Paljon siedän ja yritän ymmärtää äitipuolena – mutta tätä en
Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
“Rakastuminen. miesystävä. Avopuoliso. Bonuksena kaksi lasta. Nämä valitsin. Näihin olen sitoutunut. Mutta sitten on se ex-puoliso. Jota pitää sietää ja tulla toimeen, vaikka arvomaailmat eivät kohtaa. Ei millään asteella.
Ja minä olen se paha ”Kaikki muuttui kun se nainen tuli kuvioihin” ”ennen sitä kaikki toimi helpommin”. Vai olisiko kaikki alkanut muuttumaan kun eropäätös tehtiin, Kun lähdit ja jätit kaiken. En minä silloin täällä ollut. Tätä en valinnut. Mutta siedän ja yritän ymmärtää. Kiukuttelut, kiristykset, tunkeilut ja valehtelun. Olen kohtelias ja väistyn tarvittaessa. Omat rajani pitäen tietenkin. Olen hyväksynyt nämä asiat.
”Äidillä on uusi poikaystävä” ”Joku mies on meillä aina” ”Äiti erosi, millon te eroatte?” ”Et kai jätä meitä?” ”Äitin uusi poikaystävä ostaa kaiken minkä pyydän” “Mä haluun jäädä tänne, en haluu mennä äidille kun SE on aina siellä” ”Äitillä on uusi poikaystävä” ”Äiti sanoo, että kyllä tekin eroatte” näitä lauseita en valinnut ja näitä lauseita en siedä.
Mitä voin tehdä? Mitä puolisoni voi tehdä? Katsoa sivusta kun uusi perheenjäsen esitellään muutaman kuukauden välein. Lapset sen yleensä kertoo: äitillä on uusi poikaystävä ja se antoi meille x-boxin. Hän on kaikessa mukana, kunnes häviää. Lapset oireilevat, itkevät, raivoavat ja käyttävät väkivaltaa. Purkavat pääasiassa minuun. Epävarmuus ja hylkäämisen pelko. Suorat kysymykset: ”milloin sä jätät meidät?”.
Paljon siedän, opettelen ja yritän ymmärtää. Mutta tätä en, alati vaihtuvaa ”isähahmoa” – ei tämä vaihtuvuus juurikaan omaan elämään vaikuta muuten kuin lasten oireilujen kautta. Ja voi niitä poikaystäviä olla ja kannattaakin, se tekee varmasti hyvää. Mutta pitääkö jokainen esitellä lapsille perheenjäsenenä heti? Ja pitääkö minun vaan hyväksyä tämäkin? Mitään en asialle voi kuitenkaan tehdä. Vai voinko?”
Nimim. Paljon siedän ja yritän ymmärtää äitipuolena. Mutta tätä en.
Artikkelikuva Keenan Constance.
— Huono Äiti -toimitus
Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!
Artikkelissa on 24 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Itsellänihän oli aikoinaan eron aikaan jo uusi mies, jonka kanssa sovittiin, että kun hän on varma halustaan elää elämäänsä minun JA lasteni kanssa, on hän tervetullut tapaamaan lapsia. Lapset toki tiesivät, että on joku, eivät vain olleet tavanneet, kunnes mies oli varma. Puoli vuotta siinä taisi mennä, kun sitten tutustuivat ja nyt kolmen vuoden jälkeen homma toimii hyvin. Ex on seurustellut kerran ja heti tutustutettiin lapset (nyt jo teinit) uuteen ihmiseen. Ero tuli 3kk jälkeen. Ilmoitin exälle, että seurustele vaan, mutta lasten elämään ei tarvitse tuoda väliaikaisia ihmisiä. Meillä ei lapset ollut muuten pahoillaan, mutta huomasivat isän siivoavan ja huolehtivan itsestään paremmin suhteen ajan. Nyt taas mies ja koti miten sattuu.
On pitkälti kumppanistasi kiinni, saako hän sanottua asiasta ja mielestäni myös lasu on hyvä vaihtoehto. Lasu on perheiden tukitoimi, joka auttaa vaikeissa tilanteissa myös vanhempia, eikä automaattisesti arvioi vanhemman kykyä toimia huoltajana.
Teillä on vaa todennäköisesti turvatonta
Jotenkin niin tuttua. Bonusäitinä sitä saa edustaa pysyvyyttä, kun äidillä heilat vaihtelee. On miestä ja on naista. Lapsi on aivan sekaisin. Ensin äiti on yhden miehen kanssa, sitten ei ole ja taas on. Tätä veivataan, kunnes tavataan uus mies, joka tietysti esitellään heti lapselle, ja suhde loppuu samantien. Otetaan taas se edellinen mies ja erotaan. Löydetäänkin nainen ja esitellään heti lapselle. Erotaan siitäkin ja palataan yhteen.
