Panikoivatko muut äidit aurinkoisista keleistä?
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
”Olenko ainoa äiti, jonka kesäpäivät kuluvat liian aurinkoisia kelejä panikoidessa? Muut perheet viettävät tuntikausia rannalla, minä sivelen korkeakertoimista omiin ipanoihini ja koetan pitää heitä kotipuun varjon alla tai pohdin mikä leikkipuisto on mihinkin aikaan varjoisin.
Nykyajan vanhemmuus on tältäkin osin raadollinen ja anteeksiantamaton: auringon vaarat tiedetään ja niistä toitotetaan palstatila punaisena. Ihotautilääkäri heristää sormeaan, että suomalaiset rasvaa ihan liian ohuelti ja harvoin ja että lapsen iho muistaa töppäyksen tässäkin asiassa lopun ikää. Ihosyövän esiintyvyys on räjähtänyt ja Uv-mittari alkaa raksuttaa heti alusta saakka.
Toivon puolipilvisiä päiviä, jolloin vaatetuksella kärsii suojata paremmin. Isommat lapset haluavat kulkea jo shortseissa, pienimpiä verhoilen minkä ehdin. Näillä helteillä olisi taaperollekin kidutusta, jos ei sallisi lyhyttä punttia.”
– Anonyymi
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 8 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Olet ihana äiti, kun sinulle on tärkeänä sydämenasiana huolehtia lastesi terveydestä, ei vain nyt, vaan myös tulevaisuutta ajatellen. <3
Kyllä! Itsekin todella vaaleaihoinen ja olen palanut lapsena monta kertaa, 70-luvulla ei aina oikein ymmärretty auringon vaaroja. Suojaan lapsetkin aina 30 tai 50 suojakertoimella, se on joka aamuinen rutiini ja lapset tottuneet siihen että se on tehtävä. En halua syyttää itseäni siitä että lapseni saa melanooman 20-vuotiaana. Myös korvat ja niska suojata aurinkovoiteella, vaikka lierillinen kesähattu peittääkin usein korvat. Mutta uidessa jne on oltava korvissakin suojavoide. Paras suoja on varjo ja pitkähihaiset vaatteet. Ja ihan pieniä lapsia ei ollenkaan suoraan aurinkoon ainakaan pitkäksi aikaa!
Ihan tärkeä asia varmaan. Mutta aikaa ja voimia on vain rajallinen määrä enkä hakua kuormittaa parisuhdetta riitelemällä aurinkovoiteesta. Yritän katsoa että kaikki pysyvät jotakuinkin ehjänä. Jos stressaamaan rupeaa niin siihen ei tule loppua kun otetaan aurinkovoiteiden lisöksi myös punkit, käärmeet, pedofiilit, vakavat sairaudet joiden oireita voi pohtia ja googlettaa yötä päivää. Missä välissä nämä äidit istuskelevat miehen kanssa veneessä, juovat kahvia termospullosta ja uistelevat kuhaa? Ei ehdi kun pitää stressata.
Laskekaa hyvät äidit rimaa, lapselle on pelottava tilanne kun äiti on koko ajan kireä ja hädissään. Rento äiti = rauhalliset ja hyväntuuliset lapset ja mies.
Aurinkovoidetta toki laitetaan koko perheelle siinä vaiheessa kun sinne veneeseen mennään. Ilman mitään hössötystä.
Todellakin: ihanaa, että joku muukin huolehtii tästä aiheesta!
Mies katsoo minua kuin hullua kun rasvailen lapsiamme (ja itseäni) pitkin aurinkoisia päiviä, mies itse ei käytä suojaa ja ihmettelee illalla kun ”iho vähän punottaa ja tuntuu ikävältä”. 🙄
Lapset ovat tottuneet rasvailuun kun sitä on pienestä asti tehty, välillä toki olisi kova kiire ulos, mutta ymmärtävät miksi rasvaus tehdään.
