On niin mukava käydä ulkona syömässä. Saa vaihtelua perhe-elämän rutiineihin. Parasta vaihtelun aatelia on ottaa perheensä ja mennä syömään lasten kanssa paikkaan, jota pidetään vähän parempana paikkana.

Ennen parempaan paikkaan menoa on syytä varmistaa, että päiväuni-ikäiset ovat varmasti ottaneet nokosensa. Mukana pitää olla myös mittava arsenaali viihdyttävää välineistöä kuten Hello Kitty –minimökki kampauspöytineen sekä paperia piirtelyä varten. Isommalle lapselle on terotettu, että jos tämä menee hyvin, saat pelata illalla Wiitä tavallista pidempään. Kotona on muutenkin tehty pelisäännöt selväksi, alkupaloja ei tilata, pelkkää pääruokaa ja jälkkäriä.

Tarjoilija tulee ja ehdottaa lapsille vihannesdippiä. Tähän vanhempi lapsi ilmoittaa ettei missään olosuhteissa syö vihanneksia eikä etenkään mitään kastiketta ja häntä matkiva pikkusisko matkii saman asian, mutta tehostaa lausuntoaan muutamin nyrkiniskuin. Vanhemmat ottavat pari drinkkiä ja hikoavat. Muumeja piirretään kaikkiin saatavilla oleviin paperinpaloihin.

Hetken päästä naapuripöytään tuodaan asiakkaat. Siinä hetkessä on pahaa karmaa kerrakseen, naapuripöytä on 30 sentin päästä perhepöydästä ja naapuriasiakkaat ovat 70+ -ikäisiä kulinarismin tosi harrastajia. Hikoiluaste perhepöydässä yltyy entisestään minkä lapset aistivat ja alkavat käyttäytyä sanan varsinaisessa merkityksessä. Vanhempi pilaa nuoremman Muumipiirrokset, johon nuorempi reagoi voimakkaasti, jonka jälkeen vanhempi sanoo nuorempaa nynnyksi pikkukakaraksi, mikä taas saa vanhemmat raiteiltaan. Välillä huomataan, että toisen lapsen kynnet näyttävät siltä, että hän on kaivautunut ravintolapöytään omin käsin Kiinan kautta, mistä vanhemmat saavat syyn aloittaa kinan siitä, kumman piti leikata lasten kynnet ennen kotoa lähtöä.

Tätä kaikkea todistaa naapuripöytä 30 sentin päässä ahnaalla tuijotuksella. Aina kun lapset puhuvat, naapurirouva rykäisee vähän ja katsoo seuralaistaan merkitsevästi. Seuraa henkinen miekkailuottelu, ensin lapsi älähtää kimeästi, sitten naapuri rykäisee. Vanhemmat ovat siinä välissä lasi huulilla tiheämmin kuin olisi suotavaa. Kun lapset saavat tervehdyksenä keittiöstä purjovaahtoa ja pekonihiutaleita, naapuripöytä kuulostaa jo siltä, että pekonia on lentänyt pahasti väärään kurkkuun. ”Tämä purjovaahto näyttää sammakonkudulta, en missään nimessä syö” on selvä signaali siitä, että lasten kanssa on syytä pitäytyä kotioloissa tai korkeintaan autokaistalla.

Kun nakit ja ranskalaiset (itse tehdyt kuitenkin) ovat saapuneet ja niitä on hetki näykitty, lapset ottavat käyttöön ydinaseen. Ensin ilmoittaa nuorempi, että pissa tulee housuun eikun kakka. Isä lähtee kiitämään ravintolan takaosaan.  Seuraa minuutin hiljainen hetki, jonka jälkeen pöytään jäänyt lapsi ilmoittaa, että hänelläkin on kakkahätä. Alkaa ankara tekstiviestein käytävä wc-koordinaatio, joka päättyy siihen, että vessassa päivystävä vanhempi jättää nuoremman lapsen pöntölle kiljumaan ja hakee vanhemman lapsen puolesta välistä ravintolasalia vessan perälle. Selkäpiitä hyytävä vessaneuvottelu kaikuu ympäri ravintolasalin.

Pöytään laskeutuva hiljaisuus antaa mahdollisuuden vakoilla naapuripöydän antimia. Naapurissa ollaan hyvin tyytymättömiä kaikkeen, etenkin ruokaan, jota rouva kuvailee tarjolijaparalle keitetyksi selluloosaksi, niin kuin tarjoilijalla ei olisi ollut meissä jo tarpeeksi kestämistä.

