Pidetään lapset turvassa rannalla!
Hei sinä äiti! Sinä juuri. Sinä joka aamulla sanoit lapsillesi että tänään mennään rannalle. Sinä joka eilen sanoit frendillesi puhelimessa että nyt on pakko saada vähän brunaa kun ei kehtaa muuten lähteä perjantaina terdelle. Sinä joka pakkasit Ilona-Mimosalle ja Kalle-Pekalle mukaan limua, keksiä, voileipää ja jättisuuret uimapatjat. Sinä joka lupasit ottaa naapurin Liisa-Matin mukaan kun omat lapsesi menevät sinne sitten perjantaina. Sinä joka lähdit kolmen lapsen kanssa rannalle. Veden äärelle.
Pysähdy hetkeksi ja lue tämä ajatuksella. Ymmärrän että sinä haluat ruskettua ja rannalle meno tuntuu kovin helpolta tavalta viettää kesäpäivää. Lapset nauttii, ei tarvitse viettää aikaa keittiössä kuuman hellan ääressä lounasta tehden, itsekin voi vaan olla. Sinä saat levätä ja lapset saavat ihania muistoja lapsuuden kesäpäivistä. Rannalla on myös uimavalvoja joten mikä voisi mennä vikaan?
Ihan kaikki! Se että vanhempi edes kaksi minuuttia pitää päätään alhaalla ja nauttii auringosta , riittää hyvin lapsen hukkumiseen. Sitä luulee kuulevansa jos lapsilla on jokin hätä. Kyllähän kaikki oman lapsen äänen tunnistaa. Hukkuminen on kuitenkin erittäin hiljainen, eleetön tapahtuma.
Hollywood elokuvista tutut pärskimiset ja avunhuudot eivät vastaa todellisuutta. Vedessä leikkivää lasta on pidettävä silmällä koko ajan. Jos vanhemman pitää käydä vessassa, tukee lapset kutsua vedestä pois ja ottaa mukaan. Vanhempien tehtävä on suojella lapsia. Lapsi on turvallisinta pitää kädenmitan päässä vedessä niin että se aikuinen on siinä vedessä mukana. Ei rannalla vaan vedessä.
Hukkuminen käy niin huomaamatta että vieressä leikkivä sisaruskaan ei sitä välttämättä huomaa. Rannalle vieminen on suuri vastuu. Ihanat kesämuistot voivat hetkessä muuttua aivan joksikin muuksi. Pidetään meidän lapset hengissä. Rusketutaan sitten vaikka leikkipuiston reunalla.
Nimim. Lähiömamma
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 8 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Omat lapset kovan vahdinnan alla, mutta kyllä siinä samalla katselee sivusilmällä vieraidenkin lasten menoa. Otan mieluummin ne haukut, kun huonon omantunnon siitä etten puuttunut tilanteeseen vaikka aikuisen ohjaus olisi ollut paikallaan. Aika hyvin onneksi täällä vanhemmat huolehtii, mutta ihmisiä ollaan kaikki.
Mistä te tiedätte, onko kaikilla lapsilla edes aikuista mukana rannalla vai ovatko keskenään luvalla vai luvatta siellä? Siinä vaiheessa kun koululaisen päästää kesäpäivänä ulos kaverien kanssa ulkoilemaan ja sanoo, että ulkoilette korkeintaan puolen kilometrin säteellä tuohon suuntaan katsottuna, niin voitte olla varmoja siitä, että ne rajat eivät ihan aina pidä metrilleen. Yksi ehdottaa, että mennään käymään rannalla, toinen sanoo että mennään käymään kaverin luona puolen kilometrin tai kilometrin päässä. Polkupyörillä pääsee helposti parin kilometrin päähän rannalle. Ihanko tosiaan koululaista vahditaan enää kädenmitan päästä, kun joillain vauhtia ja liikettä on niin paljon, että parissa tunnissa saat ainakin 10000 askelta täyteen, jos aiot pysyä kädenmitan päässä ulkoleikeissä? Onnistuu ehkä vähän passiivisemman ja sääntöihin alistuvan lapsen kanssa, mutta semmoinen ymmärtää myös omat rajansa eikä mene syvemmälle kuin mihin taidot riittävät.
Tähän etäisesti liittyen…miten pitäisi toimia, jos uimarannalla on eskari/alakouluikäinen lapsi selkeästi humalaisen vanhemman kanssa?
Toki pitää katsoa lapsen perään omien ohella, ettei vedessä mitään tapahdu.
Jotenkin pitäisi puuttua, mutta mitä muita keinoja?
Soitat hätäkeskukseen. Poliisille.
Meillä lapsia on aina vahdittu tarkkaan, mutta juuri viikko sitten samalla rannalla, missä olimme, hukkui oman lapseni ikäinen lapsi. Sitä päivää en unohda ja tuskin unohtaa lapsenikaan. Nyt entistä tarkemmin omat lapset on silmien alla, vaikka tämä vanhempi onkin jo melko hyvä uimaan. Tuolla rannalla nimittäin oli paljon ihmisiä. Kukaan ei huomannut hukkuvaa lasta. Siellä ruuhkassa häviää silmistä nopeasti.
Tähän vielä lisään, että Suomessa on oltava extra-tarkkana: kukaan vieras ihminen ei huomaa eikä varsinkaan valvo sinun lapsiasi, koska vanhemmilla on täällä yksin vastuu. Ei tunneta mitään kokokyläkasvattaa-mentaliteettia. Jokainen on omillaan, ja lapsien hengestä välittää vain oma äiti (joskus isä). Surullinen asenne tämä, eikä ihme, että moni haluaa täältä pois.
Tämä on osittain totta… Mutta mielestäni asia on niin päin ettei kukaan uskalla puuttua toisen lapsen tekemisiin, koska saa haukut vanhemmalta.
Hoidan työkseni lapsia, joskus myös vapaaehtoisena vetänyt perhekerhoja ym. Siellä olen aina uusille vanhemmille sanonut että huolehditaan yhdessä lapsista… Jos joku näkee lapsen tekevän jotain ”ei toivottavaa” niin siitä pitää sanoa lapselle , eikä vanhemman pidä loukkaantua.
Tästä oli paljon keskustelua ja moni sanoi että ei uskalla komentaa vierasta lasta…
Itse puutun myös kylillä lasten tekemisiin ja silloin kun omat oli pieniä, rannalla kyllä seurattiin muidenkin puuhia.
Tosin kun itsellä on useampi vahdittava niin ei paljon muita ehdi seurailla.
Tiedän kyllä tapauksia, jotka ovat päättyneet hyvin, juurikin jonkun toisen aikuisen /lapsen nopean toiminnan johdosta…
Tiedän myös tapauksen jossa lapsi hukkui, huolimatta siitä että aikuinen oli lähellä 🙁
Suomessa soitetaan poliisille. Suomalaiset eivät halua auttaa jos siitä ei ole kiitosta ja kunniaa luvassa. Lapsen henki on halvempi kuin oma hyvä fiilis. Mieluummin ollaan tekemättä mitään. Tai sitten soitetaan poliisille ja saadaan se hyvä fiilis.