Ei siinä mitään. Täytyy yrittää säilyttää jotain pysyvyyttä lapsen elämässä, kun äidillä elämä on vähän hmmm… värikkäämpää.
Oikeastaan vähän säälittää koko äiti. Pienten lasten vanhemmilla voi olla tosi vaikeaa deitteilla.
Kaikki ei löydä uutta kumppania samantien, vaikka kovasti yrittäisi.
Tämä aihe nostaa suuria tunteita ja ärsyttää! Miehen exä ei olisi vielä 10kk tapailumme jälkeenkään halunnut että tapaan heidän lapsen. Tässä vaiheessa minua oli jopa jo kosittu ja yhteen muutosta sovittu. Mieheni oli viikot töissä toisella paikkakunnalla ja näimme vain yön lapsivkloppuja ennen. Vain joka toinen vkloppu oli yhteistä aikaa. Miehen exä oli jo uudessa suhteessa, naimisissa ja toinen lapsi tämän uuden kanssa. Sitten heille tuli ero. Vähän eron jälkeen hän ilmoitti seurustelevansa ja esittelevänsä uuden poikaystävän lapselle. Onneksi mieheni ilmoitti että ei käy ja odotettava pitkään kuten mekin tehtiin. Ei tee hyvää lapselle jatkuvat muutokset. Riita tuli MUTTA selvisi sitten jonkun ajan päästä että uusi mies oli jo esitelty ennen tätä kertomista. Se suhde ei kauaa kestänyt. Ties montako miestä jo ollut kuvioissa. Lapsi ei näistä puhu. Oireiluakaan ei olla huomattu. Mutta aina kun jotenkin selviää että exällä joku uus kuvioissa, niin nousee pintaan kova vitutus ja epäreiluus siitä mitä hän meiltä vaati mutta itse ei toimi samoin lasten parasta ajatellen. Jos olisin tän tiennyt max. 6kk olisin suostunut odottamaan, enkä melkein vuotta.
no et sinä voi tehdä mitään asian eteen. koeta vain olla provosoitumatta ja pysyä rauhallisena, ettei sen äidin väitteet toteudu. ikävä tilanne.
Hakekaa apua lapsille. Itse sanoisin lapsille että äidillä on kavereita, joista ei tiedä kauanko ovat. Jossain kohtaa lapset ymmärtävät kuvion.
Tuttu tilanne. Lapsen äiti oli tehokas liikkeissään alati vaihtuvine poikaystävineen. Lapsi oli viikko-viikko systeemillä tuolloin. En oikein koskaan käsittänyt, miksi viikonloppuna tavattu baarituttavuus tuotiin seuraavalla viikolla lapsen elämään uutena poikaystävänä ja usein se johti myös pikaiseen yhteenmuuttoon ja yhtä pikaiseen eroon. Lapsella on kylä täynnä entisiä sisarpuolia, joita hän toisinaan kaipaa, mutta yhteyttä ei saa pitää, koska äidillä on nyt uusi poikaystävä ja melko usein tuossa neljänkympin kieppeillä niillä uusilla poikaystävillä on myös lapsia. Äidillä olisi ollut aina se kokonainen viikko ”omaa aikaa” luoda ja katsoa tuleeko siitä suhteesta mitään, tutustua rauhassa, ennenkuin tuo lapsen elämään. Lapsi on kyllä hyvin kestänyt nuo muutokset, toki oireilee ja se on ymmärrettävää. Meillä ollessaan saa sellaisen muuttumattoman alustan missä ei tarvitse miettiä mihin seuraavaksi muutetaan. Äidillä on varmasti omat syynsä, enkä oikein niitä ymmärrä, eikä tarvikaan. Tärkeintä että lapsella on jossain sellainen vankka maaperä.
Ihana turvallinen aikuinen <3
Mulla hieman samankaltaista kokemusta lasteni isän suhdekiemuroista. Varsinkin nuorin, esiteini-ikäinen tytär kiintyi siihen ensimmäiseen uuteen isän naisystävään ja pettymys oli kova, kun vajaan vuoden kuluttua erosivat. Hänet oli esitelty lapsille heti ensimmäisellä kerralla, kun lapset menivät meidän eron jälkeen isälleen viikonlopuksi. Ja ne seuraavat aina heti heidän ilmestyttyään kuvioihin. Tytär on kovettanut itsensä, ei enää näkyvästi sure näiden suhteiden katkettua. Minua mietityttää, miten tämä vaikuttaa lapsiini tulevaisuudessa, mutta pyrin tukemaan ja hoitamaan oman pesäni puuttumatta isän suhteisiin. Näen, että isä on läheisriippuvainen, hän tarvitsee jonkun johon ripustautua. Ikävää lasten kannalta on myös se, että uuden tultua kuvioihin hän hetken on paremmin läsnä lasten elämässä muutenkin, mutta sitten se taas hiipuu. Ikäänkuin hän näyttäisi uudelle ystävälleen, kuinka hyvä isä onkaan ja sitten lapset muuttuvat taas pakkopullaksi. Oma jaksaminen on välillä isän muidenkin tempausten vuoksi koetuksella, mutta en voi hänen elämäänsä vaikuttaa. Keskustelu ei ole tilannetta auttanut, päinvastoin. Omaan elämääni voin vaikuttaa, ja huonona hetkenä ystävien tai ammatti-ihmisen kanssa keskustelu auttaa.
