Tämä kirjoitus on lähetetty Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus täältä. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

“Muutimme eksäni kanssa erilleen viime syksynä (asumusero), tarkoituksena yrittää korjata suhteemme. Kävimme muutaman kuukauden myös pariterapiassa, kunnes hän sitten myönsi, että onkin suhde toisen naisen kanssa. Asia tuli täytenä shokkina ja erosta toipuminen on ottanut osansa.

Meillä on vielä yhteinen talo, joka on nyt onneksi myynnissä. Exä kertoi,että kun talo saadaan myytyä, niin hän aikoo muuttaa tämän naisystävänsä kanssa yhteen. Ei siinä mitään, tehkööt elämällään mitä haluaa, mutta meillä on alle kouluikäiset yhteiset lapset. Sanoin miehelle, että mielestäni tämä yhteenmuutto on tapahtumassa liian nopeasti, koska varsinkin vanhempi lapsista käsittelee vieläkin vanhempien eroa ja puhuu paljon asiasta. Lapsi on myös ilmaissut, että tuntuu pahalta kun toisella vanhemmalla on jo uusi hellu.

Minähän olen se katkera eksä kun yritän asioista sanoa. Mutta kertokaa, mikä on oikea hetki alkaa edes miettiä yhteenmuuttoa ihmisen kanssa, joka ei ole edes tavannut lapsia? Lapset vielä kyselevät että miksi ollaan erottu ja miksi vanhemmat eivät voi palata enää yhteen. Voinko tehdä asialle mitään ettei pienillä ihmisillä tulisi tämän eron ja muuton jälkeen vielä lisää uusia muutoksia lyhyen ajan sisään? Tällä naisystävällä ei ole omia lapsia tai kokemusta perhe-elämästä.

Tällä hetkellä meillä on lasten hoito jaettu viikko-viikko, mutta en hyväksy sitä että lapseni muuttaisi vielä tuntemattoman ihmisen kanssa joka toinen viikko asumaan saman katon alle. Erosta ei ole kuin kuukausia ja takana on pitkä suhde. Onko minulla hyviä perusteluita vaatia lapsia itselleni, niin että toisesta vanhemmasta tulisi viikonloppuvanhempi, jos ovat tosiaan näin nopeasti muuttamassa yhteen. Auttakaa? Lastenvalvoja on ilmaissut olevansa enemmän isän puolella asioissa kuin äidin.”

Nimim. Lapset etusijalle

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Artikkelissa on 48 kommenttia, jätä oma kommenttisi.

Kommentoi artikkelia

48 vastausta artikkeliin “Exä muuttamassa uuden naisensa kanssa heti yhteen – miten suojaan lasten etua?”

  • LiisaK sanoo:

    Voisitko järjestää asiat niin, ettei kotia tarvitse myydä? Jäisit lasten kanssa taloon asumaan. Aika nopeasti löydät siihen uuden miehen, lapsilla säilyisi sama koti.

    • KV sanoo:

      Eli miehet ovat uusperhettä hakeville naisille vain lompakoita jotka heitetään sitten ”intohimon” löydyttyä uuteen mieheen pois. Aika kylmää touhua

  • Nainen 42v sanoo:

    Meillä kävi myös niin että isä lähti perheettömän 16 vuotta nuoremman naisen luokse asuu ilman keskustelematta erosta tai parisuhteen korjaamisesta. Teini-ikäiset lapset oli tuolloin 2 vuotta sitten ja lapset kärsii/reakoi edelleen tapahtuneeseen. Tarvitsevat puolueettoman tukea.

  • Nimetön sanoo:

    Itse olen nähnyt miten käy kun toinen vanhempi tekee juuri näin ja kerta kerran jälkeen uudelleen. Jätetty voi päästä kyllä yli katkeruudessaan, mutta lapsille tuo muuttuu kerta kerralta vaikeammaksi. Varsinkin kun kyse on vielä 50/50 on tuollainen todella iso muutos lasten elämään, viikonloppuvanhemman kohdalla se jo tapailutiheyden kautta tapahtuisi luonnollisemmin.

    Minun tuntemani lapset yrittivät kyllä ensimmäisen uuden puolison kanssa, tosin ei siitä tullut mitään kun ero oli niin tuore ja lapset luonnollisesti kaipasivat perhettään yhteen eivätkä pystyneet käsittämään muuttunutta tilannetta. Uusi puoliso tämän myötä syytti lapsia lopulta vanhempansa manipuloinnista, kun lopulta syntyi vastareaktio ja lapset ”omivat” vanhempansa siellä ollessaan.
    Ehkä jo kolmannen uuden puolison tullessa kuvioihin, lapsia ei haluttanut edes tutustua häneen. Ja toivat myös ilmi etteivät halunneet enää yhtä tiheästi vanhempansa luo, vaikka heitä sinne aina kannustettiin menemään.

    Mutta karu totuus on se, että entinen puolisosi ei ole enää kanssasi ja on sen myötä vapaa tekemään elämällään mitä tahtoo. Kannattaa kuitenkin puhua hänelle ja edes pyytää keskustelemaan ja puhumaan asiasta lapsille. Niin ettei yhteenmuutto tule pienillekään lapsille täysin puskista. Kannattaa myös nätisti myös jutella siitä mitä noin iso muutos voi lapsien käytöksen osalta tarkoittaa. Jos ei muuten niin palatkaa vielä kerran pariterapiaan ja käykää siellä ammattilaisen kanssa tämä asia läpi. Rakastunut ihminen ei ehkä osaa ajatella sivullisvahinkoja toimiessaan Luonnollisten tunteiden vallassa.

