Onkos matkoja tiedosta? Taikka lomaa?

Niinhän se nimittäin menee, että matka ei välttämättä ole mitään lomaa, eikä lomaan tarvita matkaa.

Varsinkin lapsiperheessä kuvio voi olla nimenomaan se, että matkalle päästään mutta lomalla ei olla…

Loma kun on usein esimerkiksi tällaista:

– Maataan aurinkotuolilla ja välillä pulahdetaan uimaan, ja sitten juodaan drinksut ja ehkä kävellään syömään JONKUN MUUN laittamaa ruokaa….

– Lojutaan riippumatossa ja lueskellaan, ehkä grillaillaan vähän makkaroita…

– Lähdetään aamulla ennen kuin on kovin kuuma lenkille tai vaellukselle tai kokeillaan millaista surffaaminen on…


Kuva Lubomirkin.

– Kuljetaan jalat kipeiksi museoissa ja piipahdetaan juomassa vahvaa kahvia tai kylmää viiniä…

– Juodaan aamukahvia parvekkeella ja valvotaan pitkään dekkaria lukien…

– Ylipäätään kuvioon kuuluu rentoutuminen, herkut aikuiseen makuun, lipsuminen rutiineista, se että ei tarvitse elää arkea…

Mutta kun mukana on lapsia, pelkästään vapaalle ei voi heittäytyä.

Usein sitä voidaan vähän tinkiä tavallisesta rytmistä. Lapset saavat enemmän karkkia ja enemmän jätskiä. Rannalla voidaan olla melkein koko päivä. Se on toki erilaista kuin arki, ja lapsille se on lomaa. Aikuiselle taas…noh, tuurilla toki mukavaa ja rentouttavaa, mutta totuus voi olla myös ihan muuta!

Pienten lasten vanhempi kun ei pääse arjesta eroon matkallakaan.

Lapset hankkiutuvat välittömään kuolemanvaaraan koko ajan, pyyhkeelle ei siis sovi torkahtaa! Lapsilla on koko ajan jano, nälkä, kuuma, kylmä, pissahätä, kärpänen liian lähellä, kiinnostava mato tossa katsoäitiikatsooo, temppuja tehtävänä, itkuja itkettävänä, pipejä joita pitää puhaltaa, tappeluja joita pitää selvittää ja niin edelleen.

Monesti matkan erottaa arjesta vain se, että sähläys tehdään muualla kuin kotona, ja taaperon raivareille on taustana kuvauksellisempi ympäristö.

Sentään ollaan vapaalla, ja ehkä jossain ihanassa paikassa. Sen voimilla vanhempi jaksaa. Ja tietysti lasten ilon voimin. Ehkä sitä matoa tajuaa ihailla itsekin, ja lapsen temppuja uima-altaassa katsellessa tuskin työasiat pyörivät mielessä. Mutta lepoa ja rentoutumista eivät matkat pienten lasten kanssa useinkaan tarjoa.

Alkaen valtavista määristä pakattavaa tavaraa nirsoiluun oudoista ruoista ja kuuman ilman aiheuttamista nukkumisongelmista ja kaikista niistä pikkukolhuista siihen, kun on aika lähteä kaaottisesti kotiin, lapsiperheen lomissa riittää säätöä, sähläystä ja energiaa imeviä yksityiskohtia. Niiden ansiosta lomalta palatessa saattaa olla uupuneempi kuin lähtiessä!

Ehei, lapsiperheiden lomat eivät ole lomailua sanan varsinaisessa merkityksessä. Ne ovat reissaamista, ja aika raskasta sellaista. Mutta hei: levätä voi kotonakin, ja siellä voi viettää oikeasti lomaa. Jos reissuun lähtee, niin saa sitten jotain muuta…

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Yksi vastaus artikkeliin “Oletko lomalla vai matkalla – siinä on nimittäin vissi ero!”

  • Totisesti sanoo:

    Niin osuva ja hauska kirjoitus :D. Tähän on pakko lisätä, että riemuhan ei rajoitu pikkulapsiin. Teinit matkaseurana ovat ihan oma lukunsa, siis alle täysi-ikäiset. Vaikka kohde olisi kullalla silattu vesipuisto ja eteen kannetaan herkkuja, voi naama olla kuin norsun…. no se. Koko reissun ajan siis. Eli vaikka ei heillä hengenvaaraa olisikaan eikä tarvitse auttaa vessa-asioissa, voi silti tuntua että matkarahat on huuhdottu vessasta alas. Sitten joskus 20 vuoden kuluttua osaavat arvostaa, kun pääsivät teini-ikäisinä reissaamaan :D. Sitä kiitosta odotellessa, vaikka varmaankin joku slaagi tai muistisairaus korjaa ennen sitä.