Eipä sinulle voi kaataa ymmärrystä ämpäristä, jos sinulla ei ole omassa päässä järkeä, elämänkokemusta ja nöyryyttä. Et voi nähdä sitä sieltä avoliittosi kuplasta käsin, miten käytännöllistä ja kohtuullista on vaatimus pitää kuukausia ja vuosia salarakasta lasten selän takana. Monelle miesystävän esittely on varmasti käytännön asia, koska yksityistä tapailuaikaa on vain se, minkä lasten isät viitsivät tavata lapsiaan vuorollaan. Kuka sinulle on sanonut, että sinulla pitäisi olla hauskaa ja helppoa? Lapset todistavat suhteiden epävarmuutta sekä omien vanhempien että kavereiden vanhempien elämässä. Se on asia, jonka he joutuvat kohtaamaan ennemmin tai myöhemmin. Älä pidä omaakaan suhdettasi mitenkään varmana hautaan asti, vaikka haluat pitää itseäsi jotenkin erityisenä ja parempana ihmisenä. Kai sinä olet aikuinen ihminen ja osaat ottaa lapsen pahan mielen vastaan? Kasva. Jonain päivänä sinäkin saatat olla eksä. Muistapa sitten tapailla uusia mieskokelaita sotkematta lapsia siihen mitenkään. Oliko sinulla edes omia lapsia? Ehkä kannattaa hankkia pari, erota ja kokeilla sitä deittielämää sen jälkeen ilman lapsia? Toivottavasti lastesi isä tapaa teidän lapsia vain pari kertaa kuukaudessa ja deitilläsi on sinuk vapaana viikonloppuna omat lapsensa kylässä. Yrittäkää deittailla ihan vaan keskenänne. Tuomitsijat eivät ymmärrä ikinä mitään ennen kuin elämä nöyryyttää oman kokemuksen kautta.
No johan oli naurettava kommentti! Tästä päätellen olet itse se, jolla heila vaihtuu joka toinen viikko ja yrität tällä puolustella tekojasi. Tästä ei löydy mitään hyvää lapsia ajatellen, oikeastaan jopa syytät muita kun ovat huolissaan lapsista.
Mä olen todella pahoillani että sulla on jostain syystä näin paha olla. Mun on vaikea uskoa että tämä sinun kommentti oikeasti sinua auttoi, vaikka niin haluat itsellesi uskotella. Tiedät varmasti, että apua on saatavilla, suosittelen lämpimästi sitä hakemaan.
Eikai voikun syyttää miestä että on tosiaan tuollaisen naisen kanssa lapsia tehnyt 😀 varmaan jos oisin puoliso niin toisin ilmi selvästi ja ymmärrettävästi lasten kokemukset ja oireilut ja esittäisin että onko ihan pakko joka mies esitellä lapsillekkin. Vaikka äiti siitä suuttuisi niin toivottavasti jäisi vähän myös miettimään asiaa.
Kyllä kannatan puhumista lasten edun nimessä sekä asian kanssa voi mennä vaikka perheasioita hoitavalle taholle kuntaan josta voi saada apua ja vaikka paikan jossa yhdessä keskustellakkin asiasta. Niin tieto tulee myös neutraamimmalta taholta.
Pidä linjasi, ole aikuinen lapsille. Pitäkää myös miehesi kanssa huolta parisuhteesta, ettei exän sekoilut sekoita sitä(kin).
Lapset oirehtivat ja kokeilevat rajoja siellä missä se on turvallista. Ja ne kyllä muistavat myöhemmin.
Ei ole oikeudenmukaista eikä aina helppoa. Palkitsevaa se on, olla lapselle aikuinen.
Lasusta ei taida olla apua, jos kyse on yksinomaan äidin ihmissuhdekarusellista. Kaikenlainen provoilunhalu kannattaa joka tapauksessa purkaa muualle kuin toimintaan.
Ehdottaisin että äiti esittelisi kumppaninsa vain ystävinään jos välttämättä haluaa niitä esitellä.
Myös että lapset ymmärtävät tapailun ja avopuolison eron.
Veikkaisin että lapset oireilevat montaa asiaa eikä vain vaihtuvia mieskuvioita. Ihan eroa ja sitä ettei vanhemmat enään palaa yhteen ja ehkä vielä muutakin.,
Aluksi talouden vaihtopäivät meillä ainakin on olleet hankalat ilman että on sen dramaattisempia kuvioita.
