykkää myös korjailla mopoja.”, kertoo viiden pojan äiti jutussa Ai kauheeta – onko teillä viisi poikaa?.

Pojista on monenlaista harmia ja siksi tyttölapsi olisi parempi: ”Ystäväni on raskaana. Yksi hänen suurimmista peloistaan oli, että hän saa pojan. Vakuuttelin, että vauva on oma persoonansa ja hän rakastuu siihen, oli tulokas kumpi tahansa. Hän helpottui selkeästi, kun sai tietää odottavansa tyttöä. Hyvä niin. Ihmettelin silti kovin, että hän ei edes arastellut kertoa peloistaan minulle, pojan äidille. Hänen mieleensä ei juolahtanut, että pelätessään saavansa sen mitä minulla on, hän loukkaisi minua. Niin hyväksyttyä on pienten poikien pelko.”, kertoo kirjoittaja jutussa Voi ei, se on poika!.

Kun puhutaan siitä, saavatko pojat olla poikia, ei välttämättä mietitä millaisia poikia pojat saavat olla. Jos pojille ja miehille on meidän mielessämme vain yksi rooli: väkivallalla ongelmansa ratkaiseva, oppimiskyvytön häirikkö, ei ole ihmekään että ongelmia syntyy.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 0 kommenttia, jätä oma kommenttisi.