Kuka saa päättää miten lapsi pukeutuu?

Nimimerkki Synttärivieras lähetti meille keskustelunavauksen Avaudu tästä -lomakkeen:

”Kävin lapsen syntymäpäivillä. Tällä kertaa sankari oli oikein tyytyväinen saamaansa vaatelahjaan eikä äitikään näyttänyt tyytymättömältä.

Mutta toisinkin on käynyt. Jälkeenpäin kuulin, että ostamani vaate oli äidin mielestä ruma. Liekö väärää väriä, merkkiä vai muuten vain. Tai ehkä kaikkea tuota.

Jäin miettimään saako lapsi pitää vaatteita, joista äiti ei pidä? Voiko lapsen lempiväri olla eri kuin äidin? Entä sitten, kun puhutaan teineistä?

Minä en tuosta äidistä lannistunut. Ostin juuri 15 vee kummipojalle ihan muuten vain puseron, joka otti muuten sen huippuiloisena vastaan.”

Olet ehkä itsekin törmännyt sellaiseen äitiin (tai olet itse sellainen) jolle lapsen pukeminen on tärkeä juttu. Siinähän ei ole mitään pahaa, totta kai on kivempi käyttää lapsella nättejä vaatteita kuin rumia.

Mutta entä jos äidin vimma pukea lapsi nätisti menee liian pitkälle? Lahjat eivät kelpaa vaan lentävät suoraan roskiin, lapsella ei saa olla omaa tyyliä, mies ei osaa pukea lasta ja teinikin pitäisi saada äidin määräämään muottiin?


Kuva Jeremy McKnight.

Saako lapsella tosiaan olla omaa tyyliä ja omaa mieltymystä? Lasten tyylitaju kun ei yleensä ole ihan perinteinen, vaan kaikki kirjavat kuosit, painokuvat ja glitterit vetoavat kovasti. Mitä jos ne ovat äidin mielestä kaameita rytkyjä? Pitäisikö lapsen kuitenkin saada pukeutua siihen hahmocollariin tai kimaltavaan, sähköistyvään prinsessamekkoon?

Jossain vaiheessa monilla lapsilla on sellainen vaihe, kun joka paikkaan pitää päästä supersankarinaamiaisasussa tai siinä lempipaidassa. Saattaahan se hermoja koetella, varsinkin kun paita pitää hivuttaa nukkuvan lapsen alta pesuun huudon ja ahdistuksen välttämiseksi…

Jos itse ostaa lapsensa vaatteet, voi tietysti valita mitä ostaa. Mutta sitten tulee näitä lahjoja, joiden tarkoituksena on ilahduttaa… Pitäisikö vaan olla tyytyväinen, vaikka lapsen paketista paljastuu kirjava glitterkammotus?

Entäs sitten se vanha vitsi siitä, että isät eivät osaa pukea lapsiaan vaan laittavat yhtä aikaa päälle pinkkiä ja punaista sekä potkarin väärin päin!! Onko äiti se, joka saa päättää lapsen tyylin ja väriyhdistelmät, vai olisiko isälläkin sananvaltaa?

Mistä ylenmääräinen vouhotus vaatteiden kanssa johtuu? Mistä on kyse silloin, kun kyse ei enää ole siitä, että tykkää katsoa lastaan nätissä asussa? Ehkä kyse on siitä, että äiti pelkää arvostelua ja muiden tuomiota. Pelkääkö äiti, että joku pitää tyylittömänä, köyhänä tai välinpitämättömänä, jos lapsella on päällä rakas mutta rähjääntynyt sarjakuvahahmopaita?

Sillä kyllähän me sitä tehdään, toisten arvostelua tai vähintäänkin luokittelua vaatteiden perusteella. Se kun on helppo asia nähdä ulospäin.

Mitä mieltä sinä olet? Kerro kommenteissa!

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

3 vastausta artikkeliin “Onko lapsi äidin tyylin jatke?”

  • Kgo sanoo:

    Ostan perusvaatetta kysymättä ja tiedän suurinpiirtein mistä poika tykkää. Mutta esim ennen takin ostoa kysyn kumminkin kuvan kera että ostanko? Poikaa ei kiinnosta vaateostoksille lähtö niin olen sanonut että sitten ei passaa valittaa jos ei itse tule ostoksille. Perussiistiä pitää olla, oikean kokoista ja ehjää eikä mitää pilipalia. Se riittää hyvin arkeen. Juhliin riittää vielä siistit housut ja kauluspaita, vaatteita pitää pystyä käyttämään muuallakin kuin yksissä juhlissa. Meillä ostetaan lähes kaikki vaatteet kirpputorilta kalsareita ja sukkia lukuunottamatta.

  • Eevia sanoo:

    Mielelläni valitsisin lasteni vaatteet, pidän söpöistä vaatteista mutta kun ei. Esiteini on sitä mieltä että äiti on ihan pihalla. Totaalikieltäytyy joka vaatteesta jota ei itse ole valinnut ihan periaatteesta jo. Eskariikäinen kiemurtelee ja huutaa jos vaatteet eivät ole juurikin tiettyä matsua ja mallia ja nyt pieninkin haluaa vain vaatetta jossa sopivia hahmoja 😂
    Sama se heille on mikä äitiä mielyttää. Ihanat söpöstely vaatteet lojuvat kaapinpohjalla ja ne laitetaan kuvauspäivinä päälle kerran vuodessa hevin lahjonnan jälkeen.

    Kaikki lahjatkin otetaan kiitollisena vastaan ja käytetään vaikka joskus vähän pitkin hampain. Mummin sisko varsinkin erikoistunut lastenvaatteisiin mallia ja väriä 80-90 luku. Ymmärrä millä aikakoneella se käy shoppailemassa sillä sen näköstä vaatetta ei enää marketeissakaan tapaa 😂 mutta kysehän ei ole siitä mitä saa vaan eleestä joten kyllä lahjat ihastellaan ja ne päälle laitetaan hinnallahyvänsä kun isotäti tulee kylään. 😁

    Aavistuksen kadehdin niitä jotka saavat lasensa pukemaan niin kuin haluavat mutta toisaalta myös toivon että kaikki osaavat valita taistelunsa ettei ainakaan vaatteet olisi yksi 😁

    • Mummu sanoo:

      Meillä on iso perhe(uus)ja tyttöjä ja poikia kolme kumpaakin.Poikien kanssa oli helppoa kun kaikki kävi mitä laitettiin,vanhin pojista jo omillaan ja hänelläkin tytär.Tytöt olikin sitten eri juttu.Aloimme tehdä niin plikkojen kanssa että annettiin rahaa käteen ja vietiin tavarataloon ostoksille,vanhin tutöistä vei porukan vaateostoksille mukana oli tämä lapsenlapsikin ja ostivat mieleisiään rätei ja lumpui.Saimme kyllä tuttavilta kuulla kaikenlaisia kommentteja jotka ei aina olleet kovin ylistäviä.Totesimme heille että emme halua heittää rahaa hukkaan sellaiseen tavaraan josta he eivät tykkää,hyvin on mennyt ja oppivat siinä samalla katsomaan mitä ostavat ja kuinka paljon saavat tietyllä rahalla,kiitos vanhimmalle tytölle siitä.Oli ihan mukavia reissuja kun saimme miehen kanssa istua kahvilassa odottamassa.Emme ole itse kovin innokaita shoppailijoita.