(Erosin kun lapset olivat pieniä ja sekä minä että exä löysimme aika äkisti uudet hän esitteli omansa hieman ennen minua mutta nyt 6v. Myöhemmin molemmilla vielä samat kuvioissa)
Itsehän olen yhn lapsi ja äitini seurusteli enemmän ja vähemmän vakavasti aina välillä. Minua ikinä pahemmin liikauttanut vaihtuvat miehet. Minä opin maksattamaan varhais teininä heillä menojani 😆
Yläasteella ollessani sitten äitini tapasi nykyisen miehensä jonka kanssa on nyt yhä 25v myöhemmin.
Kesti kyllä jokunen vuosi ennenkuin hyväksyin hänet osaksi perhettä.
Jos ite pysytte vakaina ja annatte lasten avoimesti kysyä ja jutella kyllä tilanne tasoittuu. Ei myöskään kannata olettaa että kaikki kysymykset ja reagointi johtuu vain yhdestä asiasta (itsellä saattaa olla ennakkoluuloja ja syyttävän sormen osottelu saattaa jopa lämmittää mieltäsi) vaan pidä mieli avoinna ja kuuntele lapsia niin autat heitä parhaiten.
Kyllä tuo huolestuttavaa on . Mielestäni lastensuojeluun yhteys. Huolestuttavaa kun lapsia pidetään pelinappuloita
Anteeksi nyt mutta ei ne lapset välttämättä oireile siellä äidin luona tapahtuvia eroja vaan teidän päässä olevia tabuja ja vaikeaa suhdetta lasten äitiin. Avun pitää tulla sinne missä oireet. Entä jos ajattelisitte niin että olisitte hyvissä väleissä ja lasten isä vierailisi äidin luona ja vanhemmat keskusteluväleissä yhdessä hoitaisivat lasten asioita, eikä niin että haukutte ja muuta äidin suhteita. Lapset ehkä oirehtivat välillämme olevia riitoja ja jännitteitä. Entäpä peli-ilta tai grilli- ilta yhdessä jossa molemmat vanhemmat paikalla.
Siis äiti perseilee niin sinä saat senkin käännettyä äitipuolen syyksi?? Isän pitäs vain hakea hyvää keskusteluyhteyttä ja vierailla äidin luona?? Eiköhän äitipuoli tuossa edusta hyvinkin turvaa ja pysyvyyttä.
Eiköhän äidin pitäis hakea apua ja yrittää itse luoda suhdetta omiin lapsiin.
Kyllä on äitimyytti taas tiukassa!!
Lapset oireilee siellä missä kokevat sen turvalliseksi, missä kokevat ettei se aikuisen rakkaus häviä vaikka osoittaa myös epämiellyttäviä tunteita.
Miten edes isän kodissa asenteet voi aiheuttaa lasten oireilut jos eivät edes tiedä äidin suhdesekoilusta ennen kuin lapset siitä kertovat? Kummallinen yhtälö, jossa sopivasti tehdään kärrynpyöriä ettei päästä sanomaan että äidin pitäisi nyt tarkastella omia toimiaan.
Taisi kolahtaa?
Kyseinen äiti taitaa olla läheisriippuvainen eikä osaa olla yksin. Lapsethan tuossa kärsivät, ikävä kyllä.
Äitipuoli ei taida voida mitään. Lasukaan tuskin auttaisi, koska ei vanhempien ”parisuhteiden” takia lapsia oteta huostaan. Äidillä on oikeus lorttoilla ja etsiä uutta kumpppania. Jos äiti ei huomaa omaan itsekkyyttään, äitipuolen pitää vaan koittaa tukea lapsia muilla keinoin.
Olen samaa mieltä reagoinninlle todennäköisesti on monta syytä.
Kauanko on kuin erositte? Miten se sujui? Millaiset ovat välinne? Koska muutit lasten isän kotiin? Onko teillä yhteisiä lapsia? Onko niitä tulossa?
Ei kannata sokeasti ottaa tiettyä näkökantaa joka mahdollisesti voi olla vain osa asiaa.
Tämä on dilemma joka montaa askarruttaa. Itse kehottaisin siihen että uudet kumppanit ensin esitellään ystävinä, aikaa vietetään ilman sen enempiä klähmäilyitä josko esittelyt ylipäätään on tehtävä.
Tapaillahan kukin saa puolestani miten lystää mutta on mietittävä koska se muuttuu seurusteluksi ja lasten tapaamista kannattaa harkita.
Hyvin kirjoitettu. Aika surullista mutta niin tyypillistä näissä kuvioissa. Voimia ja jaksamista. Olet parempi ihnisenä kuin tämä bioäiti.