Tässä yksi asia, jossa ei voi tippaakaan luottaa lapsen isän kykyyn huolehtia tästä. Rasvaaminen on kuulemma rasittavaa ja sotkuista, niin hän on lapsen kanssa tässä laiturilla omasuoja-ajan verran. Kysyttäessä ei ollut mitään käsitystä mikä pienen lapsen omasuoja-aika on, saatikka että olisi laskenut aikaa siitä minkä verran ollaan oltu auringossa. Joten samaistun, aurinkoiset päivät ovat itselleni yksi huolehtimisen aihe lisää, silloinkin kun isä sanoo hoitavansa tänään lapsen ulkoilut…
Meillä on kolme ipanaa ja monenmoista stressaamista riittää muutenkin, joten kaiken muun päälle UV-säteilystä en enää jaksa vauhkota. Lähinnä pidän huolen, että lapsilla on hatut päässä, jotteivät saa auringonpistosta.
Ihanaa, joku muukin! On vain yksi lapsi (onneksi), ja toinen kesä menossa – vauvakesänä singahtelin varjosta varjoon, varoen ettei auringonsädekään osuisi vauvan ihoon johon ei todellakaan saanut aurinkorasvoja vielä laittaa. Tänä vuonna käytin pari iltaa vertailemalla fysikaalisia, hajustamattomia, ei-nanopartikkeleita jne jne jne aurinkorasvoja, kelpuuttaen lopulta yhden käytettäväksi kasvoilla ja kämmenselillä, muualla vain jos on aivan pakko. Huokaisin helpotuksesta kun lapsi siirtyi yksiin päiväuniin, eli viimein meillä nukutaan päivän kuumin aika, ja voidaan edes jotenkin vältellä ulkoilua 11-15 kuten suosituksiin kuuluu… Eli siis kyllä, stressaan, panikoin, kauhistelen, ja rajoitan meidän elämää tarpeettomankin paljon UV-valon pelossa. Aina jos epäilyttää tarkistan UV-indeksin, ja suojaan sen mukaisesti.
Toivon, että tämä on samanlainen ohimenevä vaihe kuin nukkumisista, imetyksestä ja milloin mistäkin uudesta asiasta äitiydessä, ja opin pikku hiljaa ottamaan rennommin tarvittaessa. Aurinkovoidetta varmasti käytetään jatkossakin huolella, ja suojataan vaatteilla kun mahdollista, koska muistan omasta lapsuudesta miten kipeää laajat auringonpolttamat teki. Olen myös viimein itse oppinut orjallisesti voitelemaan itseni aurinkovoiteella, kun ennen vanhemmuutta riskeerasin ja koitin vain oleilla varjossa.
Kiva silti tietää, että en ole yksin tässäkään asiassa!
Aurinko on siunaus ja kirous, ja lasten täytyy oppia sen kanssa elämään. Esikoinen on nyt siinä iässä, ettei missään nimessä laita lyhyttä helmaa, lyhyitä hihoja eikä sandaaleita ihmisten ilmoille, kroppa pitää verhoilla säkkiin. Ehkä se joskus menee ohi tämäkin kausi. Kuopus on kohta ekaluokkalainen, ja kulkee shortseissa ja T-paidassa, paljaalla iholla aurinkorasvaa suojakerroin 30. Rannalle/uima-altaalle on polvipituiset uikkarit ja uimapusero – laittaa ne mielellään päälle, koska silloin ei tarvitse laittaa aurinkorasvaa selkään eikä mahaan. Pikku-ukolla tahtoo moiseen hommaan olla liian kiire. Nämä UV-vaatteet eivät tunnu hiostavan, näitä käytin jo ihan pienestä asti. Taaperoiässä lahkeet ja hihat vain olivat pitkät, nyt tosiaan vain polviin ja kyynärpäihin asti.
Tärkeintä ehkä, että itsekin hieron sitä aurinkorasvaa omalle iholle, esimerkin voima.. Eli ikinä ei sitä rasvaamista ole tarvinnut keskustella, vaikka osalla kavereista iho rumasti punottaakin kun ”ei meillä ikinä käytetä aurinkorasvaa”. Käyttävät jos meidän altaalle tulevat 😉