”Olen kouluikäisen lapsen etä-äiti. Ensimmäiset vuodet lapsi asui kanssani eron jälkeen, mutta sitten sairastuin ja näin lapseni kannalta paremmaksi että hän asuisi isällään. Tämä muutto isälle on osoittautunut yhdeksi elämäni suurimmista virheistä. Olisi pitänyt vain sinnitellä lapsen kanssa kaksin ja pyytää apua täysin eri tahoilta. Isä kun ei aikaisemmin edes oikein osallistunut lapsen elämään kun kaverit, naiset ja jokaviikonloppuiset bileet menivät etusijalle.

En aikaisemmin ollut ymmärtänyt sitä tosiasiaa, että lapseni isä on narsisti. Nyt sen tiedän, nykyisen kihlattuni sekä ystäväni ansiosta, kun olen näyttänyt isän kanssa käymiä keskusteluita. Hän pitää minua edelleen otteessaan ja on saanut minut uskomaan, että olen todella huono äiti ja en ajattele lapsemme parasta. Hänen mielestään kasvatan lastani täysin väärin metodein. Olen tähän saakka ajatellut, että lapseni on hyvä olla isän ja tämän uuden puolison luona. Uskoin, että siellä olisi tasapainoisempi arki ja lapselta ei puuttuisi mitään sekä häntä tuettaisiin harrastamaan ja tietysti koulunkäynnissä. Kyllä lapsi meilläkin sai harrastaa asuessaan kanssani ja tuin häntä harrastuksessa, mutta koska olen monisairas ihminen niin aina ei ollut varaa niihin harrastuksiin.

Nyt on tullut ilmi asioita, joiden perusteella koen, että lapseni olisi parasta muuttaa takaisin minun ja puolisoni luokse. Isän kasvatusmetodit paljastuivat minulle vahingossa kun kollasin lapseni puhelinta aivan muista syistä. Isän ja lapsen välisissä viesteissä välittyy lapsen pelko isää kohtaan. Tajusin, että isä kohtelee lastamme aivan samalla tavalla kuin minua, polkee maahan, uhkailee jos asiat eivät mene niinkuin hän haluaa, rankaisee vahingoista ja miten nyt muuten narsisti kohtelee ihmisiä. Aikaisemmin ihmetystä herättänyt lapseni käytös ja teot eivät enää ihmetytä. Luulen, että lapseni käyttäytyy huonosti ihan vain siksi koska isä kohtelee näin. Kyllä minä ainakin kärsin, ja pelkään tätä isää edelleen joten miksi ei lapseni voisi kärsiä ja oireilla huonolla käytöksellä?


Ylin kuva Shutterstock.

Olen huomannut jo aikoja sitten kuinka lapseni on tullessaan meille todella outo, siis käytös ja puhe ei ole sitä lasta minkä minä olen aina tuntenut. Sitten siinä kipuillaan ensimmäinen ja toinenkin päivä meille saapumisen jälkeen. Lopulta lapsesta alkaa kuoriutua esiin se lapsi jonka minä tunnen. Sitten viikonloppu onkin jo ohitse ja lapseni ilmoittaa, että hän ei halua lähteä meiltä pois. Sydän rikki joudun selittämään lapselle, että näemme taas silloin ja silloin, että on aika palata isän luokse. Onneksi on ollut pidempiäkin aikoja meillä kuin vain viikonloput niin olemme saaneet nauttia lapsen seurasta myös omana itsenään.

Nyt on se hetki kun minä teen kaikkeni, että saan lapseni asumaan luokseni takaisin. En halua, että hän joutuu elämään samanlaista arkea isänsä kanssa kun minä aikoinaan. Aion suojella lastani, sillä hän ei ole todellakaan ansainnut tuota kohtelua. Tämä tuntuu jo siltä, että isä kostaa lapselle asioita joista hän on minulle vihainen.”

Nimim. Huolestunut etä-äiti

Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus alla olevalla lomakkeella. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 2 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

2 vastausta artikkeliin “Pelkään isällään asuvan lapseni puolesta”

  • Nimetön sanoo:

    Tuohan on jo lastensuojeluasia, jos lasta vahingoitetaan psyykkisesti. Nyt pitää toimia ja pian!

    • Muumimamma sanoo:

      Minun kokemukset lastensuojelusta huonot. Eivät ota kantaa mihinkään. Ex-puolisoni on rankaissut isompaa lasta (6-vuotias) ottamalla kurkusta kiinni, kun kiusannut pienempää sisarusta. Lapset itse kertoivat. Ja tätä tapahtui useamman kerran. Tähän ei reagoitu oikeastaan mitenkään. Ex-puoliso on erittäin taitava puhumaan, ja ilmeisesti vakuutti nämäkin tädit. Nyt isompi oireilee ja olisin halunnut, että hän pääsee perheneuvolaan juttelemaan. Ex-puoliso esti. Aika toivoton olo.