Kun vessaseurue saapuu, lapset ovat silminnähden säyseytyneet. Vanhemmat rohkaistuvat ottamaan kahvit ja toteavat, ettei tämä nyt ihan penkin alle mennyt. Aina voi mennä huonomminkin ja niin voi. Nuorempi ilmoittaa siinä silmänräpäyksessä kirkkaalla lapsen äänellä ”kato äiti, minä syön räkää, se tuntuu hyvältä mun suussa”.

— Huono Äiti

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

7 vastausta artikkeliin “Perhe kävi ravintolassa (saa muuten olla vika kerta)”

  • Tahmatassujen äiti sanoo:

    Voi hyvä ihme näitä kommentteja. Ihan ehkä pilke silmäkulmassa kirjoitettu teksti. Niin kuin kaikki ”huonon äidin” kirjoittajavieraiden tekstit, joista riemulla ja vertaisilolla nautin.
    Hyville kasvattajille ja meuhkaajille on omat fooruminsa… 😉

  • Voi elämä sanoo:

    No voihan taas. Itsellä kaksi lasta, nyt jo aikuisia. Paljon kävimme syömässä – myös niissä hienommissa paikoissa. Myös laivan buffeteissa viihdyimme koko kattauksen ajan. Ei tullut mielenkään, että lapset voisivat käyttäytyä noin. Jos ruoasta ei pitänyt, sitä ei ollut pakko syödä. Mutta siitä ei todellakaan tehty numeroa. Eikä tehdä vieläkään.
    Onko tässä perheessä aikuisen rooli (ja valta) annettu lapsille? Vanhemmat keskittyivät häpeilyyn sen sijaan, että olisivat neuvoneet lapsiaan.
    Onnekssi on niitäkin, jotka osaavat käyttäytyä ja opettaa myös lapsensa käyttäytymään.

  • SiruM sanoo:

    Onko tää porukka täällä ihan tosissaan?! Auts… Kyllä se vain, Sari, on näin, että kotikasvatuksesta se lähtee, miten lapset käyttäytyvät julkisilla paikoilla. Ainakin appiukkoni mielestä…:-D Meidän murrosikäiset ovat kulkeneet mukana vauvasta asti, välillä mennyt hyvin, välillä huonommin ravintolatilanteissa. Nyt kuopus on uhmaikäinen, ja tunnistan tuon tilanteen kyllä hirveän hyvin. Erittäin hupaisaa on ollut seurata naapuripöydissä pönöttävien kasvojen värin vaihtumista siinä vaiheessa, kun pienimmäinen on päättänyt levittää spagettinsa pitkin lattiaa, yksi kerrallaan tuolistaan käsin heitellen, ja kun itse konttaan pöydän alla niitä noukkimassa.

  • Mme R sanoo:

    Ehkä naapuripöytä ei kuitenkaan tuijottanut teitä. Ehkä he sittenkin halusivat keskitttyä omaan iltaansa. Lapsiperheitä tulisi suvaita ravntoloissa ja niin myös aikuisseurueita. Sinä et taida juuri välittää jälkimmäisistä.

  • Realisti sanoo:

    Ootko nyt ihan varma että se naapuripöytä kyttäsi just teitä, oletteko te kenties maailman keskipiste?

    Miksi tuotte lapset ravintolaan jos ette ole opettaneet heitä käyttäytymään?

    Miksi edes hankkia lapsia jos se tekee elämän noin hankalaksi?

    Jesus…

  • Heli sanoo:

    Mä aikanaan (lapset nyt jo teinejä) muutaman tällaisen jälkeen kartoitin ravintolat, joissa iso, toimiva leikkinurkkaus, ja käytin vain ja ainoastaan niitä. Yh-äitinä nuo ravintolakäynnit olivat kuitenkin se miellyttävin ja helpoin tapa tavata lapsettomia sinkkukavereitani 🙂

  • Rouva G sanoo:

    Voi, onpa kurja kuulla ettei homma toiminut vanhempien rohkeudesta huolimatta. Onko lapset muuten tottuneet ulkona ruokailuun?

    Meillä pelataan iltaisin varman päälle jos ravintolassa käydään ja laitetaan lapsi (siis vain yksi) nukkumaan vaunuihin ennen lähtöä. Lounaat on alkaneet sujumaan kohtuullisesti, kunhan on omat ruoat mukana..