Onkohan tämä sitä masennusta?
Huono Äiti sai avautumisen:
Lauantai lasten kanssa kotona. Lapset valvotti yöllä ja heräilin useasti. Oon tosi väsynyt enkä jaksaisi olla nyt lastenkaan kanssa. En jaksa vastailla niille kun ne koko ajan kysyy ”äiti, äiti..”. Onneksi ovat leikkineet aika sopuisasti keskenään tänään ja kyllähän mä niille läsnä olen ja ruuat laitan, mutta kuitenkin mulla on huono omatunto kun en touhua niiden kanssa.Haluaisin jaksaa siivota. Oikein kunnolla. Viime siivouksesta on jo kohta kuukausi. Mutta siivousinto jäi parin paikan järjestelyyn aamulla ja loppui aamiaiseen. Lakanapyykki pyörii koneessa, joten ainakin kuivatushommat on pakko jaksaa ja tietty puhtaiden petivaatteiden laitto sänkyyn. Riittäiskö se?
Isä poikkesi aamulla ja toi suppilovahveroita, mutta en millään jaksaisi puhdistaa ja paistaa niitä nyt. Tavallaan haluaisin leipoa piirakan, mutta just nyt en jaksa. Äiti keräsi omenat puun alta viime viikonloppuna ollessaan toisen lapsen vahtina ja nyt ne mätänee jääkaappiin kun en ole jaksanut leikata ja kypsentää hilloksi. Sekin pitäisi tänään tehdä, kai. Eilen itkin puolisolle tekstareilla kun se oli jättänyt puhdasta pyykkiä lattialle pakatessaan viikonloppureissuunsa. Se ei edes tajunnut missä vika. Eikä kai voikaan kun onhan tämä syvempi juttu kuin muutamat sukat ja teepparit lattialla.
Haluaisin voida soittaa jollekin että tulisi hakemaan lapset johonkin kivaan tekemiseen että saan olla yksin kotona väsyneenä, mutta tuntuu väärältä haluta olla yksin kotona lauantaina kun on koko arkiviikon kaikki työpäivät yksin kotona kun tekee töitä kotoa. Vaikka eihän se nyt oo ollenkaan sama. En haluaisi tehdä töitä kotoa, mutta nyt ei ole vaihtoehtoja.
En malta odottaa että pääsen muutamaksi päiväksi ensi kuussa yksin pois kotoa. Ei nekään päivät mitään lomaa ja omaa aikaa ole vaan terveydellisiä tutkimuksia ja kuntoutusta, mutta muutamaan päivään ei tarvitse olla äiti tai puoliso. Ei tarvitse pestä pyykkiä tai tiskiä, tehdä edes itse ruokaa tai järjestellä kenenkään muun tavaroita kuin omiaan. En muista koska niin olisi viimeksi ollut.
Tämä väsymys ja alakuloisuus on mulle uutta. En oikein osaa olla tämän kanssa vaan yritän suorittaa ja tehdä juttuja joita ennenkin. Ennen nautin niistä, mutta nyt oikein en. Ainakaan tänään. Onkohan tämä nyt sitä masennusta?”
Nimim. Diagnoosi F32
Mieli ry:n Kriisipuhelin päivystää 24 tuntia vuorokaudessa joka päivä numerossa 09 2525 0111. Voit soittaa nimettömästi ja luottamuksellisesti.
Hyvä lukija, olisiko sinulla tarjota tukea kirjoittajalle? Jätä kommenttisi tuohon alle.
Mitä ajatuksia tämä herättää? Kerro kommenteissa kohdassa KOMMENTOI tai lähetä oma avauksesi ihan mistä hyvänsä aiheesta Avaudu tästä -lomakkeella! Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.
Huomaathan, että Avaudu tästä -lomakkeella et voi kommentoida tähän artikkeliin. Tämän artikkeliin jätät kommenttisi kohdassa Kommentoi artikkelia.
— Huono Äiti
Artikkelissa on 7 kommenttia, jätä oma kommenttisi.
Kommentoi artikkelia
7 vastausta artikkeliin “Onkohan tämä sitä masennusta?”