  • Been there sanoo:

    Kyllähän se niin on ettet voi määrätä kenen kanssa exäsi asuu. Voit toki yrittää puhua, mutta veikkaan että et saa exäsi päätä käännettyä. Teillä on onneksi jo useampi kuukausi erosta. Itselläni sama tapahtui kuukaudessa. En hyväksynyt sitä silloin ja edelleenkin olen sitä mieltä että exäni toimi asiassa väärin. Ei voi tietää mitä traumoja lapsille asiasta jää. Täytyy vain itse koittaa olla lasten tukena asiassa.
    Sinulla ei kuitenkaan ole oikeutta vaatia lapsia itsellesi. Et voi vieraannuutta lapsiasi isästään. Se ei ole hyväksi kenellekään. Ja ehkä se exän uusi kumppani onkin ihan hyvä äitipuoli vaikka tuleekin lasten elämään yhtäkkiä yllättäin.

  • PH sanoo:

    Sinänsä mielenkiintoisia kommentteja.

    Jos tuo aloittajan kirjoitus olisikin toisin päin että nainen olisi ”löytänyt itsensä” ja samalla uuden puolison salaa ennen eroa miehestä niin kommentit olisivat täynnä ylistystä tälle perheensä hajottavalle pettävälle naiselle intohimon löytämisestä. Latten hyvinvoinnilla tai sillä millaisia traumoja tämä luo ei ole tällaisissa tilanteissa väliä.

    • Äiti sanoo:

      Täysin samaa mieltä. Kun äiti muuttaa lapset kainalossa suoraan uuden miehen luo niin siinä ei ole mitään pahaa. Kas kun kerran täällä vain eletään ja ansaitsen onneni. Mutta miehen kohdalla kaikki on aina väärin. Hohhoijaa.

  • Hellu sanoo:

    Valitettavasti se on vain hyväksyttävä ettet voi ohjata toisen elämää, et voi vaatia häntä odottamaan vaikka se olisikin varmasti lasten etu. Yksi vaikeimmista asioista eron jälkeen on ollut hyväksyä se tosiasia ettet voi estää toista vanhempaa tekemästä virheitä, voit vain varmistaa omasta puolestasi että lapsilla on luonasi hyvä ja turvallinen olo.

  • Wtf juuri luin sanoo:

    Aika turha naamioida katkeruutta miksikään muuksi, kuten ’lapsen eduksi’ samalla kuin miettii, miten erottaa lapsi toisesta vanhemmasta. Lapset heijastelevat vanhempiensa toimintaa. Jos sinä olet negatiivinen toisia kohtaan, niin ovat lapsetkin, sillä erotuksella, että heille se on ristiriitaista ja rikot heitä hiljalleen omahyväisen uhriutumisesi kautta. Se ei ole oikeaa rakkautta. Mene terapiaan.

    • Johan on sanoo:

      Kun tuollain vastasit veikkaan että sinulla wtf ei ole omia lapsia. Ja oletko miespuolinen?

      Minulla on 2 poikaa ja todellakin olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä. Olisin hyvin huolissani lapsista. Tämä toiminta on liian nopeaa ja isä ei ajattele nyt lasten parasta. Uusi ihminen tuodaan vasta jonkun aikaa eron jälkeen pikku hiljaa kuvioihin . Ei samantien saman katon alle.

      • Nyt on sanoo:

        Johan on. Taidat muutenkin olla niitä ”minä minä” Ihmisiä. Häpeä. Taidat olla naispuolinen?

      • Tiina sanoo:

        Mä olen se nainen joka eräässäkin uusioperheessä tuotiin saman katon alle aika pian puolisoni eron jälkeen. Minulla oli lapsia ennestään kuten myös puolisollani. Puolisoni lapsen mielestä olin tosi ok. Sama toisin päin. Niin ajattelivat myös omat lapseni. Kokoajan mentiin lapset edellä ja sovittiin painavamme jarrua jos lapset alkaa reagoida. Kyllähän siellä matkan varrella on lapset kyselleet omien vanhempiensa yhteenpaluun perään, mutta kun lapsille esittä asiat niin että ne ne myös ymmärtävät niin homma on helppo klaarata. Ihmisiä on monenlaisia, niin aikuisia kuin lapsiakin. Meillä tämä onnistui. Nyt oltu yhdessä 6tta vuotta ja uusioperheeseemme on saatu myös yksi yhteinen lapsi! Tämä oli se joka meidät nitoi yhteen!
        Jos jokainen eläisi sitä omaa elämäänsä ja omalla esimerkillään luotsaisi myös niitä lapsia eteenpäin olisi nämäkin tilanteet helpompia lasten hyväksyä. Aikuisten ihmisten jeesustelu ja voivottelu tarttuu myös lapsiin. Ja vaikka mitään ei lasten kuullen sanottaisikaan on tunnelma kuitenkin läsnä ja lapset sen kyllä osaavat vaistota.Joten omalla positiivisuudella voi saada ne asiat käännettyä aivan toisiksi.

  • Nimimerkki sanoo:

    Mitä se sinulle kuuluu kenen kanssa exä haluaa elää? Hän tekee omia valintoja, sinä omia. Eikä sinulla ole mitään oikeutta kieltää teidän yhteisiä lapsia asua sopimuksen mukaan heidän toisen vanhempansa luona joka toisen viikon. Lakkaa katsomasta toisen elämää, keskity omaasi, muuten sinusta parin vuoden kuluttua täällä kirjoitetaan ”kauhu-exänä”.

  • Kokenut saman sanoo:

    Paska mies, säälittävä.