Saimme Avaudu tästä -lomakkeen kautta sinkun keskustelunavauksen, jossa on mietittävää sekä perheellisille sinkuille että heille, joilla on parisuhde:

”Lapset, elämäni valo. Lapset osoittavat joka päivä rakkautta niin monella eri tavalla. Sanoja, haleja ja kiukkua.

Mutta onko itsekästä kaivata toista aikuista? En enää muista miltä aikuisen halaus tuntuu…

Voi luoja kuinka ihanaa olisi kulkea Korkeasaaressa käsi kädessä! Käsi kädessä siksi, että haluaa pitää toisesta kiinni, eikä siksi että toinen koittaa kiivetä eläinten aitauksiin tai muuten vaan säheltää.

Voi kun lauantaina lastenelokuvaa katsellessa joku muukin hörähtäis nauruun jostain vähän härskistä repliikistä, sellaisesta jota lapsi ei ymmärrä.

Edellinen parisuhde vei sellaiseen pimeyteen, että ennen tätä nämä vuodet olen lähinnä pyöritellyt silmiäni rakkauselokuville tai rakkaudentäytteisille Facebook-päivityksille, joissa kaksi aikuista on kuin liimattu yhteen. Nyt kaikki on toisin.

Minä olen yksinäinen. Tunnen syyllisyyttä siitä, että yhtäkkiä tämä mitä minulla on, ei tunnukaan riittävän minulle.

Miten sitten tapaisin ketään? Lapsivapaata on tuurilla neljä kertaa vuodessa…

Tinderesittelyni kuuluisi: Jo aikuinen nainen. Kaksi pientä lasta, jotka menossa mukana 24/7. En urheile. Syön kun kerkiin. En pääse sun kans kahdestaan leffaan, siinä ja siinä pääsenkö ees yksin vessaan.”


Kuva Alejandra Quiroz.

Sinä, jolla on se joku jota pitää Korkeasaaressa kädestä kiinni, ja se joku jonka kanssa nauraa vitseille, jota lapset eivät tajua, huomaatko onnesi? Muistatko arvostaa sitä, mitä sinulla on? Tietääkö kumppanisi, että olet hänestä onnellinen, vai tunteeko hän olonsa itsestäänselvyydeksi? Ehkä sanot toiselle heti, miten tärkeä hän on.

Sinä, joka et muista miltä aikuisen kosketus tuntuu: ei lasten rakkauden tarvitse riittää. Kaikki me kaipaamme huomiota, kosketusta, läheisyyttä ja rakkautta. Niitä saa kaivata ja niitä saa tavoitella. Se ei ole itsekästä. Se ei ole väärin. Se ei tee kenestäkään huonoa vanhempaa.

Sinä, jonka elämään mahtuisi nainen, joka ei meinaa ehtiä edes yksin vessaan: ehkä sinä jätät tämän kirjoituksen kommentteihin anonyymin sähköpostiosoitteen, johon tämän keskustelunavauksen kirjoittanut nainen voi laittaa sinulle viestiä? Eihän sitä koskaan tiedä…

Lähetä sinäkin tarinasi tai keskustelunavaus Avaudu tästä -lomakkeen kautta. Valitsemme julkaistavat kirjoitukset.

— Huono Äiti -toimitus

Kirjoittaja kuuluu Huono Äiti -yhteisöön. Enää Huono Äiti ei ole vain yksi nainen, joka kirjoittaa hassuja juttuja blogiinsa (yleensä yöpuvussa epätyypillisiin aikoihin) vaan meitä on monta. Kiitos, kun luet Huonoa Äitiä, tervetuloa myös kirjoittamaan!

Jaa oma tarinasi

Haluatko avata keskustelun jostain sinulle läheisestä aiheesta?
Lähetä kertomuksesi tästä.

Nykyinen kategoria:

Tutustu myös muihin kategorioihin:

Kommentoi artikkelia

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Yksi vastaus artikkeliin “Olenko itsekäs, kun kaipaan elämääni toista aikuista?”

  • Äityliini sanoo:

    Kyllä se aikuisen, läheinen kaipuu on kaikilla.
    Itse olin jo edellisestä avioliiitossa vuosia yksinäinen… Elettiin hyvää kulissiliittoa ja elämä sujui.
    Eron jälkeen meni vuosia kunnes kohdalle sattui ystävä josta myohemmin tuli myös paljon enemmän…
    Kosketus silloin tällöin ja tieto siitä että jossain on joku joka oikeasti välittää… Kantaa pitkälle 🙂