Uusimmat artikkelit
Sinun tilanteessasi haluaisin itse nukkua sen lauantain. En siivota, en leipoa enkä muutakaan. Kuulostaa raskaalta arjelta. Yksin kotona töissä ja illat sekä viikonloput kotona lasten kanssa. Missä on aikuisseura, jonka kanssa palautua työpäivistä ja toisaalta raskaasta lapsiarjesta? Ei mikään ihme että uuvuttaa. Auttaisiko vanhempasi ja siivoaisivat, leipoisivat ja tekisivät ruokaa? Pyydä apua! Ei se ole kyvyttömyyttä vaan järkevää. Harva ymmärtää miten paljon hommaa äideillä on, jos ei ole itsellä samaa kokemusta.
Kyllä mä kävisin lääkärille vähän juttelemassa, olisko kuitenkin vähän masennusta ilmassa? Alakuloisuus, väsymys, vetämättömyys, mätänevät omenat jääkaapissa ja itkuisuus, kotona työskentely kuulostaa vähän hälytys merkeiltä. Väsy voi olla toki kun valvottaa pienempi, mutta silti. Omenat voi joskus mädäntyä, mutta jos tää vaan esimerkki ja ennen ne on ilolla otettu vastaan ja laitettu soseeksi yms niin jotain on muuttunut. Mieti onko kuormitusta just nyt paljon enemmän kuin ennen vai onko vaan itseltä nyt veto pois pidempiaikasesti? Tsemppiä
Erittäin tuttua. Kun omat oli pieniä, pikku kakkonen ei nukkunut koskaan hyvin.
Olin ihan pihalla väsymyksestä. Ulkoiltiin paljon tunteja päivässä, koska ulkoilma piristää, sisällä olisin nukahtanut seisaalleen. Sen jälkeen olivat rauhakseltaan ja sai levätä sohvalla hetken. Nukkumaan menin samaan aikaan lasten kanssa, eli klo 20. Suosittelen samaa.
Mitään pika apua ei ole antaa ❤️. Paljon voimia ja jaksamista. Lupaan, että kyllä se vielä helpottaa ❤️.
T: 2 teinin äippä
Kuulostaa tutulta. Itse miettinyt samaa, mutta masentunut en ole, siihen kuuluu alakuloisuus. Vaan pohjattoman väsynyt, kahden lapsen totaali-yh.na ei vaan aina jaksa. Yritän mennä sieltä missä aita matalin. Apua pitäisi jostain pyytää, kaverit välillä ollut apuna. Ihminen tarvitsisi lepoa ja omaa aikaa, että jaksaa sitä arkea.
Kuulostaa todella tutulta. 🧡 Joskus helpottaa se, että miettii että just nyt musta tuntuu tältä, tämä hetki on haastava ja vaikea, mutta kohta helpottaa.
Teksti oli kuin minun elämästä 10-13v. sitten.
Usko kun sanon: se helpottaa kyllä. Sinulla on oikeus tuntea noin.
Just nyt tuntuu pahalta. Mutta kohta ei enään niin.
Mä aikanaan toivoin myös että saisi olla yksin! Kerrankin. Nukkua, olla vaan. Omalla kohdalla oli melko pitkittynyt ’babyblues’ (mikä muuten sanana on jotenkin kauhean positiivinen ja kiva.sitä se ei tod ole kuitenkaan).
Pian se helpottaa, vaikkei siltä nyt tunnukaan. Tsemiä. ❤️
Ei käynyt ilmi lasten iät,mutta ikätasoisesti tekemään kotitöitä.
Osallistuuko puoliso lastenhoitoon.
Itselläni tuli olo,että ennemminkin henkistä pettymystä ja kiukkua siitä,että puoliso vapaalla vkonlopunvietossa ja omaan vapaaseesi on vielä tovi aikaa.
Itselleen ei saa olla liian ankara, ellei jotain ei niin pakollista jaksa tehdä niin ei tee. Esimerkiksi omenahillot yms.
Ei ole mitään pahaa siinä ,että on päiviä ,kun ei tee mitään päivä.
Syökin vaikka valmisruokaa.
Itse lähdin aina tossa kohtaa ,kun ahdistus nousi niin lasten kanssa ulkoilemaan ja kävelylle.
Aivot sai ripauksen happea niin olo helpottui.
Myös opin huomaamaan,että pms:n aikaan väsyttää, ketuttaa kaikki ja on saamaton olo.
Kannattaa tarkkailla kuukautiskiertoa ja mielialoja.
Ja ellei niin sitten kipinkapin lääkäriin masennustestiin.
Tosin itselle tulee olo,että koet jonkinlaista henkistä kipuilua ja identiteetti kriisiä.
Puolison kanssa keskustelu paikallaan myös.
Masennustestin voi tehdä itse netissä. Bdi-21 esimerkiksi